Jousi

[AB]

Tervehdys arvon jousentekijät,

Löysin mainion sivunne jokunen kuukausi sitten. Jousen valmistaminen on kiehtonut mieltäni siitä lähtien.

Olen katsellut viime aikoina mahdollisia jousipuita. Mahdollisina puina olen ajatellut lähinnä pihlajaa ja katajaa. Muiden kelvollisten jousipuiden tunnistaminen on kasvikirjasta huolimatta tähän vuodenaikaan vaikeaa.

Viestiketjuista olen ymmärtänyt, että tuomi on varsin hyvä jousipuu. En vain tiedä miten tunnistaisin tuomen tähän vuodenaikaan. Keväällähän se on toki kukkien aikaan helppoa.

Minulla on hatara muistikuva, että eräässä tienpenkassa kukkii jotain pensaita keväällä. Kävinkin tänään ottamassa muutamia kuvia. Osaisiko kukaan sanoa näiden kuvien perusteella onko kyseessä tuomi? Katkoin muutaman oksan ja haistelin niitä. Hajua oli mielestäni enemmän kuin esim. koivun tai lepänrisuissa. Nenä on kuitenkin flunssan takia niin tukossa, etten osaa sanoa varmasti.

Toinen kysymys koskee kaadettavan puunrunko paksuutta. Olen lukenut jotakuinkin kaikki sivuillanne olevat viestiketjut. (Innostuin myös tilaamaan osat 1 ja 2 traditional bowyers biblestä, ne eivät ole tosin vielä saapuneet.) Olen ajatellut yrittää rakentaa yksipuisen noin 35-45 paunaisen jousen, joka pituudeltaan noin 170-180 senttiä. Olen ajatellut koko pituudeltaan taipuvaa jousta, jossa levein ja paksuin kohta on keskellä. Tällainen jousi on ymmärtääkseni helpoin veistää. Toiseksi olen ajatellut tehdä jousesta reilusti myötäkaarisen eli niin kutsutun bushmannijousen, joka on aina jännitettynä.

Helpoiten saan käsiini katajaa. Mikä on katajan vähimmäishalkaisija, että siitä kannattaa lähteä tekemää edellä kuvattua jousta? Entä pihlajan tai tuomen rungon vähimmäishalkaisija? Tarkoitan sellaista halkaisijaa, josta aloittelijan on mielekästä lähteä tekemään jousta.

[Juri]

[Mazku]

Pihlaja on hyvä materiaali mistä aloittaa. Minun on kyllä ollut vaikea löytää hyvää palaa jossa propellia ei ole vähemmän kuin 45 astetta. (Tosin kesänä oli hyvä tuuri, sain suoran 20 cm x 4m pihlajatukin).

Tuomen kanssa on mielestäni vielä vaikeampi löytää hyvä pala.

Kataja poksahtaa selästä helposti mutta on muuten kiva materiaali. Säästäisin katajan myöhempään.

Suosittelisin vaahteraa. Etelä suomesta löytyy hyvin. Vaahtera on erittäin helppo halkaista ja kuoria. Pitää kuivattaa nopeasti, mikä on mielestäni hyvää. Vaahtera on niin tasalaatuista että jos ottaa staavin vain hyviin mittoihin niin jousi on jo melkein täydellisessä tillerissä.

Tai sitten, niin kuin Juri sanoi, lankkutavaraa. Lankujousen pääsee tilleröimään melkein heti ja se on helpompi tilleröidä kuin staavit joissa melkein aina on jokin ongelma.

[Tuukka Kumpulainen]

Ottaisin noista tuomen ihan hands down. Tuomi on kaikista kotimaisista jousipuista nopein kuivata, helpoin työstää vähän kehnommillakin kaluilla ja heittää erittäin hyvin. Rungolla ei tarvitse olla kuin pari tuumaa paksuutta, jos jousen tasoittaa selkäpuolelta. Vaahtera on muuten hyvä, mutta siinä on useimmiten tiuhassa oksakyhmyjä, jotka vaikeuttavat aloittelijan työtä. Tuomella (eikä pihlajalla) ei kierteislehtisinä kyhmyjä ole.

Jos vetopituutesi ei ole erityisen pitkä, riittää jousen mitaksi vähempikin kuin 170 senttiä. Koko matkalta taipuvalla jousella on hyvät jännekulmat vielä 160-senttisenäkin, ja mitä lyhempi jousi, sitä helpompi siihen on löytää matskut ja päästä tekemiseen kiinni. Muista mitata steivi runko ennen sen katkaisua - puut näyttää aina pidemmiltä pystyssä kuin ovat!

No niin, nyt on AB:lle suositeltu kolmea eri puuta kolmessa vastauksessa, ja aloittelijan pää on pyörällä.

[Paas]

Vähäisten kokemusteni perusteella (aloittelija itsekin) suosittelisin pihlajaa aloituspuuksi. Saatavuus melko hyvä ja sitä on helppo työstää. Tuomen tunnistaa helpoiten tuoksun perusteella.

[M.Reinikainen]

Haju on todellakin se paras tunnistustapa tuomelle.
Kuvasi puut näyttävät aika paljon pajulle ja pihlajalle.
Tässä kuitenkin kuvaa tuomen kaarnasta.

[Paas]

Reinikainen, mikä on tuon puun ympärysmitta? Vaikuttaa aika kookkaalta tuomelta. Itse en muista koskaan nähneeni tuomea jolla olisi noin ropoista kaarnaa. Meikäläisten tuomissa täällä Porvoon tienoilla tuomien kuori on paljon sileämpää, aika tasaista pintaa. Mutta ehkä se sitten menee tuollaiseksi ropoiseksi kun puu kasvaa oikein paksuksi.

[Tuukka Kumpulainen]

Reinikaisen kaarnapuu ei ole tuomea. Tuomella on sileä, pinnasta hilseilevä, korkkkihuokosellinen kuori hautaan saakka. Nimim. 12-tuumaisia tuomia kaatanut. Heittäisin lonkalta ID:ksi lehmuksen, mutta kuvan perusteella ei voi sanoa mitään varmaa.

[Simo Hankaniemi]

Tuomi on helppo tunnistaa viimeistään siten, että ottaa kotiin oksanpätkän ja kuorii sen. Makea tuoksu on satavarma indikaattori. Kun on oppinut tuomen tuntemaan, niin sen jälkeen sen kyllä tunnistaa lehdettömänäkin vuodenaikana maastossa. Valokuvista tunnistaminen tuntuu monasti vaikeammalta, kun ei näe kasvin kokonaisuutta.

Nuoresta katajasta on minusta tosi helppoa tehdä aloittelijan primitiivijousi. Silloin kun paksuus on sopivin, niin yläkaarelle ei tarvitse tehdä muuta kuin ottaa kuori pois ja karsia mahdolliset oksat (jättäen oksankohdat korkeiksi, jotta ne kestävät). Alakaarta ohennetaan vatsapuolelta ja sivuista, jotta se taipuu samalla tavalla kuin yläkaari. Tällaisen jousen tekoon tarvitaan vain terävä puukko ja aikaa korkeintaan tunti. Olen tehnyt näitä aikoinaan kymmenittäin 1970-luvulla. Tällainen taitaa myös olla kaikkein perinteisin suomalainen "perinnejousi", joten siitä on hyvä aloittaa jo senkin vuoksi.

[AB]

Tervehdys jälleen,

Ensiksi kiitän kaikkia, jotka ovat neuvoneet aloittelijaa. Olen päättänyt yrittää pihlaja- ja tuomistaveista. Olen katsonut valmiiksi kaksi runkoa. Toinen on tuomi, joka on halkaisijaltaan noin 7-8cm. Pihlaja stave on hieman paksumpi, ehkä noin 10 cm. Molemmissa on reilut kaksi metriä oksatonta (ja suoraa) runkoa. Kummankaan tunnistamisesta en ole tosin 100 % varma. No tilleröidessä sen sitten näkee, jos ne ovatkin jotain pajuja. (Mielestäni "tuomi" haisee poikkeavalle)

Tarkoituksena on kuivatella keppejä kaikessa rauhassa ja miettiä tilleröintiä kesälomalla. Ajattelin kuivatella keppejä alkuun autotallissa, jossa on 8-10 astetta lämmintä, ja kohtuullisen korkea kosteus. Paperi menee tallissa selvästi kosteaksi. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että tuomen ja pihlajan kaltaiset puut kannattaa veistää heti kaadon jälkeen lähelle tulevan jousen mittoja.

Niinpä vaivaankin teitä nyt muutamilla kysymyksillä, jotta saisin tietää mitkä ovat tulevan jouseni mitat. Toisin sanoen haluaisin tietää, mikä osa pyöreästä rungosta on jousi, ja minkä osan voin veistää pois. Tarkoituksena on siis tehdä 165 cm pitkä koko matkaltaan taipuva jousi, jossa levein (ja paksuin) kohta on kahva. Vetopituudeltaan 68 cm ja jäykkyydeltään noin 40 paunaa. Minkälaisiin mittoihin minun tulee veistää käsissäni olevat stavet (8 cm tuomi ja 10 cm pihlaja), jotta saisin tällaisen jousen?

Mikäli oikein ymmärsin edelliset vastaukset; ohuesta kepistä tehtäessä minun tulee veistää myös puun pintapuolesta puuta pois eli tehdä jousen selästä tasaisempi? Onko tämä sama operaatio kuin TBB 1 sivulla 64 kuvattu ”De-crown”?

Kaipaisin seuraavia tietoja: 1. Jousen mitat selästäpäin katsottuna, Kahvan leveys – kärkien leveys, entä kapenevatko lavat tasaisesti? 2. Jousen paksuuteen liittyvät mitat. Keski eli kahvaosan paksuus ja lapojen paksuus kärkiin asti? 3. Kuinka paljon jousen selkää tasoitetaan? Tasoitetaanko jousen selkää niin paljon, että tasainen osuus on selkäpuolella yhtä leveä kuin vatsapuolella eli jousen poikkileikkaus on tavallaan suorakulmio? Jos joku pystyisi esittämään puun halkileikkaus piirustukseen kaavion siitä mikä kohta stavesta on jousi olisin suuresti kiitollinen. 4. Kun lähden veistämään puuta niin seuraan tietysti syitä. Jos sattuu niin, että syyt eivät mene suoraan vaan ne lähtevät kiertämään, niin kuinka paljon kiertyvää puuta kannattaa veistää?

Viimeinen kysymys on ehkä kaikkein typerin. Tarkoituksena on, että jousi tulee olemaan aina vireessä eli periaatteessa siinä tulee olla jännevälin verran myötäkäyryyttää. Pitäisikö stave sitoa kuivumaan sellaiseen muotoon, että siinä on valmiiksi ainakin osa valmiiseen jouseen suunnitelusta myötäkäyryydestä?

Etukäteen kärsivällisyydestä kiittäen AB

[Juri]

Aloitetaan ensin viimeisestä kysymyksestä.
Jos haluat ihan oikean toimivan jousen ja meinaat jopa käyttää sitä nuolien ampumiseen, niin et säilytä sitä vireessä vaan purat aina jänteeltä käytön jälkeen.
Jos pidät jousta aina jänteellä, niin toiveesi myötäkäyryydestä toteutuu takuuvarmasti aivan itsestään. Tällöin jousesta tosin on käyttöä vain seinäkoristeena ja on pelkästään ulkonäkökysymys millaisiin mittoihin sen haluaa tehdä.

[M.Reinikainen]

Olenko muka näin pahasti erehtynyt??

Kyllä se ainakin haisee ja näyttää tuomelle (ainakin kesäisin kukis ta päätellen) + sisarus puustakin on tullut erittäin hyvä jousikin jo.

Kuva on otettu noin kolmenkymmenen sentin korkeudelta maan pinnasta.
Kaarna silenee vasta noin metrin jälkee pinnasta ylös päin mentäessä.
Kuvan puu on noin kahdentoista metrin mittainen yksin eläjä keskellä vaahtera ja mänty metsikköä + pari haapaa.

[Tuukka Kumpulainen]

Kaipaamasi tiedot on aika massiivinen pläjäys infoa. Aloittelijat kaipaavat monesti tarkkoja mittatietoja, mutta fakta on että niitä ei voi antaa. Jokainen keppi on yksilö. Jokaisella jousentekijällä on omat mieltymyksenä mitoituksen ja mallituksen suhteen. Joku tekee leveitä, litteitä, pomminvarmoja kaaria, toinen tiristää kaiken ylimääräisen pois esteettis-suorituskyvyllisiin syihin vedoten.

Itse tekisin neljäkymppisen D-jousen tuomesta / pihlajasta näin: kahvaan leveyttä 32 milliä (leveämpi olisi varmempi, mutta on ikävä pidellä), leveys jatkuu tänä kaarten puoliväliin asti, josta se kapenee suoraviivaisesti hyvin siroihin (6 mm) kärkiin. Paksuudesta ei pysty sanomaan tämänkään vertaa, sillä muutama lastunvahvuus kaarissa erottaa 30-paunaista ja 60-paunaista jousta. Lisäksi kahdesta samanlajisesta kepistä toinen voi päätyä silmin nähden toista paksummaksi, vaikka paunat ja veto ovat identtiset.

Omissa pitkissä, kevyissä D-jousissani keskellä on paksuutta ehkä 18-22 milliä, keskikaaressa 12-14 milliä, kärjissä 10-12 milliä. Mutta olennaista on ymmärtää, että jousta ei voi vuolla mihinkään standardimittoihin ja olettaa näin saatavan hyvätillerinen, tietyn vahvuinen jousi. Jousi pitää houkutella vähä vähältä haluttua taipumaa kohti, tilannetta (joka kerralla erilainen) tiukasti tarkkaillen. Juuri tämä erottaa jousenteon kaikista muista puutyön alalajeista. Tilleröinnistä on täällä ainakin yksi hyvä, vanha viestiketju.

Decrowning on juuri sitä mitä kuvasit. Olen decrownannut aika monta pihlaja- ja tuomijousta, ja tasoittanut selän aina kaaren täyteen leveyteen (poikkileikkaus siis suorakulmainen). Tämä on mielestäni parhaimman näköinen, mutkattomin versio, vaikka "vajaatasoitetut" ovatkin nykyään kovasti muodissa.

Pyöreistä pölkyistäsi jousi tulee siitä osasta puuta, mistä sen päätät tulevan. On järkevää valita rungon oksattomin, suorin, muhkurattomin sivu jousen seläksi, vaikka sen sitten silpoisikin pois decrowningissa. Eli valkkaat parhaan sivun, tasoitat sen tulevan jousen täyteen leveyteen niin että lustot juoksevat päästä päähän eivätkä katkeile matkalla, käännät pulikan ympäri ja vuolet huomattavasti isomman määrän puuta mahapuolelta pois kunnes olet paksuuksissa, joissa keppi alkaa maata vasten painaen taipumaan. Viittaan edelleen vanhaan tilleröintikeskusteluun.

[Tuukka Kumpulainen]

Kuvan puun kasvutapakin on tuomelle friikki. Tuomi ei käytännössä koskaan kasvata yksittäisiä, pystysuoria runkoja. Pienet rungot pukkaa maljamaisissa nipuissa, isot mataa enemmän ja vähemmän jossain vaakasuoran ja pystyn välillä. Yksittäispuu mänty/haapametsässä ei sekään sovi tuomen profiiliin. Kerro missä puu kasvaa niin käyn paikan päällä tunnistamassa sen jahka ehdin.

[M.Reinikainen]

Käväsi vähän aikaa sitten katkaisemassa yhden oksan samasta puusta ja kyllä se vaan niin voimakkaalle tuomelle haisee kuin vain voi tuomi haista.

Kuvakin saatta hieman omalla tavallaan hämätä koska se on otettu miro zoomilla läheltä kuorta. Itse puun halkaisija on noin kymmenisen senttiä vielä melkein parin metrin korkeudella.

[Tuukka Kumpulainen]

No, jos kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, voi puu olla tuomi

[Simo Hankaniemi]

Kyllä jousi voi olla aina vireessä olevaa tyyppiä. Se on jousen alkuperäinen tyyppi ja niillä on reilun 60 000 vuoden aikana tapettu lukemattomia miljoonia riistaeläimiä ja vihollisia. Ja sellaisia jousia käytetään edelleen Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Etelä-Aasiassa ja Oseaniassa eräin paikoin. Tietenkään tällainen jousi ei ole yhtä hyvä kuin sellainen, missä viritys puretaan aina ammunnan jälkeen. Mutta kysymys on siitä, mitä halutaan ja mikä on riittävä suorituskyky tavoitteiden kannalta. Aina vireessä olevan etuna on se, että jousi on aina toimintavalmiina. Esim. itse olen menettänyt varmaankin satoja ammuntatilaisuuksia sen vuoksi, että jousi ei ole ollut vireessä silloin, kun tilanne tulee päälle. Aina vireessä olevan jousen kanssa ei myöskään tarvita rannesuojusta, kun jänteen isku on lopussa niin heikko, ettei käteen satu. Tällaisen jousen kanssa ei kuitenkaan välttämättä pärjää tarkkuusammunnassa American Roundissa.

[jkekoni]

Kannattaa hankkia kenkälankkia jos meinaa pitää puujousta aina viressä.

[jkekoni]

Kuvia tuomesta. Ei talvikuvia tosin.
http://www.primitiivijousi.fi/~jkekoni/puut/tuomi/
(Käytä selaimen zoom toimintoa, kuvat ovat ISOJA.)

[AB]

Tervehdys,

Syvä kumarrus Kumpulaiselle aloittelijan kärsivällisestä neuvomisesta. Ymmärrän toki, että jousen kaltaiselle puuesineelle ei voi antaa millimetrin tarkkoja mittoja. Nyt kun minulla on jonkinlaiset ”piirustukset” on huomattavasti varmempi olo alkaa veistelemään. Ajattelin hakea ja veistää kesää varten puolen tusinaa keppiä valmiiksi, jotta voin sitten harjoitella tilleröintiä, ja saada toivottavasti ainakin yhden jollaintavalla toimivan jousen.

Posti toi maanantaina TBB 1,2 ja 4 olen yrittänyt omaksua niistä tietoa parhaani mukaan. Lupaan myös yrittää seurata kevään kuluessa palstan keskusteluja ja imeä lisää jousenteko-oppia.

Siitä myötäkäyryydestä vielä. Mitä olen palstan viestiketjuista, ja nyt myös TBB:stä lukenut, olen entistä vakuuttuneempi, että deflex-jousi on paras ratkaisu. Myötäkäyryyden edut ovat juuri niitä ominaisuuksia, joita tarvitsen. Sen sijaan minä ei aio tehdä jousta, jolla voi osallistua pituus- tai tarkkuusammunta kilpailuihin. Minä en myöskään tarvitse jousta, jolla pystyy kaatamaan biisonin. En tule koskaan joutumaan tilanteeseen, jossa tarvitsee torjua ranskalaisten ritarien hyökkäys. Minulla ei myöskään ole tarvetta tehdä jonkin tietyn tradition mukaan.

Haluan oppia valmistamaan jousen, jolla osuu 10 metrin päästä kämmenenkokoiseen maaliin. Jousen tehoksi riittää metsästyslaissa mainittu 180 newtonia. Minulle riittää, että jousi lähettää leikkurinuolen voimalla, joka riittää tappamaan jäniseläimen.

Niinpä palaisinkin vielä edellisessä postiini. Kannattaako steivit taivuttaa kuivumaan jonkin verran myötäkäyriksi, vai riittäkö, että jätän valmiin jousen jännitykseen ja annan ajan hoitaa asian?

Lopuksi terrorisoisin vielä yhdellä kysymyksellä. Jos haen tuomi ja pihlajakeppien lisäksi kuivumaan vielä pari katajakeppiä, niin toimiiko katajan kohdalla samat ”noin mitat" kuin tuomen ja pihlajan kohdalla?

AB

[Tuukka Kumpulainen]

Ei puita kannata taivuttaa myötäkäyriksi, homma on tarpeen vain todella heikoilla puilla jotka eivät kestäisi yhtään vetoa ilman myötäkäyristystä. Teet jousen ja jätät sen vireeseen, niin luonnonlait hoitavat asian.

Katajan jäykkyys on reippaasti pienempi kuin tuomen tahi pihlajan. Katajajousesta on siis tehtävä paksumpi samaan vetovastukseen yltääkseen. Hyvä lähtökohta on keskeltä yhtä paksu kuin leveä jousi, jota sitten ohentaa vähä vähältä paunatavoitetta kohti.

[Santtu Risku]

Joo älä sitä puuta ainakaan myötäkäyräksi kuivata. sido laita vaikka puristimilla kärjistä ja keskeltä kiinni lankkuun, ja kun se on noin kuukauden kuivumisen jälkeen (puun kaadosta) kuiva, niin ala tilleröimään. Myötäkäyryys tulee itsestään ihan varmasti.
Ps. Tullainen jousi joka on 40 paunaa eli n.180N vetovastukseltaan, riittää tappamaan jo karhun, jos nuoli on oikeanlainen eli terävä ja oikein mitoitettu jousen tehoon nähden. Jänis kaatuu jo niin heppoisella pelillä että huh huh, mutta kumminkin kannattaa se 40 paunaa tehdä ainakin, että jousella ampumisesta saa jotain irti, kun nuoli lähtee suht. vauhdilla sitten

[Santtu Risku]

Ainiin. Muista jättää Tuomijousi jokseenkin leveäksi lapojen tyvestä. ja masu ehdottomasti litteäksi. Tuomi on sen verran pehmeää, että ei kestä jos maha on pyöreä.

[jkekoni]

Niin asia mistä monet puhuvat on leveys/paksuus suhde. Mielestäni tämän asian korostaminen antaa aloittelijalle väärän kuan jousen tekemisestä.

Jos teen samalla mitoituksella 30# 60# ja 90# (paunaisen) jousen on viimeinen 3 kertaa leveämpi, mutta yhtä paksu. Yleensä tosin jousessa, jossa ei ole jäykää kahvaa lisätään leveyden lisäksi myös paksuutta ja kompsoidaan tätä lisämällä pituutta.

Se missä leveys paksuus suhde on tärkeä on, että jos kärjissä on pitkä pätkä paksuutta kapeampaa alkavat käjet taipua sivusuunnassa.

[AB]

Kiitokset vielä kaikille. Nyt lähden hakemaan puuta, ja harjoittelemaan jousen tekoa

[Matti Matinpoika]

[Juri]