Jousi

[Santtu Risku]

Huomasin, että täällä ei ole yhtään niinsanottua buildalongia nuolista, saatikaan vesanuolista, joista nyt on ollut jonkin aikaa puhetta.
nyt kun alkoi kesäloma, niinpäätin nuolitilannettani katsoen lähteä viereiseen metsään hakemaan pihlajanvesoja, joista tekisin netsästysnuolisetin.
Läksin pukko kourassa metsään ja menin vakituiselle pihlajapaikalle, jossa kasvaa sekä vesoja, että vähän järeämpiä pihlajia. Silmäilin ympärille, ja raapaisin 5 suht hyvännäköistä vesaa mukaan. Tarkoitukseni on tehdä näistä nuolista setti lyhytjousilleni, eli nuolenvarret tulevat olemaan noin 60 cm pitkiä.

kuvia myöhemmin tänään.

[Paas]

Hyvä idea tehdä vesanuolista buildalongi. Sellaista tällä foorumilla ei tosiaan taida olla entuudestaan.

[augustus]

Ammunta ei tänään todellakaan sujunut, vaan nuolet meni ihan minne sattuu; hävitin yhden ja katkaisin yhden nuolen. Koska pyrin pitämään parikymmentä aihiota valmiina nuolentekoa varten, päätin hakea uudet aihiot rikkoutuneen ja hävinneen tilalle. Samalla ajattelin tehdä tänne jonkinlaisen buildalongin. Tämä on meikälaisen tapa, joka ei varmasti ole paras eikä helpoinkaan, mutta toivottavasti antaa haluaville jotain osviittaa.

Talvella aihiot on helpompi kerätä kuin lehtien aikaan, koska vesojen suoruuden toteaminen on lehtien puuttuessa helpompaa. Puu näyttää pystyssä ollessaan huomattavasti suoremmalta kuin kaadettuna, joten ennen katkaisua kannattaa tutkia vesa todella tarkkaan. Helpoin tapa tarkastaa vesan suoruus on katsoa sen vartta pitkin sekä latvasta että tyvestä.

Oman kokemukseni mukaan katkaistuista vesoista noin puolet päätyy pesään. Ajattelin olla optimistinen ja keräsin kolme vesaa, joista toivon kahden päätyvän nuoleksi asti. Vesojen on syytä olla paksumpia kuin aiottu nuolen paksuus. Näistä vesoista on tarkoitus tehdä tasapaksuja vähintään 8,5mm nuolia. Kuori päällä paksuus vesan ohuemmassa päässä 11-12mm ja paksummassa päässä n. 15mm.

[augustus]

Aihioiden kuorinta kannattaa tehdä huolella, puuta itseään ei saa vahingoittaa. Keväällä ja kesällä kuori lähtee irti helposti repimällä mutta talvella se on tiukemmassa. Kuoriminen aloitetaan tyvestä ja jatketaan kohti latvaa, tällöin oksankohdat eivät irrotessan revi puuta. Kun kuori on irrotettu hinkataan puukon terällä poikittain aihiosta kaikki vihreä pois ja saadaan itse puu esiin . Nyt aihioiden paksuus ohuemmassa päässä 9,5-10mm ja paksummassa päässä 12-13mm. Aihioita ei kannata vielä katkaista nuolen mittaan. Nuolien suoraksi taivuttelu on hieman helpompaa jos jättää ainakin paksumpaan päähän n. 20cm vääntövarren.

Seuraava operaatio lienee hankalin tai ainakin fyysisin: aihion suoristaminen. Jos vain malttaa odottaa, suoristaminen on helpompaa kun aihion pinta on kuivunut hieman. Itse olen antanut aihioiden kuivua sisällä muutamasta tunnista vuorokauteen ennen taivuttelua.

[jkekoni]

Pihlaja kuulostaa korvaani raskaalta nuolimateriaaliksi.

[Simo Hankaniemi]

Kyllä pihlajanvesa on hyvä varsimateriaali, jos vain löytää riittävän suoria. Jos suoria pihlajia löytäisi yhtä helposti kuin suoria pajuja, niin pihlaja olisi Suomen paras vesanuolimateriaali. Pihlajavarsi on uskomattoman kestävä ja raskaalla jousella pihlajanuoli lentää pidemmälle kuin esim. tuomenvesa (ehkä pihlajan suuremman jäykkyyden vuoksi).

[augustus]

Annoin aihioiden kuivua sisällä viitisen tuntia ennen taivuttelun aloittamista. Olisi ehkä kannattanut malttaa, sillä yhteen aihioista tuli vaurio. Vaurio tuli onneksi sen verran alas tyveen että siitä saanee vielä 8mm taulunuolen 30lb jouselle. Aikaa kolmen aihion taivutteluun meni n. kolme tuntia.

Tuore puu taipuu vaikka solmuun, mutta se ei onnistu heti vaan puuta pitää "väsyttää". Ensimmäinen taivuttelu tehdään tarkastelemalla aihiota horizontaalisesti, eli aihiota esim polven päällä mutka kerrallaan pikkuhiljaa taivuttaen. Oksien kohdissa kannattaa taivutella oksan kummaltakin puolella ensin varovaisesti ja sitten pikkuhiljaa taivutusta lisäten. Oksan kohtia ei vielä tässä vaiheessa saa vuolla muun puun tasalle vaurioiden välttämiseksi. Etenkin tyvipäässä taivuttelu on fyysistä hommaa, mutta kyllä paksukin puu taipuu. Kun "rits" ääni kuuluu, pitää murtuneesta kohdasta ottaa kaikki repeytynyt puu pois repimällä tai puukolla. Tämän jälkeen tilanteen arviointi: pesään tai homma jatkuu. Horizontaalisen taivuttelun jälkeen tyvi-ja latvapäästä tarkistaen taivutellaan aihio suoraksi.

[pyssymies]

että aikoinaan ovat esim. luokkipuun hauduttaneet kuori päällä uunissa. olen kokeillut joissain taivutushommissa, ja toimii, puu on kuin vahaa. Nuoliaihioiden kanssa täytyy vaan olla tarkkana, ettei kuumuus ole liian kova, kuori kun kuivaa aika joutuin.

[augustus]

n. vuorokauden kuluttua keräämisestä toinen taivuttelu-sessio. Aihio suoristetaan jonkin verran nuolen aiottua pituutta pidemmäksi, esim. seuraavaan oksan kohtaan. Tämä siksi että valmiin nuolen päät olisivat myös varmasti suoria. Tämä antaa myös mahdollisuuden pelata nuolen paksuudella. Aihiota voi halutessaan lyhentää tässä vaiheessa. Nyt aihion ollessa suora, siistitään oksan kohdat varovasti puukolla. Aihioiden paksuudet latvapäässä ovat 8mm, 9mm, 9mm. Tyvipään paksuus on kaikissa n. 12mm. Aikaa tähän kaikkeen meni n.tunti. Voimaa saa käyttää ihan reilusti, pienen lämmittelyn jälkeen puut taipuvat hyvin mutta jäykästi.

Seuraavan kahden viikon aikana tarkistetaan aihioiden suoruus mielellään päivittäin. Suoristuksen lomassa voi kohennella oksan kohtia ja mahdollisesti lyhentääkin aihioita vielä. Aihiot asettuvat muutamassa päivässä uuteen olotilaansa, eikä niitä juuri sen jälkeen enään tarvitse taivutella. Palailen asiaan.

[augustus]

Vaurioitunut aihio kuivuessaan oheni liikaa, joten kolmesta jäi kaksi jäljelle. Parin viikon kuivumisen jälkeen aihioiden paksuus latvapäässä 8,5-9mm, tyvipäässä n. 11mm.

Nyt aihiot katkaistaan haluttuun mittaan ja hiotaan haluttuun muotoon. Koska olin jättänyt suoraa vartta tyvipäähän, teen nuolista hieman aiottua paksummat. Hiominen aloitetaan tyvipäästä niin karkealla hiekkapaperilla (60) kuin vain saa aihion ympärille kierrettyä. Miespuolisille tutulla liikkeellä hiotaan aihiota kohti latvaa kunnes aihio on täysin pyöreä ja kaikki puukon viillot, oksat ja mutkan kohdat ovat hävinneet. Aihiosta saa tasaisen pyöreän kun sitä hiotessa pyörittää samalla akselinsa ympäri. Hienolla hiekkapaperilla (400) viimeistellään aihioon kiiltävä pinta. Aikaa hiomiseen kuluu n. 1h/aihio. Lopuksi aihion tarkka suoristus.

Mikäli aihio on tasapaksu, ei liene väliä kumpaan päähän kärjen kiinnittää. Vesa-aihioista barreloituja nuolia (nuoli ohenee kohti kärkeä) tehdessä kärki kiinnitetään latvapäähän. Kärjen tulee olla suorassa, jotta nuolikin lentäisi mahdollisimman suoraan.

[augustus]

Nokkiuran voi sahata esim. rautasahalla ja viimeistellä viilalla sekä hiekkapaperilla. Urien tekemisen jälkeen vernissasin aihiot kolmeen kertaan. Kuivumiseen meni pari vuorokautta.

Nopea tapa tehdä sulitus on "repiä" sulat jolloin ruotoa ei sulkaan jää ollenkaan ja liimaminen suoraan on helppoa. Ohje repimisestä löytyy allaolevasta linkistä.

http://groups.msn.com/ferretsarcherywebpage/strippingturkeyfeathers.msnw

Sulituksen pituutta ja muotoa löytyy varmasti yhtä monta kuin tekijääkin. Tärkeintä lienee että nuoleen tulevat sulat ovat samasta siivestä. Tapanani on leikata sulat haluttuun pituuteen ja liimata ne yksi kerrallaan nuoleen kynällä merkkaamiini paikkoihin. Lankapunoksen kiinnitys onnistuu helposti ja tyylikkäästi Ari Rantalan bambunuoli-osion mukaisesti. Vielä sulkien leikkaminen muotoonsa vaikka terävillä keittiösaksilla pahvista sapluunaa hyväksi käyttäen, ja nuoli on valmis.

Hidasta ja työlästähän vesanuolien teko on, mutta tämän halvempia (rahassa mitattuna) nuolia tuskin löytyy. Mäntyviilusta tehtyyn nuoleen verrattuna pihlajanvesanuoli on lötkömpi ja hieman raskaampi. Hyviä vesanuolia saa myös ainakin tuomesta, koivusta ja paatsamasta, muista ei itselläni ole kokemusta. Mielelläni kuulisin muiden kokemuksia vesanuolimateriaaleista sekä tekomenetelmistä.

[Ari Rantala]

Hyvän näköisiä nuolia sait aikaiseksi. Jos jotain sanottavaa pitäisi keksiä niin minä viilaisin jännenokit hieman pyöreämmiksi pohjaltaan. Nirheävät teräväreunaisina jännettä. Saattavat nuo tietysti olla vielä siltä osin keskenkin.

Sulan repiminen ei ainakaan minulta onnistu. En tiedä mikä menee käteen mutta jokainen kokeilu on päätynyt repeämiseen väärästä kohdasta. Olen mukautunut kädettömyyteeni tuossa jutussa ja käytän halkaisuun skalpellia.

[augustus]

Kiitti Ari kehuista! Eipä ollenkaan hullumman näköisiä nuo sinun bambunuoletkaan. Mitä punoslankaa käytät?

Hyvä huomio nokeista. Pidin niitä jo valmiina, täytyypä fiksata.

Onhan se sulan repiminen välillä vähän tuurikauppaa. Olen jakanut sulat kolmen nippuihin ja sen jälkeen värjännyt joka nipusta yhden mustaksi. Hamittaa aika rajusti kun sitten repii juuri mustan sulan riekaleiksi nipusta jossa on suorimmat ja paksuimmat sulat.

[Ari Rantala]

Kiitokset kehuista myös sinulle

Vihreä lanka on ns. helmilankaa. Ostin joskus jännelangaksi mutta tuo on liian venyvää ja muutenkin heppoista siihen. Materiaali lienee polypropeeni. Lanka on kaksisäikeistä ja käyttäytyy purettuna silkkilangan tavoin eli "littaantuu" punottaessa alustaansa vasten. Mustan langan historia menee niin pitkälle, että en enää muista mistä sen sain. Hyvä arvaus voisi olla paikkakunnalla vielä toistaiseksi toimiva Nanson ompelimo. Materiaalistakaan ei ole tietoa mutta tämä musta toimii myös jännelankana hyvin.

[Simo Hankaniemi]

Nuo taitavatkin olla ensimmäiset "eurooppalaistyyliset" vesanuolet, mitkä olen nähnyt. Tai niin, olihan Ötzillä vesanuolia. Vesanuolten notkeus toimii yleensä parhaiten lyhyissä nuolissa. Notkeus tietysti vaihtelee käytetyn puulajinkin mukaan. Edellä lueteltujen lisäksi voi kokeilla muitakin, esim. korallikanukkaa (voimakkaan viininpunainen kuori, helppo tunnistaa), pähkinäpensasta, pajua, raitaa, ruusua. Mikä tahansa vesa käy, kunhan se on lupaavan suoran oloinen.

[augustus]

Koitin etsiä infoa korallikanukasta, huonolla tuloksella. Onko luonnonvarainen, vai täytyykö "harventaa" piha-aitoja?

Raita-ja pajunuolet eivät ole minulla kestäneet yhtä hyvin kuin muut, joten olen hylännyt ne ainakin toistaiseksi. Pähkinäpensas on varmasti erinomainen materiaali. En ole sitä vielä lähialueeltani suojelualueiden ulkopuolelta onnistunut löytämään. Kaupunki-istutuksissa näkyy hyvännäköisiä ruusuaihioita. Mahtavatko olla oikeata lajiketta, jos vaikka pimeän turvin kävisi...

Mitenkähän haapa mahtaisi toimia, kokemuksia?

[Ari Rantala]

[augustus]

[Ari Rantala]

[Simo Hankaniemi]

[jkekoni]

http://en.wikipedia.org/wiki/Cornus_alba

[augustus]

Kiitokset vinkeistä. Täytyypä "harvennella" marjapensaita!

Olen saamassa tiukkasyistä mäntyä pöllinä. Missäköhän sen voisi sahauttaa pyöreäksi rimaksi?