Jousi

[paalovi]

Otsikostakin voi jo varmaan päätellä mistä kaipaisin tietoa. Miten ihmeessä nuolia tehään? Onko jotain erityisiä juttuja, mokia joita pitäis välttää, yms,? Sulitus, mitä käyttää sulitukseen, miten nuoliaihion saa pysymään suorana kuivaus vaiheess vai kuivataanko ollenkaan, mita ohjeita miten tehdä nuoli lähinnä puukolla? Mitä sulille pitää tehdä? Millä paras laittaa kiinni...?

[heikki]

Kuten varmaan vastausvilkkaudesta päättelit, kysymyksesi on niin laaja ettei sitä ihan äkkiä tässä hanskata. Muutama seikka kuitenkin alkuun pääsemiseksi, kun on omat oppimiskokemukset tuoreehkossa muistissa...

Jos olet tekemässä vesanuolia, kerää "nuolen näköisiä" vesoja, jotka ovat muutaman tuuman pitempiä kuin aiottu nuoli. Tuomen tai pajun vesat ovat yleensä valmiiksi suorimpia, oksattomimpia ja siten helpoimpia. Vesan paksuus kuoren kera latvapäässä saisi olla melkein sentin luokkaa (kuoren alla 7-8 mm) ja tyvellä sitten vastaavasti enemmän - riippuu vähän, kuinka vahvaan jouseen olet nuolia tekemässä. Pajut voit kuoria heti kokonaan, tuomien kanssa oma kokemukseni näin kesäaikaan on, että ota aluksi vain yksi suikale pois jotta kuivuu hitaasti eikä halkeile. Älä ota sellaisia, joissa on "kaksoismutkia" eli ensin mutka yhteen ja heti perässä toiseen suuntaan, ne ovat toivottomia oikoa...
Vuorokauden päästä käyt läpi vähän kuivahtaneet vesat ja ihan käsipelillä vääntelet mutkapaikkoja suoriksi. Ne eivät välttämättä vielä jää suoraan. Teet oikomisen aamulla uudestaan. Ja illalla taas. Ja taasen aamulla. Siis useaan kertaan joudut niitä vääntelemään. Tietyssä kuivumisvaiheessa ne alkavat jo pysyä kuosissaan ja näyttävät sivusta katsoen melko suorilta. Pituussuuntaan tähtäillen löytyy vielä mutkapaikkoja, joten suoristelu jatkuu joskus pidempään ja joskus pääsee vähemmällä. Heitä armotta pois ne, joita et saa suoriksi tai joissa on murtumia tai muita heikkoja kohtia. Kyllä suomessa risuja kasvaa.
Kun vesat alkavat pysyä suorina, asettele ne hyvään suoraan nippuun ja kiinnitä se kumiremmeillä tiukaksi ja jätä kuivumaan. Kuivuminen vie aikaa ilmankosteudesta riippuen jopa kuukauden. Pannuhuone nopeuttaa aika kivasti. Tuomista voit varovasti rapsutella loput kuoret pois, kun ne ovat jo melko kuivia.

No sitten kun sinulla on suoria kuivia vesoja voit viimeistellä ne haluttuun paksuuteen (n. 7-9 mm), niiden ei tarvitse olla tasapaksuja, käyttäen (puukkoa), kavahöylää tai siiklihöylää ja hiekkapaperia. Nuoli kiinni porakoneeseen ja jäykkää hiekkapaperia nyrkkiin ja siinä kovaa pyöritystä, niin ohenee hyvin - samalla selviää oliko se aihio sittenkään suora... Viimeistele pinta hiomalla pituussuuntaan. Pinnan karkeus nyt ei alussa ole mikään ongelma.
Tämän jälkeen sahaat ja hiot ohuempaan päähän sentin syvyisen uran, johon jänne istahtaa napakasti, mutta ei tiukasti. Sulitus on vuorossa seuraavaksi, siihen löytyy juttua tältä palstalta enempikin. Aluksi et tarvitse mitään erikoistyökaluja, kannattaa perehtyä miten se tehdään käsin ja ehkä pahvinpalasten avulla. Sulkia löytyy luonnosta, mutta soittamalla mukkanuolelle saat valmiiksi leikattuja kalkkunansulkia edullisesti postilaatikkoosi. Itse käytän neljän tuuman pituisia sulkia, en tiedä, missä tilanteissa pidemmät olisivat parempia - ehkä vahvemmilla jousilla ja tietysti liian jäykillä nuolilla.

Sulkien kiinnitykseen geelimäinen pikaliima on hyvä. Sulituksen etupäähän kannattaa kiertää ompelulangasta suojapunos ja vahvistaa se vielä erikeepperillä tms. Myös peräpäähän, siihen missä nokkiura loppuu on syytä vetäistä muutama kierros lankaa ettei vesa halkea.
Lopuksi katkaiset kärjestä liian pituuden pois. Itse katkaisen tuumaa pidemmäksi kuin vetopituuteni, jolloin päälle kierrettävä nuolen kärki ottaa sisäänsä 15 mm ja nokki vie sen 10 mm. Päälle kierrettäviä kärkiä suosittelen, koska ne ovat helppoja. Niitäkin saanee mukkanuolesta. Plunttikärkiä voit tehdä hylsyistä tai 10 mm vesijohtoputkesta. Kuumaliima on hyvä kaveri kiinnitykseen, epoksikin toimii, mutta ei ole niin helppo. Vesaa voi joutua hiomaan vähän, että kärki mahtuu päälle. Tässä pitää olla tarkkana, ettei kärki tule vinoon.

Sitten vaan ampumaan!

Nuolia voit sitten suojata kosteudelta jollakin käteen sattuvalla puuöljyllä (pihakaluste- ja terassiöljyt) tai vahalla. Ilmankin pärjää, sillä lyhytikäisiä ne ensimmäiset kuitenkin ovat...

Sitten lueskelet täältä lisää, katselet kuvia, ja pääset pikku hiljaa sisään nuolien jäykkyyksiin eli spineen ja sen merkitykseen ja kaikkiin muihin hienouksiin. Nuolien teko on kiehtovaa puuhaa!

Ja jotta pääsisit pian ampumaan, niin tilaa/osta sulkien ja kärkien kanssa muutama valmis mänty- tai seetriaihio jousesi voimakkuuden mukaan, tai osta rautakaupasta suorasyistä (joudut valikoimaan) 8mm pyörörimaa. Rimoissa nokkiura tulee sahata ehdottomasti poikittain puun syykulkuun nähden. Voit tietysti tehdä nuoliksi myös puolikuivat vesat, mutta ne käyttäytyvät ampuessa huonosti - vaan pääsetpähän alkuun.

Kokeneemmat korjannevat ja lisää vinkkejä antanevat

[paalovi]

Kiitos. Näillä pääsen luultavasti alkuun. Nuolien jäykkyyttää suhteessa jousen jäykkyyten (onko hyvä) on nyt kyllä vaikea mitata kun jousi meni poikki vähän aikaa sitten, mutta uusi on tekeillä.