Jousi

[Juri]

Tässäpä väittelyn aihetta tännekin.
Hra Tim Baker esittää että ylipitkät nuolet osuvat paremmin spainaamattomina. Primitiiviampujiksi itseään nimittävien pitäisi ampua vain spainaamattomilla ylipitkillä nuolilla.
[linkki vanhentunut]
http://p081.ezboard.com/bpaleoplanet69529

[Juri]

Hra G Doane esittää että hyvin painavakärkisillä nuolilla nuolenjäykkyyksistä ei tarvitse välittää lainkaan.
[linkki vanhentunut]
http://p081.ezboard.com/bpaleoplanet69529

[Arwi]

Emmä jaksanu huonolla lontoolla noihin syventyä, mutta saattaa noissa jollain tavalla olla jotain perääkin.
Minulla on tässä kaiken näköisten "kokeilujen" joukossa yksi 73cm pitkä ja halkaisijaltaan 8.5mm oleva mäntynuoli jonka kärkenä moranterästä tehty kaksiteräinen leikkaava kärki (painoa en tiedä). Sulat 4" trueflite luonnonsulat.
Nuolen kokonaispituus on siis 78cm ja se on todella hyvä nuoli ampua verrattuna lyhyempiin mitä normaalisti käytän.
Tuo mäntyhän alkaa olemaan aika flexiibeliä tavaraa mitä ohuemmaksi ja pisemmäksi mennään.

[Juri]

Minun nuoleni ovat noin 73 cm pitkiä (29 tuumaa), Spainattuja ja punnittuja. Vetopituuteni on 27 tuumaa (noin 68,6 cm). Kysymys on reippaasti vetopituutta pidemmistä nuolista, ehkä +25%. Tällä päätyisin lähelle 90 senttiseen (34 tuumaiseen) nuoleen.
Nuolen halkaisija pitäisi olla myös paksumpi, varmaan ainakin 10 mm.
Bakerin mukaan näin pitkässä nuolessa jäykkyyksien ja kärkien painojen vaihtelu ei vaikuta tarkkuuteen paljoakaan. Ylipitkällä nuolella on myös helpompi tähdätä kuin lyhyellä, tarkkuus paranee vaihtelevilla matkoilla eikä mahdollisten kivikärkien tms. tasapainoisella suoralla kiinnitykselläkään ole niin kauhean väliä.
Tämä kaikki tietysti vain puhuttaessa lyhyemmistä metsästysetäisyyksistä olettaen ettei primitiiveillä ollut spinemittaria eikä standardipainoisia kärkiä.
Ei taida olla "vielä" käytännössä kokeiltu mutta kuulostaa erittäin kiinnostavalta. "Painavakärkinuoliteoria" taas on mielestäni susi jo syntyessään.

[Simo Hankaniemi]

Miksi "painavakärkinuoliteoria" on susi? Olen Bakerin kanssa samaa mieltä siitä, että yliptkä nuoli parantaa tarkkuutta ja suhteellisen raskas kärki toimii myös minusta paremmin kuin kevyt. Myös abojen nuolia tutkiessa huomaa, että ne ovat pääsääntöisesti ylipitkiä, ja raskaita kärkiä on suosittu (vaikka myös kevyitä on käytetty).

Spainatut nuolet ovat luultavasti olleet abon käsissä harvinaisuus jo senkin vuoksi, kun nuolet vaihtoivat jatkuvasti omistajaa mm. uhkapelien ja kaupankäynnin seurauksena. Nuolet ovat luultavasti aina olleet suosittua "pikkurahaa".

Skidi-pawneiden parissa oli 1865 vain viisi nuolentekijää, jotka valmistivat melkein kaikki nuolet 400 miehelle. Nuolentekijät tuskin ottivat huomioon sitä, että jokaisen asiakkaan jousi olisi vaatinut hieman erilaisen spainauksen nuoliin. Ja jokaisella asiakkaalla oli todennäköisesti useampia jousia, joihin samoja nuolia käytettiin.

Tein hiljattain 12 nuolen nipun, joita yritin "spainata" vapaalla kädellä taivuttelemalla. En saanut niihin mitään eroa, kaikki tuntuivat yhtä jäykiltä. NUolet ovat varreltaan 60-senttisiä. Ne ovat siis käytännössä spainaamattomia, mutta lentävät 20-30 metrin matkalla minusta riittävän hyvin kasaan. Ehkä ne eivät tyydyttäisi kilpa-ampujaa, mutta abon tarpeet ovat hieman erilaiset.

[Juri]

Sillä että vain laittaa normaalipituiseen nuoleen todella raskaan kärjen, se muuttuu vain huomattavasti notkeammaksi ja etupainoisemmaksi. Nuoli ei lennä yhtään sen tarkemmin, ellei se sitten alunperin ollut turhan jäykkä ja takapainoinen. Kalastuksessa ja haarniskanpuhkomisessa eli jyrkästi alas tai ylös ammuttavissa nuolissa painavammasta kärjestä on kyllä etua, mutta se vaatii myös jämäkämmän varren.
Bakerin teoria taas, siitä että hyvin pitkissä nuolissa jäykkyyksien ja kärkien painojen erot tasoittuvat, kuulostaa minusta järkevältä.
Tarkkuusammuntaan sellaiset olisivat liian raskaita mutta metsästyksessä luulisi toimivan hyvin.

[Tuukka Kumpulainen]

[Tuomo]

Miksi ylipitkä nuoli käyttäytyy paremmin kuin määrämittainen? Pitäisikö nuolen olla pitkä suhteessa vetopituuteen? Luin kyllä tuon Jurin linkissä mainitun keskusteluketjun ja siellä oltiin sitä mieltä, että ylipitkä nuoli käyttäytyy paremmin mutta perusteita asialle oli monenlaisia. Eli, miksi? Nuolen pituushan vaikuttaa sinänsä vain nuolen massaan ja spineen. Ja jos ajattelee jousi-nuoli-kokonaisuutta, muuttuu nuolen painopisteen sijainti suhteessa jouseen.

Nuolen lähtöön jousesta vaikuttavat nuolen jäykkyys ja painopiste (jos ajatellaan nuolen ominaisuuksia). Verrattaessa määrämittaista ja ylipitkää nuolta, voidaan jäykkyys ja painopiste virittää samaksi, mutta se mikä muuttuu on nimenomaan nuolen painopisteen sijainti suhteessa täyteen vetopituuteen jännitettyyn jouseen. Onkohan tuo se tekijä, miksi ylipitkä nuoli käyttäytyy paremmin kuin määrämittainen. Tämä on tietenkin aika spekulatiivista. Hienoa olisi nähdä, mitä nuolen lähdössä oikeasti tapahtuu nuolen parametreja muunneltaessa. Tietääkö kukaan muuten linkkiä sivustolle, jossa olisi valokuvia nuolen lähdön hetkistä.

Lienee selvää, että ylipitkän ja määrämittaisen nuolen välillä ei ole eroa, mikäli jousi on ns. keskeltä ampuva?

[Juri]

Pointsi oli se että ylipitkät nuolet käyttäytyvät paremmin kuin määrämittaiset (huom. monikkomuoto), mikäli jäykkyydet ja painot vaihtelevat.
Määrämittaisissa nuolissa suhteellisen pienetkin vaihtelut vaikuttavat suuresti siihen minne kukin niistä osuu, kuten hra Kumpulainenkin oli havainnut. Spainit sun muut sulitukset ja kärkipainot ovat nykyisin hyvin helppoja säätää kohdalleen, mutta tällöin ei voida enää puhua primitiivisestä jousiammunnasta.[/b]

[Juri]

Mikäli jousi on keskeltä ampuva ja laukaisu suoritetaan vielä laukaisulaitteella, niin tämä niinkutsuttu jousiampujan paradoksi-ilmiö (nuoli kiertää kahvan) voidaan sivuuttaa. Tällöin spinellä ei ole pahemmin muuta väliä kuin että on riittävän jäykkä.

[M. Haverinen]

Itse tykkään myöskin hieman reilun mittaisista nuolista. Tämän hetkinen settini on 28" vetopituuteni ollessa noin 24". Aiemmin settini oli pidempi mutta pituuksissa oli melko reilujakin heittoja (noin 28"-31"), koska olin korjannut katkenneita nuolia. Lyhennettyäni nuolet samanmittaisiksi tarkkuus (yllätys, yllätys!!!) parani huomattavasti.

En ehkä itse käyttäisi ihan neljäsosaa ylipitkiä nuolia, mutta sekin on varmasti totuttelu kysymys.

Taas pitäisi rueta väsäämään uutta metsästysnuolisettiä ja pitäisi saada tuo nuolenpituus/ -jäykkyys /kärjen paino- dilemma ratkaistua. Omista kärjistä tosin tuppaa automaattisesti tulemaan hieman raskaan puoleisia, joten voisi noita pitkiä varsia toki kokeilla...

[Juri]

Nyt siinä mainitussa keskustelussa pari kaveria oli kokemustensa pohjalta vakaasti sitä mieltä että jos vetopituus on enintään 25 tuumaa (63,5 cm), niin nuolten jäykkyyksillä ei ole juuri mitään vaikutusta.

Tämä panee miettimään Simon nuolia. Jos Simon nuolet ovat 60 senttisiä (noin 23,5") niin hänen vetopituutensa on korkeintaan 22,5 tuumaa. Kun tästä vähentää kahvan paksuuden ja jännekorkeuden tulee jänteen iskunpituudeksi korkeintaan 16,5 tuumaa (n. 42 cm). Jänteen isku on lyhyt ja näpäkkä verrattuna 27-28 vetopituudella aiheutettuun. Jänne saattaa nuolta paljon lyhyemmän matkan.

Voisi olla että nuoli taipuu lyhyen iskun aikana vähemmän kuin pitkän iskun. Tällöin nuolten spine-erot eivät ehkä vaikuta paljoakaan. Vetopituuden vaihtelut vaikuttavat silloin vain lähinnä osumakorkeuteen ja kantamaan.
Pitkät nuolet taas ilmeisesti jakavat taipuman isommalle alueelle, massallakin saattaa olla vaikutusta.

Jos olen päätellyt oikein, niin lyhyellä vedolla ammuttaessa nuolet käyttäytyvät kuten jäykät nuolet muutenkin. Ne lentävät oikeakätisellä ampujalla hieman vasemmalle, sekä päinvastoin. Tällä ei kuitenkaan taida olla pahemmin merkitystä, koska lyhyellä vedolla ei ankkuroida silmän alle vaan ammutaan ns. perstuntumalla.

Miltä kuulostaa?

[Juri]

Menikö vaikeaksi? Yhteenvetona näistä saisi kolme erilaista pakettiratkaisua:

1. TÄYSI VETO - MÄÄRÄMITTAISET NUOLET
Plussat: Ankkurointi mahdollista - nuolien nopeus ja lentorata vakio. Nuolet kevyitä ja nopeita, lentorata laakea - etäisyyden arviointi helpompaa. Tarkkuus erinomainen sekä lyhyellä että pitkällä matkalla.
Miinukset: Nuolien valmistus tarkkaa puuhaa. Spine, paino, kärjet ja sulat mitattava tarkkaan. Helpoimmalla pääsee ostetuilla standardiosilla.

2.TÄYSI VETO - PITKÄT NUOLET
Plussat: Ankkurointi mahdollista. Pienet erot vetopituudessa eivät haittaa. Pienet erot spinessä, painossa, kärjissä ja sulissa eivät haittaa. Nuolen tasapaino hyvä jopa ilman kärkeä. Tarkkuus erinomainen lyhyillä metsästysmatkoilla. Iskukyky kohteeseen massan vuoksi tehokas.
Miinukset: Nuolet raskaita ja hitaita, lentorata kupera - etäisyyden arviointi vaikeampaa. Tarkkuus välttävä pidemmillä matkoilla.

3.LYHYT VETO - LYHYET NUOLET
Plussat: Pienet erot vetopituudessa eivät haittaa. Pienet erot spinessä, painossa, kärjissä ja sulissa eivät haittaa. Nuolten tasapaino hyvä painavallakin kärjellä. Tarkkuus hyvä lyhyillä metsästysmatkoilla. Nuolet kevyitä ja nopeita.
Miinukset: Ankkurointi ei mahdollista - vetopituus vaihtelee - nuolten nopeus ja lentorata vaihtelee. Tarkkuus huono pidemmillä matkoilla.

Saatan olla väärässäkin, ainakin jossain. Piiitkä veto korvantaakse on käsittelemättä, en tiedä siitä juuri mitään. Luulisin kuitenkin nuolien käyttäytyvän lähinnä kuten kohdassa 1.
Saa kommentoida.

[Martti Auer]

Lyhyellä vedolla voi ankkuroida aivan hyvin, siinä missä pitkälläkin vedolla, ainoa vain että siinä täytyy laittaa jousikäden kyynerpäätä enemmän koukkuun, jonka ei pitäisi haitata muuten ampumista.

[Martti Auer]

Painava kärki parantaa tarkkuutta.

[Juri]

[Simo Hankaniemi]

Lyhyillä nuolilla voi kyllä ankkuroida, vaikka se täytyykin tehdä eri tavalla kuin pitkillä. Keskisormen päätä ei ehkä saa vedetyksi suupieleen, mutta ankkurointipaikkana voi käyttää vaikka rannetta tai yhtä peukalon nivelistä riippuen siitä, miten pitkät ovat kädet suhteessa nuolen pituuteen. Tällöin myöskään vetopituus ei vaihtele sen enempää kuin pitkällä vedolla.

Lyhyillä nuolilla jäykkyyserot eivät tosiaankaan ole niin suuri tekijä kuin pitkillä ("määrämittaisilla"). Tämän mainitsi jo Reginald Laubinkin 1980 kirjassaan American Indian Archery, joka aloitti tämän uudemman perinnejousibuumin. Minäkään en ole havainnut jäykkyyserojen paljon vaikuttavan, mutta muutaman gramman erot nuolten painoissa ovat kyllä selvästi havaitttavia.

Lyhyiden nuolten pitkiä vähäisemmästä tarkkuudesta pitkillä matkoilla on vaikea sanoa mitään varmaa. Luultavasti asia on niin, mutta olen kuitenkin voittanut pitkän matkan tarkkuuskilpailussa miehen, joka käytti pitkäjousta, pitkiä nuolia ja joka vuosikausia selitti erikoistuneensa nimenomaan pitkän matkan tarkkuusammuntaan. Olen maininnut tapauksesta tällä foorumilla jossakin muussa keskustelussa. Kyseinen kilpailu oli ainoa pitkän matkan maastokilpailu, johon olen koskaan osallistunut, enkä tiedä, onko vastaavia juurikaan järjestetty Suomessa.

[MikaNuotio]

Määrämittaiset nuolet (tuuman kaksi vetopituutta pidemmät) sopivat kun haluaa ampua kevyempiä nuolia erityisesti ikkunaleikkauksella varustetulla jousella. Spine on kriittisempi nuolen herkkyyden ja laukaisussa syntyvän heikomman vääntömomentin vuoksi.

Puun taipuma ammuttaessa suuremmasta kulmasta ei ole lineaarinen suhteessa spineen vaan jo enemmän riippuvainen käytetyn puun muista ominaisuuksista mutta kun tietty taipuma täytyy saada aikaan pienemmässä kulmassa muodostuu spinestä paljon kriittisempi arvo kuin puun muista ominaisuuksista joista osin spinekin muodostuu.

Suuremmassa kulmassa pitempi ja paksumpi nuoli taipuu helpommin mutta ei paljoakaan enempää tai vähempää kuin yhtä pitkä ja paksu jäykempi tai notkeampi aihio mutta pienemmässä kulmassa paksumpi tai jäykempi aihio ei taivu ollenkaan ja taipumaa syntyy aihioonhuomattavasti kriittisemmin jolloin vaikutus itse ammuntaan ammuttaessa on suurempi yksinomaan spinen vaikutuksesta.

[Juri]

Huraa Simo! Tiedon määrä sen kun lisääntyy.
Kuivatestin perusteella voisin tällä tavalla tosiaan lyhentää vetopituuttani 4-5 tuumaa. Tekniikassani ei siten muuttuisi muu kuin ankkurointipaikka, voisin yhä pitää pokakättä suorana ja selkävedostakaan ei tarvitsisi luopua. Lyhyet jouset alkavat kiinnostaa minua entistäkin enemmän.
Hyvin pitkillä maastokilpailumatkoilla (70-80 jaardia) pienelläkään heitolla vetopituudessa ei yleensä osu edes taustaan. Siinähän sitten taas haravoit pöpelikköä tai tongit sammalia, äänestä voi kyllä päätellä kannattaako etsiä nuolta vai varaosatarvikkeita.

[Juri]

[MikaNuotio]

[Juri]

Olemmekin ilmeisesti samaa mieltä spineasioista.
Mitä mieltä olet näistä kolmesta paketista?
Täysi veto - pitkät nuolet.
Täysi veto - määrämittaiset nuolet.
Lyhyt veto - lyhyet nuolet.
Oletusarvona on että jokaisen tyylin ampuja osaa hommansa.

[Simo Hankaniemi]

Lyhytvetoisen lyhyen nuolen ei välttämättä tarvitse olla erityisen kevyt, ohut eikä notkea verrattuna pidempiin nuoliin. Lyhyt nuoli voi olla myös massiivinen, paksu ja jäykkä. Ja jousen jänneväli voi samanaikaisesti olla matala. Suhteellisen raskas kärki antaa lyhyelle nuolelle paremman läpäisykyvyn ja vähentää ampumavirheiden merkitystä. Lyhyt raskas nuoli etenee kuin juna kiskoilla verrattuna lyhyeen kevytkärkiseen nuoleen. Kevytkärkiset nuolet "vikuroivat" helpommin laukaisussa, vähän kuin yrittäisi ratsastaa vikuroivalla hevosella.

[Juri]

Määrämittaiset nuolet pitkällä vedolla (suupieleen) vaativat varsinkin ilman ikkunaleikkausta tarkkaa spainausta, joka taas vaatii tarkkaa vetopituutta. Nuolten painojen olisi myös hyvä olla lähellä toisiaan. Hyvä puoli on se että tämä kaikki johtaa nopeasti ampujan taidon kasvuun. Huono puoli on se että se ei ole erityisen primitiivistä.
Ellei sitten osaa nuolta kädessä tunnustelemalla ripeästi päätellä minkälaisella vetopituudella ja mihin suuntaan se pitäisi ampua.

[Martti Auer]

Käytän aina määrämittaisia nuolia vaikka ampuisinkin lyhyemmällä jousella, määrämitta voi olla 60 cm, eikä siinä silloin vetopituus heittele. Olen tottunut ankkuroimaan myös suupieleen, eikä kyynerpää koukussa ampumien haittaa, jos ampuu suoralla kädellä, niin se särkee lopulta kyynerpään.

[MikaNuotio]

Vetopituuden tiedostaminen ampuessaan on aina jonkin asteinen Target panic.

Harjoitellessaan voi toki kokeilla eripituisia vetoja ja mittoja mutta kuhan ei ampuessaan sitten enään harjoittele ja koeta eripituisia vetoja ja mittoja.

[Juri]

"Target panic" on suomeksi kyyläkauhu eli kyylis, mutta se on jo eri aihe.

Kokeilin tänään ampua pitkällä 50# jousellani lyhyellä vedolla lyhyeltä matkalta. Siis LYHYT VETO - PITKÄT NUOLET - LÖYSÄ JOUSI.
Ensin testasin kymmenestä metristä koukistetulla kyynärpäällä suupieleen vetäen, mutta en pystynyt pitämään pokakättäni paikoillaan ja nuolet menivät minne sattui. Koko ampuma-asento olisi varmaankin pitänyt muuttaa.
Sitten yritin suoralla pokakädellä vetäen ensin ranteen, sitten peukalon keskimmäisen nivelen suupieleen. Tämä tuntui toimivalta ja asento oli muutenkin vankka ja luonteva. Tarkkuus oli ällistyttävän hyvä 20 metrissäkin, ammuin kaikki 8 nuoltani toistuvasti 15 sentin nippuun. Sivulinja ei heittänyt lainkaan vaikka nuolten jäykkyys oli viilattu ainakin kaksinkertaiselle paunamäärälle. Lentorata oli löysä roikku, mutta tähtäys ylipitkällä varrella oli todella helppoa. Vetopituus oli noin 23" (58,5 cm).
Muuten oli hauskaa, paitsi joka laukaisussa mainittu peukalonnivel iskeytyi naamaani. Huuleni olivat kotiin tullessa kuin Marilyn Monroella, vieläkin ovat kipeät. Pitäisi kai yrittää löytää asento jossa taakse lentävä vetokäsi voisi ohittaa ihastuttavan naamani vahinkoja aiheuttamatta, 50# vedolla olen jo vaarassa menettää keltaiset hampaani.

[Juri]

Palataksemme alkuperäiseen aiheeseen... vaikuttaisi tosiaan vahvasti siltä että lyhyellä vedolla nuolten spinellä ei tuntunut olevan havaittavaa vaikutusta, ainakaan 20 metristä. Tässä tapauksessa kyseessä olivat lisäksi vielä vetopituuteen (23") nähden ylipitkät nuolet (29").
Täydellä vedollani (27") samoilla nuolilla varsin pienetkin muutokset spinessä vaikuttavat dramaattisesti osumien sivulinjaan.

Itseäni ei erityisesti kiinnosta opetella ampumaan jokaista nuoltani eri tavalla. Sellainen voi toimia ihan mukavasti jos voi aina valita ampumaetäisyyden ja korkeuden varman päälle.
Käyn mielelläni maastokisoissa ja niissähän sellainen ei onnistu. Nuolia myös menee, hukkuu ja hajoaa, kuten muutkin kisoissa käyneet ovat varmasti havainneet. Oman seurani Ukonnuolten kotirata Sipoonkorvessa on vielä erityisen paha, joko kalliota tai sitten suo. Kentällä, takapihalla tai hallissa ampuessa nuolen menetys on hyvin harvinaista. Haluan ampua kaikki nuoleni samalla tyylillä. Ei niitä aina kauaa ehdi tuntea, jatkuvasti täytyy tehdä lisää.

Spineltään ja painoltaan samanlaisten määrämittaisien nuolien teko on varsin helppoa nykyajan välineillä, ne ovat myös erittäin tarkkoja sekä lyhyillä että pitkillä etäisyyksillä. Tulen kisoissa käyttämään niitä varmasti jatkossakin. Metsästystarkoituksiin sen sijaan lyhyt veto tai pitkät nuolet voisi olla erinomainen vaihtoehto.

[Martti Auer]

Se vaatii aika paljon harjoittelua, jos nyt vaikka ampuu jousikäsi vähän koukistettuna, siinä ei kannata liikaa hätäillä, se ei kaikki synny yhden ampumasession aikana. Tai vaikka ampuisi käsi suoranakin ja ei lyö jatkuvasti itseään turpiin niin se vaatii harjoittelemista.

[Simo Hankaniemi]

Olen G. Fred Asbellin kanssa samaa mieltä siitä, että vaistoammunnassa oleellisinta on keskittyminen haluttuun pisteeseen ja tähän liittyvä silmän ja käden yhteistyö. Ampuessa ei pitäisi ajatella vetopituutta, nuolen laatua, ankkurointia tai mitään muutakaan. Pelkkä keskittyminen kohteena olevaan pisteeseen ja kaiken muun mahdollisimman tehokas sulkeminen tajunnan ulkopuolelle. Aivoille ja selkäytimelle pitää antaa mahdollisuus hoitaa homma ilman turhia fundeerauksia.

Edes paljon puhuttu ankkurointi ei ole ainakaan metsästysammunnassa niin kuolettavan oleellinen asia. Veto voi jäädä vajaaksi ja silti nuoli voi osua riittävällä voimalla haluttuun kohtaan. Kymmeniä peuroja itse tekemillään jousilla ja nuolilla ampunut Jake Levikin totesi, että hänellä veto jää melkein aina vajaaksi. Omat kokemukseni ovat samanlaisia pienemmän riistan kanssa, veto on vajaa ja ankkuroimaton, mutta lopputulos ratkaisee. On hienoa, jos pystyy täydelliseen suoritukseen, mutta riittävän hyväkin tulos on ok. Tarkkuusammunta esim. kilpailuissa on eri asia.

[Martti Auer]

En tiedä miksi jostakin ankkuroinnista on niin paljon puhetta, en itse pidä sitä niin tärkeänä asiana. Mikäli keskittyy epäolennaiseen, niin se oleellinen voi alkaa häilyä ja silloin on enemmän kuin kusessa. Mitä itse olen ainakin huomannut metsästyksissäni on, että en kiinnitä huomiota johonkin ankkurin paikkaan, miten jännitän jousen ja sitä rataa. Kaikki huomio on kiinnittyneenä riistaan, mitä riista tekee. Mutta tietysti jos hioo nämä ankkurointipaikat sun muut systeemit viimeisilleen ja on aikaa kohtalaisen rauhassa riistalukaukseen ja muistaa siinä samalla joitakin peukalosääntöjä, että miten sitä piti ampuakin, niin se voi johtaa parempaan suoritukseen, dramaattisesti, mutta sellainen taito vaatii hyvin paljon aikaa ja harjoittelua, eikä sitä taitoa synny ellei ole ollut itse riistatilanteissa, niin tietää miten homma toimii ja miten ei ja se pitää tehdä niin että siihen ammuntaan ja jouseen keskittyminen ei vie kuitenkaan ratkaisevasti keskittymistä pois riistasta, että siinä ei tapahdu sellaista keskittymisen hajaantumista liiaksi. Jokaisesta laukauksesta riistaan voi oppia ja oppii aina enemmän mitä 10 000:sta laukauksesta maalitauluun, maalitauluammunnassa hiotaan vain metsästyksen taitoja, ei tällä ole muuten mitään merkitystä. Ei sen maalitaulun reittäminen ole oleellista. Jokaisesta laukauksesta riistaan voi oppia, oli tämä sitten huono laukaus tai hyvä laukaus ja dramaattisesti, silloin oppii. Jätän sen fundeeraamisen yleensä myöhemmälle, kun tilanne on ohi, käyn silloin läpi mielessäni, että miten ammuin, missä oli ankkurointipaikka, jne. Miten jännitin jousen, kuinka toimin. Ei itse tilanteessa ole aikaa tuollaiselle fundeeraukselle, ei siinä voi alkaa filososofoimaan ja tekemään teeseremonioita erikseen. Näin ja jos on ominut itselleen tietyn ampumatyylin, ennen kuin on käynyt koskaan edes metsällä, niin siinä käy köpelösti. Se on huomattu monesti, joku voi olla hyvä tauluunammunnassa, mutta metsästyksessä tämä on täysi nolla. Itse hankin rutiinini jo 13-14 vuotiaana, kun harjoittelin irrallaan juokseviin kaniineihin, nämä vikisivät ja olivat hiljaa. Ei siinä mikään myöhäisherännäisyys auta asiassa, sen voi unohtaa.

Nämä jotka omivat itselleen jonkun ankkurointitavan ja jäykän tavan ampua, niin ei se toimi metsästyksessä, sen voi unohtaa voi laittaa pillit pussiin.

[jkekoni]

Eikös metsästäjän pitäisi palvella mielummin Artemista?

[Juri]

[Juri]

Olen Simon ja hra G. Fred Asbellin kanssa aivan samaa mieltä tästä pisteeseen keskittymisestä, niin se toimii parhaiten. Asioita kannattaa miettiä mieluummin silloin kun treenaa, niitä saa silloin myös paukutettua lihasmuistiin.
Tauluammunnassakaan ei pitkäjousella kannata ajatella yhtään mitään, vaan tehdä vaan mitä pitää. En ole koskaan nähnyt yhdenkään pitkäjousiampujan purkavan täyttä vetoaan ja aloittavan alusta. Siinä on jo kova suoritus vetää raskas jousi täppiinsä, jänne vaan kiristyy mitä pidemmälle sitä vetää. Ei sitä kukaan kauan pitele ennen laukausta, nuoli lähtee rytmin mukaan. Tähtäyksestä suurin osa suoritetaan jo ennen vetoa. Täyteen vetoon päästyään joskus huomaa että joku asia tuntuu olevan väärin (lihaksissa ei tunnu siltä kun pitäisi), mutta nuoli lähtee silti, aina.
Vetopituuden merkitys kasvaa sen mukaan kuinka kaareva nuolen lentorata on. Pitkillä matkoilla, löysällä jousella, tai painavalla nuolella. Harjoitellessani nopeita laukauksia olen myös huomannut vetoni helposti jäävän hieman vajaaksi, nuoli kuitenkin useimmiten osuu. Lyhyt matka ja nopea laukaisu korjaavat asian. Tauluammunnassa vetopituudella on tietenkin suurempi merkitys kuin metsällä.

[Tuomo]

Pitkiä, mielenkiintoisia nuolia Melanesiasta:

http://www.tribalarts.com/feature/arrows/

[Arwi]

Tuon ekan kuvan jälkeen päätin, että en edes yritä saada kärkiäni suoraan ja keskelle.

[Mika]

Onhan tuokin aika hyvin keskitetty vaikkei ihan suora olekkaan. Nuoli on kuitenkin parempi olla jokseenkin keskitetty akselinsa mukaisesti. Itseasiasssa mitä suorempi puunuoli sitä suurempi riski että pieni muuto nuolessa saa aikaa suuren efektin. Oikealla tavalla kiero nuoli on suuremmalla todennäköisyydellä edelleenkin oikealla tavalla kiero pienistä muutoksista huolimatta. Puu on jatkuvassa muutoksessa kostumisen ja kuivumisen vaikutuksesta varsinkin mikäli on lakkaamatonta ja suojaamatonta tosin valmiiksi suora puu todennäköisimmin pysyykin suorana ja vain pienin muutoksia riippuen puulajista.

[Rakonczay]

Olen samaa mieltä Jurin kanssa nuolten osuudesta lopputulokseen. Noin kahden vuoden treenaamisen ja kymmenien tuhansien laukausten jälkeen tekniikkani on viimein sillä tasolla, että varma osuma RADALLA on kiinni ainoastaan nuolista. Tämän olen saanut karvaasti kokea mm maastokisassa jossa kisan aikana maahan ammuttu nuoli osoittautui kisan jälkeen syyksi tulosten romahtamiseen. Nykyään en enää ammu samassa kisassa maahan osuneella nuolella, jos nuolia vain riittää.

Keväällä opettelin myös vedon purkamista, niissä tapauksissa kun "tunne" ei ole oikea. Ainut hommaa estävä asia tämän suhteen on mielestäni korvien välissä. Pää on vain pakotettava antamaan käsky purkuun silloin kun ei tunnu oikealta.

Ammuin pari viikkoa sitten 30x 2min kisan jossa tämän tunnin aikana tauluun saadut osumat laskettiin lopputulokseen. Ehdin ampua tunnissa noin 450 laukausta, joista 427 osui tauluun. Parissa setissä jouduin keskittymään ankkurointipisteeseen, jottei veto lyhene, ja parissa hyvään laukauksen lähtöön sormista. Muut setit meni rutiinilla. Yllättävintä oli että kun alussa ehti kahdessa minuutissa ampua 15 nuolta, niin lopussa pääsin jo 17 nuoleen.