Jousi

[Smirkelimies]

http://www.youtube.com/watch?v=STP-n-s_Ji4

Onkohan tuo videon hirvensarvi vastaava kuin suomihirvellä? Tekijä mainitsee että veryiisituduu... Onnistuskohan niinkään helposti? En löytänyt osaa 12, loppukohan se tohon jänneosaan.

Minä luulin ettei hirven sarvi passaa jousimateriaaliksi. Meillä päin myydään välillä hirvensarvia tosi halvalla, vähän aikaa sitten oli kympillä monta sarvea kerralla myynnissä. Ehti mennä, soitin liian myöhään.

[Mangrove]

[Iivana]

Sarvimateriaali on kuitenkin melkolailla samanlaista. Hirvi on myös täyteissarvinen. Vertailun vuoksi vesipuhveli on onttosarvinen.
Kiinnostaisi itseäkin kokeilla ja on ollut mielessä noiden muiden kesken olevien projektejen lisäksi.

[Simo Hankaniemi]

En usko, että maksaa vaivaa, niin kauan kuin maailmassa on vesipuhveleita ja muita onttosarvisia. Reginald Laubin teki tai yritti tehdä useita wapitinsarvijousia, mutta eivät ne oikein toimineet. Jim Hamm teki jousen biisonin kylkiluista (ja tietysti jänneselkä), mutta ei sekään ollut vaivan väärti. Mutta jos on halua kokeilla, niin siitä vaan.

Eskimot ovat tehneet jousia karibunsarvista ja jännekaapelista, joten poronsarviakin voinee kokeilla. Näitä sarvia käytetään suurin piirtein sellaisinaan, eli siinä mielessä poron sarvi olisi helppo materiaali. Mutta ne pelit näyttävät museoissa niin tönköiltä, että ainakin minä jätän yritykset muille.

[Ari Rantala]

Hirvensarvi on pääasiassa kalsiumfosfaattia joka ei oikein sovellu jousentekoon muuten kuin tukiosina kahvassa tai sakaroissa. On haurasta eikä oikein taivu murtumatta.

Sopivaa sarvea ovat nuo onttosarvisten sarvet. Ne ovat keratiinia joka soveltuu jouseen paljon paremmin taipuvuutensa ja puristuskestävyytensä ansiosta.

[Nanook - pakkasen poika]

Museoissa on kuitenkin useita intiaanien sarvijousia, joissa valmistusmateriaaliksi on mainittu vapitin sarvi. En nyt ole aivan varma, mutta eikös vapitin, poron ja hirven sarvessakin ole jonkin verran keratiinia, mutta vain ohuelti aivan sarven pinnassa.

Laubin tai Jim Hamm taisi spekuloida, että kyseisten jousten materiaali saattaa olla karibun (Rangifer tarandus caribou) sarvea tai valaan hetulaa. Karibuja eli Kalliovuorilla Montanan, Washingtonin, Oregonen ja Idahon rajaseudulla eli alueella, jolla sarvijousia valmistettiin. Valaanhetuloita Kolumbian ylängön ja tasankojen intiaanit olisivat voineet saada Luoteisrannikolta kaupan avulla.

Valasspekulaatioon liittyi muistaakseni myös se, että useat museojouset ovat selvästi tehty yhdestä sarven kappaleesta ilman jatketta kädensijan alle. Jouset ovat kuitenkin liian pitkiä, että suurestakaan vapitin sarvesta sellaista välttämättä saisi. Valaan hetulassa puolestaan riittäisi pituutta ja hiottuna molemat materiaalit saattaisivat näyttää samalta.

[Jukka Koivusaari]

Bible II, sivulta 138 alkaen on juttua ja kuvia hirven/karibunsarvijousista.