Jousi

toni · Lähetetty: 01.04.2010 20:29 Viestin aihe: Lylyn kuivatuksia

Jaan hitusesti omia kokemuksia tästä materiaalista.
Etupäässä mäntyisestä.

Ensiks peruskuivaan (uskon että tämän vaiheen voi sivuuttaa) pöllejä jokusen kuukauden, sitten sahaan kosteista pöllistä (kaiken) ns.normipuun pois.
Se on käsittääkseni ainut lylylle nopeasti kuivuessaan halkeamaa tuottava elementti.

Poiston voi tehdä karusti koska paras käytettävä jousi aines kulkee lylyn harjalla. Ite sahaan roinat pois myös molemmilta sivuilta jolloin kuivuminenkin nopeutuu.

Olen kokeillut pitämällä sivut auki kuten liimallakin tukottamista.
Auki olevat eivät ole halkeilleet. Päädyt kuitenkin liimaan umpeen ja pyöristän kevyesti kulmat.

Edelleenkin, kokeillut hyvällä menestyksellä kosteiden pöllien lankuiksi vannesahalla siivuttamista. Ei halkeilua.

Yllättäen tuntuu kestävän myös kosteana kuumailma puhaltimella lämmittelyt ja taivuttelut sekä siitä johtuvan kuivumisen:) Eli jos tuo pitää kutinsa niin jousi voi teoriassa valmistua pikaseenkin.

Halkeaa taivutettaessa/jousissa käytettynä hyvin herkästi lylykasvu lustojen väliin muodostuneesta normipuusta, sitä on toisinaan lylyn seassa,mutta silmä erottaa sen helposti joten sitten vaan vältetään sitä.

Harmi etten omista kosteus mittaria, sillä olis saanut "tautidataa" pätevämmäksi, ilman mutu tuntumaa.

Mutta jatketaan....muillakin on varmasti kokemuksia jaettavina?

Iivana · Lähetetty: 01.04.2010 23:26 Viestin aihe:

Omien kokemuksieni mukaan lylyosan voi vetää moottorisahalla (jos oikein primittää niin miksei kivikirveellä Laughing

) irti jo metsässä (pakko, jos meinaa ne sieltä pois saada...) Pitää vaan olla sahan kanssa varovainen. Kun puut on saatu pois metsästä niin niistä voi vielä ottaa tavallista puuta irti. Oleellista kuivumisen kannalta mielestäni on, että halkisahatusta puusta leikataan molemmat reunat pois ja
kuori jätetään ulkopintaan. Tämän jälkeen lylyjä voi kuivata ulkona kevääseen saakka tällaisenaan. Kun ilmat alkavat lämmetä, niin voi vetää päihin vernissaa tms. Kuorta on hyvä pitää pinnassa niin kauan, että paljaana olevat pinnat ovat kuivaneet riittävästi. Sitten voi poistaa kuoren. Ideana tässä on se, että tällä tavoin vähennetään vääntyilyä. Jos kuoren poistaa liian aikaisin, niin ulkopinta kutistuessaan vääntää puuta. Puu kuivuessaan käyristyy pintaa kohti. Kuorta ulkopinnalla pitämällä voi tuon ilmiön haittavaikutuksia pienentää. Kokonaisten tukkien makuuttamisella kuori päällä ei ole mitään hyötyä.
Lylypuutkin kannattaa kaataa keskellä talvea. Kunnon lyly on niin pihkaista, että se kuivuu muutenkin hitaasti ilman ylimääräisiä vesiä.
Yleensä lyly halkeaa vain lylyn ja tavallisen puun rajapinnalta oikein kuivatessa. Harvoin silloinkaan. Kunnollisessa lylyssä on kyllä melkoisia jännitteitä. Kun sahaa lylyosaa irti, kannatta päät jättää kiinni ja sahata ne viimeiseksi irti. Muuten saha mene jumiin. Jos meinaa saada kunnollista lylyä, niin puun pitää olla kohtuulisen paksu (=painava) ja riittävästi kallellaan, että siihen tulee kunnon lylyä. Tällöin puu on yleensä voimakkaasti kaareva. Parhaiten lylyä on puussa joka on pitkältä matkalta ja voimakkaasti kaareva, tällöin puu on saanut kasvattaa lylyä kauan. Kevät/kesäpuusuhteella eikä vuosirenkaan paksuudella ole merkitystä, koska puu kasvattaa tylppysolukkoa koko kasvukauden puristuspaineen alla olevaan osaan. Jousta varten voi lylyä joutua taivuttaamaan muotoon. Voimakkaasti kaareva lyly kuitenkin oikenee jonkun verran kuivauksen aikana.
Kuusilyly kuivuu samalla lailla, mutta siitä minulla on kokemuksia vasta tältä ja viime vuodelta.
Hyvän lylyn kanssa touhutessa saa sahattua kaksi lylyosaa irti ja joutuu moottorisahan viilaamaan.
No, tässä oli minun näkemyksiä aiheesta. Olen siis Toni kanssasi aikalailla samoilla linjoilla. Tämä ei tietysti tarkoita, että nämä olisivat ainoa oikea tapa. Näillä resepteillä on rakennettu monia toimivia jousia. Mutta se on toinen tarina se.
Kun pohjoisessa ei kasva Jousiksi sopivaa puuta valkattavaksi asti, niin on ollut pakko opetella nuita lylyhommia. Siperia opettaa.

toni · Lähetetty: 02.04.2010 01:07 Viestin aihe:

Erittäin mielenkiintoista kommentointia:)

Ne tekijät, monien edellämainittujen lisäksi...jotka on jäänyt kokeilematta on kokonaisena kuivatun pöllin jännitteisiin ja niiden purkamiseen liittyvät tekijät. Vanutus?...kele kun olis se sauna.

Toinen joka voi vaikuttaa samaa kautta on kosteus eläminen.
Tällä yhdistelmällä uskoisin olevan suurtakin merkitystä.

Kuusilylyn kanssa on menossa molemmin puolin paahdot. Nämä ovat vielä katastrofia vajaat eli selkälaminaattia ja tilleröintiä vailla.
Käynnissä olevan kokeen alla on myös w-liitoksellä yhdistetyt paksu ja ohut lustoiset laminaatin puolikkaat samassa jousessa, ja joitakin muita joita itken sitten itekseni.. :)

Oon kuivannut kaikki n. yli/alle+20 asteessa koulumme sisätiloissa.

Sahatuihin kosteisiin lautoihin on tullut normaali kupru käyristyminen, mutta ne eivät ole siitä huolimatta halkeilleet. Kiinni pitävää materiaalia.
Ja yksi koulun vannesahan terä on tullut poltettua ilmeisen hyvään kuosiin...eli saman suuntaista kuin moottorisahalla.

Kuoret olen pitänyt laminaattien loppuun työstämiseen saakka kiinni.
Tää tosin pätee vain pinta "lautoihin". Mutta otan vihjeestäsi vaarin:)

Ongelma on vain materiaalin riittäminen kaikkiin ideointeihin.
Ja osa pitää tulevaisuudessa, vertailun vuoksi, ehdottomasti laittaa ulkotiloihin kuivumaan.
Lehtikuusi lyly odottaa vielä prosessointiaan.

Vielä kiitos ISO saamelaisalueen kolutuskeskukselle kouluttajineen, vaikka turhan matalaa profiiliä vetävätkin.

Jatketaan...

Mangrove · Liittynyt: 01 Tam 2007 Viestejä: 646

Kärkkäinen, M., Raivonen, M. 1977. Reaktiopuun mekaaninen lujuus; Silva Fennica 11/1977. Suomen metsätieteellinen seura, Helsinki.
http://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/14816/11-No%202_K%c3%a4rkk%c3%a4inen.pdf

[...] Kuivaaminen vaikuttaa lylyyn epäedullisesti. [...]

Ollinmaa, P. J. 1981. Eräistä ojitetuilla soilla kasvaneen puun fysikaalisista ominaisuuksista; Silva Fennica 15/1981. Suomen metsätieteellinen seura, Helsinki.
http://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15069/15-No%203_Ollinmaa.pdf

T. Manner · Liittynyt: 30 Kes 2007 Viestejä: 949 Paikkakunta: Vantaa

Mielenkiintoisia artikkeleja, ensimmäisessä on ehkä paras syy käyttää lylyä, pienentynyt kimmomoduli ja noin sama lujuus tarkoittaa selvästi normaalia suurempaa murtovenymää, toisin sanottuna sitkeyttä. Jousi voi myös olla paksumpi ilman ongelmia.

TLM

toni · Lähetetty: 17.05.2010 18:34 Viestin aihe:

Tutkimus on tehty metsäteollisuuden tarpeita silmällä pitäen. eikä siinä mitään, mutta tulokset ei suoraan palvele meidän käsityö harrastajien ja taitajien tarpeita.
Esm.suht suorassa kasvaneeseen puuhun voi muodostua lylyä, mutta lähes aina vain joidenkin vuosien aikana ja sitä näkyy hyvin useasti kun kattelette vaikka tienposkeen kerättyjä mäntytukkien tyviä.

Ne rungot on todellakin suoria ja silti niissäkin on lylyä.
Nuo testien lyly ja "terve"puu väliset suhteet kielis ehkä juuri tuollaisesta suorasta rungosta, jossa lylyä on paikallisesti ja ohuempana kerroksena.

Eli ei havittelemaamme "täyteläistä" ja sat.pros lylyä.
Vaan lylyä jossa on ns.normipuun vuosikasvua välissä.
Näistä johtuen sanavalinnatkin voi kuullostaa omituisilta ja saada päinvastaisen merkitys yhteyden?

Näin veikkailisin...mutta lylystä lukee kyllä mieluusti, monenkin tahon silmin ja eri aikakausilta.
Mutta lisäksi puun yksilökohtaiset erot korostuu fipsien nähden, kun kunnon lyly on hakusessa. Läheskään kaikista hyväkaarisista lylyrungoista kun ei ole jousen raaka-aineeksi.

jkekoni · Liittynyt: 01 Tam 2005 Viestejä: 2834 Paikkakunta: Espoo

Puun josteus mittari on kaksi "naulaa" ja sähkövastuksen mittari, sekä
puulajikohtaiset muunnostaulukot vastuksesta kosteudeksi.
Se ei kerro mitään siltä alueelta(Eli syvemmältä),jolle ei ole nauloja hakattu.

Vaa-alla näkee kosteuden muutokset. (*

TBB I:n kirjoittajat, jotka silloin vannoivat ton nimeen ovat kääntäneet kelkkansa

Älä usko:

Mangrove · Liittynyt: 01 Tam 2007 Viestejä: 646

Ollinmaa, Paavo J. 1961. Reaktiopuututkimuksia: Acta Forestalia Fennica 1961. 72(1): 1-54. Suomen Metsätieteellinen Seura, Helsinki.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/17626

Mangrove · Liittynyt: 01 Tam 2007 Viestejä: 646

Sandberg, H. R. 1891 (1979). Hiihtourheilu Suomessa.

Iivana · Lähetetty: 31.10.2011 20:43 Viestin aihe:

Olen huomannut, että suolylyyn muodostuu useimmiten valkeita raitoja lylykasvun joukkoon. Jos puu on ollut reilusti vinossa, lähes vaaterissa, niin näitä raitoja ei useimmiten ole, vaikka olisi suopuukin. Lisäksi jos puu on vaikka kasvanut suon laidalla ja saanut tukea kovasta maasta, niin tuota raitaisuutta ei ole niin usein. Tylppysolukkoa muodostuu mielestäni vain sen ajan, kun kasvukerros altistuu painovoiman aiheuttamalle puristukselle.
Varmaan joku kirjanoppinut tietää tämänkin paremmin, mutta tuo on oma johtopäätelmä omien havaintojen pohjalta.

jousipata · Lähetetty: 01.11.2011 03:05 Viestin aihe:

toinen lylymännyistäni on hankalahko, on lyly kasvanu osittain puun kahta puolta kun on kasvaishan lylyn oikominen menny yli ja taas puu on tehenyt korijausliikhen kasvushan. meleko hankala kaivaa se lyly sieltä eshiin. tai oiskhan sitten kallistunu lissää välisä kun on jo saanu ittensä oikastua kerran, niin kohta joku tykkylumi tai myrsky painanu uuelheen kenolheen.

muutenki ko tuulenpieksämiä pulukannaruja, ohkasia ovatten. saattaishan niistä hiirentappojousen saaha.

Mangrove · Liittynyt: 01 Tam 2007 Viestejä: 646

Itkonen, T. I. 1984 (1948). Suomen lappalaiset vuoteen 1945: Ensimmäinen osa. WSOY, Porvoo. 2. p.

[s. 465]

toni · Lähetetty: 28.02.2012 22:12 Viestin aihe:

Martin maininta lylyn hauraudesta kovilla pakkasilla oli mielenkiintoinen. Harmi että kovat pakkaset näyttää olevan jo ohitse Turun puolelta, olisin nimittäin mieluusti kokeillut asiaa käytännössäkin. Ei silti ettenkö tätä epäilisi, loogiseltahan tuo itestäni tuntuisikin.

jousipata · Lähetetty: 29.02.2012 04:44 Viestin aihe:

Yleisajattelija · Liittynyt: 29 Syy 2009 Viestejä: 51

Täytyypä pitää lylyä talteen kun on tiedossa joitain runkoja.

Tulikin hyviä ohjeita lylypuun tunnistukseen, kuivatus onkin sitten arvattavasti vaikeaa.