Jousi

[Tuomo]

Jalavaa, 59 paunaa 26 tuuman vedolla. Pitkä suhteessa vetopituuteen mutta piti olla pomminvarma jousi. Kevyt lämpökäsittely vatsaan, ei virunut juuri lainkaan. Kaksi hieno läpireikää, toinen kahvan lähellä ja toinen lähellä nokkia. Pintakäsittelynä metsänpohja - eli multaa, lahoja lehtiä, sieniä, tms. kaikkea mahdollista - tuli mielestäni oikein hieno! Sen päällä vielä mehiläisvaha.

Nuolena ruusunvesa ja hirven sääriluusta leikkuri. Petsattu hirvenverellä ja lopuksi mehiläisvahattu.

[Tuomo]

Yksityiskohtia...

[M.Reinikainen]

Todella makee isontikan heittäjä

[Tuomo]

Kiitos Mikke hienosta puusta! Jalavasta tuli oma suosikkini - vahvaa, suorasyistä, elämätöntä, tykkää lämpökäsittelystä, nätti, helppo työstää ja viimeistellä. Vaan mistä saisi lisää...?

[heikki]

[Tuomo]

Tuo on siis vuorijalavaa.

Kuorin heti tuoreena, jolloin kuori lähti kuin banaanista - nopeasti, helposti ja siististi. Kuoren alla oli todella nätti hieman uurteinen pinta, joka kuivuttuaan tummui aavistuksen. Jos tuon olisi kuorinut vasta kuivana, niin lopputulos olisi mitä luultavimmin ollut erilainen.

[Ari Rantala]

Hieno kun mikä

Puritaanit voivat kyllä katsoa tuon kahvan lähellä olevan oksanreiän tähtäimeksi ja kieltää jousen käytön...

[M.Reinikainen]

Heikki: Sinullahan oli kynäjalavaa?
Sen mitä olen eroina huomannut on seraavaa..

Kynä: Erittäin vaalea, halkeaa hyvin, tuoreena halkaistuna hivenen venkoilevaa, kevyt (ei sovellu sotajouseksi omien kolmen testin perusteella) paras vetolujuus selässä isolla vuosilustolla, mutta pienet lustot tuntuvat repeilevän isoissa paunoissa jos jousen profiili on ELB. Leveästä "iso" paunasesta ei kokemusta (puut loppu)
Lämpökäsittely parantaa suorituskykyä jos samalla lisää refleksiä.


Vuori: Vaalea pinta/pehmeänruskeä sydän, halkeaa erittäin iloisesti niin tuoreena kuin kuivanakin, tuoreena venkoilu on pientä JOS runko kasvoi suorassa, raskaampi kuin kynäjalava, mutta aavistuksen kevyempi kuin pihlaja (ilmakuivan sahatavaran paino on 650 kg/m3)
Saarni on superraskas jalavaan verrattaessa (Saarni tuore 801 kuiva 689 kg/cm³ /Jalava tuore 753 kuiva 609 kg/cm³ ).
Lustot tuntuvat toimivan lähes millä koolla tahansa, oksat ovat silti arkoja, jos tulee puukolla viilto.
Kaikki muodot ja koot tuntuvat toimivan. Lämpökäsittelyn jälkeen viramaa ei ole vielä itselleni ilmestynyt. Pitää tuoreena & huorytettynä taivutetun muodon. Pitää taivutetun vielä paremmin, jos alue lisäksi lämpökäsitellään vatsasta.


Nyt, kun alan miettimään että koskas viimeksi mulla on menny vuorijalava pyssy rikki, niin empäskyllä muista??
Puristus murtumia kyllä on ilmennyt, mutta toimivaa kepakkoa en muista saneeni rikki käytössä. Viime Kuralan (Liedon vanhalinna) kisoissa tein toisteks viimisestä kynäjalavasta itelleni (erittäin pikaisesti) kisapyssyn edeltävänä iltana ennen kisaa. Kisan aikana ylempi lapa jossa oli kohtuullisesti refleksiä, otti noin puolen välin jälkeen itteensä krysaleita, mutta ei menettynyt muotoaan kuin pari senttiä. Sitten pituus ammunnassa löysäsin jännekorkeuden matalemmalle ja vedin tavallista vetoani noin neljä tuumaa pidemmälle. Vasta tämän jälkkeen ylälapa menetti muotonsa. Vieläkään jousi ei ollut rikki, vaikkakin jo pahasti myötäkäyrällä. Länpökäsittely mitä todennäköisemmin korjaisi tilanteen.


Laitatko Tuomo jos vielä ehdit vireettömän sivukuvan ja täys vedon?

[J Menna]

Upeaa Tuomo.- Poikkeaa rajusti sun laminaattijousistasi ja monipuolisuus se on todellista voimaa!

Multa saat sitä jalavaa kuhan ehidin kipata niitä. On sitä joku aihio kyllä jo varastossakin. Kun multa otat jalavan, ni ei tarvi ottaa oksia jouseen olleenkaan. Niin nättiä on se varjojalava jota mulla on.

Haiseeko tässä puukauppiaan kehu?
Haisee.
Mutta kun niissä on tosi vähän oksia tai ne vähät on helppo kiertää.

[Tuomo]

Tässä on sivuprofiili ilman jännettä. Ylälapa on siis kaikissa kuvissa vasemmalla. Alkuaan piti olla toisin päin mutta tilleri näytti paremmalta käännettynä, joten olkoon sitten niin. Täyden vedon kuvaa ei valitettavasti nyt ole mutta tuo on aika kärkitoiminen, johtuen juuri lyhyestä vetopituudesta suhteessa pituuteen.

Reikä lavassa on väärässä kulmassa, jotta sitä voisi käyttää tähtäimenä...

Juha, hienoa! Olisiko myös oksallista tavaraa tarjolla? Juu, Juha on hyvä puukauppias - puuta olen ostanut ja maksanutkin mutta mitään en ole vielä nähnyt, kun en ole ehtinyt hakemaan. Mutta varmasti hyvää!

[heikki]

[Tuukka Kumpulainen]

Hienoa nähdä, että muutakin syntyy kuin lasikuitujousten puisia jäljitelmiä Kerta kaikkiaan hieno primitiivijousi!

[pexi]

hieno jousi,miten yuo kestänee............

[pexi]

Siis "tuo"....

[Simo Hankaniemi]

No nyt on jousi! Todella hieno fiilis siinä ja nuolessa myös. En halua täysin kiistää "lasikuitujousienkaan" esteettistä arvoa, mutta näissä rouheammin ylöspannuissa on aivan omanlaisensa tunnelma, samantapainen kuin vanhoissa käytetyissä museojousissa.

[Ari Laakso]

Todellakin karun komea jousi!

[Tuomo]

Näin kävi tälle jouselle. Jousen saaja veti jousta ensimmäisen kerran ja puoleen vetoon pääsi, kunnes kuului se inhottava ääni... Murtuma ooli ylälavassa (ketjun ensimmäinen kuva, oikea lapa), noin nuolen sulituksen verran kahvasta. Aivan pieni ja mitätön oksankohta, jota ei oltu edes mitenkään hiottu. Mutta se oli aivan keskellä selkää ja se sitten riitti.

[Tuomo]

Ja sitten uutta tilalle!

[J Menna]

Sehän on justiinsa. Ja kiva jäkkärä kun 60# irtoo. Ilmeisesti vasen lapa vetokuvassa on alalapa- Siinä näyttää olevan vastakaarta hiukkasen, eli potkua.

[Jakke]

Moi,

Otan tuosta Tuomon ensimmäisestä ja hajonneesta jousesta sen verran krediittiä itselleni, että parhaani mukaan väänsi rautalankaa Tuomolle, jotta hän ymmärtäisi, millainen sen olla pitää: niin ruma että se on kaunis. Piti näyttää ainoasta oikeasta Robin Hoodin kuvasta jousen perusidea. Samaten väri piti tulla luonnosta suoraan. Heti kun Tuomo ymmärsi, hän sitten toteuttikin sen juuri toiveitteni mukaan. Oli harmi, että sen piti hajota, mutta sellaista se on. Tuo uusi, joka on osoittautunut erinomaiseksi, oli samalla idealla, mutta siitä sitten tuli tuollainen, kaunis sekin.
Nyt Paulilla on niitä kaksi: toinen seinällä viritettynä ja toinen käytössä.

Tarvitsin myös toisen pyssyn ja sen teki Mikke. Tämä lahjoitettiin Katrin Virulalle kunnianosoituksena hänen saavustuksistaan maastojousiampujana. Lahjoitus tapahtui Hoodin Tapanin kierroksen jälkeen. Katrin oli yllättynyt ja liikuttunut lahjastaan. Hän tulee varmaankin ampumaan sillä paljon.

Minusta tällaiset yksipuiset primijouset ovat yksinkertaisuudessaan todella kauniita.
Jakke

[jkekoni]

Nauhahiomakoneella selkä tasaiseksi ja sitten paksu viilu lapaan ja uudelleen tilleröinti.

Toimii, kokemusta on ... nimenomaan jalavan kanssa.

Mutta joo naturaali ulkonäkö menee.

[jkekoni]

katsoin ekoja kuvia... taitaa mennä hankalaksi...

[J Menna]

Viilut lapaan on lasikuitulaminaattimeinikiä kautta linjan. Ei siinä mitään jos jousen niin tekee, mutta primitiiviä siinä ei oo vaaksaakaan.

[jkekoni]

Kaksipuisilla jousilla ei nyt ole mitään tekemistä lasikuidun kanssa.

[J Menna]

Muuta kuin se että ne usein (ei aina) imitoi paljolti lasikuitujousien henkeä, muotoja ja valmistustapoja. On nuolihyllyä, ikkunaleikkausta jne...
Ja ei siinä mitään. Ne on jousia joita on alettu valmistaa 1900 jälkeen. Oman aikakautensa mukaisia vempeleitä. Monihan niistä tykkää. Joka vuosi valmistetaan varmaan miljoonia.

[Ari Rantala]

[Martti Auer]

Noi oksankohdat on ikäviä. Mikke onko sulla hajua siitä, että voisiko krysalien muodostuminen mahdollisesti aiheutua kyseenalaisesta tilleristä, tai mikä on sun käsitys yleensä, miksi krysaleja tai puristusmurtumia esiintyy?

[J Menna]

Joo, kyllä niitä piisaa kaukaa, kaukaa, kaukaa varhaisemmilta ajoilta. Niitä puulaminaatteja siis. Löytyy jo ammoisesta Suomen Lapistakin.

Tarkoitin oikeastaan puulaminaattijousia joita tämän foorumin tekijät enimmäkseen mallaavat tahi replikoivat.
Ei ole montaa Lapin "juoksaa" tuohella päällystettynä näkynyt. Eli puulaminaatit joita foorumilla on esitelty ovat enimmäkseen lasikuitujousien tapaisia tai vanhoista kilpajousista innoituksensa saaneita jousia. Harva puulaminaatti näistä perustuu muodoltaan tai mitoiltaan minkään vanhan kulttuurin tai heimon käyttämään jousimalliin.

Ja se on han ok, kuten sanoin. Tapio Rautavaarankin jousi on komea, mutta ei se ole primitiivijousi. Mulle ei kelpaa puhtaana primitiivijousena sarvijousikaan jos se on liimattu epoksilla tai vastaavilla. Ei, vaikka muuten mitat ja materiaalit olisivat ihan just.
Itselläni ei ole yhtään ihan primijousta. Tai jousia sinällään on, mutta pahin puute niissä on se että kaikissa on dacronjänne. Asiaa tosin työsteään parempaan/primimpään suuntaan.

[Martti Auer]

Dacronin mä ymmärrän, turvallisuussyistä, mutta epoksi tietysti vähän ihmetyttää, sitten nämä puulaminaattijouset ei perustu mihinkään vanhaan kulttuuriin tai jonkun heimon tekemiin, niin johtuu varmaan kulttuurin köyhyydestä tai ehkä omaksutaan helpommin lasikuitumalli, ollaan osana sitä heimoa, mä olen lähestynyt näitä asioita enemmän toisesta suunnasta, lähinnä primi, lasikuitu on mulle vähän vieras käsitys tai sen tyyppiset, niitä vierastaa, enkä yleensä kiinnitä asiaan huomiota, jos täällä joku esittelee uutensa, joka on tehty vähän lasikuitumalliin, ym. Onhan se tietysti hyvä jos osataan pitää edelleen puolemme, Bhutanissa ne on kai siirtyneet myös taljajousiin, ym.

[Martti Auer]

Siis johtuu varmaan henkilön oman kulttuurin köyhyydestä että voisi sellaista toteuttaa.