Jousi

[Simo Hankaniemi]

Viimeisimpien Kuralan kisojen tulosten julkistaminen on vähän venynyt, mutta tässä olisivat pituuskisojen tulokset seitsemän parhaan osalta.

1. Mikko Haverinen 242,50 m
2. Tuukka Kumpulainen 219,60
3. Simo Hankaniemi 211,80
4. Toni Turunen 187,80
5. Timi Autio 170,20
6. Jarna Karrila 170,10
7. Juri Voijola 169,70

[Juri]

Mukavaa kun pääsi listoille. Puolet kunniasta tosin kuuluu Matille jonka keveällä pituusammuntanuolella tuloksen ammuin. Oma taulunuoleni 5" sulilla ja 125gr kärjellä lensi vain noin 150 metriä. Nimi on muuten Voijola.
Matin laukaisemaa voittonuolta ei kai ole vieläkään löydetty. Juuri laukaisuhetkellä kuului jousesta kova räsähdys, kahvaan ilmestyi särö. Nuoli katosi salamana taivaalle pilvien sekaan ja päätyi varmaankin naapurikuntaan.
Kirjaamatta jäi Matin nuolista myös se jonka ammuin vahingossa hieman väärään suuntaan, ilmeisesti jokeen.

Hauskaa oli, kiitos järjestäjille.

[Matti]

Onnittelut kolmelle parhaimmalle, hienoja tuloksia.

Jees, mun supernuoli löytyy varmaan Turun keskustasta, toivottavasti osuin sinne arkeologiseen tutkimusmonttuun!
Ensi kerralla tullaan paremmilla pyssyillä ja nuolilla mukaan kun homma oli kivaa. Petikkoon testailemaan Juri!

[Simo Hankaniemi]

Kiitos onnitteluista! Minustakin pituusammunta oli tosi kivaa, vaikka monituntisen maastoratakierroksen jälkeen oli jo väsymystä ja jopa pientä vastentahtoisuutta lähteä enää pituuskisaan. Mutta väsymys unohtui heti kun ensimmäiset nuolet singahtivat taivaalle.

Kirjoitin tuohon tulokset vain 7 parhaan osalta, kun sen jälkeen tuloksissa on selvä porras ja kaikki näiden jälkeen tulleet eivät mittauttaneet parasta tulostaan, joten pidempi luettelo ei kuitenkaan kertoisi todellista tilannetta. Osa halusikin selvästi vain kokeilla välineitään ilman varsinaista kilpailutarkoitusta, mikä on ihan hyvä motiivi sekin.

Tulkoon mainituksi, että 14.9. kävin samalla radalla ampumassa pituutta. Jousi oli sama hikkorinen lattajousi, jolla ammuin kisoissakin, mutta nyt olin lyhentänyt sitä 10 cm, eli mitta oli 140 cm ja voima oli siten lisääntynyt 60 paunasta 71 paunaan. Voimakkaassa myötätuulessa ammuin 238 m. Tapahtumalla ei valitettavasti ollut todistajia. Haverinen olisi siinä tuulessa ampunut varmaankin reilusti yli 250 m.

[Tuukka Kumpulainen]

Voi voi!

Kirsi Ollinpoika jäi listan ulkopuolelle vaikka ampui (puolueellisesta mielestäni) yhden pituuskisojen parhaista laukauksista, 145 metriä 28-paunaisella yksipuisella vaahterajousella ja 300 greinin (yliraskaalla) nuolella. Samoilla välineillä en itse päässyt samaan.

[MikaNuotio]

Lähes 250 metrissä alkaa jo olla munaa mutta mikään yli 200 metriä ole hassumpi tulos. Mikä oli jousityyppi jne ?

[Tuukka Kumpulainen]

Haverisen jousi on 80-paunainen, hikkoriselkäinen jatobajousi, lonkkarihenkinen eli kapea ja koko mitalta taipuva. Jousi on todella kevyt jäykkyyteensä nähden ja kärjet ovat niin lirut, että Mikko joutui jo paikkaamaan toisen kärjen vatsapuolta epoksilla kisojen alla.

Liekö kyseessä Suomen tehokkain perinnejousi? Testasimme sitä kronolla nähdäksemme kuinka lujaa heittää kahden ja puolensadan metrin jousi. 500 greinin taulunuolella Mikko ampui parhaaksi lukemaksi 204 fps:ää, eikä tämä ollut mitenkään erityisesti muista poikkeava laukaus. Kisoissa käytettyä pituusnuolta emme testanneet, sillä niillä on ikävä tapa hajota tuhannen päreiksi läheltä tauluun ammuttuna.

[MikaNuotio]

Nopein voi olla mutta eihän tuossa ollut kuitenkaan ihan kaikkia jousia suomesta mitattavana.

Tuntematon puu täälläpäin.

[Simo Hankaniemi]

Kirsi Ollinpoika oli tuloksella 144,30 m sijalla 9. minun tilastoni mukaan. Sijalla 8. oli Jan Keskitalo (158,10 m).

Lähes kaikilla oli yksipuinen jousi, lattamallia ja pitkähkö. Jarna Karrilalla oli 132 cm mittainen osage-jännejousi (44 paunaa). En oikein muista tarkempia yksityiskohtia muista jousista, niitä ei nyt kirjattu ylös, ellei Tuukalla sitten ole jotakin ylösmerkittynä.

[Vieras]

Jousten tiedot ovat aina hyvää matskua jousten tekijöille. Itse koetan 124.5cm pituista jousta seuraavaksi sekä ideana olisi myös 114cm pitkä jousi samalle vetopituudelle erimallisena.

Tosin ei koskaan voi sanoa tekevänsä ennenkuin on tehnyt mutta ovat kiikarissa seuraavaksi mikäli kunto kestää.

[Juri]

Minä taas olen suunnitellut kokeilevani kavennettuja sekä barreloituja nuolia ensi kerralla. Vapiskaa!

[MikaNuotio]

Maa vapisee... mutta eikös pahinta ole ne jälkijäristykset

[Simo Hankaniemi]

Syreenikeppi on taivutuksessa, mutta en taida raaskia tehdä siitä pituusjousta. Tilanne on ristiriitainen, pituusammuntajousen pitäisi olla erittäin hyvä, jos meinaa ampua ennätyksiä, mutta hyviä keppejä ei henno käyttää ko. tarkoitukseen. Kun pituusjousella ei sitten ole paljon muuta käyttöä.

[jkekoni]

Miten pituusjousi eroaa tavallisesta?

Tehdäänkö se niin ohueksi hyväheittoisuuden takia, ettei se kestä?

[Simo Hankaniemi]

Pituusjousi kannattaisi tehdä niin, että se kestää vain sen yhden ennätyslaukauksen. En ole kyllä yrittänyt viedä asiaa niin pitkälle, mutta ainakin pyrin tekemään jousesta mahdollisimman jäykän. 70-paunaisella tai sitä vahvemmalla jousella ei ole niin suuri nautinto ammuskella tarkkuutta ja vähemmän sillä on käyttöä pienriistan metsästyksessäkään. Sormet tuppaavat kipeytymään.

[Tuukka Kumpulainen]

Simo on periaatteessa oikeassa puhuessaan vain yhden laakin kestävistä jousista, mutta en tiedä kenenkään meillä tai muualla tehneen nykykaikana pituusjousta tällä periaatteella. Vielä tähän asti maailmanennätyksiin ovat riittäneet jouset, joilla voi ampua tauluun vielä monen vuoden päästä, heitosta on vain lähtenyt ne parhaat 15 fps:ää päältä, joilla ennätykseen yltää. Hyvin tehty pituusjousi on väsyneenäkin yhtä hyväheittoinen kuin keskiverto vastaavan mallinen jousi. Jos haluaisin ampua 23" vedolla, käyttäisin varmastikin 232 metrin 60-paunaista syreenijoustani myös taulu- ja metsästysammunnassa (jänteen kyllä vaihtaisin paksumpaan).

Pituusjousesta ei kannata tehdä ohutta vaan nimenomaan niin paksu kuin mahdollista. Kutakuinkin kaikki pisimmät laukaukset on ammuttu mahdollisimman kapeilla (ja siten ollen paksuilla) jousilla. Paksu poikkileikkaus rasittaa puukuituja enemmän ja tuo kaareen painoa vähemmän kuin leveä ja ohut, eli saa nuolen lentämään suuremmalla nopeudella. Haastetta hommaan tuo se, että jos jousesta tekee liian paksun ja kapean, se hajoaa.

Tulevat pituuskoitokset kutkuttavat jo mieltä. Olen tähän mennessä ampunut parhaat kaareni suhteellisen raskailla pituusnuolilla, vaikka ultrakevyet nuolet lähtevät jousesta silminnähden nopeammin. Laukaisun epäpuhtaudet ja nuolten laadun pienet heitot saavat aikaan sen, että lähdössä nopein nuoli ei lennä pisimmälle. Hiomalla laukaisutekniikkaani ja tekemällä pilkuntarkkoja, vakaita UL-nuolia uskon saavani useamman kymmenen metriä lisää kantamaa. Näihin asioihin paneutuminen ei ainoastaan helpota Haverisen ja Hankaniemen lyömistä viivalla, vaan parantaa jousiammuntaani kokonaisvaltaisesti. Siinäpä motiivia pituusammunnan vähättelijöille, joita silloin tällöin tapaa.

[Simo Hankaniemi]

Ei pituusammunnassa mitään väheksymistä ole. Pelkkä tarkkuus ei paljon merkitse, nuolien täytyy lentää myös mahdollisimman pitkälle ja mahdollisimman nopeaan tahtiin. Attila, Chingis-kaani ja Geronimo eivät voineet olla väärässä.

[M. Haverinen]