Jousi

[Tuomo]

Tällainen tuli taas vaihteeksi tehtyä, niin laitetaan tähänkin. Toisinaan jouseen halutaan nuolen ohituskohtaan ns. iskulevy. Se lienee kehittynyt klassisen englantilaisen marjakuusipitkäjousen tarpeisiin - pehmeähkö marjakuusi kuluu nuolen ohituskohdasta, varsinkin jos nuolten viritys ei ole kohdillaan. Kovempien puulajien kohdalla iskulevy on lähinnä kosmeettinen juttu, pieni kiva lisä jousen viimeistelyssä. Ja muutenkin, jos nuoli kolisee jousen kahvaan, niin jokin on pielessä! Eli iskulevy on aivan tarpeeton.

Puu on jalavaa. Ihan ensimmäiseksi hioin noin 3 milliä paksusta sarvilevystä iskulevyn. Sen jälkeen piirsin sarvipalan mukaan upotuskohdan jousen kahvaan, oikeaan kohtaan. Kolon kaiverruksen tein pienillä kaiverrustaltoilla sekä veitsellä. Aluksi viilsin upotuksen reunat ääriviivan sisäpuolelta ja sen jälkeen taltalla puu pois. Sarvipalan on hyvä olla paksumpi kuin upotuskolon, jotta siihen jää hiontavaraa.

Kun sovitus on hyvä, niin liimaus, hionta ja viimeistely - ja siinä se on. Käytän liimana paksua pikaliimaa, joka on väriltään vaaleaa, joten vaaleassa puussa sovituksen ei tarvitse olla aivan täydellinen. Sen sijaan tummassa puussa pienikin irvistys erottuu aivan liian hyvin. Eli iskulevyn sovituksesta kannattaa tehdä "täydellinen".

[Tuomo]

Tässä vielä hiottuna ja viimeisteltynä, pellavaöljypohjainen lakka päällä.

[M.Reinikainen]

Hyvältä näyttää!
Itse olen jättynyt noi levyt välillä pari millii koholle jostai syystä jota en nyt valiteetvasti muista??

Ps: Otikkonää siitä mun syreenistä malli ja onko puut niitä turusta lunastettuja?

[Tuomo]

Joo, puu on Turun jalavaa. Tuota iskulevymallia olen aina käyttänyt. Se näyttää sopusuhtaiselta ja nätiltä. Ja niinhän taisi olla sinun syreenijousessa samanlainen, joskin jo ennen sitä olen näitä tehnyt. Iskulevy on aivan puun pinnan myötäinen mutta niin, että nuoli koskee siihen ollessaan jänteellä. Eli on se aavistuksen keskikohdasta koholla puun pinnasta.

[Juri]

Yksi hyvä kikka vielä. Sarvenpalan reunat kannattaa hioa hieman viistoon kiilamaisesti, niin että alapuoli on yläpintaa pienempi. Puuhun kaiverretaan suorareunainen kolo sen pienemmän alapinnan mukaan.
Tällöin täytepala on mahdollista tukea niin tarkkaan kiinni, niin ettei väliin jää minkäänlaisia rakoja. Vaikka työn laatu ei olisikaan aivan nanometrin tarkkaa, niin jompi kumpi kappale antaa puristuksessa aina sen verran periksi että sovitus onnistuu.
Tekemällä täytepalan reippaasti paksummaksi kun tarvitsee, saa myös lisää korjailuvaraa.

[M.Reinikainen]

Juurikin tuolla Jurin selittämällä tavalla oon omani tehny. Muutamaa EXtriimi kokeilua lukuunottamatta

[jkekoni]

Sarvea ei pidä hioa sileällä paperilla tai se näyttää muovilta.

Suomijalava on vaaleaa, jenkkijalava sellaista tummempaa.

Suomijalava on tiukempaa.

Saarnella toisin päin.

(Amerikassa kasvaa wood hanbookin mukaan aika monya saarnea ja useampia jalavalajeja, joten sääntö ei ehkä ole universaali.)

[M.Reinikainen]

Mää puleeraan omat sarveni niin että niistä voi peilata. Ei näytä muovilta.

Jkekoni: Suomijalava on vaaleaa jenkki sellaista tummempaa.
Suomijalava on tiukempaa.
Saarnella toisin päin.


Mistä olet tuollaisia lukenut? Eipä oo tullu itellein vastaan.

[jousipata]

"Jkekoni: Suomijalava on vaaleaa jenkki sellaista tummempaa.
Suomijalava on tiukempaa.
Saarnella toisin päin.


Mistä olet tuollaisia lukenut? Eipä oo tullu itellein vastaan."

olisiko Jkekoni tarkoittanut pilkun väliin; suomijalava on vaaleaa, jenkki sellaista tummempaa. mahdollisesti?

[jkekoni]

Kimmomodulit ja massat on uspdan wood handbookista ja nettilähteistä.

Värit kuvista ja puunäytteistä.

Valkosaarni ( fraxinus alba) on melkein valkoista, eurooppalainen saarni (fraxinus exelcisor) on tummempaa.

Suomalaisen kynävuorijalavan pintapuu on melkein valkoista. Amerikkalaisen punajalavan (* likaiusenkeltausta.

(* Otaksun että amerikassa saattaa kasvaa muunväristä jalavaa, en ole nähnyt.

[jkekoni]

Ametikan saarni
Http://www.goodwoodstimber.co.uk/wood/white-ash/


Eurosaarni:
http://www.puuproffa.fi/PuuProffa_2012/images/puulajit/pintakasittelyt/saarni_tangential.jpg

[M.Reinikainen]

Euroopan vuorijalavaa ei kannata verrata jenkkien punajalavaan..

Pintapuu värin vähyys on yksi parhaista indikaattoreista. Kuori on toinen.

Jos leikkaa tiheä syisen punajalava ja erittäin vanhaksi kasvaneen vuorijalavan sisäosasta lankun jossa ei ole pinta puuta mukana ja laittaa nämä vierekkäin, niin Minä tai kukaan muukaan täällä foorumilla pysty erottamaan niitä toisistaan.
Ellei nyt ole sattunut uhraamaan viimeistä vuosikymmentä juuri näiden kahden parissa 24h 7..
Vasta kun ottaa puun käteensä voi joku herkkä hipiäinen huomata lievän paino eron.

Jousena minusta vuori jallu peittoaa punasen jallunrakelteelisen kestavyytensä perusteella.
Vuori on tähän astisten jousieni perusteella paremmin muotonsa pitävä lämmön/höyryn kanssa tehdyin taivutuksin.

Ryhdin/refleksin kanssa tehty lämökäsitelty tuntuu pitävän myös noin 20% paremmin vuoressa kuin punassa.

Molemmat ovat kohtuulisen helppoja työstää. Puna tuntuu ehkä siklattaessa työläämmältä? (kovempi losto?)


Amerikan saarni on tällä hetkellä minun mustalla listallani. Liikaa epäonnistumisia isojen jousien kanssa. Vatsa menee kokoajan rypylle..
Euroopan saarniin puolestaan en ole päässyt testaamaan kuin alle kymmenen kaarta. Kaikki alle 60.