Jousi

[Arwi]

Huomenna eli perjantaina 20.1 tulee klo18.00 teemalla uusintana dokkari Thutmosis III:sta. ja olihan siellä vähän jousistakin puhetta.

[Lainaus ylen ohjelmatiedoista] Thutmosis III oli muinaisen Egyptin suurin soturikuningas, jota aikamme egyptologit kutsuvat Egyptin Napoleoniksi. Kuinka farao pystyi nujertamaan vihollisensa ja harjoittamaan imperialistista politiikkaansa?

[V.T]

Hmm taisin katsoa tuosta osan mutta en muista siitä paljoakaan oli kyllä aika hyvä dokumentti kannattaa katsoa siinä oli myös sota kirveitä joita testattiin jos oikein muistan että on sama ohjelma
_________________
Tarpeeksi kovassa paineessa paskastakin puristuu timantteja

[Risto Rautiainen]

Kiitos vinkistä, vissiin ihan hyvä pätkä harmitti kun jäi viime sunnuntaina kattomatta.

[Valeria]

Television omistamisessa lienee puolensa...
_________________
Do you want to live forever ?

[Tuukka Kumpulainen]

Juu, pätkässä oli mukavan paljon kokeellista puolta; jousella ammutiin maasta ja vaunusta, erilaisia haarniskoita ym. Kokeissa käytettiin ilmeisesti alkuperäisiä mahdollisimman hyvin mukailevaa komposiittijousta, jonka jäykkyydestä ym. ominaisuuksista ei annettu tietoja. Lähietäisyydeltä raakanahkasuomupanssariin ammutut periodinuolet menivät läpi helposti, kun taas järein, aikoinaan upseerien käytössä ollut pronssisuomuhaarniska pysäytti nuolet tehokkaasti, vääntäen pronssikärjen U-kirjaimen muotoiseksi.

Pronssikirveshyökkäystä eivät metallihaarniskatkaan kestäneet.

Dramatisoiduissa muinaiskohtauksissa näkyi selvästi, että egyptiläiset "jousimiehet" eivät olleet eläissään jäkkärällä ampuneet. Jouset olivat myös perinteistä 25 paunan rekvisiittahuttua 10 tuuman jännevälillä höystettynä.

[Risto Rautiainen]

Jeps, itseäni hieman jäi mietityttämään se että olikohan se panssarin sidonta tehty ihan oikein, näytti aika ohkaselta se lanka millä panssari oli pistetty kasaan ja ihmeellisesti pääsi palaset "lepattamaan".

[V.T]

[Risto Rautiainen]

Niin, haarniskatyyppihän tunnetaan lamellaarihaarniskan nimellä, jos se koostuu yhteen sidotuista pienistä levyistä ja jos levyt ovat kiinnitetty alla olevaan perustaan (nahka, kangas...) kutsutaan sitä suomuhaarniskaksi. Sitten jos levyt on perustan alla, on kyseessä isoilla laatoilla coat of plates ja pienillä brigandiini.

[V.T]

Haa kiitos Risto joku sellainen se siis olikin!
_________________
Tarpeeksi kovassa paineessa paskastakin puristuu timantteja

[Simo Hankaniemi]

Dokkarin raakanahkahaarniskan suomut näyttivät minusta aivan ohuelta raakanahalta, joten ei mikään ihme, jos nuoli meni läpi. Suomujen pitäisi olla paksua nahkaa joka on kutistettu kiehuvassa vedessä. Ja suomujen pitäisi olla sillä tavalla kiinnitettyjä, että ylempi suomu peittää aina puolet alemmasta.

[jkekoni]

Kutistettu kuumassa vedessä?

Siis jos nahkahaarniskaa tehdään niin se tehdään kovaksi keitetystä nahasta. Ja samalla nahka myös kutistuu. Kaikki nahkahan oli entisaikoihin sellaista jonka saattoi keitää kovaksi, kromiparkki on moderni keksintä.

Ahaa siis tarkoitit että parkitsemattomasta nahasta... no niin unohda edellinen.

[Juha Waara]

Raakanahka on siis parkitsematonta nahkaa. S.o. raakavuota josta on lihat kaavittu ja usein myös karvatkin. Raakanahka useimmiten työstetään märkänä, jolloin se on pehmeää, kuivuessaan se kutistuu ja kovettuu. Vettähylkivän pinnan voi tehdä öljyllä tai vahalla kevyesti penslaamalla. Esim. Villissä Lännessä käytettiin vaununpyörien ympärillä usein raakanahka vahvikkeita kun rautaa ei ollut saatavilla. Kovaa tavaraa siis.
Muinaiset, esim. Rooman, nahkahaarniskat tehtiin keittämällä kasvisparkittua nahkaa (=parkittu kasvisuutteilla) öljyssä tai mehiläisvahassa tai näiden sekoituksessa. Vettä ei pidä käyttää! Myöskään nykyisin suosittu krominahka (=parkittu kromisuoloilla) ei sovellu tähän. Menetelmää kutsutaan yleisesti nimellä CUIR BOUILLI. Googlesta löytyy paljon tietoa tällä hakusanalla.

[jkekoni]

Haarniskanahkaa saa kasviparkitun nahan keittämisestä vedessä.
Olen niin tehnyt. Lämpö on se mikä saa aikaan nahan polymeroitumisen. Kemiallisesti kysessä on siis muovista. Myös työstettäessä se tuntuu muovilta.

Olen kuullut väitteen, että öljy ja mehiläisvaha ja öljy olivat vain säilöntäaineita ja että vahassa keittoa ei olisi käytetty. En kommentoi väitteen todenperäisyyttä.

[Juha Waara]

Kokeilin joskus aikoinaan tuota vedessä keittämistä, mutta nahasta tuli liian murtuvaa. Olisiko kyseessä sitten ollut väärä keittoaika? Pian tämän jälkeen sain pronssivalurilta "isomman erän" mehiläisvahaa. Tulokset olivat parempia.
Näistä asioista lienee vanhin tunnettu kirjallinen selostus 1300-luvulta, joten kokeiluihin on aihetta. Monet kuitenkin uskovat että antiikin aikoina käytettiin mehiläisvahaa, öljyjä ja jopa pihkaa.
Täytyykin laittaa "keittiölabra" taas kuntoon, ja tehdä kämmen kokoisilla nahkapaloilla testejä ja verrata tuloksia... Aihehan on mielenkiintoinen!
Kuinka paksua nahkaa sinä keitit ja kuinka kauan?

[jkekoni]

Toi on sekunttipeliä varsinkin jos vesi on liian kuumaa.

Muistaakseni 70c olisi hyvä lämpö, eli kun ensimmäinen kupla irtoaa, niin kattila pois liedeltä. Tällä lämmöllä hyvä keittoaika on kymmeniä sekuntteja kuin 100c se on sekuntteja...

Nahan väristä näkee kypsyyden, mikä on vähän hankalampaa jos nahka on värjätty mustaksi.

Jos nahka on haurasta, sitä on keitetty liian kauan.

Mitä aiot tehdä? Rannesuojaa?

Ai niin nahka kutistuu keitettäessä ja muotti on välttämätön. Muovinen "vahva maalarinteippi" on hyvä muottiin kiinnitykseen.

Mun kokemukset muuten rajoittuu ropeconin työpajaan 4v sitten, ja ohjeet ovat ulkomuistista. :oops:

Itse tein rannesuoja yritelmän laittamalla käsipyyhkeitä ranteen ja nahan väliin ja teippasin päälle, kun muotteja ei ollut. En suosittele, muoto on vähän mitä satuu kun käsi ei ole kova...

[Juha Waara]

Niinpä niin.

En ole aikeisssa tehdä yhtään mitään. Asia kiinnostaa minua kokeellisesti. Olen myös kuullut uuden ajan tekniikasta: parkkinahka vaan kastellaan, ja sitten se puhalletaan hiusföönillä. Tulos olisi sama?