Jousi

[Santtu Risku]

elikkäs. olis nyt teossa decrownattu 122 cm pihlajajousi johon paunat siihen 50 hujakkoille. staavissa on nyt 5 tuumaa reflexiä. onko tämä liikaa yksipuiselle todennäköisesti jäykkäkahvaiselle pihlajajouselle?
ja sitten kun on noin paljon luonnon reflexiä, niin päteekö 2,3 vetopituus "sääntö" noihin vai pitääkö reflexi ottaa huomioon?
jos on mahdollisuus, niin kannattaako laittaa jänteitä selkään, vaiko pitää yksipuisena? mielipiteitä siis millaisen tekisitte.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Simo Hankaniemi]

[Tuukka Kumpulainen]

Onko viiden tuuman refleksi ollut puussa jo sen kasvaessa vai tullut kuivumisen myötä? Kuivumisrefleksi katoaa yleensä melkein heti kun jousta alkaa taivuttelemaan isommasti ja homma jatkuu kuin normaalisteivillä. Sen sijaan käyräksi kasvaneen steivin vatsaan kohdistuu mieletön rasitus jo jännekorkeudella - puristusmurtumat ja/tai paha myötäkäyristyminen ja loputtomiin muuttuva tilleri lopputuloksena. En lähtisi tekemään luonnostaan viisi tuumaa vastakäyrästä lyhytjousipihlajasta mitään jousta, enkä varsinkaan tuhlaisi jänteitä siihen. Ihan mielenkiintoinen yksipuinen kokeilu kepistä kyllä irtoaa.

Selystetyissä jousissa on paljon järkevämpää käyttää suoraa puuta johon itse vääntää refleksin liimauksen yhteydessä kuin valmiiksi vastakäyrää puuta. Näin refleksissä saadaan kaaren pintojen rasitusta vähentävä perry-efekti käyttöön.

[Juri]

Minä voisin höyryttää kahvaan hieman myötäkäyryyttä. Tuloksena olisi reflex-deflex jousi.
_________________
Kantapään kautta.

[Santtu Risku]

puu on kasvanut käyräksi. voi olla että kokeilen tuota jurin ehdotusta eli tehdä reflex deflex jousi.
kun tehdään r.d tyylinen jousi, niin liimataanko kahva myöhemmin paikoilleen vai tehdäänkö yksipuisena?
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[jkekoni]

Mun idea olisi jäykkä+myötäkäyrä keskiosa kahvaliitoksella.

... Mulla on 140cm luumukeppi jossa 25cm refleksiä ja tollainen olisi tarkoitus tehdä, mutta kohta on vuosi puun korjaamisesta ja vielä se odotelee varastossa.

[Juri]

[Santtu Risku]

onkos siitä sitten haittaa jos höyryttää yli tunti per tuuma jos haluaa aivan varman päälle?
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Juri]

Höyrytys periaatteessa heikentää puun solukkoa, tämän takia ei ehkä kannata turhan kauan antaa muhia. En kuitenkaan usko että kymmenisen minuuttia ylimääräistä kauheasti haittaisi. Jos kahvan on tarkoitus olla jäykkä en huolehtisi ollenkaan, tunti per tuuma riittää kuitenkin hyvin.
Puristusmuotti kannattaa harjoitella kunnolla etukäteen niin että kaikki tarvittava on valmiina käden ulottuvilla ja puristimet veivattuna alkuasentoonsa. Homma ei ole vaikea, onnea vaan kuitenkin!
_________________
Kantapään kautta.

[Simo Hankaniemi]

Taivuttamista helpottaa, jos voi käyttää toisen henkilön apua. Eli yksi ottaa jousen höyrytyksestä ja asettaa muottiin sekä taivuttaa sen siihen oikeaan asentoon. Ja toinen laittaa puristimet paikoilleen. Hässäkkä vähenee oleellisesti. Kiirettä ei ole enää siinä vaiheessa, kun jousi on muotoon väännettynä hyvässä otteessa muotissa. Kaveri voi asetella ne puristimensa kaikessa rauhassa.

[Santtu Risku]

joo kaverin kanssa mie jouset melkeen aina teen. taitaa seki sälli olla täällä nim. sharoles.
menee vähän offtopickiksi, muttei aina jaksa duunata uutta saraketta eli miten on jos tekee vaikka staattiset vastakaaret yksipuiseen jouseen, niin tuo 2,3 vetojuttuhan ei päde? pitääkö tällöin mitata jousen pituus ikäänkuin niitten vastakaarien välistä, eli mitata työtä tekevän kaaren osa?
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Tuukka Kumpulainen]

Rekurvijousista ei tehdä pidempiä kuin suorista jousista vaan päinvastoin, sillä rekurvit mahdollistavat stakkaamattoman vedon lyhyemmilläkin lavoilla. Kun suoraan D-jouseenkin saa 2,3 pituussuhteella pehmeän, tehokkaasti energiaa varastoivan vedon, ei rekurvista ole järkeä tehdä tämän mittaista, semminkin kun rekurvin kärjet ovat tavallisesti sivuvakauden nimissä kookkaammat ja painavammat kuin suorissa jousissa. Puujousissa ongelmaksi muodostuu se, että harva puu kestää järkevän mittaista, tehokasta rekurvimallia mukisematta. Parhaita matskuja käyttämällä, kaarten leveydellä, selyksillä ja defleksillä pelaamalla hyvän puurekurvin teko on kyllä hyvinkin mahdollista, mutta työläitä pirulaiset ovat. Ja hukkaprosentti ennen sen hyvän syntymistä helposti melkoinen.

[M. Haverinen]

Kyseistä ketjua lukiessa tulee semmoinen tunne, että aivan kaikki eivät tajua mistä tuo maaginen 2,3 suhdeluku tulee. Sehän ei ole mikään 'takuusuhdeluku', jolla puujousi kestää kasassa. Eikös tämä tarkoita sitä, kun jousi tilleröidään hieman kärkitoimiseksi tai tasaisesti taipuvaksi niin jännekulma, eli kulma jonka jänne muodostaa kaaren vatsan kanssa kiinnityskohdassaam, jää alle tai ainakin lähelle 90 asteen. Tällöin voimasuhde paunojen ja todellisen varastoituvan energian välillä pysyy hyvänä, eikä jousi stakkaa, kuten Tuukka tuossa mainitsikin.

Eli mielestäni ei pitäisi tuijottaa tuota pituussuhdetta aivan pilkuntarkasti, vaan tehdä sen mittainen jousi, joka vielä kestää kasassa ja heittää hyvin. Tämän kombon hallitseminen on vielä ainakin itsellä hakusassa... varmaan vielä pitkään...

[Juri]

Minusta tämä 2,3 on jo ehdoton minimi suoralle jänteettömälle jouselle. Vaatii kyllä kovaa kokemusta ja erinomaisia materiaaleja tehdä noin lyhyt. Tätä pidemmillä lavoilla suorituskyky, kestävyys ja tarkkuus ovat todennäköisesti jopa paremmat.
Itse pysyttelen suosiolla 66-68 tuuman flättäreissä 27" vedollani, en löydä mitään syytä miksi pitäisi olla lyhyempi. Pitkässä ja kapeassa ELBissä nyrkkisääntö 72 tuumaa 28 vedolle pelaa hyvin.
_________________
Kantapään kautta.

[jkekoni]

Jousen pituushan on komporomissi jännekulman ja liikkuvan massan välillä.

2.35 on jäykkähavaisen lattajousen optimaalinen kompomissi liikkuvien massojen ja jännekulman välillä(onko?), eikä se tietenkään päde muihin jousimuotoihin. 2.35 on mahdolistaa kohtuullislla ja hyvillä jousipuilla järkevän leveyksisiet jouset.


Esim Tim baker on tehnyt tätä tehokkaamman jousin pitkällä jäykällä kahvalla ja "½holgard tillerillä".

[Tuomo]

Jatketaan vielä vähän ohi aiheesta... Eli, miten määritätte uuden jousen vetopituuden? Juri tuossa kertoikin tekevänsä 27" vedolle jousista 66"-68" pitkiä. Mutta kuinka optimoitte jousen pituus-/vetopituussuhteen? Vai onko niin, että vetopituus päätetään ennalta aihion ja kokemuksen perusteella? Sama pätee jousen paunoihin, millä perusteella jousesta tulee tietyn vahvuinen? Tämä on monen muuttujan optimointia! Itse olen tehnyt niin, että olen ensin muotoillut jousen "oikeaan" leveyteen, sen jälkeen tilleröinyt sen, joka on sitten johtanut jokseenkin lähelle lopullisia paunoja. Tilleröinnin yhteydessä olen seurannut settiä ja vetotuntumaa, joka määrittelee vetopituuden (olen tehnyt eniten vajaan vedon jousia). Jurin kanssa olen kyllä samaa mieltä, että tuo suhde 2,3 on minimi. Lopuksi olen ehkä mitannut, kuinka monta paunaa tuli tietyllä vetopituudella.

[Jukka Koivusaari]

Lavan kestämä taivutus on kääntäen verrannollinen sen paksuuteen.
Jos voi tehdä jousen lavan pituisen mallilavan ja taivuttaa sen poikki, näkee sen paksuudesta suoraan paljonko jousta pitää ohentaa.
Vertailukaaren ei tarvitse olla kovin laadukas. Heikommalla tulee vain isommat varmuuskertoimet.
Tässä siis mitataan jousen kärjen kulkemaa matkaa, ei vetopituutta.


- Eri pituisella mallijousella pituuden vertailuluku on pituus kertaa pituuden neliöjuuri.

[Simo Hankaniemi]

Olen Jurin kanssa samaa mieltä, että 2,3 on yleensä minimi puujouselle suhteessa nuolen pituuteen. Parhaimmillaan suhde on ollut minun jousissani 2,22 suhteessa nuolenvarren pituuteen. Itse en tinkisi tuosta 2,3-peukalosäännöstä, vaikka tekisinkin jouseen vastakaaret. Nyt puhutaan siis yksipuisesta jousesta.

[Juri]

[Tuomo]

Juri, osaan kyllä perusteet, ja ehkä jo vähän enemmänkin. Hain vain ajatusta optimoinnista. Jos sinulle annetaan käteen keppi, jolla on pituutta 150 cm, mikä on sille "oikea" vetopituus? Se ei välttämättä ole sama kuin ampujan käyttämä, normaali vetopituus, esimerkiksi 28 tuumaa. Myös käytetty puulaji vaikuttaa asiaan. Lasketteko suoraan kaavalla käyttämällä kertointa 2,3 vai seuraatteko mitä aihiolle tapahtuu tilleröinnin edetessä ja toteatte myöhemmin, mitä tuli vetopituudeksi. Sama paunoilla. Se, millä paunamäärällä jousi on parhaimmillaan, ei välttämättä ole se mitä ampuja haluaa. Optimaalisesti tehty 30 paunainen voi olla parempi kuin liikaa rasitettu 40 paunainen.

No kaiketi vastaus on vain yksinkertaisesti kokemus, jousentekijä päättää ennalta tietyt vakiot ja ellei jousi onnistu niillä vakioilla, niin sitten ei onnistu. Tai on onhan tietysti yksi vaihtoehto käyttää jo tälläkin palstalla mainittua Badgerin kaavaa jousen optimoimiseksi sen massan perusteella.

[Juri]

Pyydän anteeksi Tuomo, olinkin hieman ihmeissäni.

Jousen optimointi ei ole mielestäni aivan yksiselitteinen asia, sekin riippuu ampujasta.
Mikä on jousen käyttötarkoitus, onko tavoitteena ampua kilpailuissa 120 nuolta tarkasti ja väsymättä, onko tarkoitus ampua kevyt nuoli mahdollisimman kauas, vai raskas nuoli lähietäisyydeltä?
Mikä on toivottu käyttöikä, pidetäänkö tuntikaupalla vireessä ym..?
Kumpi on tärkeämpää, vauhti vai tarkkuus?

Teen juuri parhaillani kömpelöä tutkimusta Badgerin kaavan kanssa ja taisin vahingossa tehdä alipainoisen.
_________________
Kantapään kautta.

[Guest]

[Simo Hankaniemi]

Minä lasken 2,3-kaavalla puulajeista riippumatta, eli 150 cm jousen nuolen pituus on korkeintaan 65 cm (määrämittaisella nuolella). Teen joskus myös "liian lyhyitä" puujousia, joissa nuoli on siis optimaalista vetoa pidempi.

Paunojen kohdalla käy usein niin, että itselle tehtäessä paunamäärästä ei tule aivan se, mistä haaveilin. Yleensä jousesta tulee hieman kevyempi kuin oli tarkoitus. Tällä ei kuitenkaan ole paljon käytännön merkitystä, jos paunoja on kuitenkin yli 40. Minulle kelpaavat kaikki 40-60 -paunaiset jouset. Muille tehdessäni olen tarkempi tilleröinnissä ja tarkkailen paunamäärän kehitystä, jotta toivottu lopputulos saadaan. Ja yleensä olen sen saavuttanut paunan, parin tarkkuudella.

[Guest]

[tkorte]

No en ole laskenut tarkkaan tekovaiheessa, ajatus on ollut että veto on sama kuin taipuva lavan osuus maksimissaan. Ei tarvi laskeskella.
Yleensä veto on ollut reilusti alle lavan mitta. Nyt on sitten lähellä rajaa: 48" ntn vaahteraflättis 23" vedolla ja paunoja on 42 -43#. Siitähän tulee suhteeksi noin 2,086956.

[Tuukka Kumpulainen]

Yhden miehen käsiteltävissä olevista (pienistä) luonnonpuista jousia tehdessä ei jousen optimaalista pituutta tarvitse yleensä kauheasti pähkäillä. Parhaissakin pulikoissa pituutta on nipin napin riittävästi. Ekstraa ei ole löydy kuten lankkua sirkkeliin sovittaessa. Nykyinen vetoni on karvan alle 27", ja haluan siksi suorakaariseen jouseen pituutta 62 - 65". En yhtään enempää jotta jousen käsiteltävyys ja heitto ei kärsi, en mielellään vähempää jotta sen heitto, kestävyys ja vetotuntuma pysyvät hyvinä.

Jousen rasitustaso selviää aika hyvin siinä tilleröinnin myötä tapahtuvissa muutoksissa. Vaakaa olen käyttänyt varmistusapuna viime vuodet. Aktiivikäyttöön tekemäni jouset ovat käytännössä 38-45-paunaisia, ja jos niiden massa ei laske raakatyöstössä 400 gramman tuntumaan tiedän mitoituksen olevan pielessä. Eli leveyttä pois.

Nykyään jousteni mitat perustuvat puun tuntuun näpeissä ja ohentaminen aiempaan kokemukseen sekä lattiatilleröintiin. Ensimmäisen jänteellepanon yhteydessä tilleri on tasapainossa ja jousen jäykkyys viiden, kuuden paunan sisällä tavoitteesta. Jousesta lähtee puuta enää hyvin pieniä määriä ja lähes täydet vedot seuraavat nopeasti. Kun lopputuloksessa on sisäänajon jälkeen settiä noin 30mm, olen tyytyväinen. Uskon vakaasti siihen, että puuta pitää rasittaa minimaalisen vähän ennen tavoitetillerin ja -jäykkyyden saavuttamista.

Joskus jousi saa maistaa sahaa, kun käytetty steivi osoittautuu oletettua vahvemmaksi (ei "riittävää" myötäkäyryyttä) tai kun jousen paunat putoavat sisäänajon jälkeen alle tavoitteen. Lyhennän jousta korkeintaan muutaman tuuman. Niilläkin jousen jäykkyys, vetotuntuma ja heitto muuttuvat kouriintuntuvasti.

[tkorte]

Hyviä vinkkejä Tuukka. Kaikille.