Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Olen viimeisen vuoden tuskaillut pahojen ampumaongelmien kanssa. Nuolet ovat lentäneet vasemmalta ohi tai suoraan tähtäyslinjalle täysin ennalta-arvaamatta, jostain todella pienestä olkapään asentovaihtelusta johtuen. Uusien jousten sisäänajossa käyttämäni lyhyet, parikymmentätuumaiset vedot ovat yllättäen poistaneet sivuvirheen kokonaan. Syystä tai toisesta johtuen vajaiden vetojen tarkkuus on hämmästyttävä, etenkin ottaen huomioon niiden todella kankean ja luonnottoman tunnun.

Olen aina pitänyt lyhyenlännistä, itseäni reilusti lyhyemmistä jousista. Monissa tilanteissa, ei vähiten metsällä, pitkä jousi on vaan kömpelö ja hankala käsitellä. Viime kauden viimeisessä riistatilanteessa olin tiheässä, nuorta puuta kasvavassa pöheikössä, varovainen fasaanikukko pyrähteli parinkympin sisällä. Nopea tilaisuus ampua - kohotan 64-tuumaisen jousen ja sen yläkaari karahtaa johonkin kuivaan oksaan pääni yläpuolella. Laukaisu pilalla ja fasaani turvassa. Vähän toista metriä pitkä jousi olisi mahtunut nousemaan...

1+1=2. Tänään otin radalle lähtiessäni mukaan 25-paunaisen lastenjousen. 47 tuumaa jalavaa, vetopituus tasan puoli metriä. Jänneväli rapsakat neljä tuumaa. Ammuksina setti järeitä 540-greinisiä, 50# mäntynuolia. Kahteentoista metriin ja menoksi.

20" (nyt maksimi)veto on tietysti täysin hakusessa. Joudun koko ajan sihtaamaan nuolivartta etten vaan vedä yli enkä ali. Tuntuma todella kevyeen rimpulajouseen ja normaalia puolta lyhyempään jänneväliin on olematon. Mutta en vain kykene ampumaan periaatteessa täysin jouseen sopimattomia nuolia kahtakymmentä senttiä isompaan nippuun. Koron puolesta levinneetkin nuolet ovat taulussa visussa pystylinjassa. Ammun täysin vieraalla jousella ja uudella tekniikalla käytännössä yhtä hyvin kuin viime aikoina täydellä vedolla ja tuunatuilla vermeillä, muutama släpperikin on joukossa.

Aikani tahkottuani alkaa puolen metrin veto tuntua hyvin luontevalta, etten sanoisi juurevalta. Juuri siihen mittaan jänne loksahtaa rennolla otteella, jousikäsi luontevassa koukussa, sopivasti jousen noustua linjaan. Laukaisu tietysti heti täyden vedon jälkeen. On päivänselvää, että kovalla treenillä ampuisin näillä välineillä lyhyeltä matkalta nuolia kämmenen kokoiseen läjään. Riittävän tarkasti.

Nyt iski niin paha lyhytjousikuume että oksat pois. En ole ollut näin innoissani jousihommista kymmeneen vuoteen. Miten helvatan näppärää olikaan roudata pikkuista jousta - tiukassakin vesaikossa se kulki mukana ihan huomaamatta. Pelkästään siitä syystä minun on tehtävä pari, kolme lyhytjousta pikimmiten. Jahtihommiin, juuri niihin lumisiin risukoihin missä nykysuomalainen jousimetsästys tuppaa tapahtumaan.

[Santtu Risku]

kumpulaisesta iski yllättäen esiin likainen lyhytjousinisti kuten hän joskus aijemmin aavisteli empä minä ole tätä mikään tai kukaan sanomaan, mutta tervetuloa joukkoon.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Juri]

Jenginpetturi! Luopio! Ärh!

Minunkin on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla lyhytjousella ampumista, pitäisi vaan jaksaa ja keretä tehdä lyhyt jousi.
_________________
Kantapään kautta.

[Simo Hankaniemi]

Onhan lyhytjousella, eli siis sopivan pituisella jousella puolensa. Erityisesti kun tulee kysymykseen aseen liikuttelu kulkuneuvoissa ja maastossa. Suomessa kun maasto tuppaa olemaan melkoista risukkoa. Kauden viimeisin riistalaukaukseni oli sellainen, että 120 cm jännejousella ei ollut tilaongelmia, mutta jo puolitoistametrinen olisi tehnyt laukauksen mahdottomaksi. Sen verran oli pihlajarisuja ympärillä, eikä aikaa paikan valikoimiseen ollut.

Yllätyn jatkuvasti nähdessäni väitteitä, että sopivan mittainen jousi olisi jotenkin erityisen vaikea ampua, "ei sovi aloittelijoille" -tyyliin. Kuitenkin olen nähnyt aloittelijoiden ja olemattoman vähän ampuvien ampuvan aivan hyvin sopivan mittaisella jousella. Jos minun mielipidettäni kysytään, niin aloittelijan olisi hyvä aloittaa nimenomaan sopivan mittaisella jousella ja pidempään voisi siirtyä siinä vaiheessa, jos kokee sen välttämättömäksi. Mutta kysymys on yleensä kulttuuriarvoista, eikä käytännöllisyydestä. Eniten ihmettelen larppaajia miehen mittaisine jousineen. Sen verran on kokemusta survival-peleistä jousin, että voi todeta sopivan mittaisen jousen olevan näissä ylivoimaisen, etenkin suomalaisessa risukoissa.

[tkorte]

Noniin Niin siinä käy. Mullakin oli se pitkäjousikausi kun lyhyet ei kestänyt ja 90% tiedosta kehoitti tekemään pitkän.
Vaan kuten Tuukkakin huomasi, että ei suomen risukossa ole "järkevää" kuljettaa pitkää keppiä, aloin lyhentämään mittaa.
Varsinkin kun sain tuota vaahteraa runsaasti käsiin, niin jo aukesi taivas. Siis ei tarvitse jänteiden kanssa taiteilla, eli jousi ei ole niin herkkä kosteudelle
Pituutta 48 - 50", lavat n. 1 1/2"lev., paunoja n. 40# ja vetoa 23" niin hyvin menee. Tuukka tais mainita jossain että vaahtera sopii hyvin decrounattavaksi. Näinhän se menee.
Mie olen nyt tehnyt kaikkiin (3kpl) vastakäyrät ja se tuntuis olevan melkeinpä välttämätöntä. Settiä tulee noilla mitoilla väkisin, mutta vastakäyrät kompensoi/pelastaa kaiken.
Ymmärrän hyvin miltä susta Tuukka tuntuu, vuoden alussa mullakin vasta palaset loksahti paikalleen.

[Tuukka Kumpulainen]

Ei lyhytjouset mulle toki uutuus ole. Vuosien -84 ja -94 välillä en muita tehnytkään. Ensimmäinen taiteen sääntöjen mukaan tekemäni pihlajajousi oli 140-senttinen ja saman mittaisella koivujousella tein ensimmäiset kaatoni. Haavakkojen ampuminen pakotti kuitenkin tarkistamaan välineistöä ja siirryin pidempiin jousiin, pidempiin vetoihin ja raskaampiin nuoliin enkä ole sen jälkeen jättänyt maastoon ainuttakaan raanakkoa. Lyhytjousi ei tee autuaaksi, jos niistä ei osaa ottaa kunnolla tehoja ja vielä käytä niissä riittävän järeitä projektiileja.

Ammuin tänään 24 nuolen ja 18 metrin "kisan" 60cm FITA-tauluun 47" jalavajousella. Vertailukohtana samanlaiset sessiot 64" pitkällä, saman mallisella jalavajousella. Viime sunnuntaina ammuin jälkimmäisellä olkapääongelmineni 74% maksimipisteistä, yhdeksän keltaista osumaa ja kaksi puhtaan keltaista kolmen nuolen kierrosta.

Nyt eilen mutuilemani "käytännössä yhtä hyvin" pantiin objektiiviseen testiin. Ammuin lyhytjousella 47 prosentin suorituksen, kolme keltaiselle sekä viisi pummia, joita ei tullut yhtään sunnuntaina pitkällä jousella. Merkillepantavaa oli, että kaikki pummit olivat yli menneitä, vaikka ammuin jouseen nähden yliraskaita, hitaita nuolia. Viimeinen kolmen sarja kyllä näytti mihin puolen metrin veto yltää kun tatsi löytyy: kaksi nuolta keskelle taulua, kolmas nipin napin punaiselle näiden yläpuolelle. Alla ehkä sata lyhytjousilaakia eilen ja tänään.

Lyhytjousi on herkkä peli: vähäinenkin herpaantuminen keskittymisessä pilaa suorituksen totaalisesti. Pitkällä vedolla ja kiinteällä ankkurilla ampumista pystyy "järkeilemään" enemmän, ikäänkuin pakottamaan itsensä kohtuulliseen suoritukseen. Lyhytjousella yritykset ankkuroida ilmaan sekunniksi linjausten ja tähtäyskuvan varmistamiseksi ainoastaan heikensivät tarkkuutta ja jos laukauksen tatsi oli vedon alussa pielessä, oli huono lopputulos vääjäämätön. Iso osa lyhytjousen temperamentista johtuu varmaankin sen keveydestä ja lyhyydestä, jotka lisäävät aseen kuin aseen epävakautta: lyhyt 200 gramman keppi huojuu vipuvarren päässä ihan eri tavalla kuin pitkä 600 gramman keppi. Jos mies ei vie lyhytjousta, vie lyhytjousi miestä kuin sukkaa.

Silti. Joka vuosi metsällä tulee tilanteita, joissa mikään 48 tuumaa pidempi jousi ei toimi. Kun keskimääräiset ampumamatkat peitteisen maaston pienriistajahdissa ovat luokkaa kymmenen metriä eikä viidenkään metrin paikka ole tavaton, mutta pitkän jousen lavoilla ei parhaissa tilanteissa usein ole tilaa liikkua, on lyhytjousella paikkansa asearsenaalissani. Jousentekijän näkökulmasta metrisissä jousissa on pelkästään etuja toisensa perään.

[toni]

tere tulemast,vaan kaikille.antaa homman sitten mudulle tai järelle.
ite en oo takasin pidempiin mennyt,siitä kun jousestus lähti uudemman kerran käyntiin muutama vuos sitten.(jossa tälläkin foorumilla oli oma positiivisesti riivaava elemenmttinsä:)
joskus on kyllä käyny mielessä kokeilu pidemmällä ampumisesta....mutta omiin tarpeisiin,pusikossa tai avomaastossa pyörimiseen 50-55 mittaiset on optimeja.

[Simo Hankaniemi]

Minulla oli mielenkiintoinen lyhytjousikokemus viime keskiviikkoaamuna lähellä Kristiinankaupunkia. Ammuskelimme erään knuutinpoikien senaattorin kanssa, aluksi pituutta. Hänellä oli pitkä tammijousi, voimakkuus ehkä 45 paunan tienoilla sekä yli 80 cm mittaiset unkarilaiset nuolet. Minulla oli 44" orapaatsamajousi, pelkkää puuta, jäykkyys 44 paunaa. Nuolet olivat katkenneista pidemmistä nuolista tehtyjä sekalaisia bluntteja, kärkinä rynkyn hylsyjä. Myötätuuleen ammuttaessa nuoleni kantoivat vähän pidemmälle. Vastatuuleen ammuttaessa kaverin nuolet lensivät vastaavasti vähän pidemmälle.

Sitten ammuimme tarkkuutta, otimme maaliksi pienen palikan, leveys reilut pari sormea, pituus ehkä 10 cm. Laitoimme sen pystyyn "normaalille metsästysetäisyydelle", jota ei mitattu millään tavalla. Se oli jotain 10-15 m. Osuin ekalla nuolella. Hain nuoleni pois ja nostin maalin pystyyn. Ammuin toisen kerran ja taas osuma. Kaveri naureskeli, että "et osu siihen kolmatta kertaa". Ammuin tietysti sitten ohi. Ammuin kaikkiaan 7 kertaa ja osuin 4 kertaa. Kaveri ampui kaiketi 5-6 kertaa osumatta. Tim Bakerin olisi pitänyt olla taas näkemässä, miten paljon "epätarkempi" lyhyt jousi on verrattuna pitkään. Tämän kokeen perusteella surkean pienen keppijousen tarkkuus riittää erittäin hyvin metsästykseen, jopa täysin sattumanvaraisella nuolisetillä, jossa spinestä ei mitään tietoakaan. Kaiken lisäksi en ole paljonkaan ammuskellut tällä mainitulla jousella, kaikkiaan vain muutamia satoja laukauksia.