Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Tehkää nyt hyvät ihmiset niitä pituusjousia ja-nuolia ja tulkaa Turkuun kisaamaan! Skaboihin on vielä kolme viikkoa, eli aikaa riittää.

Päivitin tässä pituusammuntatilastoja. Meikäläiset laahaa kaukana amerikkalaisten, englantilaisten, norjalaisten ja tanskalaisten perässä vaikka kisoja on täällä käyty kauemmin kuin kahdessa jälkimmäisessä.

Ammutaan nyt sellainen tulos että sen kehtaa ulkomaan kollegoille mainita. 250 metriä ei siihen riitä alkuunkaan. Nyt on jo 50# lonkkarillakin Englannissa nakattu liki 290 metriä...

[Caper]

Olispa muuten kiva nähdä kuvia pituusammuntanuolistanne...

[Santtu Risku]

heitähän ensin, että minkälaisia ovat kunnon pituusjouset ja miten niitä tehdään.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[K.Haulivuori]

Kovasti on yritetty, yksi hikkori perry on valmistunut ja kova nuolten säätäminen meneillään, mutta ei kaaret mitään hämmästyttäviä ole korkeintaan hitusen yli oman ennätyksen, siinä 170 luokkaa saattaa parhaat laakit olla 180.

[Simo Hankaniemi]

Täällä Suomessa on niin pienet piirit, kukaan ei ole panostanut pelkästään pituusammuntaan, joten huipputulokset antavat odottaa itseään. Pitäisi keskittyä vain pituusammuntaan, jos haluaisi ampua todella pitkälle. Ja kaikki mahdolliset porsaanreiät tulisi tutkia ja käyttää hyväksi. Ainakin minulle pituusammunta on kuitenkin toissijainen ammuntamuoto ja yksi periaatteeni on, että välineideni tulee näyttää "normaaleilta". Eli ei superohuita jänteitä, raakanahkasuikalesulituksia, eikä luilleen väsättyjä jousia. Näillä ehdoilla tulos jää luultavasti 250 m paikkeille parhaimmillaankin. Tuo raja olisi kiva kuitenkin ylittää.

[Tuukka Kumpulainen]

[Simo Hankaniemi]

Toki voin tehdä muutaman nuolen sarvijouseen. Olinkin jo unohtanut, että sekin piti ottaa peliin mukaan. Hyvä kun tuli puheeksi.

[Tuomo]

Tuukka, kyllä niitä pituusvälineitä askarrellaan, nuolia on 16 odottamassa pintakäsittelyä, jousia on kolme tekeillä, joista yksi käytännössä valmis. Kaksi tuomipihlajaa ja yksi syreeni, joskin tuo syreeni ei välttämättä ehdi mukaan. Noiden uusien jousien ensilaukaus tulee olemaan Kuralassa (edellyttäen, että mukaan pääsen), ennen sitä ei oikein testausmahdollisuuksia ole. Yli 200 metriä voi kyllä olla aika utopistista.

Onko muuten siellä jonkinlaista viritystelinettä, tms. laitetta? Tuon lähes valmiin tuomipihlajajousen saan viritettyä vain kiilaamalla sen tiukasti terassilautojen väliin, jotta se ei pyörähtäisi. Ja ne pari muutakin ovat sen verran kapeita ja vastakäyriä ja kieroja, että virittäminen on hiukan hankalaa.

Pari kommenttia, siis pelkkiä ajatuksia, ei kokemuksia, Tuukan asiallisesta pituusammuntatekstistä. Jousen ja nuolen täydellinen yhteensopivuus on ratkaisevaa, joten hyvä pituustulos edellyttää jonkinlaista säätämistä. Siksi esimerkiksi matala jänneväli ei välttämättä ole hyväksi, nuoli voi lähteä paremmin esimerkiksi 5 tuuman jännevälillä, testaamalla selviää.

Nuolen painopiste ei ole aivan itsestäänselvä. Kärkipainoinen nuoli lentää vakaammin, ongelmaksi tulee vain nuolen dynaamisen spinen pieneneminen. Barreloimalla nuoli, siitä saadaa sekä kevyt että jäykkä, lopputuloksena painopiste on keskellä, ilman, että siihen tarvitsisi erikseen pyrkiä. Pitää vain testata erilaisia nuolia.

Nuolen optimaalinen painokaan ei ole aivan selvä juttu. Paino on yhteydessä nuolen jäykkyyteen, ?liian? kevyt nuoli tuppaa olemaan liian löysä. Lisäksi pitää muistaa ilmanvastus ? kevyestä puusta tehty kevyt ja jäykkä nuoli voi olla vain liian paksu, jolloin ilmanvastus syö tulosta.

Onko kukaan muuten kokeillut ampua puujousella pituutta käyttämällä kevyitä ja jäykkiä hiilikuitutikkuja? Paranisivatko tulokset ja kuinka paljon?

Mielenkiintoinen ratkaisu nuolen jäykkyyden aiheuttamien ongelmien eliminoimiseksi olisi ratkaisu, jossa jousi vaikuttaa nuoleen ?vetovoiman? kautta, ei ?työntövoiman?. Eli toisin sanoen, nuolen kärjessä olisi pieni koukku ja nuoli olisi kokonaan jänteen takana. Vähän kuin lasten kuminauhalennokit, joissa on kärjessä koukku, johon kuminauha pujotetaan, ja lennokkia vedetään pyrstöstä taaksepäin. Tämä tietysti edellyttää jousen rakenteen muuttamista sopivasti käteenampumisen välttämiseksi?

[Guest]

[Guest]

Joo. Kun eilen yöllä naputin viestiä kasaan puoliunessa en miettinyt tulevatko kaikki nuolidynamiikan pointit tai jänneväliparadoksit kuitattua. Pahoittelen.

Barreloinnilla saa nuolesta massaa pois, mutta yllättävän vähän, lyhyissä nuolissa muutaman kymmenen greiniä.

Olennainen syy barrelin tekoon on se, että päistään pienimassainen nuolivarsi vakautuu jousen jänteen iskun aiheuttamasta värähtelystä nopeammin kuin tavallinen nuoli, eli kansanomaisesti "lentää vakaammin ja pidemmälle" kuin enemmän energiaa lähdössä hukkaava tavallinen nuoli. Jokainen voi käytännössä kokeilla, miten pitkälle lentää kärjetön, tasapaksu pituusnuoli ja verrata sitä sitten saman jäykkyiseen ja painoiseen, myöskin kärjettömään mutta barreloituun pituusnuoleen.

Aivan, matala jänneväli ei ole aina hyväksi. Eilinen poustini oli lähinnä "näin minä teen"-pohjalta kirjoitettu. Olisi pitänyt olla selkeämpi.

Kyllä, nuolen paino ja painopiste ovat kiistanalaisia kysymyksiä. Sen tiedän, että Turun kisoissa ei kukaan ole ampunut enkkoja millään muulla kuin karkeasti keskipainoisilla nuolilla. Viisi greiniä / pauna-nuolia käyttävät mm. Simon Stanley 167-paunaisessa jousessaan ja Steve Gardner 50-paunaisissa jousissaan. Nyrkkisäännöllä on vankka empiirinen tuki takanaan.

Mielestäni toin löpinöissäni aika selvästi esille sen, että nuolen pitää olla ennenkaikkea riittävän jäykkä ja että ohuus on nuolivarressa hyväksi. Omat parhaat nuoleni ovat, kuten olen monasti kertonut, sekä painavia, jäykkiä että ohuita.

Kyllä kai hiilikuitunuolia on kokeiltu puujousistakin. Minulla ei siihen ole mitään mielenkiintoa.

Kuralassa ei ole mitään viritystelineitä. Kieroakin kierompia keppejä on silti vireeseen ähelletty. Auttaa, jos on kaksi virittäjää, joista toinen keskittyy jousen ympäri muljahtamisen estämiseen.

Tuukka

[Tuomo]

Tuo on oikeastaan aika mielenkiintoinen seikka, että 5 greiniä per pauna on osoittautunut optimaaliseksi painoksi. Lieneekö sillä jotain tekemistä puunuolen jäykkyyden kanssa, eli jos nuoli on kevyempi, siinä ei ole enää riittävästi materiaalia riittävän jäykkyyden saamiseksi? Nuolen absoluuttisella painolla ei pitäisi olla merkitystä.

Hiilikuitunuolien kokeilua ajattelin lähinnä testimielessä, siitä voisi oppia jotain puunuolia ajatellen. Miten esimerkiksi lentää ylijäykkä hiilikuitutikku, jonka massa ja halkaisija on sama kuin puunuolella? Vai onko puunuolten suurin ongelma edes riittävän jäykkyyden puute? Tai kuinka paljon pitemmälle lentää yhtä jäykkä ja yhtä painava mutta selvästi ohuempi hiilikuitutikku?

[Guest]

Dan Perryn mukaan jousilla on kullakin oma yksilöllinen nuolenpainonsa, jonka alittaminen ei enää kasvata nuolen nopeutta. Ja jos nopeus ei kasva mutta massa putoaa, lyhenee kantama. En ole itse asiaa vielä kunnolla testannut, mutta Perryn mukaan esim. pitkä- ja raskaslapaisilla puujousilla kuolonkohta voi tulla vastaan yllättävän korkeallakin nuolimassalla; viisi greiniä paunaa kohti on monesti jo liian kevyt (lähtölaskenta milloin joku fysiikan ylioppilas tulee valistamaan meitä höpsöjä humanisteja). Kevyimmät kilpailukykyiset primipituusnuolet mitä tiedän painavat 3 greiniä paunaa kohti, mutta ne ovat tuiki harvinaisia. StLouis käyttää 300 greinin nuolia 50-60# jousissaan ja on todennut, että keveämmät eivät vaan lennä yhtä pitkälle. Gardnerin paras pituusnuoli painoi 280 greiniä. Minun paras nuoleni painaa sattumalta saman verran.

Vaikka kevyet mäntynuolet (200gr.) lähtevät omista jousistani silmämääräisesti purpleheart-nuolia nopeammin, eivät ne ole vielä koskaan lentäneet yhtä pitkälle kuin raskaammat nuolet. Eli vaikka iskunopeutta jousessa riittäisikin, kevyempi, nopeampi, ei-ohuempi keppi hyytyy ilmassa nopeammin.

Kaikista huonoin "hyvä" pituusnuoleni oli 300-greininen saarninuoli, joka oli pakko jättää suht paksuksi (8,2mm) jotta se pysyi riittävän jäykkänä. Ilmanvastus tuntuu rokottavan kantamaa pahasti. Siihen on syynsä, että modernit pituusnuolet ovat 3-4mm paksuja.

Ylijäykkä keppi on pituusammunnassakin huono juttu. Liian jäykkä nuoli ei lähde jousesta suorassa. Puustakin on mahdollista tehdä nuolia, joiden jäykkyys suhteessa massaan vaihtelee roimasti.

Muuttujia on tietysti huru mycke. Ehkä paras nuoleni on paras vain siksi, että sen spine on parhaiten jousiini sopiva (vaikkei sekään kovin hyvä). Ehkä täsmälleen samanjäykkyinen, hieman kevyempi mäntynuoli lentäisikin pidemmälle.

Tuukka

[Simo Hankaniemi]

Sanoisin, että pituusammunta alkaa varsinaisesti 200 metristä. Tuon rajan ylittäminen vaatii jo hieman kokemusta ja kohtuulliset välineet. Tavallinen jäykähkö jousi ampuu tuon matkan, jos nuoleen on kiinnitetty vähän huomiota.