Jousi

[mannek87]

Miten saatte puunuolet kestämään ampumista? Minä olen tehnyt niitä männystä muutoman ja kaikki meni poikki muutoman laukauskerran jälkeen. Ja nuolet meina lentää sillain hieman etupää alhaalla eikä ne täten iskeydy suorassa maalitauluun? Liekkö tuossa katkiamisen syy mutta miten sen voi korjata? (Esim. Onko nuolen kärki liian painava?)

[Matti]

Oiskohan sulla nokipaikka kohdallaan? Jos nuolet tuntuu lentävän ylös alas väpättäen pitää nokinpaikka laittaa oikealle korkeudelle.
Jos kärjet ovat raskaat, nuoli lentää kuten kuvailit. Lähde liikkeelle vaikka 70-125 grainin kärjillä, 11/32" paksuisella puutikulla ja 3" sulilla. Tikun jäykkyys ja pituus ovat suhteessa jousesi tehoon ja vetopituuteesi. 1" pituudessa on 5 paunaa.

Kertomuksestasi ei selviä millaiseen taustaan ammuskelet. Jos käytössä on esim tavanomainen solumuovitausta, niin siinä pitäisi nuolen kestää satoja kertoja. Jos taasen ammut lautaan tai vastaavaan kovempaan kohteeseen, niin varmasti katkeilevat.
Mänty kuulemma on ihan hyvää kamaa nuoliin kunhan syyt ovat suorat ja jäykkyyttä tarpeeksi.

Toivottavasti tästä oli apua?

[Juri]

http://www3.sympatico.ca/ragiwarmbear/diy/diy.html
Täältä pitäisi löytyä ratkaisu nuolipulmiin.
Suosittelen että hankit alkuun valmiita aihioita, sulkia ja kärkiä. Opettele niillä ensin, saat tietää mikä toimii ja miksi.
Pintakäsittelyyn paras on mielestäni teaköljy, saa rautakaupoista. Liimataan sulat ensin, vedetään pensselillä öljy sulkien väliin ja rätillä muualle. Annetaan kuivua vuorokausi ja siloitetaan 0000 teräsvillalla. Yksi kerros teaköljyä riittää.
Jos petsaa nuolet niin öljyn alle kannattaa laittaa spriipetsiä (=spriitussi), eikä vesiliukoista.
Uretaanilakkakaan ei suojaa kosteudelta sen enempää, nuolet vaan kuivuvat sateen jäljiltä kauemmin.
_________________
Kantapään kautta.

[Simo Hankaniemi]

Jos puunuolet systemaattisesti katkeilevat, niin kyllä maali taitaa olla turhan kova. Tai sitten syyt menevät varsissa miten sattuu. Olen osunut puunuolilla satoja kertoja kiveenkin ilman että nuoli on katkennut, kärki vain on saanut yhden lommon lisää. Jopa pajun vesa kestää suhteellisen hyvin ja mänty on sitä parempaa.

[mannek87]

No mulla on kuivaa mäntyä ja katkiaa kyllä meleko tihiää. Tausta on pehmyitä multasäkkejä. Ei pitäs olla liian kova. Millä aineella käsittelette nuolet ku immee niin nopiastituon kosteuen. Ja tuo nuolen lentorata. Huomasin ettäoli liian painava kärkiä ja kevensin sitä reilusti. Mutta jälleen kun ammuin n.12m:n päässä olevaan maaliin nii nokka vetäsi 10m:n kohalla tiukan kurvin alas. Tuntuu mahottomalta tuommone. Ei kyllä ollu nuolessa sulkia mutta silti. Nuoli oli suorasyistä ja suoraa mäntyä. (Tuosta saattaa nuolien katkiaminen johtua)

[Simo Hankaniemi]

No multasäkki ei kuulosta liian kovalta maalilta ja jos mänty on suorasyistä, niin en keksi mitään hyvää syytä, miksi nuolet katkeilevat. Sulat kyllä kannattaisi laittaa nuoliin. Jousesi on ilmeisesti liian heikko, jos nuolen lentorata putoaa häiritsevästi jo noin lyhyellä matkalla. Tai sitten nuolet ovat poikkeuksellisen massiivisia. Minkälaisia kärkiä käytät? Mistä olet saanut tiedot välineiden valmistukseen?

[mannek87]

Mika Nuotion tyylillä valmistan aihion mutta kären olen kehitellyt itse. Kupariputken pätkä ja toiseen päähän teen poron sarvesta pyöriän palikan jonka liimaan epoksilla. Putken toisen pään liimaan aihion päähän joka on putken sisällä. Sitten hion mirkelillä suhtkot teräväksi. Tässä pitää varoa ettei putki kuumu liikaa. Sulukia en siksi oo pistäny kun ei vielä löydy nuita luonnonsulkia. Pittää sulukasadon aikaan kerätä talaven varalleki. Jousen olen tehnyt itse. Samat nuolet lentää kaaressa sen about 150 m. Liekkö sitte liian painavia.

[Juri]

Kuulostavat melko raskailta. 7 grammaa (noin 125 greiniä) painavat kärjet toimivat tasapainotuksen kannalta hyvin 5 tuumaa pitkien noin 1,5 cm leveiden sulkien kanssa. Vertaa siihen.
_________________
Kantapään kautta.

[mannek87]

Onko olemassa jotain nyrkkisääntöä miten painon vois tarkistaa vaan täytyykö ostaa digitaalivaaka?

[Arwi]

Hassulta tuntuu jos nuolesi tuota tahtia katkeilevat.
Itse käytän kanssa mäntyä massatavarana. Eli haen puukaupasta 10mm pyöreää mäntyrimaa ja pätkin siitä sopivanmittasia. Karkealla hiekkapaprulla ja porakonetta apuna käyttäen hion ne noin 9mm riippuen halutusta jäykkyydestä.
Onhan noita poikki mennyt, mutta kärjestä ja todistettavasti ovat osuneet johonkin kovaan.
Minullakin on kupariputkiholkkeja tylppäkärkinä joissain nuolissa ja kyllä ne lentää sinne minne pitääkin.(noin suurinpiirtein huom. ampujan rajoitetut kyvyt).
Sulkia saa jousiliikkestä tilaamalla. Minä en ainakaan tunnustaudu niin primitiiviksi, että keräisin sulatkin luonnosta. Jousi riittää. Täytyyhän sitä päästä joskus ampumaankin.

[mannek87]

Millaista mäntyä käytätte nuolen tekoon? Onko se jo valmiiksi ihan kuiva? Minä tein nuolen sahaamalla suhtkot suorasyisen levyn laijasta kaistaleen ja porasin sen pyöriäksi. Tässä ilmeni että puun syyt irtoilivat kovasti niissä harvoissa kohissa missä ne meni poikki (eli syyt alkoivat lerpattaa). Ja ei tullu hyviä nuolia.

Tuo nuolien katkeaminen on voinut johtua väärästa nokin paikasta koska siitä ilmeisesti johtuu tuo niitten lentäminen rajusti pystyssä.

Oon vasta aloittelia näissä puuhissa. Sori jos tullee välillä vähän tyhmiä kysymyksiä.

[Arwi]

Minulla aihiot ovat olleet aina "keskuslämmityskuivia", en ole kyllä koskaan sen kummemmin miettinyt nuolten kosteusprosentteja tekovaiheessa.
Oliko siinä nuolentekolaitteessasi terä. Se ei nimittäin oikein sovi männylle. On niin pehmeää, että rupeaa nuoli sälöytymään varrestaan, vaikka minkälaista teräkulmaa kokeilee. Ainakin näin olen itse huomioinut.
Helpointa varmaan on kun, höyläilee sen neliö aihion niin pyöreäksi kuin saa ja sitten ajelee poralla sitä aihioo reikälevyn läpi. Ja pelkästään sellainen levy missä on senkatut reiät vaikka 13mm:stä alaspäin kasiin asti puolenmillin erolla. Näin saa ainakin kohtuullisen hellästi koneistettua mäntyä.
Ja helposti se noin suurinpiirtein malliinsa höylätty aihio tulee poralla ja tarpeeksi karkealla hiekkapaperillakin pyöreäksi.

Paljonko sun jousessa on paunoja? Ja minkälaista halkaisijaa käytät nuolissa?
Mistä kohti ne nuolet katkee. Kärjestä vai keskeltä? Jos ne keskeltä poikki menee, niin kyllä se selitys taitaa olla se, että se nuoli iskeytyy liian vinossa maaliin. Eli se nokin paikka ja sulkien puute.

[mannek87]

Kiitos vastauksesta.. . Joo, kyllä mulla on terät eli täytynee porata uuet reijät ja kokeilla sitte.. Paunoista ei hajuakaa mutta jos sormituntumalla sanois nii about 40.

Millä aineella käsittelette nuolenne ku tuon männyn syyt laajenee palio ja se imee kosteutta nopeasti varsinki näin kostialla ilimalla?

[Simo Hankaniemi]

Olen joskus käsitellyt mäntyvarsia tervan, mehiläisvahan ja pellavaöljyn seoksella. Joskus olen vain sipaissut rätillä ruokaöljyä tai muuta vastaavaa. Yleensä en suojaa varsia millään aineella.

Olen ollut huomaavinani, ettei suojausaineilla ole merkitystä nuolten kohdalla. En ole koskaan havainnut nuolteni muuttuneen fletkuiksi kosteuden takia. Sateessa ollessa yleensä käy niin, että sulitus kastuu liikaa jossain vaiheessa ja tällöin siirrän nuolen viineen kuivumaan ja otan toisen nuolen tilalle. Viineni on niin syvä, että sulitukset säilyvät siellä kuivina säällä kuin säällä.

Enimmäkseen vältän ampumista liian kostealla kelillä. En mene harjoittelemaankaan heti sateen jälkeen, sillä nuolia ei ole kiva kiskoa irti märästä solumuovitaustasta. Nuolten kohdalla kosteus on ongelma vain jos käyttää sulittamiseen eläinliimaa, mikä ei kestä yhtään kastumista.

[mannek87]

Nyt kun otin reijistä terän pois nii ei onnistu ennää paskan vertaa tuo nuolten teko. Nuolesta lohkiaa vaan suurempia paloja kerralla ja useasti liinki isoja ja nuoli on pilalla. Taitaa olla viisainta ku ostaa kaupasta nuolet ko ei tuo meinaa luonnistua minulla ollenkaa.

[Arwi]

Senkkasitko ne reijät. Pitää se tikku työntää sieltä senkatulta puolelta siihen reikään.

[MikaNuotio]

Ensimmäinen versio oli tälläinen.

[Juri]

Hieno peli, taisi mennä kehittelyssä jonkin aikaa.
_________________
Kantapään kautta.

[MikaNuotio]

Sanotaan niin että kypsyminen kesti jonkin aikaa.

[tapani]

itse käyn ostaan kaupasta 28" eli 70 cm kukkakeppejä 20 kpl pakan ja sitte niinhin teen sulat, nokin ja kärjen ja lähen ampumaan

[MikaNuotio]

20 nuolta itse tehtynä on jo melko kova homma varsinkin ilman sulituskonetta ja kärkikartioleikkuria. Kukkakepit eivät välttämättä ole riittävän laadukkaita nuoliaihioiksi jolloin hommaa tulee vieläkin enemmän tosin en suosittele ostamaan seetripuuaihioitakaan. Valikoitu mänty tai saarni tai jalava tai pyökki...

[Juri]

Seetriaihioista en ole löytänyt muuta vikaa kuin että katkeavat turhan helposti. Keveys ja kova vauhti kompensoivat kuitenkin asiaa. Mainitsemisen arvoista on myös helppo suoristettavuus sekä suorana pysyvyys. Tuoksusta lisäpisteitä. Hinta/ laatusuhde hyvä.

Mäntyaihiot ovat myös erinomaisia. Kestävyys on oikein hyvä, painoa vähän seetriä enemmän. Hankalampia suoristaa.
_________________
Kantapään kautta.

[MikaNuotio]

Ihmettelen tuosta "hankalaa suoristaa" ? Yritättekö nuolianne täysin suoriksi vai mistä tuo "hankalampaa suoristaa" johtuu ? Kaikki puunuolethan suoristuu samalla menetelmällä ja menetelmiäkin on monia eikä nuolen suoruus tarkoita täydellistä suoruutta alkuunkaan kuten tarkoittaa ehkä hiilikuitu ja alumiininuolilla.

Seetri kyllä haisee miellyttävälle mutta on ei kestä käyttöä ellei ole kunnon tausta ja siksi tulee kalliimmaksi nuoleksi.

Valikoitu mänty on todellakin suosittu ja saa mm http://www.mukkanuoli.net/ Valikoimaton mänty ei kestä.

[Juri]

Minulle nuoli on suora silloin kun se pyörii peukalon ja etusormen kynsien muodostamassa kulmassa tasaisesti hyppimättä.
Asetan peukalon kynnen tyven sivuttain etusormen kynnen kärkeä vasten. Laitan nuolen tai aihion tasapainopisteensä läheltä tämän kulman varaan. Pidän toisen käden peukalolla ja keskarilla nuolen kärjestä tai aihion päästä kiinni ja sneppaan nuolen pyörimään. Vaatii vähän aikaa harjoittelua, mutta kyllä sen oppii jos haluaa.
Jos nuoli ei pyöri paikallaan vaan hyppää lattialle, se on aivan liian käyrä. Jos nuoli pyörii tasaisen sileästi suhisten, sen on sekä tasaisen pyöreä että viivasuora. Jos se taas pyörii hieman rohisten, se on joko hieman käyrä tai sitten pinnaltaan epätasainen.
Vinoon mennyt kärki tai puuttuva sulka tekevät myös pyörimisen tasapainottomaksi.
Jotkut tutkivat nuolen suoruuden pyörittämällä sitä alamäkeä toisen nuolen vartta pitkin, tarkkailevat liikettä ja aistivat värähtelyjä. Tämäkin on ilmeisesti ihan toimiva menetelmä.

Suoristan nuoleni metallikoukulla hankaamalla, se on helppoa ja vaikutukset pysyviä. Koukku litistää puun syitä ja muokkaa ne uuteen muotoon. Paikannan mutkat kulmaraudan pätkässä pyörittämällä.
Mäntyä suoristaessa joutuu tekemään paljon enemmän hommia kuin seetrin kanssa. Kuumailma auttaisi mutta siitäkin on vaan lisää vaivaa.
Jotkut suoristavat nuoliaan ensin hankaamalla mutkakohtaa käsin lämpimäksi ja sitten vastakkaiseen suuntaan vääntämällä. Menetelmä toimii (olen kokeillut), mutta vaikutus ei ikävä kyllä ole kovin pitkäaikainen. Käsin hankaaminen on lähinnä rituaali, lämmön pitäisi olla ainakin 80° c että sillä olisi mitään vaikutusta.
Seetrinuoli saattaa yllättäen katketa sitä väännellessä. Kannattaa melkein kokeilla ensin jollain jämäpätkällä että osaa olla varovainen.

Nuoleni menevät muuten joka kevät ja syksy hieman kieroiksi ilmankosteuden muuttuessa.
_________________
Kantapään kautta.

[MikaNuotio]

Minulle nuoli on suora kun kärjen tyvestä ja nokkiin a) ei osu runkoon sivusuunnassa b) ei osu nuolihyllyyn pystysuunnassa.
Oikeakätiselle tehtyä puunuolta ei voi ampua vasenkätinen eikä päinvastoin.

Tasapaino on toinen asia kuin riittävän suora nuoli. Nokin ja kärjen välisen tasapainon voi testata vaikka porakoneella kunhan pitää huolen ettei saa nuolta ottaan.

[MikaNuotio]

[Juri]

Vinoon menneellä kärjellä tarkoitin sellaista jossa on murtuma aivan juuressa. Niitä ei aina meinaa heti huomata.

Nuolen vierittely toista vasten on itseasiassa mielestäni aika epätarkka menetelmä. Ei se kuitenkaan vaikuta osumista paljoa haittaavan.
_________________
Kantapään kautta.

[MikaNuotio]

[MikaNuotio]

Eniten nuolen tasapainoon vaikuttavat uloimmat asiat tasapainopisteestä lukien ja määrämittaisella nuolella kärjen ja nokin välinen alue ei saa koskettaa tai osua jouseen jolloin kahden hyödynnettävän pisteen välinen matka muodostuu suoremmaksi kuin suorinkaan nuoli on. Kun ottaa huomioon että lisäksi tulee tuntea vain välineensä eikä täydelliset välineet niin ollaan tilanteessa jossa voidaan jättää huomiotta nuolen muu kierous kuin kaikkein uloin kierous ja tehdä täysin toimivia nuolia vähemmällä suoristuksella tai ilman täydellisen suoruuden tavoittelua.

Yläkuvassa piirtämäni riittävän suora ja käyttokelvollinen puunuoli. Alakuvassa piirtämäni käyttökelvoton suora nuoli.

Vaikka esimerkki onkin karrikoitu niin kertoo hyvin kokeneelle ettei näennäinen suoruus kerro nuolen todellista käytännöllisestä suoruudesta vielä mitään. Mikäli hankkii nipun suoria puunuolia niin on melko varmaa että sama nuoli ei lennä jousen vasemmalta ja oikealta puolen jousta yhtäläisesti joten nuolet voi tehdä vain joko vasen kätisiksi tai oikeakätisiksi että nuoli olisi lennoltaankin suora. Suorimmin lentävä nuoli ei useinkaan ole suora vaan oikealla tavalla mutkalla.

Tuota ei taasen tähtäinampujat tai ikänsä hiilikuinuolilla ampuvat helpolla niele vaan mieluummin ihmettelevät ääneen mistä johtuu suortenkin nuolten erilainen käynti...

[MikaNuotio]

Tasapainottoman nuolen synnyttää helpoiten kuten uloimmat aihion osat niin myös raskaimmat osat mm 250 grainin tai raskaampi epäsuora kärki vipottaa jo kummasti.

[Mika]

Tuollaisia aihioita tulee koneistamalla.

[Mika]

Koivu on muottimateriaalina ihanteellinen. Ei liian pehmeä kolhuolle, eikä liian kova helposti työstettäväksi. Nuoletkin suorasta koivusta näyttäisi onnistuvan helpommin, kuin monesta muusta puulajista.

Männyn laatuerot ovat melko suuria ja vain paras mäntylaatu käy nuoliin, koivusta voisi löytyä helpommin sopivaa. Painoltaan koivunuoli on Saarninuolen, Jalavanuolen luokkaa.

Monesta muoviteipistä saa riittävän joustavat sulat, vaikka modernit muovisulat eivät kädenpäältä ampumiseen sovellukkaan.

[Mika]

Nyt kun on nuolten kanssa on tullut vähän aikaa touhuttua, niin tuossa aikaisemmin piirtämässäni ideassa nuoli toimii lähinnä sulkien kanssa, eikä poikkeamaa saa olla toki paljoa, silti kääntäen päinvastaiseksi tuon idean voi heittää hyvästit sulitetuillekkin nuolille ja ampua täysin suoraan sulittamattomia nuolia sivusta ampuvalla puujousellakin, kuten keskiampuvallakin suoria jäykkiä nuolia.

On kuitenkin muistettava, että kaikki ideat ovat sidoksissa omaan tapaani ampua ja tapoja ampua on yhtä monia ja erilaisia, kuin on vetotapojakin ja enemmänkin.

Myös täysin suoran ja jäykän nuolen voi ampua sivusta suoraan ilman sulkia, ollen kuitenkin hieman jo liian helppoa ja puunuolet eivät ole täysin suoria edes täysin suoriksi suoristettuina.

[Santtu Risku]

hankaniemi on tääll foorumilla mollaillut koivua nuolipuuna, mutta minusta se on vallan hyvä verrattuna mäntyyn. ammuin juuri sellaisella jousella jossa paunat 80-90 ja osuin betoniseinään, niin nuoli ei näyttänyt mitään haikkouden merkkejä. oli pakko testata tämä toiste ja sama homma. ei murtunut, eikä katkennut. kärkeen tuli vain hieman kolhua. nuolessa ei ollut minkäänlaista kärkeä vaan siitä oli irronnut leikkuri, jolloin siinä oli lankaa ja keskellä oli se lovi.
ainoa haittapuoli on koivun painavuus. minun mäntynuoliammunnat loppuivat siihen kun eräs nuoli katkesi laukaisussa, ja porautui täten jousikäteeni. se ei ollut hauskaa.
pihlajan vesoja on myöskin ollut hyvin hankala saada poikki. sama pätee tuomen vesoihin.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Juri]

AUTS!!
Katso tarkkaan tästä lähtien että syyt kulkevat nuolessa suoraan eikä viistosti, oli puulaji mikä hyvänsä.
Olen kyllä kuullut että tälläistä on sattunut ennenkin.
_________________
Kantapään kautta.

[Tuukka Kumpulainen]

Ja kun ne eivät useimmiten kumminkaan mene täysin suoraan muissa kuin itse tehdyissä varsissa, niin on ehdottoman tärkeää tehdä nuoli niin, että varressa näkyvät lustonkärjet osoittavat nuolen alapinnalla jänteeseen kohti. Kun tällainen nuoli katkeaa, ei terävä murtopinta syöksy jousikämmenestä sisään. Yhden väärin päin tehdystä kuusinuolesta irronneen säleen sain vetää peukalonhangasta irti ennenkuin uskoin.

[Simo Hankaniemi]

Olen saanut uusia käsityksiä koivusta, sillä tein muutamista löytämistäni melko suorista koivun vesoista nuolia ja hyvin ne toimivat, ei mitään valittamista. Jos tällaisella nuolella ja lyhyellä jousella osuu 24 m etäisyydeltä 3D-kaurista vitaaleille, niin ei kannata valittaa puuta huonoksi.

Näin myös jonkun sorvanneen oikein toimivan näköisiä koivuvarsia paksusta puusta. Ne olivat suhteellisen ohuita. Ehkä noista puuliikkeiden 8 mm koivurimoistakin saisi parempia hieman ohentamalla, varsinkin peräpäästä.

[PekuVee]

[Nanook - pakkasen poika]

Koivurimasta tehdyissä nuolissa on mielestäni yksi vika: ne pakkaavat vääntyilemään ja löystymään kosteissa olosuhteissa enemmän kuin mäntyrimasta tehdyt. Olen myös PekuVeen kanssa samoilla linjoilla siinä, että nuoleksi kelpaavia aihoita on kauppojen koivurimoissa sangen vähän. Männystä löytyy huomattavasti helpommin.

[pss]

Tuohon PekuVee:n kommentiin täydyn lisäätä.
Pyörörimaa voidaan tehdä ja tehdäänkin myös jyrsimellä johon syötetään kulmikas rima ja kone "sorvaa" pyöreäksi. Kaikki varmaan riippuu valmistajasta, siis vertailemaan eri puutavara liikkeitä ja tutustumaan myös pieniin puljuihin.
Tällainen kone olisi varmaan kiva lelu monelle harrastajalle, mutta siinäkin on omat vaaransa. Kaverilta paloi kädestä nahat, kun rimaa ulos vetäessä rima pääsi pyörimään.

[Mika]

Parin kokeilun jälkeen on koivunuoli ollut yksi parhaista, vaikkakaan ei kestävimmistä. Parit kuvat vielä porakonelaitteesta, jossa kiinni juuri koivuaihio.
Nuoliaihioiden paksuudet 9mm luokkaa, ei ole tarvinnut ohentaa. 8mm paksuudessa ei oikein 5/16" kärjet kestä katkeamatta.

[Mika]

Lisää käyriä nuolia on osoittautunut käyttökelvollisiksi. Aikasemmin käyttökelvotonkin.

[Thomas Gynn]

Koetin eilen tehdä aihion kuusirimasta. Ensin lohkaisin puukolla sopivan paksuisen neliskanttisen pätkän ohuesta laudasta ja pyöristin alustavasti vuolemalla kulmia. Aihion toinen pää kiinnitettiin poraan ja toinen asetettiin tukevasti paikoillaan olevaan lankkuun, jossa on reikä. Sitten vain 40 karkeuden santapaperia käteen ja pora laulamaan. Lopputasoituksen tein 180 paperilla. Keskenään hanganneet puut aiheuttivat luonnollisesti primitiivisen reaktion ja savu nousi.