Jousi

[Thomas Gynn]

Eilen kaupungissa käyskennellessäni tiheässä sateessa huomasin möykyn keskellä vilkasta kävelykatua. Tuumasin, että siinäpä on siipi, josta saan sulkia nuoliini. Kävelin viereen ja tuuppasin kevyesti jalalla ja otus liikahti. Päätin nostaa surkean ja uitetun linnun pois jalkojen ulottuvilta sivumpaan. Se tykästyi kuitenkin jalkaani ja lähti kiipeämään lahkeitani pitkin vaivalloisesti aivan kuin hukkuva tarttuu oljenkorteen.

Kaveri oli niin heikossa hapessa, että hetken mietittyäni totesin tämän jäävän sen viimeiseksi piknikiksi jos jätän oman onnensa nojaan. Kynnet olivat lukkiutuneet tiukasti housuihini ja sain vaivoin sen otettua käsiini. Lintubongari en ole ja mietin, että mikä siipiniekka mahtaa olla. Ei ihan tavallinen näky torin laitamilla.

Kotona vein lintusen ensin pesuhuoneeseen ja huomasin valossa, että lihava punkki (vajaa sentin mittainen alien) tai joku muu loinen oli lähtenyt liikekannalle sulkien lomasta. Otin öttiäisen lattialle ja painoin peukalon alle ja ei ollut moksiskaan. Kynnellä vähän kovempi painallus ja veripussi poksahti, mutta bloodsucker jatkoi matkaa. Sitten litistin oikein hiki otsassa ja johan läsähti ketarat ojolleen. Parin minuutin kuluttua tökkäsin parasiittia ja jalat alkoivat heilua. Heitin sen vessanpönttöön ja se alkoi uiskennella siellä. Ihmetellen sitkeää paskiaista lähetin sen matkalle viemäriverkostoon.

Vein siipiveikon lasitetulle parvekkeelle muutamaksi tunniksi, mutta ilma oli niin kostea ja viileä, että en uskaltanut jättää sitä illalla sinne. Itse olin nimittäin lähdössä useaksi tunniksi pois. Mietin kuinka uskallan jättää sen pesuhuoneeseen yksin jos se vaikka lähtee lentelemään ja satuttaa itseään pitkine siipineen. Älynväläys tuli kun tajusin pyykkikorin rakenteen ja kuinka oivallinen lintuhäkki siitä tulee. Laitoin häkkiin jossain aiemmassa postissani esittelemäni suikaloidun maton osia, koska lintu tykkäsi mennä sen laskosten väliköihin. Panin myös vesiastian ja vanhahkon patongin murusia evääksi.

Tulin yöllä seitsemän tunnin päästä takaisin ja lintu kyhjötti samassa paikassa kuin, johon sen jätin aiemmin. Ruokaan ei ollut koskettu ja tuskin veteenkään. Alkujärkytyksestä toivuttuaan jälleen se liikutteli päätään vähän pirteämmin kuin aiemmin, mutta päätin jättää koelennot seuraavaan päivään.

Tänä aamuna vein häkin parvekkeelle ja avasin luukun, mutta heppu ei taas uskaltanut liikkua. Vedin siis häkin sisuskalut ja linnut ulos ja odottelin hetken aikaa. Yhtäkkiä lintu alkoi varovasti räpistellä siipiään ja lähti lentoon, mutta parveke oli liian pieni pitkäsiipiselle lentäjälle ja se putosikin alas parin yrityksen jälkeen. Otin sen sitten käteeni ennenkuin se vahigoittaa itsensä ja hieman epäilevin mielin ojensin käteni avoinaisesta lasitusruudusta. Pelkäsin sen putoavan neljännestä kerroksesta suoraan katuun jos ei jaksa lentää. Siivekäs istui minuutin verran kädessäni ja sittenyhtäkkiä suureksi helpotuksekseni lensi pirteästi puiston katveeseen.

Sulat jäi siis saamatta, mutta ne olikin melko kapeita. Kyseessä oli muuten melko varmasti tervapääsky.

[Juri]

Hieno tarina, kiitos kovasti!

Tämä taitaa olla radion luontoiltojen vakiotavaraa, ihmiset soittavat ja kyselevät asiantuntijoita että mikä linnussa on vikana ja mitä pitäisi tehdä. Vastaus on että lintu pitää heittää ilmaan, pääskyt eivät maasta pääse.
Eihän sitä voisi mitenkään arvata ellei ole vahingossa radiosta kuullut mutta teit juuri niin kuin pitikin.
_________________
Kantapään kautta.

[Tuomo]

Hienoa! Kyseessä on tosiaan tervapääsky. Juri, kyllä ne pääskyt pääsevät maasta lentoon ihan vaivattomasti. Monet haara- ja räystäspääskyt käyvät maassa ruokailemassa, hakemassa pesätarvikkeita jne., lentoon ne sieltäkin ponkaisevat. Ja vielä pieni täsmennys, tervapääsky ei ole pääsky ollenkaan, vaan se kuuluu kirskujiin...

[ilka seikku.]

Jepulis. Tervapääskyt tosiaan eivät maassa viihdy, ilmassa jopa nukkuvatkin.
Silloin tällöin noita voimapusseja saa heitellä lentoon kun ovat jostain syystä maahan tömähtäneet. Hyönteiset olis varmaan sille maistuneet paremmin, mutta pärjäävät ne monta päivää ilman sapuskaakin kun eivät maassa kyhjöttäessään mitään juuri kulutakkaan..

[Martti Auer]

Kyllä minulla on sellainen käsitys, että pääskyset kannattaa heittää lentoon, jos tapaa maasta sellaisen, ne eivät välttämättä pääse maasta ponkaisemaan. Itselläni on ollut joskus räystäspääsky lemmikkinä 2 vk. kun olin pieni, sieppasin sen kiinni käsin ja se oli kai shokissa, eikä päässyt lentoon, pidin siitä hyvää huolta 2 vk. syötin sille hyönteisiä, se selvisi hengissä 10 vuotiaan kakaran käsittelyssä ihan hyvin ja sitten kun katsoin että se on tarpeeksi vahva niin menin pellolle ja heitin sen ylös ilmaan ja hyvinhän tuo lensi, teki vielä kaarroksen pääni yläpuolella ennenkuin jatkoi matkaansa.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[toni]

mainio tarina.ja kuvat kans.

poikasen ruokinta on varmasti helpompaa,kuin aikuisen joka ei helposti "ehdollistu",tarjottuun ruokaan.eli ymmärrä asiaa,niin kuin ihminen sen esittää;eli avaappa nyt suusi,niin täältä lentää kärpänen.....surrrurrr...
ja kuollut hyönteinen voi olla omituinen,eikä välttämättä herätä ruoka haluja.
vanhemmalla poikasellakin tuo ihmis emona oleminen voi olla opettelun takana.
mutta tarttee muistaa,että pienen eläimen aineenvaihdunta on nopeampaa kuin ihmisen.paitsi vasta kuoriutuneen,joka tulee vielä jonkin aikaa toimeen vararavinnoillaan.
kovin paljon heikentynyt poikanen ei välttämättä edes jaksa,tai ole halukas ruokaan.

eli homma voi helposti mennä,ns pakkoruokinnaksi.mutta tästä ei enempiä,koska lisää infoa siitä,kuten mielellään muustakin asiaan liittyvästä,on ehdottomasti haettava vaikkapa;ähtärin eläinpuistosta,heinolan lintu tarhalta tai korkeasaaresta.

muistelisin jostain lukeneeni,että pääskyille kuin myös kirskuja linnuille olisi tarjottu jonkinlaista jauhelihan,yms.sekoitusta.mutta ottakaa toikin selväksi,ennenkuin rupeette siteeraamaan käytännössä sanaani.....

lintu kuin lintu rauhoittuu pimeässä,tai kun sen silmät on peitetty.koskee takuu varmasti kotkasta strutsiin ja peukaloiseen...toki ääniympäristökin vaikuttaa asiaan,mutta kun näköaisti on poissa pelistä,seuraa liikunnallinen lamaannus,tai vähintäänkin huomattava rauhoittuminen.

mutta,joo.aikunen lintu kevyesti ylä viistoon heittämällä lentoon.maan tasalta(siis ne omat kintut).
tätä ennen olisi hyvä koettaa tarkastaa linnun siivet,ettei niissä ole jotain damagea,josta syystä se voisi olla lento kyvyttömässä kunnossa.
myöskään sulitukseltaan märkä lintu ei kykene kannattamaan itseään kunnolla ilmassa.

[ilkka. seikku.]

Viime kesänä tuli soitto tervapääskystä joka ei päässyt lentoon.
Oletin että kyseessä on ihan perus juttu, että tervapääsky on vaan tömpsähtänyt maahan ja lähtee lentoon kun sen heittää. Onneksi epäilin soittajan lajintuntemusta ja lähdin katsomaan. Kaikki oli päällisin puolin kunnossa, mutta kun aloin tarkastamaan siipiä ja yritin niitä levittää, olivat ne liimautuneet kiinni!
Hajusta totesin että selvää pihkaahan siivissä oli.
Tärpättiä laimentelin ja sillä pyyhein siivet ja kyljet pihkasta. Aikaa kului tunnin verran. Olisi voinut käydä köpelösti linnulle jos olisi sen tuosta vaan ilmaan heittänyt.
Ilmeisesti oli saanut pihkaa siipiinsä rakennuksen uusista räystäslaudoista, jotka olivat alkaneet puskemaan pihkaa ulos kuumalla ilmalla.