Jousi

marko · Joined: 30 Mar 2006 Posts: 66 Location: Hamina

Näin kyseisen ohjelman missä puhuttiin poliisinainesta ja kyllä se juoksi kauan aikaan vielä sen iskun jälkeen. Mutta sekin että tajuaako haavoittuneensa on varmasti se ratkaseva juttu siinä että pystyykö haavoittumisen jälkeen mitään tekemään. Jos sitä ei tiedä haavoittuneensa ni luulee olevan kunnossa mutta jos huomaa nuolen, puukon tai jonkun muun rinnassa tai muualla ruumiissa törröttävän ni se paniikki kyllä saa pysähtymään tai niin ainakin luulen. Kaikki riippuu myös yksilöstä.

Tuukka Kumpulainen · Joined: 25 Jul 2004 Posts: 1566 Location: Turku

Voi Marttia.

Tiedän että olet ampunut jousella peräti kolme suurriistaksi luettavaa eläintä, ja kehujesi mukaan osut aina sydämeen tai vähintään aorttaan. Uskoo, ken tahtoo. Minä olen sydänosumia, tai mitään osumia, ampunut vain pienriistaan, ja tiedän, että pumppuosuman saanut eläin ei monasti juokse yhtään mihinkään tai kenties heittää voltin ilmassa ennenkuin henkensä.

Tässä joitakin satoja suurriistaeläimiä jousella ampuneen Chuck Adamsin kokemus: "...a heart-shot deer is often found a full 150 or two hundred yards from the point where it was hit." Hevonen on neljä-viisi kertaa sydänosumasta toistasataa metriä usein juoksevaa peuraa isompi eläin. Myös keuhkot lävistänyt nuoli on täysin tappava osuma, vaikka piili ei olisi sydäntä hipaissutkaan. Pakomatka on tässäkin tapauksessa usein luokkaa 50-200 metriä. Luontokappale ei tämän matkan taittamiseen tarvitse kuin kymmenen sekuntia, eli juuri sen mitä aivoissaan ja lihaksissaan happea riittää kun on reikä konehuoneessa.

Voit nyt tapasi mukaan sydämesi kyllyydestä julistaa miten Adams ei tiedä mistään mitään eikä taljajousella voi tappaa riistaa järkevästi jne. jos se oloasi helpottaa.

wilskman · Joined: 28 Sep 2006 Posts: 56

Hevonen ei koskaan juokse suoraan päin tiivistä ihmisjoukkoa ja tuskin näin tekee haavoittunutkaan eläin, jos sillä vielä mikään aivoissa toimii. Vaikka ratsastaja ja hevonen olisivatkin kokeneita, voi ratsu mennä paniikkiin ja teutaroinnillaan haitata vielä takana ja vieressä laukkaavia hevosia. Tiedän tosin ainakin yhden tapauksen Napoleonin sodissa, jossa kuolettavasti haavoittunut ratsu törmäsi suoraan vihollislinjaan ja avasi siihen aukon. Se oli kuitenkin ollut jo hyvin lähellä saadessaan osuman. Yleensä ratsuväkeä nimittäin ammuttiin musketeilla vain 20-30 askeleen päästä ja se oli siis jo turvallista. Kyseisessä tapauksessa tuli ilmeisesti avatiin liian myöhään.

Agincourtissa muuten yritys pysäyttää ranskalaista ratsuväkeä nuolikuurolla oikeastaan epäonnistui. "Ritarit"pääsivät englantilaisten linjoille asti, mutta törmäsivät teroitettuihin seipäisiin.

Dan The Master · Joined: 20 Jul 2006 Posts: 509 Location: Perho

Siis kyllähän sotahevonen on eri juttu ku "siviili hevonen"... Ku sellanen koulutetaan niin kyl se heittää vaikka voltin kun käsketään Shocked

Kyllähän vaikkapa sika voidaan opettaa syömään ihmisen lihaa eli ehdollistaminen on kaikin puolin mahdollista eli behoviarismi on kaikin puolin ihanaa Razz

_________________
"Elämä on synkkää mutta onneksi siinä on varjopuolia"

Risto Rautiainen · Joined: 23 Oct 2004 Posts: 149

Wilskman on kyllä oikeassa, hevonen ei vapaaehtoisesti mene ihmismassaa päin. Sen takia on oleellisen tärkeää että rynnäkössä muodostelma pysyy tiiviinä. Silloin kun hevoset ovat riittävän lähellä toisiaan, eivät ne pysty kääntymään poispäin vastustajista ja jatkavat läpi.

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Hevosta ei voi kouluttaa niin, ettei se pelkäisi mitään taistelutilanteessa. Tasankointiaanien elämäkertojakin lukiessa tulee aina silloin tällöin esille, että soturin rynnäkköaie menee pieleen, kun hevonen alkaa ujostella ja väistää kohdetta. Ja sotaratsuja koulutettiin ja valikoitiin tehtäväänsä, millä tahansa konilla ei kannattanut lähteä pelaamaan.

Museoissa olevien eurooppalaisten ratsusotilaiden kannukset ovat vaikuttavan kokoisia piikkejä. Ne kertovat siitä, että kyllä hevosta piti pakottaa "kunnolla" menemään päin vihollista.

Niin tai näin, jalkaisin olevat jousimiehet ovat torjuneet lukemattomia ratsuväkirynnäköitä esim. Pohjois-Amerikan lounaisosissa 1600-luvun alusta Meksikon vallankumoussotaan 1913-1914. Joskus näin on jopa tapahtunut silloin kun jousimiehiä on vain puolet hyökkääjien määrästä.

Martti Auer · Joined: 27 Jul 2004 Posts: 2043 Location: takapajula

Kyllä hevosen voi kouluttaa niin että se ei pelkää mitään. Ehkä soturin hevosta ei oltu koulutettu... En mene takuuseen kaikkien kouluttamista hevosista, ym. Olen kaatanut lyhyellä jousella jopa 5 suurriistaeläintä. Voi olla että Chuck Adamsilla ei ole edes kokemusta sydänosumista, tämä sanoo vain. On vähän vaikea uskoa että valtaosa peuraeläimistä juoksisi vielä 200 metriä kun nuoli on osunut suoraan sydämeen. Mutta minkäs sille voi että sitä ampuu niinkin kuollettavia osumia.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

Guest · Posted: 06.12.2006 14:02 Post subject:

Tota tota, voisi tietysti kysyä hirvenmetsäästäjiltä. Olen kerran nähnyt omakohtaisesti puoli-ison uroshirven matkaavan n. 100 m vaikka avattaessa sydämestä ei löytynyt jälkeakään. Ei tarvita isoakaan mielikuvitusta, että hieman pienemmällä tuholla matka pitenisi.

TLM

Guest · Posted: 07.12.2006 11:29 Post subject:

Jonkinlaisena hirvenmetsästäjänä voisi tätäkin kommentoida. Noin käytännössä en ole huomannut mitään eroa sydänosuman ja hyvän keuhko-osuman välillä hirvenmetsästyksessä. Molemmista osumista hirvi 'menee' 0-200m riippuen tapauksesta. Ei myöskään ole mielestäni varmaa yhteyttä hirven koon ja pakomatkan välillä, usein vasa on hyvinkin sitkeähenkinen. Hirvi kaatuu nopeiten tietysti rankaosumista, mutta muuten eduksi on osuminen etujalan luihin tai osuminen edestä / etuviistosta, jolloin 'energiaa' jää eläimeen eniten. Nämä osumat etukulmista saattavat saada aikaan varsin 'dramaattisia' kuperkeikkoja isollekin hirvelle. Tämä siis, jos on olemassa tarvetta jostain syystä saada hirvi kaatumaan lähelle. Yleensä tallaista tarvetta ei ole ja normaali keuhkolaukaus on paras ja vähiten lihanhukkaa ja suolistomössöä aiheuttava.

Mitä sitkeähenkisyyteen tulee, niin valkohäntäpeuraa pidetään yleisesti 'sitkeämpänä' kuin hirveä. Oma kokemus tosin peuroista on vähäinen, mutta vahvistaa tätä käsitystä. Peuranvasa on varsin pienikokoinen, mutta saattaa juosta sydänosumastakin 'hyvän matkaa' l. yli 100m ja täysikokoisille peuroille yli 100m tuntuisi olevan aivan normi pakoetäisyys keuhko-osumasta. Olen tästä 'sitkeydestä' keskustellut muutaman hyvin kokeneen peuramiehen kanssa ja minua on neuvottu ampumaan keuhkon yläosaan (ei rankaan asti), jolloin eläin 'putoaa' paremmin. Ilmeisesti ylävoittoinen osuma 'täräyttää' peuraa sen verran, että se ei lähde samalla tavoin 'hyppyyn' Question

Nämä osuman kanssa 'pelaamiset' ovat niitä juttuja, jotka erottavat kiväärin jousesta metsästyskäytössä samoin kuin mahdollisuus hyödyntää muitakin kuin pelkkiä sivuosumia. Asioita, joiden pohjalta ainakaan minulle on turha tulla selittämään, että jousi vastaa 'tehoiltaan' kivääriä metsästyskäytössä. Jousen tehot kyllä riittävät hyvinkin peuran ja hirven metsästykseen, mutta eivät ole lähelläkään nykyaikaisten ruutiaseiden luokassa 'vapausasteiden' suhteen Surprised

Kiul

Martti Auer · Joined: 27 Jul 2004 Posts: 2043 Location: takapajula

Olen ampunut yhden valkohäntäpeuran nurin 50. cal mustaruurikiväärillä, etäisyys 10 m, luoti oli aika raskas, Minieluodin tyyppinen ja 120 grainia mustaa ruutia, eli aika hyvä satsi. Ammuin maksalaukauksen, sivusta. Peura putosi niille sijoilleen, tämä ei mennyt edes 10 cm eteenpäin. Kierähti ilmassa ja putosi selälleen ja potki koivillaan ilmaa n. 10 sekunttia, villisti, refleksinomaisesti. Peura ei ehkä ollut edes tajunnut mikä tähän tömähti. Olen kuullut, että eräät vanhat suomalaiset metsästäjät suosivat peuraan mm. sellaista raskasta ja hidaslentoista luotia, koska se pysäyttää peuran paljon paremmin niille sijoilleen, mitä nopea ja kevyt luoti, mitä nykyisissä hirvikivääreissä varmaan kovin paljon suositaan. Eli nykyinen hirvikivääri, jossa käytetään kevyttä ja nopealentoista luotia, jossa se luoti räjähtää sen hirven läpi, niin se ei edes pysäytä sitä hirveä paikoilleen, vaan hirvi jatkaa menoaan kuin ei olisi moksiskaan, jolloin siinä suhteessä hirvikivääri, jossa käytetään nopeaa ja kevyttä luotia, ei ole relevantti tässä yhteydessä. Todennäköisesti kuitenkin etukulmasta ammuttu osuma hirveen voi pysäyttää tämän paremmin, näin televisiosta eilen jonkun kuvauksen kun hirveä ammuttiin vähän etuviistosta, se putosi siihen paikkaan. Nuolella ei välttämättä ammuta pelkästään sivulaukauksia, vaan nuolella voi myös ampua monista eri kulmista ja nuolelle eläimessä on monia vitaalikohteita. Eli hirvieläimen tai peuran voi myös saada pysähtymään nopeammin, jos käyttää hidaslentoisempaa ja raskaampaa luotia, sen ei pitäisi olla ongelmia, ainakin jos on vanhoihin metsästäjiin uskomista. Eli ilmeisesti on myös ollut ongelmana suurriistassa, että eläin vielä pinkoo pakoon pitkälle, vaikka olisi kuolettava osuma, miksi sitten vanhat metsästäjät suosivat jotakin muuta tapaa. Joo, vaikea sanoa, ehkä tämä Chuck Adams sitten käyttää vääriä metodeja, jos tämän ampumat peurat vielä juoksevat aika pitkälle. Suurriista ei ole loikkinut minusta kovin pitkälle karkuun, vain sellaiset 25 metriä korkeintaan, tai ehkä vähemmänkin, tuossa 25 metrissä on jo liioittelun makua. Täytyy ilmeisesti sekin sitten lisätä meriittilistaan. Suoraan sydämeen, molemmat valtimot poikki tai vähintään halkaisen aortan, eikä eläin juokse 25 metriä pidemmälle, mitä voisikaan pitää sen parempana mittarina ja hyvänä suorituksena, hyvälle metsästäjälle.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

Guest · Posted: 08.12.2006 10:51 Post subject:

Guest · Posted: 08.12.2006 11:25 Post subject:

Juri · Joined: 20 Oct 2004 Posts: 3319 Location: Vantaa

Olen ampunut sisiliskoa niskaan noin kahdestakymmenestäviidestä metristä jyrkähköön alamäkeen. Ei juossut mihinkään, siihen paikkaan putosi. Kaulanikamat katki!! Todistajakin on.
Sillä että huomasin liskon vasta nuolia hakiessani ei pitäisi olla asiaan mitään merkitystä. Smile

_________________
Kantapään kautta.

jkekoni · Joined: 01 Jan 2005 Posts: 2834 Location: Espoo

Et kai metsästänyt taulunuolella? Twisted Evil

Risto Rautiainen · Joined: 23 Oct 2004 Posts: 149

jkekoni · Joined: 01 Jan 2005 Posts: 2834 Location: Espoo

Foorum ei tempuillu vaan Joonas.

Siinä oli lainaukset rikki.

Korjailin niitä käsin, mutta laiskuuksissani en jaksanut etsiä mikä alkoi mistäkin ja vedin ne peukalotuntumalta, kuten yleensä, tosin väärin, toisin kuin yleensä. :oops:

En siis arvannut että tossa siis oli pelkää lainausta, eikä uutta tekstiä ollenkaan. Se lisä kuulosti lisäksi uudelta, eikä sitä ollut vikalla sivulla, joten 2 sekunnin Stetson&HArrison algoritmiä käytävä viestikorjaimeni erehtyi.

... nyt poistin alkuperäisen koska se oli pelkää lainausta ja näkyy edellisessä viestissä kokonaan...

Maggishwitch · Joined: 10 Aug 2004 Posts: 15

Risto Rautiainen · Joined: 23 Oct 2004 Posts: 149

Katsoin muuten tuossa tuon aikaisemmin hieman parjatun History Channelin shown "Weapons that made Britain". Tuo Mike Loades oli kyllä pätevämpi kuin aikaisemmin kuvittelin ja dokkereissa oli paljon hyvää asiaa. Mutta paikoitellen homma meni niin sanotusti käsille. Suuri osa testeistä oli todellakin erittäin epätieteellisiä ja vaikka tekjiöinä ja asiantuntijoina oli hyviä tyyppejä, oli osa asioista väkisin väännelty siihen muotoon että ne sopi Loadesin näkemykseen. Mitä tulee noihin kaverin asetaitoihin niin selkeästi manuaaleja oli vilkuiltu, muttei todellakaan sillä silmällä mikä olisi taistelussa tehokasta, vaan sillä silmällä mikä näyttää kuvaputkella hyvältä. Esim se miekka ja kupurakilpi osuus oli ihan täyttä pa$kaa. Taitava kaveri ratsastamaan ja pienellä säädöllä olisi varmasti ihan uskottava keskiaikaisen taistelun tutkija. Näistä huolimatta tuo oli paras keskiaikaista taistelua käsittelevä dokkari mitä olen tähän mennessä nähnyt.

Guest · Posted: 16.03.2007 17:44 Post subject:

Täytyy vähän kommentoida noitta hevosia.

Hevonen on mahdollista saada koulutettua juoksemaan päin ihmismassoja. Ei se hevonen usein vapaaehtoisesti sitä tee, mutta jos ratsastaja käskee, niin kyllä. Haavoitettuna hevonen saattaa sen tehdä paniikissa vahingossakin. Olen nähnyt tapauksen, jossa nuori ravurinalku juoksi kärryinen päin joukkoa. Onneksi kaikki ehtivät alta pois ja mustelmia suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Tässä tapauksessa hevonen oli vain säikähtänyt traktoria.

Useimmat hevoset tottuvat helposti pelottaviinkin asioihin. Tosin jokainen hevonen on yksilö, toiset ovat herkempiä kuin toiset.

- Rivet

wilskman · Joined: 28 Sep 2006 Posts: 56

Kun puhutaan hevosen juoksemisesta päin ihmismassoja, niin onko kysymys siitä, että ratsu juoksee päin vai siitä, että se on myös konkreettisesti valmis törmäämään. Ratsuväkisodankäyntiä koskevista lähteistä päätellen hevoset ovat kyllä lähteneet rynnäkköön, mutta "jarruttaneet" juuri ennen törmäystä. Itse rintamaan ovat törmänneet lähinnä haavoittuneet tai vauhkoontuneet hevoset. Koska jokainen ratsumies joutui käytännössä kamppailemaan kahden jalkamiehen kanssa, oli ratsuväki paikallaa käytävässä lähitaistelussa altavastaajana.

Guest · Posted: 16.03.2007 22:39 Post subject:

Kuten sanoin, hevonen ei omasta tahdostaan päin juokse. Ratsastaja voi pakottaa sen siihen. Kouluttaminen sinänsä voi olla vaikeaa, koska kuka haluaa vapaaehtoisesti seistä päin rynnistävän 500kg silkkaa lihasta olevan eläimen edessä. ;)

Luonnollisesti hevonen epäröi juosta "saalistajaa" eli ihmistä päin. Siksi se hidastaa. Hevoset eivät ole tyhmiä. "Järjissään" ne eivät kyllä keihäsrivistöä päin juokse. Miekka- ja jousimiehiä vastaan voivat kylläkin etenkin jos ratsastaja käskee.

Toivottavasti saat tästä epäselvästä solkotuksesta jotain tolkkua...

- Rivet

Risto Rautiainen · Joined: 23 Oct 2004 Posts: 149

Tässäpä pieni juttu eräästä aiheeseen liittyvästä artikkelista. Tuon saman testin kun saisi vielä siten, että olisi kokeiltu myös muita osumakulmia, jolloin voisi ruveta laskemaan läpäisytodennäköisyyksiä...

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Varsin uskottava tulos tuossa kokeessa. Ja ampumaetäisyys siis oli vain 10 m. Läpäisy olisi paljon heikompi sanotaanko 50 metrissä.

Minäkään en usko pelkän osumisen aiheuttamaan "shokkiin", joka tappaisi sotilaan. Jos kärki ei tule nahkaan asti, tai tulee vain sentin pari, niin sotilas ei kyllä kuole taistelun aikana ko. vammaan. Jousiampujan kannalta jäljelle jää mahdollisuus, että riittävän suuri ammuttu nuolimäärä löytää kuitenkin jossain määrin tiensä vastapuolen heikkoihin kohtiin ja varsinkin hevosiin. Kovalla voimalla vastaan ryöppyävä nuolisade myös varmaan vähentää ritarin intoa pyrkiä lähikontaktiin, vaikka yhtään haavaa ei tulisi itselle.

Harjoittelimme aikoinaan erästä näytöstä varten "ritarin ampumista". Kohteella oli päällä kattava levyhaarniska kypärineen. Silmäaukko oli peitetty teräslevyn suikaleella. Kypärän alareunaan oli kiinnitetty paksu kumilevy, jotta nuolet eivät voi osua kaulaan. "Ritarilla" oli lisäksi laudoista tehty kilpi. Näistä varsin äärimmäisistä turvatoimista huolimatta hän pelkäsi nuolia, jotka olivat kumipäisiä ja jotka ammuttiin vain noin 50-paunaisilla jousilla. Hän vaati kaiken muun lisäksi, että nuolenvarsien ympärille pitää kiertää lasikuituteippiä. Tässä vaiheessa luovuin leikistä, koska "turvallisuus" meni mielestäni hysterian puolelle. Olisin halunnut ampua kohdetta hylsypäisillä nuolilla, jotka haarniskaan, kilpeen tai kypärään osuessaan olisivat antaneet paljon paremman efektin kuin kumibluntit.

Jos siis normaalisti varsin rämäpäinen uustuotantoritari pelkää jo kuminuolia noinkin paljon, niin kyllä oikeakin ritari on varmaan tuntenut tiettyä kunnioitusta 100-150 -paunaisilla jousilla ammuttuja leikkureita ja bodkineja kohtaan. Alkuinnostuksen jälkeen ja nuolien sataessa vastaan yhä tiuhempaan on aika helppoa tehdä päätös, että enpä menekään perille asti. Vastapuolen voittoonhan ei välttämättä muuta tarvittukaan.

Dan The Master · Joined: 20 Jul 2006 Posts: 509 Location: Perho

Ja.... Tämä kaikki pohjaantuu arvailuun about 60 %... Meillä ei ole silmin näkiöitä, eikä loppujen lopuksi edes kirjattua hyvää, selkeää dokumenttia, joten ei voida tietää.
_________________
"Elämä on synkkää mutta onneksi siinä on varjopuolia"