Jousi

[Santtu Risku]

Täällä on iät ja ajat jauhettu sitä, että lyhyt jousi tulisi olla reflex deflex mallia jotta jännekulma pysyisi pienenä, toisin kuin beessä joka sitten olisi joidenkin mielestä hirveä synti kun jönnekulma on yli 90 astetta.
Mieletäni tuo on suoraan sanottuna paskapuhetta. B tuntuu napakammalta ja nopeammalta ampua, ja jos se stakkaus aiheuttaa suurta tuskaa jollekkin kun tulee yhtäkkiä 10# 3 tuuman vedolla lisää, niin ainoa mitä voin sanoa on että nostelisi puntteja jos ei papu riitä.
Lisäksi R/D jousi vaatii ykkösluokan jousipuun tai laminaatin jotta toimisi sillä siinä lavat taipuvat enemmän kuin beessä.
Jos tuo R/D olisi nyt niin paljon parempi kuin bee niin eiköhän aidot primitivitkin olisi sen huomaneet ja siirtyneet siihen been sijaan?
ja sitten vielä sormien puristuksesta jänteen ja nuolen välissä, niin siitäkään ei nyt hirveitä tuskia tulisi aiheutua jos ei ammu sarvijänne komposiitilla. näille jousityypeille onkin kehitetty tämän takia peukalorengas. ei ole haettu R/D muotoa vaan jälleen pysytty beessä johon vain lisätty vastakaaret jotta jänne pysyisi jousessa.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Guest]

Ehkä jännekulmassa vaikuttaa ennemminkin vetopituus-jousen pituus-sivuprofiili- kombinaatio.
Reflex-deflex voi olla lyhyempi kuin B-jousi ennenkuin 90 asteen kulma ylittyy. B-jousissakin on taatusti joku herkkupaikka missä veto on suhteellisen pehmeä ja heittää lujaa, lyhyemmällä vedolla vaan kuin RD:ssä.
90 asteen ylittämisen jälkeen menee vaivalla kiskottu energia pääosin harakoille, käsittääkseni. :eh:

Oletan tässä että RD-jousi on täydessä vedossa D:n muotoinen. Kippurakärkisistä on aika vaikea määritellä missä se suorakulma oikeasti on suhteessa lapoihin.

[Tuomo]

Kannattaa muistaa, että jouset ovat yksilöitä ja subjektiivinen tuntuma jouseen ei välttämättä anna aihetta yleistää asioita. Tuolla PP:n puolella on aiheesta hyvä ketju:

http://p081.ezboard.com/Stack-and-string-angle/fpaleoplanet69529frm13.showMessage?topicID=6167.topic

[jkekoni]

Vastakäyrät päät tarvitsevat materiaalia päihin, joissa ylimääräinen massa on kaikkein kriittisin jousen toiminnalle. Vastakäyrä keskiosa ei tarvitse.

Toinen juttu on, että luonnon reflex keppejä löytyy ja kuivuminenkin vetää ohennetun puun vastakäyrälle. Luonnon recurveja keppäjä on taas huomattavasti harvemmassa.

Lähinnähän stakkaus alkaa tulla vastaan sellaisilla vetosuhteilla, jotka on saavutettavissa joko jänneselällä, superpuulla (osage, bullet jne) tai kavennetulla kahvalla ja LEVEÄLLÄ jousella.

[tkorte]

Eihän se stakkaaminen lisää jousen rasitusta, vaan sie joudut tekemään enemmän työtä että saisit vedettyä jännettä pidemmälle. Toi juttu on selostettu TBB:ssä ihan selkeästi ja löytyy kaavioita ja käyriä.

Sen 90 asteen kulman ylittämisen jälkeen sulta häviää vipuvaikutus ja sie joudut enemmän ja enemmän vetämään raalla voimalla. Jousi ei jäykisty yhtään.

Jos katsoo puun puristuslujuustestejä ja käyriä, niin ei puun puristuslujuus nouse ennen puun "romahtamista".

Tästä oli jo pitkä ketju jossain

[jkekoni]

En ole moista väittänytkään.

Stakkaus tulee esiin lähinnä lyhyillä pitkän vedon jousilla. Lyhyet pitkän vedon jouset tarvitsevat puulta tiettyjä asioita jotta eivät hajoa. Jousi ei stakkaa sen jälkeen kun se on katkennut.

[Tuukka Kumpulainen]

[tkorte]

[Simo Hankaniemi]

En ole koskaan havainnut ongelmia liittyen jännekulmiin tai stakkauksiin. Jänne ei myöskään koskaan ole puristanut sormiani liikaa. Ampuessani en tunnista mitään erityistä puristusta sormissa. Olen tehnyt sekä B-jousia että RD-jousia ja pidän enemmän B:stä, vaikka ei jälkimmäinenkään huono ole. En vain pidä RD:n ulkonäöstä yhtä paljon. Keskikohdan myötäkäyryys saa minussa aikaan inhon väristyksiä.

Eräs baski-jousentekijä Espanjasta mainitsi, että hän pitää B-jousta "pyhänä jousityyppinä" ja se kuvaa hyvin myös minun asennoitumistani. RD-jousi ei herätä samanlaisia tuntemuksia, enkä ole kuullut yhdenkään mainostavan RD:n "pyhyyttä". Tässä olisi jollekin uskontotieteilijälle tai symbolisen antropologian tutkijalle tehtävää, selvittää miksi B-jousi tuntuu sakraalilta.

En osaa sanoa mitään B-jousen ja RD-jousen suhteellisesta tarkkuudesta. Minulla tarkkuus riippuu eniten mielentilasta, eikä jousityypistä. Olen ampunut erittäin tarkkoja laukauksia kummallakin jousityypillä silloin kun korvien välissä oleva harmaa massa on pysynyt järjestyksessä. Pienikin epäilys tai hermostuminen taas kaataa korttitalon, oli kädessä oleva jousi aivan millainen tahansa.

Näiden jousten suhteellisen tarkkuuden voisi selvittää vain kytkemällä suuri määrä jousia ampumapenkeihin ja tekemällä pitkä ja perusteellinen koesarja. Jos mukana on inhimillinen ampuja niin objektiivisista tuloksista on turha puhua. Jokainen ampuu yleensä parhaiten sillä jousella, mihin on tottunut ja mihin luottaa eniten.

Sinänsä ei ole mielestäni mitään merkitystä sillä, mikä jousi on objektiivisesti "tarkempi" kuin jokin toinen. Ainakin minä käytän jousta kulttuurisyistä. Jos haluaisin ehdottomasti osua käyttäisin äänenvaimentimella varustettua mahdollisimman hyvälaatuista kivääriä. Kaikki jouset ovat surkeita aseita, jos tarkoituksena on osua varmasti. Moderneimmankaan jousen käytössä ei ole mitään järkeä, jos haluaa osua maksimaalisesti.

Vertaan jousen käyttöä lenkkeilyyn tai painojen nosteluun. En lähde lenkille pystyäkseni etenemään mahdollisimman nopeasti paikasta A paikkaan B. Jos tämä on tärkeää hyppään autoon. Lenkkeilyn merkitys on aivan muualla. Myöskään painoja en nostele tarkoituksella olla mahdollisimman tehokas nosturi. En pidä lainkaan tärkeänä sitä, "paljonko nousee penkiltä". Nostelu sinänsä on oma päämääränsä.

Minusta erityisesti modernissa amerikkalaisessa primitiivijousiammunnassa on aivan liikaa mittailua ja liian vähän kulttuuria. Vaikka tykkään kyllä itsekin mittailla, mutta se on kuitenkin toissijainen puuha tietyn kulttuurin harjoittamisen rinnalla. Tässä suhteessa ihailen japanilaisen jousiammunnan harrastajia. He eivät hifistele lainkaan (en ole ainakaan huomannut). Välineet ovat perinteen sanelemia ja itsestäänselvyyksiä. Harrastajan tehtävänä ei siten ole pyörän keksiminen uudelleen, vaan perinteeseen syventyminen. Mielestäni tämä on aito primitiivinen elämänasenne. Asioiden optimaalinen tila on ilmaistu myyteissä ja menneisyydestä kertovissa tarinoissa. Henkilön tehtävänä on vain muuttaa myytit eläväksi todellisuudeksi ja matkia pyhän muinaisuuden sankareita.

Näyttää siltä, kuin moderni primitiivi kokisi asian niin, että hänen tehtävänään on tavallaan keksiä primitiivinen jousiammunta uudelleen ja yrittää kehittää se mahdollisimman lähelle modernia jousiammuntaa. Tavoite on saavutettu silloin, kun moderni primitiivijousi antaa samoja lukemia kuin moderni jousi. Vanhan koulun edustaja ei ymmärrä tästä mitään. Hän ei kilpaile kulttuurievoluution kanssa, vaan käyttää sitä hyväkseen.

[Juri]

No jos lähtökohtana ja päämääränäon johonkin tiettyyn intiaanikulttuuriin samaistuminen, voi asian nähdä näinkin.
En silti ymmärrä miksi kahdesta luonnonkasvista laminoitu RD-jousi halutaan niin kiihkeästi yhdistää moderneihin lasikuitujousiin. Eikös tämä nyt ole jo aikoja ennen lasikuitua kehitetty malli?

Jos tämä sitten antaa saman kronolukeman lasikuidun kanssa niin eihän se nyt sentään tee siitä sen modernimpaa, herrantsiisus sentään! Entä mitäs sitten jos kronotan jännejousella tai jänne-puu-sarvi kompisiittijousella vieläkin kovemmat lukemat?
Miksi perinnevehkeiden pitäisi olla heikkotehoisia vaikka materiaaleista irtoaisi enemmänkin. Pitäisikö tehdä huonompia kuin osaa, ollakseen kunnollinen moderni primitiivi.
Uskoisin enemmin että esi-isät ne vasta osasivat, nykyisin yritämme vain kaivaa esiin kadonneita taitoja.

Stäpaitsi reflex-deflex jouset ovat minusta seksikkään näköisiä.
_________________
Kantapään kautta.

[Martti Auer]

Tekeekö äänenvaimennin kivääristä tarkemman.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

[Simo Hankaniemi]

[Martti Auer]

Niin, mikä on loppujenlopuksi tämä tehokkuustesti tai millä mitataan tehokkuutta, taljajousi on täysin tehoton metsässä, osittain myös ns. pitkäjousi, radalla taljajousi voi pelittää, mutta siihen se sitten jääkin, eli miten tehokkuutta mitataan. Simo Hankaniemi on myös hyvin tehoton henkilö.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Tuukka Kumpulainen]

Kävin viikonloppuna lukuisia lyhyiden jalavajousteni kirvoittamia keskusteluja siitä millainen jousen pitää olla. Selväksi tuli, että ampujan mittainen saarnijousi on Suomessa jo oletusarvo, josta poikkeaminen on joillekin kova pala purtavaksi. Sain mm. kuulla että saarni on paljon elastisempi jousipuu kuin jalavani joka oli ainakin muinaisten eurooppalaisten mielestä näistä parempi puu ja monen nykyjousentekijänkin suosikki. Toisaalta en tunne ainoatakaan asiantuntijaa jonka mielestä saarni olisi jousipuista tavoiteltavin.

Mistä miehen mittainen saarnilattajousi on peräisin? Tim Baker lienee vaikuttanut suoraan ja välillisesti siihen, millaisia puujousia ihmiset nykyaikana rakentavat enemmän kuin kukaan toinen ihminen. Bakerin mukaan lankkutavarasta helposti ja nopeasti tehty pitkä, leveä ja litteä jousi on kaikki tekijät huomioon ottaen paras jousi. Bakerin perustelut ovat paperilla vakuuttavia. Mutta edes se, onko jousen teko saarni- tai tammilankusta vannesahan, nauhahiomakoneen ja jalopuutavaraliikkeen puuttuessa ollenkaan nopeaa ja helppoa, ei ole itsestään selvää.

Löytääkseen ?primitiivisen oikeutuksen? pitkille, leveille, litteille jousilleen Baker tuntuu suhtautuneen valikoivasti todistusaineistoon. Juuri Sudburyn kapeakahvainen, pitkä ja leveä lattajousi kymmenien kapeiden ja paksujen, lyhyempien D-mallisten itäisten intiaanijousten joukosta? Holmegaardin kapeakahvainen, leveä jousi parinkymmenen kapeamman, tasapaksumman kivikautisen tanskalaisjousen joukosta? Ja sitten ne lyhytjouset.

Vielä The Traditional Bowyer?s Biblen ykkösosassa (1992) Baker raportoi lyhytjousten suorituskyvystä rohkaisevaan sävyyn:

TBB Vol. I: "Steve Allelyllä ei ole vaikeuksia tappaa peuroja läntisten intiaanijousten replikoillaan. 44" pitkällä, 43-paunaisella hupa-jousella tehtyjen kaatojen etäisyydet vaihtelivat 17 jaardista kymmeneen jalkaan. Nuolet olivat 30" pitkiä ja painoivat 300 greiniä."

Kaksi vuotta myöhemmin sävy on jostain syystä huomattavasti negatiivisempi:

TBB Vol. III: "Lyhyet jouset ampuvat keveitä nuolia kohtuullisilla nopeuksilla, mutta kevyet nuolet jättävät jousen mukanaan vähemmän jousen varastoimaa energiaa kuin raskaat nuolet ja niiden läpäisykyky on siksi heikko."

"Lyhyt puupohjainen jousi on erikoisjousi, jota käytetään asianmukaisesti ainoastaan erikoistilanteissa, kuten hevosen selästä käsin tapahtuvassa biisonijahdissa tai Steve Allelyn menestyksekkäästi lyhyeltä matkalta näkösuojasta käsin harjoittamassa metsästyksessä."

Allelyn 17 jaardia on nyt ?lyhyt ampumamatka?, vaikka kaatotilastojen mukaan keskimääräinen ampumamatka kaikki jouset mukaan luettuna on 17,2 jaardia! Entä onko 300 greiniä painava nuoli joka kaataa valkohäntäkauriin parinkymmenen askeleen päästä ?raskas? tai ?läpäisyltään heikko??

Jos lyhytjousesta ammutaan painavaa ja paksua nuolta, ovat sekä jousen heitto että nuolen läpäisy varmasti heikompia kuin millään pitkävetoisella jousella. Mutta Allelykin ampuu peuransa ohuilla, pienikärkisillä nuolilla. Nuolivarren ohentaminen (jonka lyhyt veto mahdollistaa) kasvattaa nuolen läpäisykykyä pienentämällä suuresti nuolivarren poikkipinta-alaa ja siten nuoleen haavakanavan syntymisen aikana kohdistuvaa kitkaa. Seitsenmillinen lyhytjousen nuoli läpäisee yhtä hyvin kuin huomattavasti raskaampi yhdeksänmillinen nuoli, ohut nuoli huomattavasti paremmin kuin yhtä painava paksu nuoli (omakohtainen kokemus).

Edelleen: vaikka lyhytjousesta ammuttaisiinkin pitkää, paksua ja hidasta standardinuolta, olisiko Bakerin maalailema ?uskomattoman paljon miehen mittaista jousta hitaampi heitto? (TBB III) metsästäjän näkökulmasta kohtalokasta? Vielä TBB I:ssä Baker kertoo, kuinka kokeneiden jousimetsästäjien kokemusten mukaan kevyehkö, 140 jalkaa sekunnissa jousesta lähtevä nuoli on täysin riittävä peuran kokoisten saaliiden kaatamiseen. Oma kokemukseni on, että metsästysmatkoilla 130-140 jalkaa sekunnissa lentävä nuoli on riittävän nopea suureen tarkkuuteen ja läpäisykykyyn. Paperilla 20-30 sekuntijalan vaje pitkävetoisiin jousiin nähden on tyrmäävä, mutta oikeassa elämässä tilanne on toinen.

Bakerin jousikokeissa vetopituusstandardina on 28?, vaikka harva puujousiampuja (Baker mukaan lukien) oikeasti käyttää näin pitkää vetoa. Niinpä 170-senttiset, oikeaoppiset lattajouset työskentelevät kentällä usein vajaalla teholla sekä absoluuttisen iskupituuden että kaarten suhteellisen kapasiteetin suhteen, kun taas puoli metriä lyhyempi, kapea jousi taipuu sietokykynsä rajoille, täyteen vetoon liki automaattisesti. Tämä kaventaa pitkien ja lyhyiden jousten heittoeroa entisestään.

[Juri]

Ja taas tullaan siihen samaan että paras mahdollinen jousimalli riippuu täysin ampujasta, käyttötarkoituksesta, maastosta, kauppayhteyksistä sekä mm. ideologiasta. Tässä mielessä eivät Bakerinkaan mielipiteet eivät loppujen lopuksi lainkaan ristiriitaisia.

Suurimmalla osalla jousiampujista ei edes ole mahdollisuuksia tai kykyjä tehdä välineitään itse, uskoisin tilanteen olleen saman entisaikoinakin. Parhaan mahdollisen välineen malliin vaikuttaa tällöin suureksi osaksi myös saatavuus.

Jos heimon jousikauppiaalla on tarjota pelkästään lyhyitä B-jousia, niin sellainen sitten tulee varsin todennäköisesti hankittuakin. Jonkun valmistajan pikkaisen erimuotoiset B-jouset ovat tietysti jonkun mielestä parempia kuin toiset, toinen saattaa taas olla ihan eri mieltä. Siinäkin ovat idelogiat tai käyttötarkoitukset ristiriidassa.
Mikäli materiaalien saatavuus ei ole rajoitteena niin jokin toinen jousimalli saattaisi hyvin olla samaan kulttuuriin ja käyttötarkoitukseen vähintään yhtä hyvä, kenties jopa parempikin. Ehkei vaan ole tullut tarvetta edes kokeilla kun vanhallakin pärjää ihan hyvin.

Taljajousetkin istuvat nykyiseen kulttuuriin ja monien ideologioihinkin kuin nenä päähän. Valinnanvaraa on tässä nykykulttuurissamme paljon enemmän, kuten myös käyttötarkoituksia ja ideologioitakin.
Metsästääkin voi monella tyylillä, jos saa saalista ja hyvän mielen niin tuloskin on sama. Sama juttu myös tauluammunnassa.
_________________
Kantapään kautta.

[Simo Hankaniemi]

Tilanne on primitiivisissä oloissa harvoin ollut niin selkeä, että miesten enemmistö olisi ollut riippuvainen yhden tai muutaman jousikauppiaan tuotteista. Yleensä jokainen mies on pystynyt tekemään jonkinlaisen toimivan jousen. Ja lähes jokaisella oli "eläkkeellä" olevia miessukulaisia, jotka tekivät asiantuntijan ottein jousia ja muita tarvikkeita nuoremmille miehille ylöspitoaan vastaan. Rikkaammat voivat kääntyä parhaimpina pidettyjen jousentekijöiden puoleen.

Samankin heimon parissa jousia oli helposti useita malleja, joista valita omiin resursseihin sopiva. Ja taistelukenttä oli sitten se lopullinen areena, missä valinnan viisaus aktuaalistui. Vihollisilta saatiin jatkuvasti jousia saaliiksi. Jos ne olivat hyviä, ne otettiin käyttöön. Jos ne olivat omia parempia, niiden malli kopioitiin. Vihollisten jousten paremmuuden toteamiseen riitti joskus yksi taistelu, kuten tulee ilmi mm. cree-intiaani Saukamappeen kuvauksessa 1730-luvulta.

[Santtu Risku]