Jousi

[jtahola]

Lähtötilanne, saarnijousi, n. 140 cm hiukan alle 20 paunaa 23 tuuman vedolla, ollut jänne pois sisätiloissa kuralan kisoista lähtien.

...
Tarina jatkuu, kun kuvia en saanut kuin 3 per viesti ...


Jurin vaahterajousen viimeistelystä paahtamisvinkkejä, kun eka paahtaminen kyseessä ja kaikkiaan 3 jousta pitäis lämpömuokata ... toiseksi muokattu lapa, hyvältä näyttää näin ummikon silmissä ...

No mitä tapahtui ensiksi käsiteltävän lavan suhteen. Kuumailmapuhallin kakkoselle ja lämmittämään 10-15 cm aluetta kärjestä. Puu ei juurikaan vaihda väriä mutta tuntuu kuumalta myös selkäpuolelta. Siis paino roikkuun, olikin hieman raskas, kevennetään.
Ja sitten lämmitys jatkuu kakkosella. Kun päästy kahvan läheisyyteen lisää lämpöä kolmosella, jolloin puu vaihtoi väriä hyvin nopeasti. Kas kas, miksi toi taipu tosta yhestä kohtaa jyrkälle mutkalle ... paino pois ja syyni, no murtumahan se siinä. Pikaliimaa pintaan ja vastakäännös. Sit paino taipuneen kohdan toiselle puolelle (kärjestä katsoen) ja lisää hönköö. Mutta lopputulos on tollanen kulma eikä kaari.

Onko mitä tehtävissä? Miten vältän moisen jatkossa, onko arvauksia mitä tapahtu ? Voiko vielä paahtaa lisää uudestaan ? Vai kannattaako edes ?

JK: Yhdistelin viestit ja lisäsin alkup kuvat tähän.




_________________
-JTAhola-

[Dan The Master]

Liian iso lämpötila.

[Simo Hankaniemi]

Pahalta näyttää. Jousi on poikki.

[Martti Auer]

Jos haluaa tehdä vastakaaria, niin silloin ei kannata katkaista jousta. Tuossa kuitenkin näkyy sivukuvassa, että syyt menevät aika huonosti johtuu varmaan paljolti osittain myös siitä, jousessa on juuri heikompi kohta siinä paikkaa josta jousi varmaan taipuu eniten ja jousi menee poikki vähemmästäkin.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Juri]

Olen samaa mieltä Martin ja Danin kanssa.
Puu näyttää palaneelta, painoa taisi myös olla liikaa.

Painoa tai vastakaarelle taivutusta kannattaa kokeilla jo ennen lämpökäsittelyä. Jos ei meinaa kestää vääntöä muutenkaan, niin ei ainakaan paahdettuna. Paahtaessa puristuslujuus kasvaa mutta vetolujuus katoaa.
Paino olisi hyvä asettaa paikoilleen ennen lämmitystä, tällöin puu taipuu luontevasti omilla ehdoillaan. Paahtaminen aloitetaan vasta lämpötaivutuksen jälkeen.

Tarkoitus ei tosiaankaan ole polttaa puuta, vaan ainoastaan paahtaa se vähän tummemmaksi. Mitä hitaammin, sen parempi.

Mikäli murtumat ovat pieniä ja vain vatsan puolella, ei peli ole ehkä vielä menetetty. Pikaliimaa rakoihin ja puristukseen joksikin aikaa. Kannattaisi myös liimata peitoksi jokin varmistus pala, esim. raakavuotaa tai ohut puusiivu.
_________________
Kantapään kautta.

[Väiski 480]

[Tuomo]

Minusta tuo näyttää siltä, että jousen vatsassa on ollut puristusmurtumia - jousihan on käytetty ja ammuttu? Sitten kun vatsan paahtamisessa jousta on taivutettu toiseen suuntaan, puristusmurtuman kohta ei ole kestänyt enää vetoa, vaan on antanut periksi, siitä johtunee tuo taipuma.

[jkekoni]

Ei kannata vetää täysillä vaan hitaammin pienemmällä lämpötilalla. Olen käyttänyt 3/4-5/6 tehoa bilteman puhaltimella.

Puun pitäisi muuttua van maitokahvin väriseksi, ei hiileksi.

Kannattaa muuten odottaa pari päivää kosteuden palaamista ennen ensimmäisiä vääntöjä.

[jkekoni]

Lövra ja puuproffa lupaa metsäsaarnille vetolujuutta
165Mpa 5(+10%) ja vääntölujuutta 80-120Mpa, eli siis

CNBD lupaa vetoa 145(+10%) ja vääntöä 113 Mpa.

Eli ton mukaan saarniin pitäisi olla ideaali lämpökäsittelylle tai kavennetulle selälle.

Mulla on yhdelle syylle vedetty saarnikapula. Pitäisi ohentaa selkää 50%
ja katkaista toi ja katsoa katkeaako vedossa vai puristuksessa. Itse veikkaan puristusta. No projektit ei tän harrastuksen takia ole ennekään loppuneet kesken...

Toi metalliuskan käyttö selän päällä voisi olla ihan hyvä.
Onko kellää kokemusta tästä?

Itselläni on tullut suht teräviä taitoksia, kun olen taivuttanut vain tönkillä ilman muottia. Ehkä kannattaisi käytää muottia...

Itselläni on jalavaan tullut vatsaan murtuma jähtymisen aikana, kun jähtynyt puu ei ole enää kestänyt vetoa yhtä paljon, kuin lämmitetty puu. Tosin jalava ei ole kovin hyvin vetoa kestävä puu.

Pitäisiköhän mun kokeilla Saarnia joskus ...

[Juri]

Tuomo taitaa olla oikeassa.
Näyttävät tosiaan enemmänkin puristusmurtumilta, koska niitä on samalla alueella useita vierekkäin. Vedossa puulla on tapana ratketa vain yhdestä kohdasta.
_________________
Kantapään kautta.

[Martti Auer]

Jos kyseisestä puusta josta on tehty jousi, on jäänyt yli joitakin palikoita, niin niillä kannattaa varmaan harjoitella ensin ja hankkia kokemusta tuohon vastakaarien taivuttamiseen, että miten se puu toimikaan, jne.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[toni]

kallistun kans tuomon suuntaan.

[jkekoni]

Alkuperäinen säie, josta kuvat linkitin on kadonnut salaperäisesti. Muut saa selitää.

Voisiko lähettäjä uploadata ne tähän säikeeseen. Kiitos.

[jtahola]

Toinen lapa selvisi vähemmin vaurioin, vaikka paahdoin sitäkin lämmöllä mutta varovaisemmin. Vaatii opettelua, kun Väiski oli paahtanut hyvin tummaksi ja Juri kun kertomuksessaan taivutti "kylmänä" tuli repeämä.
20 cm turhan paljon jos lyhentäis murtuman kohdalta, annetaan olla useampi viikko ja katsotaan, jos liimais tukipuuta. Toivottavasti liima ottaa kunnolla, vaikka onhan ne mehiläisvahat varmaan haihtuneet.
Pari jousta pitäis vielä käsitellä mutta sulatellaan nyt ensin tätä. Pirun tarkkaa kun puhaltimen kakkosella puu lämpiää mutta väri ei oikein vaihdu, ettei jää liian kylmäks taivutusta ajatellen. Jos kokeilis suksirasvan levitysrautaa, 100-120 astetta varmaan riittää ???
Löytyy kyllä samaa puuta, päästä katsottuna n. 20*25 mm, toi pojan riuku on murtuneesta kohdasta n. 10*12 mm. Ei ihan vertailukelpoinen, tosin jotakin olis voinu kokeilla ...
_________________
-JTAhola-

[jtahola]

Ettei tulis väärinymmärryksiä, kun mainitsin että joku tehnyt jotenkin jne. Oma kokemattomuus ja moka kun "poltin".
No jos paukahtaa niin ei surra, uus tulossa. Opetteluahan tää vasta on.

Mitäs ajatuksia tosta "mahottomasta myötäkäyryydestä", tuntuu että uus aihio tuli heti hieman myötäkäyräksi (muutamia millejä) kun sahasin vatsapuolen jonkinlaiseen muotoon ja kokeilin onko kuinka jäykkä lattiaa vasten (muutaman sentin taivutus). Tosin aihiokin on aikas kapea, oliskohan tuuman levynen jos sitäkään. Aikasemmin tilleröinnin edetessä muutamista milleistä kasvo useampi sentti =:-[

Meinaan tilleröinnin yhteydessähän tota myötästä tulee väkisinkin, katsotaan riittääkö "silmämunailun" taito siihen, että hyvin lähellä lopullista ennenkuin lähetään taivutteleen kunnolla. Mut leveämpi/ohuempi lienee parempi kuin saman paunamäärän omaava kapeampi/paksumpi ... näin olen ymmärtänyt.

Kuinkas monta kertaa tekemisen edetessä tota vois lämpömuokata ?

Onkos puutavarakaupasta haettu lankkutavara, kuivattu vaahtera erilaisempaa tossa suhteessa kuin saarni ? Pitäis tehä itelle 50-60 paunanen, aikasempi jäi vähän kevyeks.
_________________
-JTAhola-

[Santtu Risku]

onhan puusi varmasti kuivaa?
Kyllä sitä settiä tulee aika helposti jos puussa ei ole luonnon reflexiä yhtään.
muista että vedät aina vain saman voiman verran jousta. jos tavoitteesi on esim 55 paunaa, niin älä missään vaiheessa tilleröinitä vedä yli 55 paunaa. sillon jousi myötäkäyristyy pahemmin kuin 55 paunaisen tulisi johtuen ylirasituksesta.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Juri]

[Simo Hankaniemi]

Onko se varmaa, että vatsan paahtamisesta on hyötyä? En ole itse tehnyt sitä ja olen siksi epäileväinen. Onko joku todistanut kokeellisesti, että paahtamisella on oleellinen vaikutus puun puristuslujuuteen? Jousentekoon livahtaa helposti mukaan uskonvaraisia proseduureja.

Muistan arkeologi Johanna Sepän viitanneen joskus johonkin tutkimukseen, jonka mukaan paahtaminen ei kovettaisi puuta. Miten on, puu-gurut?

[Martti Auer]

Niin tässä paahtamisessa taitaa olla meneillään trendi- tai muotioikku, ei paahtaminen varmaan puuta oleellisesti kovenna, on tietysti voitu pahtaa puisia nuolenkärkiä, että nämä tulisivat kovemmiksi ym. Paahtaminen ei ole myöskään paras ratkaisu jokaiselle puulle jos näihin yrittää saada vastakaarta, ym.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Juri]

Paunoja on tullut lisää yleensä 4-6#. Osan menettää aina tilleriä korjatessa mutta vaikutus on kyllä pysyvä. Paunamittarin lukemaan en sentään pysty henkisillä voimillani vaikuttamaan.

Ilmiö ei perustu puun kosteusprosentin vähenemiseen. Olen pitänyt jousia paahdon jälkeen kylmäkellarissa kunnes paino on palautunut ennalleen ennen jatkotoimia.

Helppo juttu kokeilla, suosittelen.
Voit verrata myös puukolla teroitetun kepin ja nuotiossa kärtsätyn makkaratikun kärkien kovuuksia toisiinsa.

Silitysrauta on muuten myös mainio peli, mikäli jousen vatsa on litteä ja tasainen. Ei kuivata puuta yhtään niin paljoa kuin kuumailmapuhallin.
_________________
Kantapään kautta.

[jtahola]

tarkastelin jousta ja tuli vähän kokeiltua ... heikko kun tulitikku. Paksuus murtuneesta kohdasta 9.6 mm, murtuman syvyys 2.5 - 3.5 mm.

R.I.P.

Martti mainitsi, että kun syyt menevät huonosti niin varmaan osasyy mahdollisten puristusmurtumien syntyyn ja sellaseen myötäkäyryyteen että heitto oli heikko ??? Siis huonon tillerin lisäksi.

Santtu : Lankun ostin syksyllä 2006, sahasin soirot jotka oli sisällä kaapin päällä lähellä katonrajaa 3-4 kk ennenkuin rupesin tekeen mitään, oletan että olivat kuivia, mittaria tai "kirjevaakaa" en omista että voisin tehdä mittauksia.

Kokeilin eri työkaluja, samaa lankkua löyty pari senttii leveen soiro. Lämpöpuhallin tosiaan hieman oikukas käyttää, suksivoiteen levitysraudasta loppu lämpöteho? 155 asteeseen ja kyllä kun rautaa piti 10 minuuttia samassa kohdassa tuli vaan vieno kusenkeltanen vivahde puun pintaan. Eikun mamman silitysrauta kehiin ja pellava-asentoon. Tosin 3-4 senttiä kärjestä kuumenee niin paljon enemmän että 4 minuuttia ja tummuus on "seikin mokkaa" kun muualta vasta maitokahvia. Siispä puuvilla lienee parempi. Toivottavasti mehiläisvahalla ei ole merkitystä puun värin muutoksiin ???

Vielä Martin kommenttiin palatakseni ja aasinsiltana kysymykseen. Löyty vielä samaa lankkua metrin pätkä leveys 5.5 cm paksuus 3.5 cm. Katselin pätkää päästä ja valitsin ekan ehjän luston, siitä lähdin lyijärillä seuraan syytä puun toiseen päähän ja toista sivua takasin. Kun katsoin viivaa, niin jos veistäisin saman luston esiin koko leveydeltä niin selkäpuoli olisi ropellilla, metrin matkalla 40 mm. Minkälaisesta ropellista 150-170 cm jousen voi vielä tehdä/ootte tehny, paljonko ropelli haittaa?
_________________
-JTAhola-

[Juri]

Sitä silitysrautaakin täytyy pitää liikkeessä että kuumenee tasaisesti eikä vain pinta kärähdä yhdestä kohdasta. Sama juttu vielä vaan jos tekee vaikka hellan päällä, silloin jousi pidetään liikkeessä.

On se paahtaminen vieläkin ihan muodikasta.
Kivikauden trendipellet käyttivät varmaankin hiillosta tai kuumia kiviä.

Tee vaaksan verran taikka himpun enemmän kerrallaan. Pidä rauta/puhallin/jousi jatkuvassa liikkeessä, anna lämmön tunkea hissukseen läpi koko lavan. Pidä pikku tauko välillä ja kokeile kädellä onko lämpö jo ehtinyt selkäpuolelle asti. Varaa aikaa ja kärsivällisyyttä noin tunniksi per lapa.

Tilleröi jousi ensin huolella, muuten tilanne todennäköisesti vain pahenee.

Paahdon tulisi tunkeutua puuhun syvälle, tämä onnistuu vain hitaasti.
Lämpökäsittelyn jälkeen tilleri nimittäin on yleensä hieman muuttunut ja joudut korjailemaan sitä.
Mikäli puu on paahtunut vain ohuelti pinnaltaan, se lähtee jälkitilleröidessä pois. Tällöin lapa alkaa taipua kyseisestä kohdasta enemmän kuin muualta.

Paahtaminen ilmeisesti kutistaa ja tiivistää puuta, eli ilmaa poistuu välistä. Polttaessa puun määrä tietysti vähenee.


Propellista ei mielestäni tarvitse välittää jos kulma ei ylitä 40 astetta nokista nokkiin matkalla.
_________________
Kantapään kautta.

[Martti Auer]

Itse en lähtisi seikkailemaan epävarmalla materiaalilla, vaikka jousi kestäisi valmistuttuaan, niin se saattaa hajota jossakin muussa vaiheessa selittämättömästä syystä, joissakin jousissa sen ehkä ymmärtää että haluaa vähän haastetta ja voi tehdä mutkaisemmasta ja oksaisemmasta puusta jos on luonnonpuusta kysymys, mutta lankkumateriaalista jos tekee, niin jo alunperin kun valitsee lankkuja siihen hommaan, niin kannattaa silloin valita jo se materiaali huolella, että syyt menevät niinkuin pitääkin, ei ole propellia, ym. Sopivista lankuista on itseasiassa aika helppoa valita parasta materiaalia. Hyvä materiaali on sitten se perusta sille jousen muulle teolle, eikä tapahdu yllätyksiä, jos jonkun epävarman materiaalin kanssa täytyy alkaa askartelemaan niin se voi olla epämiellyttävä kokemus muutenkin. Hyvää materiaalia kannattaa olla myös paljon saatavilla, jos ensimmäinen yritys epäonnistuu jostakin syystä niin voi jatkaa kaikesta huolimatta.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[jtahola]

Lämmitin pojan jousta ja laitoin "muottiin" vastakaarelle ja silitysraudalla paahdoin. Värimuutokset hyvin lieviä, huomasin että vaha nousi pintaan ja puu saattoi ennemminkin kiehua kuin paahtua?
Olinkohan liiankin varovainen ... mites paahtaminen näin vuorokauden jälkeen ?
Myös Martti puhuu asiaa, mutta jos huomaan että jousi myötäkäyristyy enemmän ja enemmän ja heitto heikkenee, niin minkäs teet vai uuden jousen ...
_________________
-JTAhola-

[Tuukka Kumpulainen]

Jousten vatsoja ovat lämpökäsitelleet useampi Pohjois-Amerikan natiiviporukoista. Siperiastakin on kansatieteellisiä kuvauksia jousten "karaisemisesta" tulessa. Japanissa jousibambut on lämpökäsitelty poikkeuksetta satojen vuosien ajan. Howard Hill teki samoin päädyttyään (lämpökäsiteltyyn) bambuun parhaana jousimateriaalina. Robert Elmer kertoo jousten "elvyttämisestä" tällä tavoin vanhana juttuna jo vuonna 1946.

Nykyaikana lämpökäsiteltyjä jousia on tehty vuosien mittaan jo sadoittain. Ihan yhden hitin ihmeestä ei ole kyse. Mm. Steve Gardner on todennut, että paahtaminen on tehokkain yksittäinen keino lisätä puujousen suorituskykyä, voittaen mm. perryrefleksin, jonka toimivuudesta kenelläkään ei ole epäilystä. Minulla on esimerkiksi yksi jalavaflättis, jonka kahden ja puolen tuuman myötäkäyryys vaihtui 10 millimetrin settiin kevyen lämpökäsittelyn ja uuden sisäänajon jälkeen. Vaikutus on tähän asti ollut pysyvä.

Vallitseva teoria on, että puun kuumentaminen noin kahteensataan asteeseen plastisoi puun sisältämiä uuteaineita (kuiva puuaine alkaa todistetusti plastisoitua 180 asteessa) , jotka uudelleenjärjestyvät tämän seurauksena, lisäten jousen vatsan kykyä sietää puristusta. Puun kutistuminen, "tiivistyminen" on myös havaittu. Jos sama määrä puuainetta puserretaan pienempään tilaan, kasvaa kappaleen tiheys ja lujuusominaisuudet jotka tämän kanssa korreloivat.

Puu pitää saada kaaren sisältäkin parinsadan asteen lämpöiseksi. Ei onnistu ihan millä tahansa föönillä, eikä kiireellä. Lämpökäsittelyssä on myös pyrittävä tasaisuuteen. Jos jokin pätkä kaaresta jää kunnolla paahtumatta, taipuu se aivan liikaa paahtuneisiin kohtiin nähden (been there). Tämä on minulle aika vakuuttava todiste siitä, että lämpökäsittely lisää puun jäykkyyttä / puristuslujuutta.

[Simo Hankaniemi]

Okei, pakko kai uskoa ja ryhtyä kokeilemaan.

[jkekoni]

[M. Haverinen]

Tuukka puhui tuossa asiaa.

Itellä on ollu samankaltaisia ongelmia, mitä tuolla ketjun alkupäässä valiteltiin. Olen tulkinnut vatsaan tulevat murtumat kahdella tavalla: joko ne ovat aiemmassa käytössä syntyneitä krysaleita, jotka aukeavat, kun jousi väännetään väkisellä vastakäyräksi, tai vatsapuolen syyt yksinkertaisesti kutistuvat liikaa kuumentamisesta.

Aiemmin Tuukan kanssa aiheesta turistessa on ollut puhetta, että puun tulisi olla _täysin kuivaa_ ennen paahtamista, eli paahtamista ei tulisi tehdä jouselle, joka on saanut "kuivaa" yli 50% ilman kosteudessa. Kuten tuossa joku jo mainitsi, veden haihtuminen kutistaa puukuituja. Jos vettä lähtee liian nopeasti, kuidut katkeavat ( ->murtuma).

Olen onnistunut saamaan näitä murtumia muutamaankin muuten loistavaan jalava flättikseen ja olen ihan pokerina korjannut ne epoksilla. Kun paahtaessa alkaa ilmaantua murtumia, jatkaa vaan paahtamisen loppuun yrittäen kuitenkin muotoilla kaaren oikeaan muotoon. Tämän jälkeen murtumat täyteen epoksia ja avot, jousi on pelastettu . Toistaiseksi nämä hätäkorjaukset ovat toimineet (jo satoja ellei yli tuhat laukausta).

Viimeisin paahdettu jousi oli ennen paahtamista reilu 50 paunaa ja noin 3 tuumaa myötäkäyrä. Paahtamisen jälkeen 58 paunaa ja noin tuuman myötäkäyrä. Kyllä se toimii, uskokaa pois.

[T. Manner]

Kun olen nähnyt lämpökäsitellyn puun lujuuskoetuloksia niin yksi yhteinen piirre on, että puu on haurastunut.

Tuon ei luulisi olevan kovinkaan hyväksi jousen kaltaiselle esineelle. Ligniinin Tg on muistaakseni noin 130 C joten puun pehmittämiseksi ei tarvi mennä ihan 200 asti ja taipuuhan tuo puu höyrytettynäkin ihan mukavasti.

TM

[jkekoni]

Haurastunut. Vedossa aivan varmasti. Väännössä myös.

Mutta onko haurastunut myös puristuksessa?

[Tuomo]

Onko kukaan paahtanut jousen vatsaa jo ennen kuin jousella on ammuttu ja saatu se pari tuumaa myötäkäyräksi? Yleensä paahtamista käytetään jousen elvyttämiseksi, mutta eikö parempia tuloksia saisi, jos paahtaisi aivan koskemattoman, ehjän vatsan? Eli paahtaminen heti tilleröinnin jälkeen?

[jkekoni]

Olen paahtanut jousen tilleröinnin yhteydessä. Tosin lisäpunojen jälkeen poistin sitten osan paahdetusta puusta lisätilleröinnissä.

En osaa sanoa onko moisesta etua valmiin jousen paahtoon verrttuna.

[jtahola]

Löyty soiro samasta saarnilankusta, ajattelin tehdä pojalle uuden jousen rikkoontuneen tilalle. Lähtötilanne, sahattu ja pintaa höylätty mutta ei tilleröity. Tein jigin päiden taivuttamista varten, n. 15 cm matkalla parin tuuman tasainen kaartuminen (onko liikaa?). Koska paahtamista odottaa vielä kaksi vahattua jousta, niin vahasin tämänkin jotta oppisin vahan/öljyn vaikutusta lämpökäsittelyssä/paahtamisessa. No varovasti taivutin jousta ja hyvin tuntu taipuvan, sitten alko hidas ja varovainen lämmitys. Vartin päästä eka 15 senttiä lämmitetty, mut kun taivutin rupes kuuluun snap-crackle-pop ... pieni murtuma vatsan puolelle särmään. No ehkä se lähtee tilleröidessä, ajattelin ja jatkoin kahvaan saakka ja paino kahvan kohdalle. Parin tunnin päästä kävin kattomassa ja vatsassa murtumia pari-kolme => pilalla. Tiedä sitten auttaisko liimaus ...
Kärjissä murtuman tienoilla kyllä alkaa jälleen aikaisemman jousen "vika", syyt kääntyvät jyrkästi selkää kohti ja poikkisyistä. Kokeillaan vielä toinen lapa käykö samoin.
Ei tahdo mikään onnistua, oon ettiny täältä muokkauksesta kommentteja ja toinen höyryttää toinen lämpömuokkaa. Kumpi parempi ???
Joku lämpömuokkaa öljyttynä, mut onko parempi kuivana???
Ajattelin nimittäin kokeilla myös lyhytjousen tekoo mut kohta loppuu puut, aika ja usko ... onko vika miehessä, materiaalissa vai menetelmässä ?
Mitä kokemuksia saarnista ja vaahterasta, kun tavara on kuivattua lankkua (puukeskuksesta) ... Jatkoa/tarkennuksia luvassa ...
_________________
-JTAhola-

[M. Haverinen]

No minä ainakin suosittelisin lämpökäsittelemään pintakäsittelemätöntä puuta, ei vahattua. Lisäksi kannattaisi kokeilla saada puu kuivemmaksi ennen paahtamista. Kosteusmittari siihen tilaan, jossa puut säitytetään/kuivataan ja mittari ei saa näyttää ainakaan yli 50%, mielellään alle 40%. Sitten vaan seuraamaan vaa'an kanssa koska puusta ei enää lähde painoa. Silloin puu on ilman kanssa tasapainokosteudessa ja valmis työstettäväksi. Minusta jousi kannattaa tiileröidä aivan loppuun ennen paahtamista, sillä jos paahtamisen tekee tasaisesti, ei tillerikään juuri muutu. Tämä tasaisesti paahtaminen on sitten kyllä aika tarkkaa hommaa ja menee helposti ei-niin-tarkan puolelle, mutta harjoitus tekee metsurin. Sitten paahtamisen jälkeen puun voi antaa kerätä hieman lisää kosteutta jos ei usko jousen kestävän niin kuivana.

[Tuukka Kumpulainen]

Varmasti jousen lämpökäsittely ennen kuin sen vatsa on puristeltu heikoksi on viisasta. Vanhastaan on tiedetty, että myötäkäyräksi väsyneen jousen taivuttelu suoremmaksi (ilman lämpöä) heikentää vatsaa entisestään ja pahentaa myötäkäyryyttä.

Minä en ole vielä uskaltanut lämpökäsitellä yhtään hyvää steiviä. Jos tällainen jousi poksahtaa, joutuu jossittelemaan, oliko syynä paahtaminen vai ei. Ja harmittelemaan kun pilasi hyvän kepin. Käytetyn, epämiellyttäväksi väsyneen jousen paahtamisessa mitään menetettävää ei sen sijaan ole.

Puun lämpökäyttäytyminen riippuu suuresti puun kosteuspitoisuudesta. Kuivan puun terminen pehmeneminen alkaa 130 - 180 asteessa ja saavuttaa maksimin @ 380C. Jos puu on kosteaa, laskee pehmenemisen maksimiraja jopa vain sataan asteeseen (tuore puu). Lämpökäsittely tehdään kuivalle puulle, jossa lämpötilojen on oltava huomattavasti veden kiehumispistettä korkeampia.

Jos jousen karaisussa on kyse puun uuteaineiden muokkaamisesta, voi tarvittava lämpötila olla tietysti paljonkin suurempi kuin puun plastisoitumiseen vaadittava lämpö. St Louisin mukaan puu on saatava noin 200-asteiseksi vatsan sisältä asti jotta vaikutus on haluttu ja pysyvä. Tämän tarkempaa dataa aiheesta ei taida olla.

[Martti Auer]

Mikäli lämmittää bambua, niin siinä kuumuus on kaikista paras 170-180 astetta, Celsius, bambua on pidettävä siinä 40 minuuttia. Eli lämpötila ei saavuta 200 astetta ja tärkeää on, että puu lämpenee nimenomaan myös sisältä. Eli mikä on voinut mennä pieleen voi olla, että puuta on lämmitetty aivan liikaa, että sen on annettu palaa oikein kunnolla, jne. Mikä voi olla todennäköinen syy. Lämpökäsittelystä ei ole välttämättä etua jos se epäonnistuu.

Puiden kuivaamisesta vielä, niin puun kuivattaminen nopeasti, niin se ei onnistu, ellei puussa ole vähän massaa, jonka olen tuonut myös kaikkien muiden tietoisuuteen täällä asiasta. Puu kuivuu myös helposti propellille, jos tätä yrittää kuivata nopeasti, ym. Eli on veistänyt puuta, jne. Eli nopeasti kuivaamisessa ja varmaan tuollaisessa lämpökäsittelyssä on ongelmansa ja ei voi kuin epäonnistua, ellei tiedä viimeisen päälle ja tarkalleen että mitä pitää tehdä, täällä on aika hataraa tietoa lämpökäsittelystä, jolloin ei ihmekään että on aika paljon epäonnistumisia, joku on voinut onnistua vahingossa, jne. Eli aika huonosti tietoa saatavilla täällä asiasta, asia tehdään vain sinne päin ja kerrotaan asiasta vain sinne päin niin ei voi johtaa kuin epäonnistumiseen.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[jtahola]

tervehdys, niin tällä kertaa oli kyseessä "neitseellinen steivi" jota ajattelin ensin lämpömuokata, jälleen kerran Jurin kertomukseen pohjautuen:
"Aloitin kärjestä, lämmitin noin vaaksan mittaista aluetta vatsasta kerrallaan. Periaate on se että siinä vaiheessa kun vatsapinta alkaa tummua, pitäisi selkäpuolenkin olla jo niin kuuma ettei paria sekuntia kauempaa voi pitää kättä kiinni. Noin 80 asteessa puun hartsit sulavat ja puu alkaa taipua.
Puu oli kuitenkin niin paksua että jouduin antamaan lämpöä välillä selällekin, varoin visusti polttamasta pintaa. "

Ja vasta muokkauksen jälkeen (tai samassa yhteydessä) ajattelin paahtaa pinnan, mutta oliskos ollu tällä kertaa liian kylmä kun rupesin vääntään mutkalle? Onkos nyt käsitteet lämpömuokkaaminen ja paahtaminen ihan sama asia ... varmaan. No kerrankos sitä erehtyy jos toisenkin ... mutta "Vaahtera ei ole kovin hyvä säilyttämään lämmöllä taivutettua vastakaarta. Vastakaarelle vääntäessä vatsapuoli venyy ja kuidut menevät väljemmälle. Palautuu sitten rasittaessa melko nopeasti entiseen asentoonsa jossa vatsa taas alkaa sietää puristusta.
Paahtaminen taas kutistaa puuta ja tekee sen tiivimmäksi ja puristuslujemmaksi, uusi asento säilyy huomattavasti paremmin.
" ... no harjotellaan.
_________________
-JTAhola-

[jkekoni]

Kukaan ei nyt tunnu haluavan spekuloida lämpökäsittelyn ja selän kaventamisen välistä suhdetta jousen selän ja vatsan sovittamisessa toisiinsa...

[Simo Hankaniemi]

Pienet epäilyksen poikaset elävät edelleen suhteessa lämpökäsittelyyn. Minulla on yksi 26-paunainen hikkorijousi, johon kyllä ajattelin kokeilla sitä. Raportoin sitten tuloksista, eli onnistuiko.

Lämpökäsittely ei ole ollut universaali tapa tehdä puujousia, mikä viittaisi siihen, etteivät tulokset ole aivan kiistattomia. Miksi jättää koskaan lämpökäsittelyä tekemättä, jos paunat nousevat ja setti vähenee? St Louis´n väite, että "vaikutus on pysyvä" tuntuu myös mahdottomalta. Vaikutus ei millään voi olla pysyvä, paitsi jos jousi ripustetaan seinälle koristeeksi.

Lämpökäsittely vaatii siis melko pitkän ajan, ymmärtääkseni pari tuntia yhteensä (tunti per lapa) ja Louis on tainnut mainita tätäkin pidemmistä ajoista. Siinä ajassahan tekee jo toisen jousen. Eli onko lämpökäsittely ekonomisesti oikea tapa käyttää jousentekoaikaa. Bambu lienee eri juttu. Jostakin syystä en epäile lämmön suotuista vaikutusta bambuun.

Mutta saapi nähdä, ehkä vakuutun asiasta kokeilun jälkeen.

[Juri]

No onpas nyt vaikeaa!

Minä olen varmaan huono selittämään.
Kohta ilmestyy Bowyers Biblen 4:s osa jossa itse Marc StLouis selittää asian oikein kunnolla ja perusteellisesti. Lukekaa mieluummin siitä! En minä osaa! Väsyttää!

Voipi olla myös että lankkujousen käsittely on mutkikkaampi juttu, lustot kun kulkevat niin eri tavalla. Minä en ole sahatavaraa vielä lämpökäsitellyt, paitsi sellaista josta olen kaivanut selän yhdelle syylle.

Yritän kuitenkin vielä siivota sotkujani selventämällä tuota käyttämääni terminologiaa.

Lämpökäsittely sisältää kaksi tärkeää vaihetta:

1. Lämpötaivutus, jossa läpikotaisin vähintään 80 asteeseen kuumennettua puuta taivutetaan vastakaarelle.
Pelkästään tämän vaiheen vaikutus ei taipuville lavoille ole pysyvä, ne palautuvat entiseen muotoonsa jokseenkin välittömästi kun jousta rasitetaan. (Kokeilkaa ihmeessä itsekin ellette usko!)
2. Vatsan paahtaminen. Tämä vaihe lisää vatsan puristuslujuutta ja auttaa säilyttämään osan vaiheessa 1. saavutetusta vastakaaresta.

- Vaiheet 1. ja 2. yhdessä lisäävät jousen vastakäyryyttä / vähentävät myötäkäyryyttä sekä lisäävät jousen jäykkyyttä massan pysyessä ennallaan.
- Vaiheessa 1. taivutetun vastakäyryyden määrä ei välttämättä vaikuta lopputulokseen. Jousi jää rasitettaessa sellaiseen muotoon mihin vatsan puristuslujuus riittää.
- Vaiheessa 2. paahdetun värisävyn tummuuden asteella vaikuttaa olevan merkitystä. Paras tapa on mielestäni paahtaa koko lapa ensin samalle sävylle, vähän tummemmmaksi kuin alkuperäinen väri. Sitten taas koko lapa seuraavalle sävylle. Olen havainnut paahtamattoman ja palaneen välissä olevan 3-4 toisistaan erottuvaa sävyä. Musta on jo palanut, silloin alkaa puun määrä vähenemään, huono juttu!

Selkää ei saa paahtaa, paahtaminen tuhoaa vetolujuuden!


Olen kyllä niin ihastunut menetelmään että siitä on tullut ihan vakio-ohjelmistoa. Alkuun parantelin vain vanhoja jousiani mutta parhaat tulokset olen saanut nimenomaan uusilla ja ampumattomilla jousilla. Ensimmäisen käsittelyn saatan tehdä jo heti lattiatilleröinnin jälkeen, toisen lähellä täyttä vetoa, kolmannen kerran vielä lopuksi, eräälle jouselle taisin tehdä neljäkin käsittelyä. Olen mieluummin tehnyt homman moneen kertaan mutta varovaisesti kuin toisinpäin.
Useimmiten olen kuitenkin tehnyt vain yhden hoitokerran tilleröinnin päätteeksi.

Ainoatakaan jousta en vielä tähän mennessä ole vatsan paahtamisen vuoksi rikkonut.
_________________
Kantapään kautta.

[Juri]

Tuli vielä mieleen että sahatavaraa lämmöllä taivuteltaessa olisi syytä pyöristää reunat ensin kunnolla, muuten lähtee sieltä helposti repeämään.
Kaveri joka on tehnyt pari eskimokajakkia kertoi että näin hänelle juuri kävi kaaria höyryttäessä vaikka lustot olivat aivan piikkisuoria.
Ei vaan alkuun välittänyt kokeneempien neuvoista.
_________________
Kantapään kautta.

[jtahola]

[T. Manner]

Tuossa: http://www.vtt.fi/inf/pdf/julkaisut/1996/J814.pdf hieman dataa lämpökäsittelyn vaikutuksesta. Nuo tulokset eivät kyllä ole kovin positiiveset lujuuden suhteen.

TM

[Simo Hankaniemi]

[Juri]

Eipä löytynyt mitään erityisen yllättävää.

Puun todettiin kutistuvan ja sen tiheyden kasvavan.
Vesihöyryn sun muun läpäisevyys pieneni.

Vetomurtolujuus ja taivutuslujuus pienenivät kuten olemme myös havainneet.
Puristuslujuuden kasvamisesta tai pienenemisestä ei esitetty minkäänlaista aineistoa, eivät ole tutkineet.

Jousitarkoituksissa käsittely tehdäänkin hyvistä syistä vain vatsapintaan.
Eihän se missään nimessä välttämätöntä ole, pelkkää hifistelyä vaan kuten mm. jänneselkä, laminointi taikka kärkien kaventaminen. Vähemmälläkin säätämisellä voi tehdä ihan kelvollisen jousen.
_________________
Kantapään kautta.

[Martti Auer]

Jänneselkä ja kärkien kaventaminen ei ole mitään hifistelyä, vaan välttämätöntä, mitään paahtamista ei edes välttämättä tarvita, se jos mikä on sitä hifistelyä. Jänneselällä voidaan tehdä dramaattisesti lyhyempi jousi ja kärkien kaventaminen on enemminkin sääntö mitä poikkeus, paahtaminen on poikkeus. Paahtamisen voi korvata jos osaa tehdä jousen tarpeeksi hyvin.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[jkekoni]

Dramaattisesti lyhyempi jousi on hifistelyä ja lisäksi kompromissi muiden ominaisuuksien suhteen.

Ei jousen ole pakko olla ampujaansa lyhyempi. Jokainen normaali(* ihminen kykenee pystystä ampumaan huomattavasti tyypillistä pitkäjousta pidemmällä jousella täysiä vetoja tai korvallevetoja, ilman että alalapa osuu maahan.

(* Ihminen joka jolla on jalat, ei halvaantunut, ei epämuodostunut tms.

Lyhyempi jousi on toki kätevä risukossa ja hevosen selässä.

[Santtu Risku]

nyt voisi sanoa että jos ampuu jousella vaan pellolla tai muulla paikalla jossa voi käsitellä 2 metritä jousta iman mitään haittaa, niins e on hifistelyä.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Martti Auer]

Pitkäjousi on pelkkää hifistelyä, lyhytjousessa ei ole lainkaan mitään ylimääräistä. Pitkäjousella jos millä on tehtävä jatkuvia kompromisseja, eikä sillä voikaan ampua kuin jollakin tasaisella ruohokentällä. Pitkäjousi on itsessään suuri kompromissi ampujan ja jousen välillä, että tämä edes osuisi johonkin. Lyhytjousi jos mikä on täysin kompromissiton kaikessa suhteessa.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[T. Manner]