Jousi

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

Tuuriahan toi oli. En tosiaan ole varma osumasta kun noin pientä maalia koittaa noin pitkältä. Muutenkin olen korkeintaan keskiverto tarkkuusampuja.

Harakka on varmasti yksi tarkkaavaisimmista ja varovaisimmista linnuista. Aristaa kaikkea liikettä lähellään.
Kaupungeissa ja taajaan asutuissa paikoissakin ne ovat varovaisia, vaikka niitä joka puolella näkeekin. Kokoajan tarkkailevat että varoetäisyys säilyy.
Tässä tapauksessa osasin odottaa harakoita, kun eilen ammuin peuran ja jätin suolistusherkut haaskaksi.

Nanook - pakkasen poika · Joined: 13 Apr 2006 Posts: 499 Location: Riihimäki

Ensimmäinen jousisaalis Amerikan mantereella on sitten tosiasia. Eilen iltapäivällä peurapassiin mennessä törmäsin pellolla metsämurmeliin (Marmota monax), jota paikalliset kutsuvat nimillä woodchuck, groundhog tai whistlepig. Ampumamatka oli noin 18 metriä. Välineinä jännevahvistettu katajajousi ja tuomenvesasta tehty nuoli, jossa kärkenä joku Fred Bearin leikkuri 70-luvulta. Kuva otettu myöhemmin illalla peurapassista palaamisen jälkeen.

Alkusyksyn tuloksena muuten tähän mennessä vain yksi ohiammuttu 8-piikkinen valkohäntäpeurapukki. Matkaa vain reilut kymmenen metriä, mutta onnistuin ampumaan tuuman verran yli. Tänä iltana taas uusi yritys.

Martti Auer · Joined: 27 Jul 2004 Posts: 2043 Location: takapajula

Ehdin varmaan onnittelemaan ensimmäisenä. Onhan se hyvä että Nanook saa sieltä edes jotakin saalista, niin ei tarvitse tyhjin käsin palata.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

woodcutter · Joined: 10 Sep 2009 Posts: 167 Location: Muurame

Hyvä saalis tuo murmelikin on....ei ole vielä kotisuomessa tullut vastaan
Hyvännäköinen turkki tuolla murmelilla.
Veikkaisin että seuraava laukaus ei enää mene peurasta ohi.
Alku jännitys on mennyt ohi jo tuon ekan hudin jälkeen.

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Hyvä, Nanook! Siitä se alkaa. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun riistaa kaatuu Amerikan mantereella suomalaisella tuomenvesanuolella. Elleivät sitten Auer ja Pete ehtineet ennen.

Martti Auer · Joined: 27 Jul 2004 Posts: 2043 Location: takapajula

Ammuitko taas korvan taakse?
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

Nanook - pakkasen poika · Joined: 13 Apr 2006 Posts: 499 Location: Riihimäki

Kuvassa on ulostuloreikä. Nuoli meni sisään selkäpuolelta. Keuhko-osuma.

heikki · Joined: 09 Jun 2009 Posts: 1178 Location: Vantaa

Laittaisitko Nanook kuvan tosta elukan takana näkyvästä viinestä vaikkapa lisävarustepalstalle?

Nanook - pakkasen poika · Joined: 13 Apr 2006 Posts: 499 Location: Riihimäki

Ei peuraa vieläkään. Sen sijaan eilen illalla fox squirrelit innostuivat kinastelemaan pähkinöistä oikein porukalla. Yhdellä oli hyvä jemma hylätyn autonrenkaan sisällä. Sieltä se aina haki uuden pähkinän, mutta ei ehtinyt kauaa nakertaa, kun jostain tuli aina toinen orava ja alkoi ajaa pähkinän omistajaa takaa. Laskin kaikkiaan neljä fox squirrelia ja yhden harmaaoravan. Pääsin sitten kolkkaamaan yhden takaa-ajajan judokärkisellä ramin-nuolella. Ampumamatkaa viisi metriä. Ampumapaikkoja on ollut useampanakin iltana, mutta en ole käyttänyt, kun peuroja on yleensä ollut lähimaastossa. Eilen illalla oli peurojen osalta aikaisempaan verrattuna tosi hiljaista (näin vain 10, joista yksi kävi jousietäisyydellä, mutta oli jo liian pimeää), joten uskalsin aiheuttaa vähän meteliä.

Kuvassa kettuoravan nahka perinteiseen suomalaiseen tapaan tuppeen nyljettynä tosin häntänahka katkesi, kun en heti tajunnut katkaista oikeita kalvoja hännän tyvessä. Leikkauksen jälkeen häntäruoto tuli tosi helposti häntänahkan sisältä, mutta nahka oli jo tuolloin kahdessa osassa. Täytynee yrittää ommella yhteen myöhemmin.

[/img]

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Jälleen onnittelut! Jännejouset näyttävät rulettavan tänä syksynä. Eiköhän se valkohäntäkin sieltä vielä tule hollille. Elämme hyvässä uskossa.

Nanook - pakkasen poika · Joined: 13 Apr 2006 Posts: 499 Location: Riihimäki

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Antakaa kokeneemmat anteeksi aloittelijalle "moderni" kalusto. No hyvä alkuhan se on tämäkin puujousiin siirtymiseksi. Itseäni puolustellakseni voisin todeta, että kalustossani on "lähes" puujousen tuntu (=ohuet lasikuidut, kaksi paksua vaahteraa kaarissa, nuolelle vain pieni koroke ikkunaleikkausen sijaan. Bonuksena tietenkin lonkkariin kuuluva handshokki ja nirsoilu nuolten oikeasta jäykkyydestä), tosin tämä on vähän kevyehkö (#65) alkuperäisiin pitkäjousiin verrattuna. Pyrkimys on kohti omatekoisia puujousia myös metsästyksessä. Tähän mennessä vain on aika mennyt "itse asiaan" eli pyyntihommiin ja koirien treenaukseen. Myös tietenkin lähes päivittäiseen ampumaharjoitteluun.
Nyt näyttäisi työkuviot sellaiselta, että kerkeäisi ehkä iltaisin askartelemaan hieman enemmänkin...

Perinnejousissa on kuitenkin "sitä jotain".
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

heiluri · Joined: 31 Mar 2007 Posts: 211

Onnitteluni.
Tuo on jo hieno saalis oli jousi mikä tahansa.

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

On tietoinen riski laittaa lasikuitujousi tälle foorumille..sitä pilkataan ja solvataan. Armoa siinä suhteessa ei anneta, eikä pidäkään antaa.
Metso on hieno lintu ja aika vaativa saalis, mutta lasikuitujousi on nykyajan hömpötyksiä.

Wink

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

... BTW onkos sinulla myydä Pihlajaa tms. jousimateriaaliksi. Minulla on saarnea jonkin verran, tekis mieli kokeilla muitakin materiaaleja. Asuinpaikkani ei mahdollista muuta kuin lylymännyn ja koivun suoraan metsästä (koivukin vähän vänkkärän puoleista), joita niitä on jokunen valmiina kuivumassa. Vois tässä vielä tehdä muutamia HARJOITUSjousia kunhan kerkeää, on meinaan primi/puujousi harraste vähän vielä alkutaipaleella. Nuo lyly/koivu laminaatit vativat sen verran taitoa, että pitää vielä harjoitella jos meinaa saada väkevän jousen kestämään...
Pihlaja vois tarjota saarnen jälkeen hyvää oppia tasaisesta tilleristä?
Noh ne lasikuidut, sori Embarassed

...
Mutta enhän tätä foorumia seuraisi, jos oisin nykytilaan tyytyväinen.
Oon kyllä seurannut tätä foorumia aika pitkään, ja tullut tulokseen, että erittäin kiinostavia juttuja (ja varmaan niiden takana henkilötkin...)
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

Nanook - pakkasen poika · Joined: 13 Apr 2006 Posts: 499 Location: Riihimäki

Epäilenpä, että täällä aika harvat ovat yrittäneet ampua mitään isompaa riistaa muilla kuin normaaleilla leikkuriterillä. Fasaaneita on taidettu pudottaa blunteilla. Jäykillä taljajousillakin ampuvat yleensä suosittelevat leikkureita kaikelle pyytä suuremmalle. En tiedä onko kukaan kokeillut myöskään y-haaraleikkureita. Ei muuta kuin testaamaan, niin pääset ensimmäisenä raportoimaan niiden tehosta tälle foorumille!

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Joitakin fasaaneita on tullut ammutuksi blunteilla, samoin yksi sorsa ja muutamia räksiä jne. Mutta kyllä fasaanillekin kannattaa käyttää leikkuria, ne ovat sitkeitä lintuja. Olen nähnyt senkin ihmeen, kun eräs gorillamainen kaveri ampui jäykällä jousella ja raskaalla hylsybluntilla fasaanikukkoa suoraan rintaan. Etäisyys ehkä 10 m tai alle. Lintu istui koivun oksalla, eikä välittänyt mitään osumasta. Nuoli vain pomppasi pois kuin riisiryyni morsiusparista.

Y-kärkiä on tullut silloin tällöin kokeilluksi jo parinkymmenen vuoden ajan. Ovat niitä muutkin käyttäneet Suomessa viime vuosikymmeninä. En muista saaneeni koskaan saalista Y-nuolella. Yleensä ne lentävätkin hieman eri tavalla kuin muut nuolet, mikä ei ole tarkkuuden kannalta eduksi tositilanteessa.

Iivana, voitko kertoa tarkemmin tuon metson saamisesta? Ilmeisesti se tapahtui koiran avustuksella? Mikä etäisyys? Millainen nuolenkärki?

toni · Joined: 31 Dec 2004 Posts: 1453 Location: aurajoki

Sulle lähti Iivana tuossa reilu viikko sitten tuomipihlajaa sinne suunnalle.
Kysele hommaa Samilta,jos ette oo ollu vielä yhteydessä.

Oon kaatelemassa tuomea ja pihlajaa n.10-15 jouseen,ens kesän kurssia varten ja siitä likenee sullekin jos on tarvetta.
(Muillekin asiasta kiinnostuneille foorumilaisille tiedoksi;)
Joskus tässä talven kuluessa,jos tämä tästä nyt milloin käynnistynee...

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Metson ammuin koiran haukusta. Kärkenä oli 75 gr leikkuri, nuoli 9 mm kuusta, sulitus 3x5" luonnonsulka tavanomaisella leikkauksella. Jousena Jerry Hill LB #65 80-luvun lopusta.
3 vuotias pystykorvani Rajarosvon Pihka (oma kasvatti ja kavereiden antama epävirallinen kennelnimi Wink

) otti haukun illalla juuri ennen hämärää vanhasta palomaasta. Minulla oli ollut menomatkalla samassa paikassa iso vanha metso haukussa, joka ei kestänyt ja sitten yksi nuorempi poikalintu joka sekin karkkosi kun koiralla oli tuulesta johtuen epätarkka merkintä. Käytettäessä jousta pystykorvapyynnissä on tärkeää että koira on hyvä pysyttäjä (=rauhallinen haukkuja) ja merkitsee tarkasti (riippuu toisinaan kelistä).
No, kiertelin neljä päivää kyseisen palomaan eteläpuoleisiä rämemaita ja sain paljon tilanteita. Viimein olin palaamassa eväät syötynä ja takki tyhjänä viimeisenä laillisena pyyntipäivänä takaisin päin. Hidastin vauhtia ja annoin koiran hakea, koska tiesin, että rovassa voisi olla lintuja. Sitten alkoi kyselevä haukku puustalöytönä, joka kiinteytyi matalaan männikköön. Ensin en uskonut siellä linnun olevan, koska koira haukkui niin rauhallisesti. Hiivin, konttasin ja ryömin noin 15 metriin ja siellä lintu istui 3 metrin korkeudella. No siitä ammuin. Osui oksaan, ja lintu karkasi. Koira perään. Kuulin laskeutumisäänen. Uusintahaukku alkoi samantien varmana ja tasaisena. Lähdin haukulle. Viimein tulin aukon reunaan. Nyt oli päästävä 30 metrin paljaan aukon yli (vanha palolinja) ampumaetäisyydelle hämärän lisääntymisestä johtuen en arvannut lähteä kauempaa kiertämään ja lintu olisi muutenkin voinut nähdä kun männikkö oli harvaa. Lintu istui latvassa noin 10 metrin korkeudella aivan aukon toisessa reunassa. Melkein luovuin uskosta. Hakeuduin linnun selän puolelle, tiesin, että jos koira näkee minut, se siirtyy siten että se näkee minut. No koira kiepsahti haukkumaan toiselle puolelle puuta, lintu vahtasi koiraa kaula alas kenossa. Lintu oli nyt täysin selin minuun. Heitin makuulle ja lähdin ryöminään matalaa ns."Tarkka-ampujaryömintää", jossa vartalo ei kohoa maasta yhtään. Yhdellä vedolla pääsi noin 20 senttiä kerrallaan eteenpäin. Vihdoin olin viidentoista metrin päässä puusta. Piti vielä asettua siten, että oksan tupsu asettui linnun pään ja minun väliin. Kohottauduin ylös ruuminosa kerrallaan hyvin hitaasti. Vihdoin olin pystyssä. Sain nuolin kotelosta erittäin hitaalla liikkeellä. Päätä pidin siten, että piponi laki näkyi lintua kohti, kasvot kätkin kaulukseen ja katsoin maahan. Ihme kyllä haukku jatkui. Tärisin jännityksestä. Sain nuolen jänteelle hitailla liikkeillä. Nostin jousen valmiusasentoon, ihme kyllä, haukku jatkui. Arvioin tähtäyspisteen, veto ankkuriin, nuolen linjaus ja rentoutus. Ja tsuph. Lintu putosi. Hetken vilahti mielessä täytetty metso narskuttelemassa kaula alaspäin olohuoneen seinällä. Tosin vain hetken, sillä koira oli niin kuumana, että pyrstö oli entinen ja osa selkähöyhenistä puuttui. Mutta sainpahan linnun sittenkin.
Kiitos toni, puusta.
Minäkin olen suorittanut hankintoja kuten sovittiin...
Tulin juuri metsästä kotona käymään, itse asiassa sahailuhommista. Minulla on nyt muutama lyly sahattu valmiiksi, pitää vaan hakea pois kun tulee kelejä...
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Hyvä metsästyskertomus! Tuntuu varsin usein olevan niin, että huono onni muuttuu hyväksi vasta viime hetkillä, kun toivosta ollaan jo melkein luovuttu.

Juri · Joined: 20 Oct 2004 Posts: 3319 Location: Vantaa

Hieno kertomus tosiaan, kiitos siitä!
Saisiko vielä koirastakin kuvan? Alkoi tosissaan kiinnostamaan.

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

Jeh! Hyvä kertomus.
Ja koira näytille tottakai!

Monellako täällä kirjoittelevalla muuten on koira jota käyttää jousimetsällä?
Kovasti paljon niitä ei vastaan ole tullut.
Mulla on tuo venäjänajokoira joka joissain rusakko-kuvissakin keimailee.
Pystäri ja muut paikoillaan haukkuvat koirat ovat tottapuhuen käytännöllisempiä jousihommissa kuin nopeasti riistaa liikuttavat ajokoirat.
Mutta kohtuuhyvin on tuon venakon kanssakin jousimetästelyt sujuneet..

Nanook - pakkasen poika · Joined: 13 Apr 2006 Posts: 499 Location: Riihimäki

Olen käynyt metsällä vanhempieni koiran kanssa. Se on sekarotuinen puolet itäsiperianlaikaa ja neljännes lapinkoiraa ja kahdeksasosat saksanpaimenkoiraa ja pyreneittenkoiraa. Haukkuu lintuja ja haulikolla tiputin teeren ja pari pyytä, mutta toisena syksynä alkoi hyppiä haukulla puuta vasten eikä ole sen jälkeen rauhoittunut. Viidennen syksyn jälkeen luovutin ja aloin käyttää sitä vain karkoittavana koirana. Sorsia ei hauku, mutta hakee ammutut linnut vedestä. Supikoiria haukkuu, mutta ampumatilanteita ei juuri tule, kun koira käy supiin kiinni aina kun ehdin 50-40 metrin päähän.

Ominaisuudet eivät juuri suosi jousimetsästäjää, joten en ole jousella viitsinyt sen kanssa metsälle lähteä paria kertaa enempää. Tässä vain odotellaan, että elämäntilanne sallisi oman koiran hankkimisen. Hyvä koira on aarre, joten onnittelut Iivanalle!

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Eipä ole omaa koiraa koskaan ollut, mutta olen oppinut arvostamaan esim. pätevää seisovaa lintukoiraa. Sen työskentelyä on ilo seurata, kun se muuttaa suuntaa isännän vihellysten ja käsimerkkien perusteella. Koiralla on fantastisen kova motivaatio tehdä töitä metsällä. Se tekee kaiken täysillä. Kelpaisi esikuvaksi monelle ihmiselle.

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Pistän kuvan jahka löydän. Ajattelin myös, että voisin kertoa hieman muutoinkin omalla kohdallani vielä elävästä kansanperinteestä, nimittäin haukkuvalla koiralla pyynnistä laajoissa metsissä. Sinne kuuluu tervaksen tuoksu, läheinen koira-mies (nykyään pyyntihenkilö Wink

) suhde, yöt tulilla ja ainakin omalla kohdallani syvä luonnon kunnioitus. Jos vain kiinnostaa.
Tällä foorumilla on näköjään semmoista porukkaa, joka näkyy olevan kiinnostunut metsästyksestä mielestäni terveellä tavalla. Kaupallisuus, turha välinefetissismi ja keskieurooppalainen elitismi pilaa mielestäni suomalaisen perinteen. Näkyy tällä foorumilla olevan hengenheimolaisia. Valitettavan monella, joka asuu etelässä on kaventuneet mahdollisuudet toteuttaa itseään metsästämällä. Tähän syynä on vähäiset metsästykseen sopivat alueet ja lupien saanti.
Ilkka, kun näin saaliskuviasi ajattelin että olet "alan miehiä" en nimittäin tunne yhtään venakon omistajaa, joka ei olisi pyyntimiehen lisäksi myös saamamies. Sinä vieläpä mitä arvostettavimmalla tavalla, itsetehdyllä jousella.
Nanook- Koiralla on selkeästi paljon saalisviettiä. Moni pystykorvakin nousee haukussa puuta vasten. Normaalisti taipumus iän(kokemuksen) myötä poistuu kokonaan tai ainakin vähenee kun linnun saaminen ehdollistuu rauhalliseen haukkuun. Jos koiralle tiputetaan kyseisestä haukusta lintuja, nousutaipumus vahvistuu. Tälle ei voi itse muuta kuin olla pudottamatta huonoista haukuista. Taipumus on monesti sukulinjoissa periytyvänä, myös piilevänä ominaisuutena. Jos koiralla on "palava" riistavietti voi ruutiase olla hyvä apu palkittaessa sitten kun sattuu hyvä haukku (tilaisuutta ei ole vara menettää). Fasaania voi käyttää koulutukseen, istuu yleensä kuin tatti haukussa. Pystis käsittää fasaanit riistaksi siinä missä linnutkin. Jossain vaiheessa koira huomaa, ettei se saa lintua vaikka hyppisi kuinka ja istuu taikka asettuu paikoilleen. Tällöin on pudotuksen (=palkitsemisen) paikka. Itse en ole tarvinnut fasaaneja, mutta veljeni on niitä käyttänyt.
Pystykorvan koulutuskin on periaatteessa yksinkertaista, pudotetaan/kaadetaan niitä eläimiä mitä halutaan pyytää. Pystiksellä on vakiona "asetukset" linnulle, oravalle, pienelle turkisriistalle (näätä, nykyisin myös supi) ja useimmat toimivat vesilinnullekin (usein isäntä noutaa uimalla hanhet suolammesta).
Osa sukulinjoista on suurriistaverisiä, useimmiten hirvelle. On myös linjoja joissa on taipumusta ja luonnetta karhullekin, mutta harvemmassa.
Mutta se on toinen tarina se.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

Nanook - pakkasen poika · Joined: 13 Apr 2006 Posts: 499 Location: Riihimäki

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Nanook,
joskus sille ei voi mitään, kun taipumus on voimakas. Minullakin meinasi oman kanssa usko loppua eka syksynä. Edelliset koirani ovat olleet kukin yksilöitä. Eri yksilöillä on erilainen temperamentti. Monesti voimakas saalis- ja riistavietti aiheuttaa mm. herkkähaukkuisuutta, josta voi seurata pahojakin valehaukkuja tulevaisuutta ajatellen. Toisaalta itseensä luottava, sitkeä ja voimakastahtoinen koira yhdistettynä ko. vietteihin on "ongelmallinen". Nyt on kuitenkin niin, että kuten nerouden ja hulluuden väli on häilyvä, liikutaan todella hyvän koiran kanssa ns. rajoilla. Hyvä koira löytää myöskin puussa istuvat linnut. Yleensä lintu istuu liikkumatta puussa, jolloin koiran on "kyseltävä" saadakseen puustalöytöjä. Tällöin lintu yleensä "hermostuu" ja se liikahtaa. Koira yleensä huomaa sen ja haukku kiinteytyy. Jos koira on tiukka (ts.haukkukynnys on korkealla), se vaikeuttaa puusta löytöä, mutta...raja on häilyvä. Olisihan elämä tylsää, jos kaupasta saisi valmiin koiran jotka olisivat aina prikulleen samanlaisia. Homman suola on jokaisen koirayksilön luonteen oivaltamisessa ja kouluttamisessa yksilöllisesti. Niikuin jousenteossa on jokainen staavi erilainen, niin täytyy työskennellä puun ehdoilla.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Laitoin tuonne uuden topicin otsikolla "Koirapyyntiä jousen kera". Jatketaan siellä, niin pysyy tämä alkuperäisessä aiheessa.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

Nanook - pakkasen poika · Joined: 13 Apr 2006 Posts: 499 Location: Riihimäki

Siirrytäänpä kissoista ja koirista takaisin riistan pariin. Ensimmäinen reissu uudella jousella tuotti heti tulosta. Lauantai-illan päätteeksi saaliiksi päätyi tappisarvinen peurapukki.

Jousi oli metsästysvalmis jo keskiviikkona, mutta mieheltä meni vähän kauemmin. Ampuminen tökki pari päivää niin pahasti, ettei metsälle lähtö tuntunut mielekkäältä. Perjantaina työstin ampumista koko päivän ja iltapäivällä tatsi uuteen kepukkaan alkoi löytymään. Päätin vielä lauantai-aamuna suorittaa testilaukaukset nähdäkseni oliko tuntuma säilynyt. Kolme laukausta 15 metristä teelautasen kokoiselle alueelle sinetöi päivän ohjelman.

Auton nokka kohti metsästysmaastoja, ja kolmen aikaan iltapäivällä olinkin jo puussa peurapolun risteyksessä, jossa missasin peuran vasan pari viikkoa aiemmin. Lähes puolitoista tuntia sain seurata oravien kisailua pähkinöistä, kunnes kuulin vähän raskaampia askelia selkäni takaa. Askeleet siirtyivät vasemmalle eli jousikäden puolelle. Käännähdin hiukan saadakseni luonnollisemman ampuma-asennon. Peura olikin hieman lähempänä kuin äänestä päättelin ja se tuijotti minua viiden metrin päästä ilmaa nuusikien.

Olen noudattanut aina minulle metsästyspaikan hommanneen Edin neuvoa ja laittanut standin puuhun siten, että istun selkä tuuleen. Silloin näen, minne hajuni menee ja haistavatko tuulen alapuolelta lähestyvät peurat minut. Yläpuolelta lähestyvät eivät yleensä haista mitään ja saattavat kävellä standin alta pitkällekin etumaastoon ennen kuin saavat hajun sieraimiinsa. Niin tässäkin tapauksessa epäluuloinen tappisarvi kopisiti etusorkkiaan pari kertaa saadakseen mahdollisen uhkaajan liikahtamaan. Istuin paikkallani kuin tatti. Kun peura ei saanut hajua uhkaajasta, se rauhoittui silmin nähden ja alkoi laiduntaa standini ohi vasemmalta noin seitsemän metrin etäisyydeltä.

Peura kulki täsmälleen paikasta, jossa olin ampunut ohitse vasasta, kuitenkaan pysätymättä ja pitäen pään jatkuvasti ylhäällä. Kokemuksesta tiesin sen havaitsevan minut, jos yrittäisin jouseni virittämistä ilman näkösuojaa. Päätin odotta parempaa tilaisuutta, ja sellainen tarjoutuikin hetkeä myöhemmin.

Peura kulki hieman kauemmaksi kääntyen osittain selin. Matkaa oli arviolta 12-13 metriä. Sen pään kadotessa välissämme kasvavan puun taakse viritin jousen. Ampumalinjalla kasvoi muutamia oksia, mutta löysin ikkunan, joka kehysti hyvin vitaalialueen. Hieman painotusta alas normaalituntumaan verrattuna ja nuoli matkaan. Voi perse!

Ilmeisesti alitajuntaisesti varoin osumasta peuran pään ja kaulan peittävän puun runkoon. Osuma lipsahti liian taakse. Näin peuran spurttaavan kohti pellonlaitaa nuoli takapuolessa törrötäen. 30 metrin jälkeen se rauhoittui ja käveli hoippuen takaisin metsään päin. Näin sen katoavan pensaikkoon, missä saatoin kuulla sen etenevän vielä 30-40 metriä. Sitten vain hiljaisuutta.

Arvelin osuneeni lonkan lävitse suolistoon. Nyt olisi odotettava ainakin pari tuntia ennen jäljittämistä. Vai olisiko viisaampaa tulla takaisin vasta aamulla?

Tunnin odottelun jälkeen alkoi tulla pimeä ja päätin kivuta alas tarkistamaan löytyisikö osumapaikalta verijälkiä. Löysin vain sorkanpainaumia ja vähän virtsaa. Päätin palata autolle ja odottaa vielä tunnin. Siellä tapasin varsijousimetsästjän, joka oli ollut jahdissa pellon toisella puolella. Hän ei ollut nähnyt peuran tulevan ulos metsiköstä ja tarjoutui auttamaan jäljityksessä.

Tunnin perästä suuntasimme jäjille varustautuneena otsalampulla ja pimessä hehkuvalla verenpaljastussuihkeella. Osumapaikalta löytyi vain pari tippaa ja viiden metrin jälkeen verijäljet päättyivät. Päätimme kuitenkin seurata peuran reittiä niin pitkälle kuin olin nähnyt ja kuullut sen kulkevan. Emme kuitenkaan löytäneet mitään paikasta, jonne arvioin äänien päättyneen.

Päätimme jatkaa maaston haravoimista jatkaen peuran kulkusuuntaan. Kuljimme koko metsikön lävitse vastakkaiselle puolelle pellon laitaan. Sieltä käännyimme takaisin ja haravoimme alueen kulkureittimme vasemmalla puolella. Noin kolmenkymmenen metrin päästä paikasta johon äänen perusteella päättelin peuran kulkeneen löysimme viimein etsimämme. Peura makasi vaahteranlehtipedillä kuolonkankeana, mikä kertoi sen olleen hengettömänä jo hyvän aikaa.

Lähempi tarkastelu paljasti nuolen katkaissen lantion alueen suuria verisuonia ja uponneen 14 tuumaa lähes pitkittäissuunnassa eläimen vatsaonteloon. Verijälkiä ei ollut jäänyt, koska vuoto oli tapahtunut pääasiassa sisään päin. Kannoimme saaliin pellonlaitaan, jossa oli jo aikaa ottaa tämä kuva:

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Upeaa, Nanook, upeaa!!! Tätä jo suorastaan edellytettiinkin sinulta! On aina mukavaa nähdä nuoren miehen meritoituvan. Tällä suorituksella nyt sitten mentiin vankasti suomalaisten myöhempien aikojen primitiivijousimetsästäjien eliittiin. Vielä muutama valkohäntä ja ... onko alueella mustakarhuja?

Millaisella nuolella kaato tapahtui? Mitä mieltä jenkit olivat suorituksestasi?

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Hieno kaato Nanook. Vähän toista kuin kiväärillä ruokintapaikalta.
Eipä ollut pakolaukka pitkä, mikä johtuu varmaan käytetyistä vehkeistä.
Olen kerran ampunut yhden hirven vähän samalla tavoin. Silloin poikki meni vain maksavaltimo, ja veri meni vatsaonteloon. Verenvuoto oli ollut todella runsasta, ja siitä huolimatta hirvi juoksi vielä reilut 300 metriä. Nähtävästi nuoli ei aiheuttanut niin paljoa kipua, että eläin olisi joutunut paniikkiin.
Tiedän tunteen kun, alkaa epäillä osumaa ja mieleen tulee tuntien etsintä stressin pilaama liha. Eikä löydy kuin karvoja osumasta todistamassa, verta ei mistään.
Hienoa, että sait peuran lopulta talteen. Moinenkohan käristys valkohännästä tulee?
Ei varmasti jää ainoaksi, luulen...
Oliko eka valkohäntäsi jousella? Jos oli, niin varmaan vaimosi/tyttöystäväsi alkaa kohta epäillä. Eihän kukaan OIKEASTI VOI ISTUA illasta toiseen tuntikaupalla kyttäämässä peuroja Very Happy

...
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

Martti Auer · Joined: 27 Jul 2004 Posts: 2043 Location: takapajula

Hyvä suoritus Nanook, yritän olla tässä kehumasta liikaa, mutta lyhytjousiampujia, jotka ovat todistetusti kaataneet suurriistaa, ei kasva joka oksalla. Suoritustasi olisi tietysti parantanut jos olisit kaatanut sen maasta käsin, itse en harrasta niin paljon puusta väijymistä, mutta onhan se tuokin ihan hyvä suoritus, yritys palkittiin, siitä on hyvä aloittaa.

Lonkan alueella on tosiaan paljon suurempia verisuonia, jouselle vaikuttaisi olevan enemmän vitaalialueita. Sitä on tässä tullutkin keikuttua yksin aika pitkään eliitissä. Simoltakin edellytettäisiin jossakin vaiheessa suurriistakaato, ym, että eipä tuo ole väheksymisen arvoinen suoritus.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

Nanookilla komea suoritus! Onnea peurankaatajalle!

Minä vaan täällä kotosuomessa tämmössii vaatimattomia..
Ja bullshit! Vaatimattomuus on huonojen luonteenpiirre. Wink

Tuossa toissapäivänä laitoin herkkuja haaskalle, kun oli tarkoitus saada vähän riistankäsittelykurssille materiaalia.
No eipä eilen tullut mittään kun olin haulikon kanssa kuikuilemassa.
Tuossa noin tunti sitten menin ulkoiluttamaan tuota tuomipihlajajännelohennahka joustani kun jäkiä on haaskapaikalle ilmaantunut tosi paljon ja haaska hupenee silmissä. Piakkoin pullea supi lyllersi paikalle heinikon suojassa. Otin puhelimella kuvankin kun se oli tulossa ja toisen kuvan heti laukauksen jälkeen.(laitan nekin kuvat jahka löytyy puhelimen piuha).
Matkaa oli kymmenkunta metriä ja osumakohta oli nätisti lavan takana. Olin aika yllättynyt noin hyvästä osumasta, kun näytti ensin että olisi osunut kovin taakse.
Eikä supi edes isommin riekkunut osuman jälkeen, vähän rääkäisi ja yritti purra nuolenvartta. Arvioisin että sekunnissa oli liikkumaton.
Nuoli meni läpi ja tökkäsi maahan naulaten supin paikoilleen.
Pitänee punnita tuo supi, on nimittäin ISO.
Tuosta tulee nuoliviini..

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Mitäs minä sanoin, alan miehiä! Alan miehen tunnistaa siitä, että pyytää myös pientä turkisriistaa. Siinä säästyi monen lintupoikueen pesä, varsinkin kun supi ei ole kotoperäinen laji ja luontaisia vihollisia ei ole.
Itse pyydän enimmäkseen raudoilla, harmi kun Suomessa ei saa rakentaa satimia niinkuin Ruotsissa. Ruotsissa kaikki toisin... Wink

, mutta länsinaapurissa olisit rikollinen jousinesi Very Happy

.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Nuorempi polvihan näyttää oikein urakoivan lyhyine jousineen! Onnittelut, Ilkka! Hyvässä kunnossa näyttäisi supin turkki olevan, onhan nyt jo kelit sen verran viileät. Mukava tehdä viine itse ammutusta turkiksesta.

Ari Rantala · Joined: 23 Oct 2007 Posts: 3636 Location: Nokia

Onnitteluni molemmille riistaa saaneille. Hienoja saaliita. Harmittaa tämä oma saamattomuus kun ei ole vieläkään edes sitä metsästäjäntutkintoa plakkarissa...

Näillä keleillä, vettä sataa taas, ei kyllä hermo kestäisi kovinkaan pitkään kykkiä kytiksellä...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

No ei mun polvi enää kovin nuori ole..
Metsästyspäivien lukumäärällä uskallan kyllä haastaa vähän vanhemmatkin polvet. Wink

Turkki on tosiaan hyvän oloinen. Ja rasvamäärä on huikea, niinkuin tuntuu olevan tänä vuonna kaikella riistalla. Lämpöisillä keleillä ei vararavinnot kulu. Peuroissakin ruhopainoon tullut hävikkiä tänä vuonna keskimäärin 30% usein jopa 40%!
Tuokin supi oli tulossa haaskalle ahmimaan vaikka oli turpea kuin syöttöporsas. Millaisiahan norsuja supit on kuukauden päästä, jos lämmintä riittää?
Näytti haaskan liepeillä muuten, että voisi olla myös mäyrä kuljeksinut haaskaa nuuhkimassa. Mäyrää varten olisi nuoletkin odottamassa. Taoin viisi senttiä pitkiä hyvin loivasti leveneviä teriä, että takuuvarmasti sujahtavat mäyrän paksusta nahasta ja kovasta rasvakerroksesta kohti vitaaleita.
Saisi hiukan viiletä ilmat, että selkenisi taivas kun kuukin on nyt kasvamassa. Kuutamokytis on jousimetsästäjälle mannaa.

Nanook - pakkasen poika · Joined: 13 Apr 2006 Posts: 499 Location: Riihimäki

Kiitokset kaikille osaa ottaneille!

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

En ole koskaan syönyt valkohäntää. Hirveä ja poroa sen sijaan olen. Jos valkohäntä maistuu enemmän hirvelle kuin porolle niin saunassa savustamalla saa todella hyvää evästä. Olen aina jonkun verran hirveä tehnyt savusaunassa, ja hapatetun ruisleivän päällä todella maukasta. Kylmäsavustusta en ole saunassa kokeillut, kun on niin vietävän hidasta. Mutta hirvi ja poro on todella hyvää kylmäsavustettuna, joka on tietenkin kiinni siitä osaako savustaja hommansa. Ennen on kuulemma kylmäsavu tehty mieluummin riihessä. Tämä on helppo uskoa, koska savusaunassa tahtoo lämpö nousta herkästi liikaa, ainakin jos siina samalla valmentaa "Porin Karhuja".... Laughing

Koivua poltettaessa on muistettava kuoria poltettava puu.
Yksi hyvä eväs on myös kevyesti kodassa yön yli savustettu liha, joka sitten kuivataan lopputalvesta räystään alla ahavassa..Paistista tulee tosi hyvää, maultaan muistuttaa kylmäsavulihaa...
Ja ei kun kokeilemaan....
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Nanook,

Vahinko, että mustakarhutilanne ei nyt ole relevantti siellä Ohiossa. Sinun tuurillasi sekin olisi ilmeisesti lisätty kaatolistaan.

Erään metsästysmatkanjärjestäjän juttujen mukaan Kanadan puolella Ontariossa on kuulemma jotain 100 000 mustakarhua. Ne ovat siellä hiukan kuin supikoirat Suomessa. Paikalliset eivät ymmärrä, että miksi jotkut vaivautuvat Euroopasta asti metsästämään näitä mustakarhuja, paikalliset eivät edes syö niitä. Tämä matkanjärjestäjä on itse ampunut niitä yli 50, mutta kaikki tuliaseella.

Hienoa, että tuomenvesanuolen voittokulku jatkui po. valkohännänkin kohdalla.

Lihan käsittelystä puheen ollen, eräs ehkä arkipäiväinen, mutta tehokas menetelmä on vetää lihat myllyn läpi jauhelihaksi. Sen jälkeen siitä tavarasta on helppoa tehdä erilaisia liharuokia ja kaikki palat tulevat tehokkaasti käytetyiksi.

darkus · Joined: 29 Jul 2008 Posts: 154 Location: Vantaa

Joel · Joined: 20 Oct 2009 Posts: 303

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

Iivana · Joined: 09 Nov 2009 Posts: 715 Location: Pohjoinen

Jauheliha on kyllä hyvä. Nykyään on tietysti muotia brassailla erilaisilla kulinaristisilla viritelmillä (ainakin jos on metsästysalan julkaisuja uskominen), jollon helposti tulee kiusaus jättää huonommat palat käyttämättä. Jauhelihaa kannattaa tehdä koska se on huomattavasti laadukkaampaa kuin kaupasta ostettu. Vähärasvaista jauhelihaa (ei lisätty sikaa) voi myös kuivata kevyesti suolattuna kotiuunissa käytettäväksi retkieväänä. Sitä voi sitten lisäillä keittoihin ym. Valmistuu nopeasti. Samalla metodilla voi kuivata myös vihanneksia, jolloin ne kannattaa esikeittää. Peruna lisäksi vaatii sen. Omia hirviä olen hyödyntänyt tällätavoin myös maastoeväänä.
Muuten, aikana jolloin ei ollut lihamyllyjä hyödynnettiin saaliseläimen kaikki osat, mutta hieman toisella tavalla. Hommaan vaaditaan leivinuuni. Yön yli hautominen asteittain jäähtyvässä uunissa hauduttaa sitkeänkin jänteisen ja rustoisen lihan pehmeäksi. Laitat potiin puolen nyrkin kokoisia lihapaloja (perinteisesti 3 lajia keralla aina sikaa ja lammasta). Luut ei haittaa, niistä on vain hyötyä. Luiseen lihaan (oltava konttiluita) ei tarvi kun suolaa ja kokonaisia sipuleita, sitten vettä jotta peittyy. Ja ei kun kuumaan uuniin. Katso välillä että vesi ei pääse haihtumaan. Jos haluat voit tehdä ko. virityksen myös ruokana, jota sanotaan "lohkoksi". Muuten sama, mutta sekaan pannaan lanttua tai naurista isohkoina paloina. Peruna muhjahtaa moisessa touhussa joten sitä ei kannata laittaa.
Ja päästä tulee tytinää (lihahyytelöä) ilman liivatettakin.
Taatusti perinteistä. Sopii siksi primitiivimiehelle. Ja ennen kaikkea tuore hyvin käsitelty riista muuttuu herkulliseksi oikeilla valmistusmenetelmillä ja käsittelyllä. Ei eksoottisilla mausteilla ja ulkomaisilla nimillä.
Mielipiteitähän on monia, itse kuitenkin arvostan meikäläistä ruokaperinnettä. Johtunee siitä, että en muuhun ole tottunut (maistettu on muutakin...), peräkylän juntti kun olen. Eikä sitä paitsi hienompiin restorantteihin ylipainoisilla apinoilla ole asiaa (eivät ilmeisesti ymmärrä mitä hienoa on 60? annoksessa kun on lykätty parsa pystyyn keskelle lautasta johonkin ihme kastikkeenomaisten viirujen keskelle...) Laughing

Muuten sähkölihamyllyn kanssa ei kannata valmentaa "Porin Karhuja".... :drunk:

, voipi sattua pikku "hasardi"...
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

Nanook - pakkasen poika · Joined: 13 Apr 2006 Posts: 499 Location: Riihimäki

Pistin tuonne kyssärin ja keskustelun riistaruoasta, niin pysytään täällä aiheessa.

http://www.perinnejousi.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=2443

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

Ja palataanpas taas tähän aiheeseen..

Pikkupakkaset on saanut viljarosvot liikkeelle. Kanalasta on hävinnyt epäilyttävästi kauraa jo muutaman päivän ajan. Myös reikä keskellä kanalan ulkotarhan pihamaata antoi syytä olettaa jonkun käyvän luvattomasti vierailemassa tarhassa.
Tässä aamusella näin sitten outoa liikettä kanatarhan maanrajassa. Rotta se siellä haukkoi suunsa täyteen kauroja ja vipelsi sitten koloonsa. Eli eiköhän siellä poikaset ole.
Äkkiä jousi vireeseen ja kytikseen tarhan nurkalle.
Hissukseen kun hiivein, niin ei äkännyt rotta että noutaja on saapunut vaan tuli taas kahmimaan kanojen apetta.
Neljästä metristä nuoli matkaan ja siihen päättyi viljarosvon tarina.
Leikkuri upposi syvälle maahan mentyään rotan läpi.

Jousena tuomipihlajajänne-B-jousi lohennahkapäällysteellä.

Martti Auer · Joined: 27 Jul 2004 Posts: 2043 Location: takapajula

Hienostihan se rotta siinä poseeraa.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

Joo, on se ehkö huíukan "väkinäisen" oloista tuo sen poseeraus. Confused

Toinenkin siellö näkyi äsken kuikuilevan kolosta, joten täytynee mennä ehtoommalla vielä poistamaan sekin. Hyvin tuntuvat tulevan juttuun kanojen kanssa, mutta ei oikein kiehdo tuo rotankasvatus..

Jousi on kyllä aika huippu vehje noiden poistamiseen esim.juuri kanatarhasta. Kanat ei pelästy, eikä ole vaaraa, että loukkuun jäisi kana tai, että rotanmyrkky menisikin vääriin suih..tai siis nokkiin.

Joel · Joined: 20 Oct 2009 Posts: 303

Nätisti melkein vitaalialueelle Very Happy

_________________
All in all you're just another brick in the wall
_________________________________________

http://www.facebook.com/BlueEyedSons <- Tietoa ja yhteystiedot bändiin.

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Onnittelut rotan eksterminoinnista! Rotat eivät ole kivoja kavereita. Elätin aikoinaan Vihdissä tietämättäni yhden talven rottaa. Olin jättänyt varomattomasti säkillisen linnuille tarkoitettua roskaviljaa piharakennuksen kuistille seinän viereen. Rotta oli asettunut taloksi ja kaivautunut säkin kohdalta seinän läpi kylmävaraston puolelle. Siinä se sitten vietti ilmeisesti mukavan talven ja iso viljasäkki heti kolon suulla. En huomannut mitään, ennen kuin näin keväällä rotan pihassa. Se ehti livahtaa karkuun ja vasta sitten huomasin, mitä säkin takana oli puuhattu.