Jousi

[Guest]

haluaisin tietää mitä materiaalia P-amerikan tasankojen intiaanit käyttivät nuoliaihioissaan. luin tuossa tuota juttua tuolta ruusuaihiot topicilta ja siinä kävi ilmi, että monet heimot käyttivät ruusua, mutta käsittääkseni tasankointiaanit eivät juurikaan ruusua käyttäneet. Niin että jos kellään olis tästä tietoo niin ois ihan kiva jos viittis kertoa.

[Simo Hankaniemi]

Suurilla tasangoilla nuolet tehtiin enimmäkseen vesoista. Pohjoisella tasangolla (mm. blackfoot-intiaanit) käyttivät lähinnä marjatuomipihlajaa (Amelanchier alnifolia). Lakota suosivat myös tuota puuta ja erilaisia villimarjapensaiden vesoja. Eri kanukkalajeja käytettiin paljon (Cornus). Comanchet ja kiowat tekivät nuolensa lähes pelkästään kanukasta. Monia muitakin vesoja käytettiin, myös villiruusua. Nuolia tehtiin myös halkaisemalla paksusta puusta esim. saarnesta.

Suomessa kasvavista vesoista voi suositella tuomea, pähkinäpensasta, korallikanukkaa (punainen kuori, helppo tunnistaa), lehtokuusamaa, koiranheisiä. Pihlajasta tulee hyviä varsia, jos vain löytää kyllin suoria vesoja. Ruusua kannattaa käyttää, kun löytää sopivan paksuisia ja suoria vesoja. Olen tehnyt nuolia muistakin vesoista, joitakin satoja jopa pajustakin, vaikka se on melko heikkoa tavaraa. Ehkä eniten olen käyttänyt tuomen vesoja. Se on melko yleinen ja siten helppo löytää ja samalla suhteellisen kestävä aines.

[Guest]

kiitos tästä tiedosta.

[Simo Hankaniemi]

Vesoista vielä, että nuolen nokki tehdään vesavarsissa paksumpaan päähän ja varsi ohennetaan heti nokin jälkeen. Nokki on siis hieman nuppimainen ja varsi keskestä paksuin, ohentuen kumpaakin päätä kohti. Joskus kun vesa on aika tasapaksu, niin tätä "barreloitua" muotoa tuskin havaitsee. Jos vesalla on iso pehmeä ydin, niin peräpään ohentamisen suhteen on oltava varovainen, jotta kestävyys ei kärsi.

Vesan olisi hyvä olla mahdollisimman lähellä lopullista läpimittaa. Tuoreena se saa näyttää hivenen paksulta, sillä kuivuessaan se kutistuu hieman. Aivan ylipaksua vesaa ei kannata ottaa siinä tarkoituksessa, että ohentamalla saa sen sopivan paksuiseksi. Tällaisen varren kestävyys on huonompi kuin jos vesassa on ainakin etupuoli ehjäpintaista puuta, josta vain kuori on otettu pois.

[jkekoni]

Miksi näin?

... Aivan, siis tarkoitus on tehdä nokki niin paksuksi kun voi, mutta ohentaa nokin jälkeen painotuksen vuoksi. Olen käyttänyt vipukeihäissä samaa metodia, mutta siis tasapaksun puun kanssa.

[Simo Hankaniemi]

Juuri niin, nuppimainen nokki on kestävä ja siihen on helppo tarttua ja asettaa nuoli jänteelle. Preeria-nuolissa lovi on lisäksi usein V-kirjaimen muotoinen, mikä myös helpottaa nuolen nopeaa asettamista jänteelle. Tätä nuppimaisuutta ei kuitenkaan kannata liioitella, kuten aloittelijoiden näkee usein tekevän. Jos nuppia on liikaa, se osuu laukaisussa jouseen, mikä vaikuttaa nuolen lentoon.

Nämä nuppimaiset nokit ovat yleismaailmallinen ilmiö esihistoriallisesta Englannista Afrikan ja Siperian ynnä muun Aasian kautta Amerikkaan.

[Silkkitoukka]

Käyppä hakemassa tuo html versio Saxton Popen kirjasta http://www.gutenberg.org/etext/8084 , siinä on maininta muistaakseni ainakin joistain nuolimateriaaleista.