Jousi

[Ari Rantala]

Vietin viikonloppua kaverin mökillä ja viereisellä pellolla tepasteli kuusi peuraa. Jousikin oli mukana ja päätinkin kokeilla kuinka lähelle peuroja pääsisin. Avomaata pitkin lähestyminen ei onnistunut lainkaan. Säikkyivät heti ja häippäsivät metsään. Jäin kykyttelemään pellon reunalle puskaan ja tovin kuluttua peuratkin palasivat. Olivat varmaankin uteliaita ja tulivat katsomaan vieläkö olen keskellä peltoa. Lähimmillään peurat olivat ehkä 30m päässä jemmastani mutta olivat vasten metsää ja oli sen verran pimeätä, että järkevää laukausta ei mielestäni olisi saanut. Jätin siis ampumatta ja vain seurailin elukoiden tepastelua. En ehkä olisi ampunut muutenkaan sillä se tutkintokin on vielä suorittamatta. Silti oli aika jännää nähdä, että kyllä jousimiehen on täysin mahdollista päästä riittävän lähelle noitakin luontoeläviä.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[toni]

...lienee turha provosoitua kirjoittamaan että myös lakimuutos odottaa laukaisu valmiutesi irtipäästöä.
Myös maanomistajien tai paikallisten metsästysseurojen mielipiteet kannattaa ottaa huomioon.......

Näin ehkä teemoja jatkaen.
Jotta pökköä pesään saa muillekin kuin vain foorumilla kirjoittaneille.

Muuten, tilanteessa jossa valkkari on jo tehnyt ampujasta havainnon voi puhtaan vitaali osuman saaminen olla vaikeata.
Sama homma on rusakoilla. Ne ampuvat itsensä nopeammin liikenteeseen kuin mitä nuoli niitä oikeaan tai tavoiteltuun kohteeseensa pystyy tavoittamaan. Eli laukaisun aiheuttama ääni ja varuillaan oleva eläin...vaikka ne tulevat lähelle, niin ne pyrkivät tarkkailemaan välillä kovinkin rennon oloisesti kohteena olevaa suuntaa tai kohdetta.

[Santtu Risku]

vai on homma mennyt ihan jenkkitouhuiksi. epäilen kirjoittaneeni tänne jotain.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[toni]

?

[Nanook - pakkasen poika]

Muutama vuosi sitten olimme Simon kanssa fasaani ja pienriistajahdissa jossakin Turun lähistöllä. Vastatuuleen kulkiessani yllätin valkohäpeuran päivämakuulta jokiuoman syvänteestä noin reilun kymmenen metrin etäisyydeltä. Peura nousi pystyyn ja tuijotti suoraan kohti kylki täydelliseti minuun päin. Päätin kokeilla, kuinka pitkälle ehtisin jousta jännittää ennen kuin eläin kaikkoaa. Vitaalilaukakselle ei olisi ollut tositilanteessa mitään jakoa sen verran nopeasti eläin pakeni pellon poikki. Perseelle olisi mennyt, jos nuolen olisi päästänyt matkaaan.

Hyvän kuvan peurojen ja kauriiden reaktioajoista sai myös Jyväskylän Erä- ja Retkeilymessuilla viime kesänä. Siellä oli suomalaisen metsäkauriiden ja valkohäntäpeurojen pannotusprojektin esittely. Olivat ampuneet ruokintapaikalla piilokojusta nukutuskiväärillä eläimiä pannostusta varten.

Esitelmän yhteydessä näytettiin videokuvaa yhdestä laukauksesta metsäkauriiseen. Ns. stringjump oli aika räväkkä, vaikka eläin ei ollut erityisen varuillaan. Videon kellon mukaan 0,04 sekuntia laukauksen jälkeen kauris oli jo tiputtanut yläruumistaan 20-30 senttiä alaspäin. Nukutusnuoli tavoitti eläimen 0,10 sekunnin kohdalla. Nukutuskiväärin ääni on ehkä hieman kovempi kuin huonosti virtetyn jousen helähdys. Eläin saattta tosin myös aistia piipusta lähtevän paineen, koska ampumamatka on vain 10 metriä.

[Simo Hankaniemi]

Rusakoista; en ole havainnut, että ne olisivat koskaan reagoineet jousen laukaisuääneen. Ja minulla ääntä tulee ehkä keskimääräistä enemmän, koska jänneväli on yleensä vain noin 10 cm ja jänteen lätkäisy raakanahkaiseen rannesuojukseen on aika voimakas. Lisäksi pidän yleensä jousikädessä muutamaa varanuolta, jotka helähtävät laukaisussa jousta vasten. En muista rusakon koskaan lähteneen liikkeelle laukauksen yhteydessä. Ne pysyvät paikoillaan tai sitten pakenevat jo paljon ennen laukaisua.

Valkohännistä ei ole kokemusta, mutta antropologisen aineiston perusteella suhtaudun skeptisesti nykymetsästäjien hinkuun ampua täysin äänettömiä laukauksia. Intiaaneille valkohäntien ampuminen oli elinkeino, eivätkä he näytä kiinnittäneen paljonkaan huomiota laukauksen hiljaisuuteen; ei "äänenvaimentimia" jousenjänteessä, lyhyet jännevälit ja raakanahkaiset rannesuojat, ei paraabeli-sulituksia (juuri koskaan), eikä nuolia trimmattu sellaisiksi, etteivät ne osu jouseen laukaisussa. Silti esim. Tecumseh ampui kerran metsästyskilpailussa kolmen vuorokauden aikana 30 valkohäntäpeuraa. Monet intiaanit ampuivat kymmeniä valkohäntiä vuosittain.

Voi olla, että mahdollisimman äänekäs laukaisu on jopa edullinen. Sillä saattaa olla shokkivaikutusta, mikä haittaa eläimen reagointia. Aivan kuten eläintä pääsee usein lähelle, kun liikkuu äänekkäästi, mutta hiiviskely saa sen heti pakenemaan.

Traditional Bowhunter -lehdessä oli aikoinaan artikkeli hieman tätä sivuavasta aiheesta. Eräs vanhan koulun jousimetsästäjä kertoi omista menetelmistään ja mm. vastusti camo-vaatteita ja jousen naamioimista. Hän oli aina käyttänyt tavallisia vaatteita ja piti tapanaan kiillottaa jousensa peilikirkkaaksi, eikä naamioinut sitä mitenkään. Ja äijä oli vuosikymmeniä ampunut vuosittain valkohäntiä.

Eli asiat voi tehdä niin tai näin, yhtä ainoaa oikeaa menetelmää ei välttämättä ole. Kauriin "niiaamisesta" saattaa päästä voitolle yksinkertaisesti tähtäämällä alemmaksi, jolloin 30 cm niiaus tuo elukan vitaalin juuri oikealle kohdalle.

[Ari Rantala]

Päivämakuulla oleva rusakko luottaa piiloonsa lähes viimeiseen asti. Lähtee kyllä tosilujaa sitten kun usko suojaan pettää. Peuroista en tiedä miten käyttäytyvät vastaavassa tilanteessa. Ne muutamat mitä olen luonnossa nähnyt ovat liikkuneet niin vikkelästi, että olisi ollut kyseenalaista osua haulikollakaan...

Pellonreunassa olin puskassa ja tuulen alapuolella. Eivät ainakaan vaikuttaneet siltä, että olisivat tienneet missä olin tai ylipäätään, että olin. Rauhallisesti liikkuivat ja hörähtelivät toisilleen. Sen verran varuillaan olivat, että päät kääntyivät melko taajaan siihen suuntaan missä olivat minut aiemmin havainneet.

En tiedä onko se vain paikallisen kannan "rohkeutta" mutta autoa eivät pelkää lainkaan. Olen jokusia kertoja ajellut peltotietä keskelle laumaa parkkiin eikä yksikään ole säikkynyt. Mutta heti kun oven avaa kajahtaa lähtölaukaus ja lauma hajaantuu vauhdilla.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[T. Manner]

Minulla on tästä muutaman vuoden takaa mielenkiintoinen kokemus. Kävelin erään pitkän suopellon reunaan ja toisessa päässä oli hirvilehmä ylivuotisen vasansa kanssa, matkaa n. 500 m. Lähdin "hiipimään" avointa peltoa pitkin ja n. 1.5 tunnin kuluttua olin 30 m päässä molemmista, söivät edelleen rauhallisesti. Sitten tulin miettineeksi, että asemani aukeaalla pellolla ei ehkä ollut paras mahdollinen, käden heilautuksella saatiin molemmat poistumaan turvallisemmalle etäisyydelle.

Homma meni seuraavasti: aina kun hirvien päät olivat alhaalla niin H-I-T-A-A-S-T-I askel kerrallaan ja kun pää nousi katselemaan/kuuntelemaan niin simuloitiin keloa. Luin tämämän kerran jostain vanhasta eräkirjasta ja en voinut vastustaa kiusausta kokeilla kun kerran oli tilaisuus.

MYTH: tosi.

TLM
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[Ari Rantala]

Perinteisiä väijyntätapoja lienee vaikka kuinka paljon ja yhteistä niille on huomaamattomasti lähestyminen.

Vapriikin Istuvasta Härästä ja tasankoinkkareiden elämää esittelevästä näyttelystä jäi metsästysmielessä erityisesti mieleen kuva, jossa sudennahkoihin pukeutuneet intiaanit ryömivät aseineen kohti biisonilaumaa. Jäi hieman vaivaamaan se, että "kadunmiesoletuksella" sudet eivät olleet biisoneiden ylimpiä ystäviä ja luulisi niiden säikkyvän kaikkea sudelta vaikuttavaa. Näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole...tai sitten sudennahka antoi niin hyvän maastoon sopeutuvan suojan, että biisonit eivät havainneet sitä.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Santtu Risku]

tai sitten niisonit tietää että 2 sutta ei voi mitään kymmenelletuhannelle biisonille. Olen nähnyt saman maalauksen ja lähinnä siinä ihmettelen sitä että melko paljon otsaa oli näillä tasangon asukeilla kun viitsivät niinkin lähelle biisonilaumaa hiipiä, sillä biisonit ihan varmasti tykkäävät kyttyrää kun niitä ammutaan.
Tiedä häntä oliko se sitten otsasta kiinni, kun sen niminen tasankointiaani kuin Korkea Otsa ampui vain Mormonin kuolevan lehmän.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Ilkka Seikku]

Peura ja rusakko ovat molemmat suht helposti lähestyttäviä elukoita. Pari kokemukseen pohjautuvaa muistisääntöä, jotka oikeasti toimivat; koskaan ei saa liikkua sivusuunnassa, vaan aina kohtisuoraan elukoita päin. Liikkuminen tapahtuu vain silloin kun elukan pää on alhaalla ja leuat liikkuvat. Silloin eläin ei kovin tarkasti kuule.
Peura voi tuijottaa paikoillaan olevaa ihmistä kauankin ja kun tuuli on suotuisa eikä itse liikahda milliäkään sivusuunnassa, jatkaa peura kohta ateriointiaan.
Ampuminenkin kannattaa suorittaa silloin kun elukan pää on alhaalla tuon kuulemisen vuoksi.

[Simo Hankaniemi]

[toni]

Äskettäin kaksi metsäkaurista kolmenkymmenen metrin hujakoilla.
Vappukrapulaiselle meinas tulla suonenvetoa, ja sinnehän ne....
Taisivat pysähtyä vasta seittemänkymmen metrin päähän tekemään uuden tilannearvion.

[Smirkelimies]

http://www.youtube.com/watch?v=p1KuP_tbrCo

Ja taas juutuupista...

Peurankyttyytä. Elukka poistuu aika nopsaan kun nuoli kopsahtaa kylkeen.

[Nanook - pakkasen poika]

Tässä toinen saman käyttäjän postaus.

http://www.youtube.com/watch?v=h2DhBEB6xpA&feature=related

Vertailemalla tätä ja tuota smirkkelimiehen lähettämää videota näkee hyvin, mitä ns. stringjump tarkoittaa.

Smirkkelimiehen lähettämässä videossa peuran pää on alhaalla ja huomiokyky heikko. Se ei myöskään epäile vaaraa ympäristössä. Peura liikahtaa vasta, kun nuoli osuu. Valittavasti osuma on vain liian ylhäällä. 10 senttiä alemmas olisi tuottanut jo tulosta.

Tässä jälkimmäisessä videossa peurat ovat hälytystilassa havaittuaan oudon piilokojun ilmestyneen ruokailupaikan viereen. Ne yrittävät ensin saada mahdollisen uhkaajan liikahtamaan polkemalla etusorkkiaan voimakkaasti maahan. Kun tilanne ei selviä, peurat päättävät poistua paikalta.

Ampumahetkellä peura tuijottaa suoraan piilokojua kohti ja tiputtaa ruumiinsa noin 20 senttiä alaspäin kuullessaan jousen helähtävän. Tällä kertaa nuoli menee kokonaan eläimestä ylitse. Onneksi, sillä nuolen lentorata näyttää siltä, että jos eläin ei olisi liikahtanut, olisi osuma ollut jälleen liian ylhäällä.

Mitä opimme? Tähtää mieluummin vitaalialueen alaosaan, jolloin osuma on yhä hyvä vaikka peura kyykkäisikin. Rakenna piilokoju ajoissa, jotta alueen eläimet ehtivät tottua siihen.

[toni]

Rusakko on toinen mielenkiintonen otus joka kykenee valppaana ollessaan samankaltaisiin suorituksiin.

[Simo Hankaniemi]

Yli ampuminen on niin helppoa. Olikohan tämän tyypin nimi Billy Berger? Nanookin linkittämässä videossa en huomaa juurikaan kauriin niiausta, mutta laukaus lähti joka tapauksessa liian ylös. Ja outoa ryhtyä ampumaan juuri silloin, kun kauris katsoo suoraan kohti ampujaa. Hieman aikaisemmin oli monta tilannetta, missä olisi voinut ampua viistosti takaa, kun kauriin katse oli maassa ja elukkakin lähempänä. Jäin ihmettelemään, että mikä se parempi tilanne oli, mitä Berger odotti?! Koulukirjojen mukaan tilanne ei olisi voinut parempi olla, mutta vielä odotettiin parempaa. Yleensä kannattaa käyttää ensimmäinen kelvollinen tilanne, ei se siitä kummemmaksi muutu.

Bergerin nuolet näyttivät lentävän oikein hyvin, ei mitään ihmeempää venkoilua, eteenpäin mentiin pikajunan vääjäämättömyydellä. Oman pään takominen nyrkillä epäonnistumisen vuoksi oli huolestuttavaa katsottavaa. Niin epäonnistumisiin kuin onnistumisiinkin pitäisi suhtautua tyynesti. Leijonat ja kilpaurheilijatkin epäonnistuvat useimmiten, ei sen takia pidä ryhtyä leikkimään draamakuningatarta.

[Nanook - pakkasen poika]

[Nalle]

[Iivana]

Pääsee sitä naakimallakin melko hyvin tilanteeseen. Jos vain käy tuuri kohdalleen. Olin koirani kanssa jousimetsällä linnut mielessä. Mutta niinhän se taas kävi, että kun ei lintuja löytynyt, niin tarjottiinpa sitä sitten hirveä. Minulla oli kyllä kahiseva puku päällä (siis ei kahisevaa päällä ), mutta onneksi poroaita kulki haukun suuntaan ja siinä pääsi aidan varren polkua hiipimään todella hiljaa vaatteista huolimatta lähelle. Harmi vain, että aita jäi minun ja hirven väliin. Tällä kertaa hirvihaukulla sain kaivettua kamerankin esille, tosin vain puhelimen. Video tuli kuvattua kahdessa osassa, johtuen puhelimen muistin rajallisuudesta. Sikäli hyvä video, että tässä jos missä tilanteessa olisi voinut jousellakin korjata potin. Ja helposti. Hyvän tuurin ansiosta tuulen suunta oli juuri sopiva, ja koiran haukkuäänestä sekä haukkupaikasta arvasin, että nytpä siellä on hirvi. Koska haukku kesti hyvin eikä siirtynyt kuin hitaasti, niin otinpa kameran esiin, kun arvelin että nyt on yksittäinen hirvi. Vasavaami olisi liikkunut nopeammin. Enää en kerennyt kaivaa repusta oikeaa kameraa, vaan oli tyydyttävä puhelimeen. Ensimmäisellä videolla hirvi tulee pikkuhiljaa näkösälle punaisen pirun räksyttäessä hirven edessä ja tosella videolla tianne jatkuu. Hirvi ohittaa minut alta kahden metrin.

Video 1
http://www.youtube.com/watch?v=2cqK8Nxb4vY
Video2
http://www.youtube.com/watch?v=FH2RCYzdwqw

Olen pahoillani hieman huonosta kuvan laadusta, mutta kun en ole mikään atk-ihminen niin näihin pitää tyytyä. Toivottavasti välittyy jännittävä tilanne teillekkin. Kuvitteleppa itsesi jousen kanssa minun paikalle olettaen, että sinulla olisi lupa ampua hirvi...
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[toni]

Totta:)

Olen kokenut hirven houkuttelun itekin. Eka kerta oli niin tukala että piti lopettaa kesken ja hipsiä mahdollisimman äänettömästä ja näkymättömästi pois paikalta, kun sonni oli juoksemassa kohti rytinällä parin sadan metrin päässä...harvoin itsesuojelu vaisto eläinten kanssa on ollut yhtä tehokas.

Myös Ähtärin eläinpuistossa työskennellessäni tuli varovaisesti välillä testailtua eri sukupuolien eri ääntelyitä;)

[toni]

Paikallaa pysyvän kohteen erottaminen/tunnistaminen hirvelle on joskus todella hankalaa, jotain samaa lienee hevosillakin?