Jousi

[Matti Matinpoika]

Katkaisin ensimmäisen pihlajajousen yritelmäni hetki sitten!
Melkoisen ärsyttävä fiilis kun olen sitä tossa pari kolme iltaa veistellyt puukolla ja raspilla muotoonsa ja pääsin tilleröinnissäkin mielestäni suht hyvälle mallille!
Lähtökohdat ei kyllä olleet parhaat mahdolliset: Löysin viikonloppuna jostain nurkista n175cm pitkän ja keskeltä 85mm paksun pihlajapölkyn joka oli jostain syystä jäänyt kaadon jälkeen halkaisematta. Kuivunut suulissa kyllä jo muutaman vuoden. Vähän aikaa sitä pyöriteltyäni päätin koittaa mitä sisältä löytyisi. Päissä oli pari pientä halkeamaa, mutta ne olivat aiotun halkaisun suunnassa niin aattelin etten niistä vielä huolestu. Kun ranchilta puuttuu vannesahaa niin halkaisin pölkyn kahdella kirveellä ja parilla puisella kiilalla.
Halkaisupinta ei luvannut kovin hyvää. Sydän oli lähes kauttaaltaan keltaisissa viiruissa: LAHOA! Pintapuu näytti kutakuinkin terveeltä 15-20mm kuoren alta, joten annoin vieläkin myöten veistelyinnolleni. Hutkin puolikkaat kirveellä n45mm leveiksi ja tuuman vahvuisiksi aihioiksi. Suuri osa tuosta keltaviirullisesta lahosta lähti tässä vaiheessa jo pois.
Valkkasin näistä paremman näköisen ja aloin muotoilla sitä lattajousen muotoihin välittömästi, puu kun vaikutti tosi kuivalta ilman sisäkuivatteluakin. Alalavassa oli n.5mm paksu laho oksa vatsapuolella, ja vaikka selkä oli tällä kohtaa pientä töyssyä lukuunottamatta virheetön niin aattelin että tosta se katkeaa! Loppuvaiheessa kun tuota lahovikaakin oli enää oikeastaan kahvan seutuvilla ja alalavan puoliväliin ulottuva juova keskellä vatsaa.
Luottavaisin mielin alottelin tilleröintiä ja jousi alkoi taipumaan mielestäni ihan hyvin. Tänään otin tilleripuun vaa'an päälle aattelin koittaa paljonko jousesta voisi saada irti. N. 22kg:n kohdalla räsähti, vetoa oli n. 55cm. Ei kuitenkaan siitä oksan kohdasta, vaan kahvan alareunasta ylös noin 40cm matkalta irtosi vatsapuolelta säle ja selkä petti aivan säleen yläpään kohdalta.
Lueskelin jälkiviisaasti vielä netistä noita tilleröintiohjeita ja huomasin ainakin yhden puutteen toiminnassani. Tuota jousen vetelyä käsin aina puun poiston jälkeen ei tullut tehtyä sitä viittäkymmentä kertaa jota jossain suositeltiin.
Onko muut uskaltaneet kokeilla lahovikaisia pölkkyjä? Oliko yritykseni jo ennalta tuhoon tuomittu? Vai voiko onneton lopputulos olla enempi tulosta laiskuudesta jousen jumppaamisessa? Kannattaako toinen puolikas pilkkoa suosista saunan pesään, vai voisiko siitä vielä jotain yrittää jos olisin tällä kertaa huolellisempi ja tyytyisin vähempiin paunoihin?

Matti Matinpoika

[Tuukka Kumpulainen]

Siinä vaiheessa kun puussa on lahoa, on se jo jousentekoa ajatellen tuhoon tuomittu vaika lahoa ei juuri jousessa olisikaan. Lahoa ei edes tarvitse näkyä kun se jo aiheuttaa puun lujuuden laskun, joka jousen kaltaisessa, äärimmilleen rasitetussa kappaleessa johtaa turmioon. Siinä purtavaa niille, jotka väittävät että jousipuita pitäisi kuivatella kosteissa loukoissa kuori päällä kuukausi- tai vuositolkulla.

Suurin osa kotimaisista puista on hyvin alttiita laholle. Itse en lähde enää tekemään jousta mistään puusta jota en ole itse kaatanut ja tuoreena työstänyt lähelle lopullista paksuutta, jolloin puu kuivuu 20 % ja lahovaaran tuolle puolen muutamassa päivässä. Muista kepeistä ei ole mitään takeita kun niiden historiaa ei tunne.

[jkekoni]

Puujousien tapauksissa 50 vetoa joka puun poiston jälkeen ei ole mielestäni mitenkään tavallista, joskaan en ihmettele, että joku voi toki noinkin tehdä.
Ensimmäisessä jännejousessani olen suosinut tapaa, mutta mielestäni se ei ole mitenkään tarpeellista puujousille.

175cm ja 85mm keskeltä on enmmän kuin tarpeeksi pihlajajousen aihioksi.

Aloittelija ei välttämättä näe tilleröintiongelmaa, vaan jousi on saatanut olla ylitaipuva katkeakeamiskohdastaan.

Laho: ks edellinen artikkeli.

[Ari Rantala]

[Matti Matinpoika]

[Juri]

[Matti Matinpoika]

[Tuukka Kumpulainen]

Pihlajasta saa ihan niin jäykän kuin haluaa kuten mistä tahansa puusta, kun kaariin lisää leveyttä paunojen myötä. Pihlajaa tuntuu olevan kahta sorttia: käsiin myötäkäyristyvää ja sellaista joka ei myötäkäyristy pahasti mutta puristusmurtuilee senkin edestä.

Tuomi hakkaa pihlajan ihan kuus-nolla IMHO. Kevyempi ja pehmeämpi puu, mutta ei myötäkäyristy läheskään niin kuin pihlaja. Omat tuomeni ovat tupanneet tulla yliluonnollisen kevyiksi jousiksi jotka heittävät tykisti. En ole tehnyt pihlajasta enkä tuomesta yhtään yli 50-paunaista jousta. Noihin jäykkyyksiin tarvitaan jo 45 milliä leveyttä ja hyvä, hitaasti houkuteltu tilleri.

Hoidetuilta pihamailta ei saa hyvää jousisyreeniä. Puu vaatii rehevät viidakko-olot, jotta se suostuu kasvattamaan pitkiä, suoria ja oksattomia varsia jotka eivät ole korkkiruuvikierteellä.

Kaikki hedelmää pukkaavat pihapuut ovat hyviä jousipuita. Omena, päärynä, luumu...tuomipihlaja on yksi omista suosikeistani, täyttä jautaa ja menestyy Etelä-Lappia myöten.

[Matti Matinpoika]

[jkekoni]

Olen miettinyt tota itsekkin.

En tiedä. Paksuus voi tosin olla ongelma.

[Tuukka Kumpulainen]

Siperianhernepensas on tyrmäävän hyvän näköistä puuta (vähä niinku osagen ja purpleheartin ristisiitos vanhoissa rungoissa), mutta vähän liian pehmeää ja kevyttä tömäköihin jousiin. Kaksi kevyttä ja lyhyttä jäkkärää olen isoista (5" halk.) varsista tehnyt, 45-millinen lattakaari normaalilla pituussuhteella nielee n. 30# mukisematta.

[Ari Rantala]

[Matti Matinpoika]

[Tuukka Kumpulainen]

[Matti Matinpoika]

[Ari Rantala]

[Ari Rantala]

[Ari Rantala]

Prkl...korjaas mode noi lainaukset kohdilleen.

Juu juu...esikatselu esikatselu...tiiän
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Matti Matinpoika]

[M.Reinikainen]

Mikäli haluaa pihlajasta sen parhaan mahdollisen osan jouseensa niin silloin kaadettavalla puunrungolla on oltava vähintään noin 20settin ympärysmitta, että saa sen parhaan ja sitkeimmän osan hyöty käyttöönsä eli sen ruskean sydänpuun.

Täytyy silti muistaa, että mitä vanhempi puu on kyseessä niin sitä todennäköisemmin sydämmessä on jo lahoa kudosta. Nourilla yksilöillä ydinpuu on usein keltaisen punaista tai suorastaan orassia ja hitsin pehmeää.

Pihlajajousi olisi kaiketi tehtävä kuin marjakuusi. Läski puuta selkään kerros tai pari ja vatsa ruskeaksi sydänpuuksi jolloin selkä kestää vetoa ja vatsa puristusta.

Tuon sisäpuun kovuuden huomaa(ainakin itse) silloin kun pihlajaa veistellessään osuu tuohon tummaan sydänpuuhun kun huomaa yhtäkkiä veitsensä pysähtyneen, eikä millään saa vuoltua lastuaan loppuun ilman raakaa vääntöä.

Kuvassa on noin +30 vuotta vanhan pihlajan jo hieman haaroittunut oksan haara ja lahoakin jo löytyy.
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[darkus]

Jos pihlajasta tekis kapean ja paksun, sekä poikkileikkaukseltaan D muotoisen jousen?

[Ari Rantala]

[Matti Matinpoika]