Jousi

[Kale]

Tässä tullut jo jonkinaikaa ammuskeltua katajaisella jousella. Mittoja en osaa sanoa, mutta noin 40#-45# pintaan menee paunat. Jostain jos löytäisi kunnon mitan, voisipa tuon mitatakkin..
No, nyt kun mulla on ihan digitaalinen kamerakin, otin sitten kuvia jousestani..

[Vrigor]

Varsin brutaalin näkönen vehe... eli just hyvä!

[Tuukka Kumpulainen]

Onko poikkileikkaus niin pyöreä kuin miltä näyttää? Tuosta ei jousi tyylikkäämmäksi muutu. Vähemmän on enemmän.

[Antti]

[Kale]

[Kale]

Tuli muuten mieleen, että tuon nailonnarunhirvityksen voisi vaihtaa johonkin vähän perinteisempään, ehdotuksia?

[Jakke]

Moi!
Minusta jousesi on parasta mitä olen nähnyt aikoihin! Rakonzay aloitti jokin aika sitten keskustelun suomalaisesta perinnejousesta. Minun mielestäni mallisi on sellaisen puhdasoppinen (?) prototyyppi. Itse en tunne alkuaikojemme historiaa, mutta jos ajattelemme että perinnejousen tekotapa siirtyy isältä pojalle, tuollainen on juuri sitä, mitä pikkupoikana isoisäni opeista muistan.

Olisi hienoa osallistua kisoihin "suomalaisella perinnejousella", jos sellainen vain saataisiin määritetyksi.

Terveisin
Jakke

[Tuukka Kumpulainen]

Suomalaisen jousen varhaishistoriasta ei voi sanoa oikein mitään kun oikein mitään ei ole löydetty. Naapurialueilla jousia käytettiin jo Suomen asutusvaiheessa, mänty, kuusi ja jalava aineksina. Katajaa on hyvin voitu käyttää täällä (Ruotsin Lapista ja Virosta on kummastakin myöhäiset katajajouset), mutta se, että leluperinteen mukaan kataja on oikea jousipuu ei asiaa todista.

Kalen jousen tilleri on hyvä. Liika tarkkuus on teknistä tietämättömyyttä. Moni tämän foorumin jousi, josta tekijänsä kyselee kriittisiä arvioita on ulkomaan vastaaviin verrattuna täydellistä jälkeä.

Oikein nätin ja toimivan jänteen saa helposti esim. pellavanvärisestä dacronlangasta. Jos homma alkaa tuntua liian helpolta tahi kaupalliselta, aina voi siirtyä luonnonmateriaaleihin.

[Ari Rantala]

Jesh. Tuollaiseksi voisi ajatella muinaismetsämiehen hätäpäissään katkenneen tilalle veistelemän jousen. On se ihan jees näköinen jousena joskin viimeistely on jäänyt hieman vaiheeseen

[Jakke]

Tuukka, olen kanssasi samaa mieltä, kuten myös Arin kanssa. Olemme varmaankin saaneet paljon vaikutteita sekä idästä että lännestä. Näiden lisäksi maassamme on ollut eristäytyneitä saarekkaita, missä maailman menosta ei paljoakaan ole tiedetty. Voisi siis kuvitella, että yhtä määritelmää ei ole olemassa. Kommenttini katajapyssystä johtui siitä, että muistan nähneeni valokuvan jossakin museossa "suomalaisesta jousesta", jota käytettiin jossakin karhun peijaisissa rituaalimenoissa. Muistaakseni se oli valmistettu joskus 1900- luvun alkupäivinä. Oliko se "suomalainen" vai Venäjältä, en kyllä muista.
Itse en koskaan muista kenenkään puhuneen lapsuudessani pihlajasta jousena. Kummallista, koska siitä saa varsin hyvän. Itse ammun sillä -vaahteran lisäksi. Sitten muistan nähneeni valokuvan lepästä tehdystä jousesta jossakin Kuusamon suunnassa. Aikaa on kuitenkin kulunut niin paljon, että kuva on väljentynyt.
Jakke

[Tuukka Kumpulainen]

Viimeistelemättömyys ei tosiaan ole mikään perinnejousen kriteeri. Kauan ennen kuin kukaan oli jousta nähnytkään, metsästys- ja sotakaluja hierottiin pitkään ja hartaasti. Yksinkertaisimmatkin keppijouset ovat tyypillisesti huolella kiillotettuja. Mallia primitiiviteknologian estetiikkaan voi ottaa myös eskimoilta, jotka nakersivat mitättömillä työkaluillaan käsittämättömän siistiä ja työlästä käyttötavaraa. Pelkkä pienriistabluntti saattoi olla mursunluinen, "kruunupäinen kananmuna" jonka kyljestä voi tsekata hampaanvälien puhtauden. Uskonnolliset ja uskomukselliset tekijät sanelivat millaisen nuolen saattoi pläjäyttää riistaeläimen kyljestä sisään, pelkkä suorituskyky ei riittänyt. Varmasti myös vertaispaine vaikutti siihen minkänäköistä shittiä kavereille kehtasi näyttää toisin kuin nykymaailmassa jossa puujousia väsäävä aikuinen ihminen on lähtökohtaisesti haihattelija ja luuseri, ei alfauros.

Kalen jousen viimeistelemättömyys on vain minun henkilökohtaisen näkemykseni mukaan pelekkää poonusta. Tekemättä jättäminen on monasti tekemistä viisaampi valinta kun asiaa miettii vähän tarkemmin irstaasta hyötynäkökulmasta käsin.

[Väiski 480]

Mitä sitä viimeistelemään, kunhan homma toimii.

V.

[Simo Hankaniemi]

Kalen jousi on virkistävä poikkeus tämän ja muiden jousisivustojen kuvatarjonnassa. Tulee mieleen omat katajajouset nuoruusvuosilta, jolloin puukko riitti ainoaksi työkaluksi puun kaadosta jousen "viimeistelyyn". Täytynee jossain vaiheessa palata juurille ja tehdä taas ainakin yksi jousi noilla periaatteilla.

Mutta on totta, ettei pelkkä "rustiikki" ulkoasu ole määritelmä perinne- tai primitiivijouselle. Niitä on sekä rustiikkeja, että erittäin hyvin viimeisteltyjä. Ihailen oikeastaan kumpaakin tyyliä. Silloinkin kun jälki on hieman suurpiirteistä, niin tekijä on selvästi tiennyt mitä on tekemässä. Oleelliset asiat ovat kohdallaan ja epäoleellisesta on tingitty.

Mutta on kyllä jonkin verran myös todella kolhoja suorituksia joita katsellessa ei voi kuin ihmetellä, että mitä arvoa niillä on ollut silloin, kun meno on saanut armottomia piirteitä. Mieleen tulee esim. yksi cree-intiaanien jousi, jonka valokuvasin Museum of Mankindissa Lontoossa 1983. Jousi on huonosti tilleröity ja niin paksu, että vetopituuden on pakko ollut jäädä hyvin lyhyeksi. Jousessa on tietysti myös ikävän näköisiä oksankohtia. Mutta tuohon jouseen kuuluneet nuolet näyttivät olevan hyvää keskitasoa, sadan vuoden jälkeenkin suoria.

[Kale]

Kiitoksia kommenteista!

Tuossa jousessa tosiaankin on ainoana työkaluna puukkoa käytetty, joskin katajapätkästä oli nila tjsp keitetty pois (sain kepin papalta nurkista lojumasta.)

Nyt ei ole tullut pariin päivään ammuskeltua kun mun uusihiilikuitunuoli lenti jonnekkin. Ei silminnäkijähavaintoa. Puunuolet on kierompia kuin korkkiruuvit, joten niitä viitsi käyttää.

[elvis]

[elvis]

[Ari Rantala]

[Kale]

Nostan nyt vähän, kun syystä tai toisesta on tullut nämä kommentit lukematta sivuutettua.

Jep, puunuoleni (olivat)ovat kieroja ja siksi ostin hiilikuitunuolen. Hiilikuitunuoli meni säpäleiksi kun lensi vahinkolaukauksena talon kivijalkaa vasten. Nuoli sanoi heti kaput.

Sittemmin ostin 3 lasikuitunuolta jotka maksoivat yhtä paljon kuin yksi hiilikuituinen. Niistä yhdestä hävisi nokki heti kättelyssä, yksi hävisi ja yksi on säilynyt ehjänä.

Lähitulevaisuudessa täytyy tehdä uusia nuolia, koska aikaa minulla on ja tekeminen ei maksa mitään, toisin kuin ostaminen vie rahaa. Tavoitteena on päällystää uudet nuolet parilla lakkakerroksella jotta ne eivät imisi kosteutta.

Kesällä töissä (kun kerkesin) vuolin ja hioin jousen aivan sileäksi. Heitto parani hiukan.

Jouseni on ollut talon ulkoseinää vasten noin kuukauden ja siinä ilmenee nyt vihreitä laikkuja. Jotakin levää varmaan. Otin sen sisälle ja tavoitteena olisi hioa se jossakin vaiheessa puhtaaksi.

[darkus]

Kannattaa öljytä tai vahata se jousi niin ei ala mitään sieniä keksellä lapaa kasvamaan.

[tkorte]

Toi Kalen jousi on juuri tuollaisena sellainen kun sen tarvii olla. Tossa on luonnetta ilman mitään ylimääräisiä kikkailuja. Perinnematskujänne ei ole kikkailua.Joku kuluneesta nahasta tehty kahvapunos tms.
Hyvin menee Kale!

Kikkailu on sitä kun, en nyt muista missä ja kuka, kliiniseen ja hengettömään jouseen oli teipattu lapoihin jotain kulmarautoja Ei niillä ainakaan mitään heitto-ominaisuuksia paranneta

Jos jousesta yrittää väkisin tehdä "mielenkiintoisen"tingeltangelilla ,niin kyllä se jousi menee pilalle.Ei se ole enää esteettinen työkalu.