Jousi

Tapio Miettinen · Joined: 30 Jun 2007 Posts: 58 Location: savo

On ruvennut tuo sarvijännejousen valmistus kiinnostamaan oikein tosissaan . Ennen kun lähden käytännön toimiin kyselen vielä vähän täälläkin .
Ihmetyttää tuo jousten liimaus useasta palasta , koska se lisää työtä ja saumat ovat aina riski . Jousen voisi tehdä yhdestäkin puusta , joskin sakaroita voisi joutua laminoimaan . Katajan voisi ehkä taivuttaa riittävän paksuna sakaroihinkin . Kataja ei liene perinteinen materiaali näissä jousiissa , joten sen liimausominaisuudet epäiluttävät . Kataja on vaan niin kevyttä , elastista ja helposti taivutettavaa .
Toinen minulle outo asia on sarvivatsan jatkuminen turhan pitkälle taipumattomaan osaan lisäämään lavan painoa ja syömään heittonopeutta . Lisäähän pitkä sarvivatsa tosin puulavan ja sakaran liitoksen lujuutta .
Olisikohan epoksi sopivaa liimaa sarven ja puun liimaamiseen ja mahdollisiin puuliitoksiin ? Lähinnä sarvivatsan ja puurungon riittävä joustaminen epäilyttää . En oikein luota jänisliimaan tässä kohdassa . Valmistin tuossa jokin aika sitten kalannahkaliimaa ja testiliimaukset olivat hyviä mutta liima pilaantui uskomattoman nopeasti jääkaapissa kun pääsi vähän unohtumaan muilta kiireiltä . Alle viikossa hyvä jelly kilahti nesteeksi . Nyt on projektin alla hankkia riittävä määrä kalan uimarakkoja liimaa varten . Oiskohan puolikiloa tuoretta = n 200g kuivattua uimarakkoa riittävästi yhteen jouseen . Jos uimarakkoa on 1% kalasta tarvitsen siis 50 kg kalaa eli taidan kääntyä tutun kalatukkurin puoleen .

Haluan ensimmäisestä sarvijänne jousesta hyväheittoisen ja kestävän ehkä hieman tinkien perinteistä liiman osalta .

Kunhan saan materiaalit kokoon pitänee olla kerrankin sen verran viitseliäs että kuvaan projektin ja laittaisin tänne oikein builtalonkin vai misäseoli .

Juri · Joined: 20 Oct 2004 Posts: 3319 Location: Vantaa

Adam Karpowiczilta on juuri ilmestynyt kirja tästä aiheesta.
Uskoisin että sieltä löytyy vastauksia. Mies on alan kovimpia guruja länsimaissa.
http://www.ottoman-turkish-bows.com/

Juri · Joined: 20 Oct 2004 Posts: 3319 Location: Vantaa

Kirjoväreistä sai vielä vuosi sitten ostaa "salianski" sammen uimarakkoliimaa. Nyt ei näy luettelossa mutta kysymällä voisivat kenties toimittaa.
http://www.kirjovarit.fi/verkkokauppa/index.php

Tuotenimellä "isinglass" löytyy myös guuglettamalla kaikennäköistä.

T. Manner · Joined: 30 Jun 2007 Posts: 949 Location: Vantaa

Alkuun pääsee myös lukemalla ATARNin keskusteluja asiasta.

TLM

Ari Rantala · Joined: 23 Oct 2007 Posts: 3636 Location: Nokia

Sarvijännejousi on ollut myös minulla mielessä. Sopivaa sarveakin löytyisi Seikulta. Tähän nyt valmisteilla olevaan en sitä vielä tee, tai ainakin katson ensin kestääkö vatsa bambuisena riittävän hyvin ja lisään sarvet jos ei kestä.

Se monesta eri puusta valmistaminen perustuu käsittääkseni siihen, että kärkiin saadaan kevyempää puuta. Liitoksia en pidä riskinä jos ne tuetaan riittävän hyvin.

Atarnin sivustolta löytyy paljon kuvia sarvijousista ja joissakin niistä sarvet on kiinnitetty liuskoina vatsaan. Liimasta en tiedä mutta uskoisin sarviliuskojen painuvan taivutuksessa puurunkoa vasten eikä niin ollen tarvitsevan mitenkään tyrnää liimausta. Joissakin kuvissa on "paketti" kiedottu vielä ohuella jännepunoksella varmistukseksi.

Tuukka Kumpulainen · Joined: 25 Jul 2004 Posts: 1566 Location: Turku

Karpowiczin kirja on ihan ehdoton hankinta sarvijousen tekijälle. Siitä löytyy paljon käytännön kokemuksen sanelemaa tietoa komposiitin valmistuksesta, sellaista mitä ei tulisi äkkiseltään pähkäiltyä omassa verstaassa vaikka olisi muunlaisia jousia tehnyt enemmänkin. Sarvijousessa on sen verran työtä että en lähtisi soitellen sotaan. Kerralla pitää syntyä peli jolla pojanpojat ampuvat pituusennätyksiä jos kiinnostaa.

Komposiittien ytimet tehtiin lähes aina monesta osasta. Siihen on täytynyt olla jokin hyvä syy. Tietysti ammattilaisen tekemä liimasauma on vahvempi kuin puu itsessään. Turkissa ytimet olivat vaahteraa tai marjakuusta tai kanukkaa, Persiassa poppelia, Intiassa mangoa, Kiinassa bambua, Mongoliassa käyttävät nykyisin vaikka mitä puita (jalava, koivu etc.) Varsinkaan lyhyen sarvijousen tapauksessa on turha hikoilla painavien puiden takia. Kestävyys, kovuus ja jäykkyys ovat puutavaran tärkeimpiä ominaisuuksia eikä kevyillä sakarapuilla irtoaisi paria fipsiä enempää. Jos puuosat vääntyvät tai murtuvat 80 työtunnin jälkeen, ei optimoidut matskut lämmitä pätkääkään.

Omaan komposiittiini tulee yksiosainen kanukkaydin. Vatsaan vesipuhvelia, selkään hirvenjännettä. Liimana itse keitetty nahkaliima. Projektin voisi aloittaa joskus ensi talvena.

Ari Rantala · Joined: 23 Oct 2007 Posts: 3636 Location: Nokia

Löysin pikahaulla yhden kuvan jossa sarvet on liimattu liuskoina. Kyseessä on kyllä sellainen lettupannulapainen malli mutta idean näkee hyvin ja myöskin sen kuinka liuskojen päät on sidottu jänteellä.

Lisäksi löysin prujuistani Wilskmanin artikkelista maininnan, että sarvijännejousen valmistukseen menisi vähintään vuosi. Syksyllä tehdään puinen ydin ja sahataan sarvet, talvella taivutetaan ja sidotaan muotoonsa, keväällä liimataan jänteet ja viimeistellään. Tämän ohjeen on prujun mukaan antanut Egyptiläinen jousiguru Taybugha joskus 1300-luvulla.

Egyptin ilmasto-olosuhteet ovat tietysti erilaiset kuin meillä ja lisäksi me voimme säädellä pajan lämpöjä ja kosteuttakin. Miltään pikaprojektilta tuo ei kuitenkaan vaikuta...siis jos sen tekee perinteisin menetelmin ja liimoin.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Entisajan jousigurujen työrytmi johtui luultavasti siitäkin, että heille jousenteko oli ammatti. Jousia ei tehty pääsääntöisesti yksin kappalein, vaan sarjassa. Oli tehokkaampaa hankkia kunnon satsit materiaalia ja tehdä sitten vaikkapa kymmenien jousten tietyt työvaiheet yhdellä urakalla. Ja seuraavat työvaiheet taas yhdellä kertaa. Olen tehnyt näin itsekin silloin, kun on pitänyt tehdä useampia jousia myyntiin. Vuoden työn tuloksena gurulla oli verstaassaan isompi satsi jousia odottamassa seuraavat 5 vuotta, ennen kuin niitä voitiin ryhtyä myymään. Kuivausaika oli siis pitkä ja oli järkevää, että oli aina isompi setti saman "vuosiluokan" jousia eikä niin, että jokaisella jousella olisi ollut aivan oma valmistusmisaikansa.

Ari Rantala · Joined: 23 Oct 2007 Posts: 3636 Location: Nokia

Juu. Jousentekijän ammatti ja työtavat lienevät olleen melkoista sarjatyötä aikoinaan. Muutaman tuhannen jousiukon lössille piti duunata jouset ja muut kilkkeet ja aikaa ei varmasti ollut tehdä niitä yksitellen.

Löysin muuten aika hyviä kuvia Koreanpoikien menetelmistä ja työkaluista. Erityisesti minua kiinnosti miten hitossa ovat saaneet niin pitkiä sarviliuskoja mutta kuvista näkee, että niihin on tehty jatkoliitos V-uralla.

http://www.hornbow.com/makebow.html
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

Martti Auer · Joined: 27 Jul 2004 Posts: 2043 Location: takapajula

Ruotsalaisetkin ovat päässeet jo aika pitkälle touhussa.

http://www.primitivabagar.se/index.php?option=com_fireboard&Itemid=61&func=view&id=4783&catid=4&limit=6&limitstart=0
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Parisen vuotta sitten Etelä-Korea järjesti perinnejousiammunnan kansainvälisen festivaalin, jossa oli mukana jokunen ruotsalainenkin. Paha juttu, ettei kukaan suomalainen ollut mukana. Kärsimme tässä arvovaltatappion ruotsalaisille. Kaikki muut olivat paikalla; englantilaiset, unkarilaiset, yhdysvaltalaiset, intiaanit, nepalilaiset, mongolit, kiinalaiset, japanilaiset.

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

Yks kysymys..:
Onko täällä muut ikinä tehny sarvijännejousta..?
Hämmästyttää että niitä ei kummemin harrastella.

Martti Auer · Joined: 27 Jul 2004 Posts: 2043 Location: takapajula

En hämmästele yhtään, niitä on hyvin vaikea tehdä ja saada toimimaan, oliko tuo yksi ruotsalainen, joka esittelee uutta yhdistelmäjoustaan, niin epäonnistunut ensin kolme kertaa, jänteet repeytyneet irti tai sarvet, ym. Niin siinä monasti käy. Saanut sitten aikaan turkkilaistyylisen, yhdistelmäjousen, jonka kohdalla, nyt aloittelijakin voi onnistua, mikäli puhutaan turkkilaisista, ym. Sekä on oltu paljon enemmälti kiinnostuneita englantilaistyylisistä "pitkäjousista", vastustus on ankara.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

En ole tehnyt sarvijousta, mutta minulla on yksi sellainen. Tosin se on vain "pienoismalli", noin 60 cm mittainen.

Vesipuhvelin sarvet ovat odottaneet yli 10 vuotta työstämistä, mutta aika on mennyt kuin linnun siivillä. Taidan kuitenkin tehdä sen jousen tänä kesänä. Materiaalit on valmiina, ei muuta kuin laittaa kasaan. Tässä on kuitenkin monta muuta juttua ensin tehtävänä.

Ei ole mikään ihme, ettei sarvijousia juuri ole tehty, kun puujännejousiakin tekee vain muutama henkilö. Erilaisia kokeilijoita tietysti on ollut, mutta jos "tekijät" aletaan laskea vasta 10 tehdyn jousen jälkeen, niin ne lasketaan tietääkseni yhden käden sormilla. Ja tässäkin luvussa saattaapi olla mukana joku tyyppi, joka on tehnyt paljon jännejousia, mutta montaakaan täysin toimivaa ei ole nähty.

En laskisi jännejouseksi sellaista, missä lyhyen käytön jälkeen jänneselkä menee kummankin lavan keskivaiheilta valkoiseksi, kun tilleröinti on pielessä. Tai jos jousi on muulla tavalla toimimaton. Tai jos jousen pituus on alle 90 cm, tai jos jänteitä on niin vähän, että kyse on pelkästä jänne-kosmetiikasta, eli jänteillä ehostamisesta. Vaikeata on ottaa lukuun myöskään myötäkäyriä jännejousia, tai ylipitkiä suhteessa vetoon, jolloin jännekerros lähinnä antaa turhaa massaa lapoihin.

Täysin funktionaalinen, vuosia käyttöä kestänyt, potentti, suomalaisen tekemä puujännejousi on harvinaisuus.

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

Ei tuo epäonnistuminen mikään ihme olekaan. Mutta ei se ole myöskään vakio, että kaikki aina ensin epäonnistuvat..
Ei minullakaan varsinaisesti ole "epäonnistunut" yksikään sarvijännäri, mutta parannettavaa olen huomannut joka jousessa olevan.

Eniten kummastelen joidenkin fanaattista suhtautumista tuon sarvijännejousen ehdottomiin mittoihin ja muotoihin etc.

Sarvijännejousi on sarvijännejousi kun onnistuneen jousen pääainekset ovat sarvi ja jänne ja nämä materiaalit tekevät työn.
Korealaiset, turkkilaiset jne jännejouset ovat sittet mallinnoksia ja kopioita.

En omaa enää mielenkiintoa tehdä mallinmukaisia sarvijännejousia,(enkä oikein muutenkaan pidä kopioinnista) teen suomalaisia, jotka ovat toki imeneet vaikutteita tuhansien vuosien ajalta erilaisista sarvijännejousista.

Niin..siis Auerkaan ei ole sarvijännejousta tehnyt?

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Imperaattori Auerin sarvijousi on samassa vaiheessa kuin minunkin. Auerilla on kalanrakkoliimakin valmiina.

Martti Auer · Joined: 27 Jul 2004 Posts: 2043 Location: takapajula

Mielenkiintoista sitten seurata miten Hankaniemen projekti onnistuu, en tiedä että onko hän tutustunut edes itse aiheeseen, hän aikoo kuulema liimata jänteet suoraan sarven päälle ja kiinnittää kädensijan kiinni kupariniiteillä. Enkä tiedä hänen oletuksistaan mitä olen itse tehnyt. Kuitenkin voin sanoa että jänteet eivät oikein pysy v.p. sarvessa sinällään. Sitten asiaa on suunniteltava ainakin kaksi vuotta ennenkuin mitään tekee, ym. Itseltäni suunnitteluvaihe on jo takanapäin. Sen verran voin kertoa että siinä piti keksiä pyörä uudestaan, asiasta ei ole paljon tietoa sinällään ja siinä on sellaisia pieniä yksityiskohtia, että jos niistä ei tiedä...

Mutta mitäpä täällä nyt liikoja kertomaan, en siedä apinointia tai perskärpäsiä.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

Voit sinä Auer ihan kysyä jos on jotain ongelmia sarvijännejousen kanssa, minä olen niitä tehnyt jo useampia.
En lyö kärpäslätkällä vaikka PALJON minua myöhemmin ensimmäisen sarvijännärisi teetkin. Wink

Ari Rantala · Joined: 23 Oct 2007 Posts: 3636 Location: Nokia

Eikös tuolla etusivullakin kerrota, että sivuston tarkoituksena olisi jakaa tätä perinnetietoutta siitä tietoja etsiville...

Jotkut ovat kyllä ymmärtäneet tuon niin, että vittuilu olisi perinnetietouden jakamista. Onhan se kieltämättä perinteistä...tuo vittuilu. Ja aina siinä oppiikin jotain mutta harvoin siitä on ollut suoranaista apua jousenteossa.

Vai ovat sarvijännejouset harvinaisempia tapauksia. No on niissä kyllä hieman erilaista haastetta kuin yksipuisissa D-jousissa mutta ei se nyt niin kovin ylivoimainen homma voi olla. Ovathan ihmiset tehneet niitä jo vuosisatoja sitten ilman meidän aikamme tekniikoita.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Auer varmaan tietää, että amerikkalaisissa sarvijousissa jänteet on ollut tapana liimata suoraan sarveen, ilman välissä olevaa puulistaa. Minullakin siis on yksi tällainen jousi, tosin liian pieni, mutta jänteet ovat pysyneet siinä jo yli 20 vuotta.

Martti Auer · Joined: 27 Jul 2004 Posts: 2043 Location: takapajula

Toki tiedän, toimii ilmeisen hyvin suurisarvilampaan kohdalla, onhan se todistettu jo pitkään, mutta epäillyttää vesipuhvelisarven kohdalla, kannattaa tehdä ensin testi, jollakin pienellä koekappaleella. Simo ei halua käyttää välipuuta, Simo haluaa rikkoa perinteitä, kuitenkin onhan sillä sellainen tietty, aika tärkeäkin tehtävä ja useampikin, joista Simo ei tiedä, että ei se - pelkkä liimapuu sinällään, tarkoitukseen saatettiin käyttää kyllä puuta joka toimii aika hyvin liimapuuna, kuten vuorivaahteraa mm., se on parasta liimapuuna sinällään.

VP:n kohdalla, niin olen vähän huomannut kun sivusta olen tarkkaillut, niin se VP ei ole oikein kovin hyvää mm. liimaimukykynsä kannalta. Esim kalanrakko liima, siinä on aika iso molekyylirakenne, niin se ei imeydy VP:hn laisinkaan, siitä on tehty tutkimus, siksi siihen kannattaa sotkea sekaan vähän hide glueta, siinä on pienempi molekyylirakenne, voihan Simo käyttää jänisliimaa, ehkä se saattaa pelittää, mutta jos jänteitä liimaa suoraan kalanrakkoliimalla, niin sitä en suosittele, mutta kokeile ensin pienempään koekappaleeseen ja kokeile myös miten kupariniitit toimivat sarvessa, joita en itse käyttäisi, että ei mene sitten isompi projekti ikäänkuin heti susille.

Simo sanoi käyttävänsä myös epoksia, jota en itse käyttäisi.

Tässä nyt ei varmaan Seikun siunausta tarvita. Seikku kuitenkaan nyt varmaa tietää vastauksia niihin kaikkiin ongelmiin joita olen jo ratkaissut. On kyllä yksi kysymys, käyttääkö Ilkka epoksia?

Simoa on aina kiva neuvoa.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

Martti Auer · Joined: 27 Jul 2004 Posts: 2043 Location: takapajula

Onkos Seikku ehtinyt kokeilla jo vesipuhvelin sarvea?
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

Martti Auer · Joined: 27 Jul 2004 Posts: 2043 Location: takapajula

Mä en voi hirveästi neuvoa täällä, menisi ylikurssiksi.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

Sarvijännejousissa en käytä muita liimoja kuin itse tekemiäni. Suurin osa elukoista, joista raaka-aineet saan, tulee kaadettua itse.(tosin lainsäädäntöä noudattaen, hirvet ja peurat kiväärillä)
Muuten käytän kyllä useinkin epoksia moniin kohteisiin, mutta en siis näissä jousihommissa.

Käyttääkö Auer kaupan jänisliimaa, josta ei kukaan tiedä mistä se on todellisuudessa edes tehty?

Vesipuhvelin sarvea olen joissain töissäni käyttänyt, mutta olen sisäistänyt sellaisen periaatteen, että materiaalieni hankkiminen on tapahduttava "suoraan" tai joltain joka saa ne "suoraan. Highlanderin- ja vuohensarvet saan suoraan elukoiden päästä.
Voisihan sitä tietysti jostain amerikkalaiselta nettikaupalta tilata nipun kauniisti paketoituja vesipuhvelin sarvia..mutta ei sovi minulle.
Kukin tyylillään.

Auer, tiedon jakaminen on tie kuolemattomuuteen. Auer ei elä ikuisesti..

jkekoni · Joined: 01 Jan 2005 Posts: 2834 Location: Espoo

Miten brittiläinen nettikauppa eroaa amerikkalaisesta, paitsi että sen kanssa voi asioida ilman Siipitietä?

Sarven liimaamisessa puuhun Ottoman türkish suosittelee, ensin uratun (= tyyliin karhennetun) sarven pohjustamista hyvin ohuella liimalla, sillä se menee urien pohjaan. Tämän jälkeen kuivataan puuhun ja sarveen kerroksia paksumpaa liimaa ja lopuksi lämmitetään liiman sähkölevyllä (hiilloksella) ja painetaan yhteen puristimilla (naruhässäkällä).

Ilman välipuuta tehdessä voisi laittaaa ensin pohjalle ohutta liimaa ja kuivata ton, sen päälle paksumpaa ja sen päälle liimataan jänteet.

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

Ei se mitenkään eroakaan. Tuo amerikka oli vain esimerkkinä.
Idea varmaan tuli kuitenkin selväksi? Kyse on periaatteesta ja minun puolestani kukin voi materiaaliksi hankkia vaikka salametsästettyä vesipuhvelia afrikasta.
Kuten jo aiemmin mainitsin, minä teen suomalaisia sarvijännejousia.
:skull:

Tuo sarvenliimaus jonka jkekoni edellä kuvaili on toimiva.
Mainita voisi vielä sen että sarvi saa olla lämmitetty ja liiman pitää olla melko kuumaa.
Silloin sarvi on taipuisassa tilassa ja saadaan puristettua tiiviisti kiinni.

T. Manner · Joined: 30 Jun 2007 Posts: 949 Location: Vantaa

Puun liimaamisessa (ja lakkauksessa) voi kokeilla seuraavaa temppua:

puun pinta lämmitetään n. 50 asteeseen ja siihen levitetään huoneenlämpöinen liima, tällöin puun pinta jähtyy varsin nopeasti ja pinnan huokosissa oleva ilma pienentää tilavuuttaan ja saman tien imee liimaa pinnan huokosiin. Parantaa puu/liima rajapinnan lujuutta jonkin verran ja lakkauksissa estää ilmakuplien muodostumista lakan sisään.

Konsti ei toimi oikein hyvin jos liimassa on nopeasti haihtuva liuotin (vesi ei ole).

TLM

T. Manner · Joined: 30 Jun 2007 Posts: 949 Location: Vantaa

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

..niinpä, vesipuhvelia ei voi kuvailla suomalaiseksi sitten millään ilveellä.
Sen vuoksi en sitä suomalaisiin sarvijännejousiini tungekaan.
Vuohi taas on näillä leveyksillä pomppinut jo silloin kun jousia käytettiin todelliseen tarpeeseen. Sarvijännejousten esiintymisen puutetta silloin, voimme nyt vain arvailla. Materiaalit kyllä olivat saatavilla.

Highlander taas on nykyään jo yleinen rotu suomessakin ja helpohkosti saatavilla suoraan elukoiden päästäkin. Sitä voidaan pitää kotimaisena karjarotuna.

Emil Lindfors · Site Admin Joined: 12 Jan 2007 Posts: 93 Location: Turku

Miten paljon jänteitä tarvitaan yhden selän(130 cm) liimaan? Entä miten se kannattaa valmistaa? Vesimäärä, minkä kokoista silppua, vesihaude/levyllä, keittoaika...

Arvostaisin neuvoja joltain joka tietää, esimerkiksi ILKKA... , niin ei tarvitse tuhlata vaivalla hankittuja jänteitä kokeiluihin.

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

Hmmm.. en ole ikinä kummemmin mittaillut määriä, mutta samalla tavalla teen aina..
Käytän tuollaista litran vetoista kattilaa. Jännesilppua laitan sinne n. puolilleen(ei siis mitenkään piukkaan tungettuna, vaan ihan vaan silppuan jänteet sinne). Sitten joukkoon reilu kädenlämmintä vettä kattila täyteen.
Sitten annan liemen muhia sellaisenaan muutaman tunnin, miuluiten yön yli.

Seuraavaksi sitten alan keittelemään liimaa kokoon. Eli haihdutan vettä, kunnes liemi on sopivaa. Koostumus ei saa olla liian siirappimaista, muttei liian vetistäkään. Sellaista "kuraveden" vahvuista, kuten Risku joskus kuvaili. Toimivuutta voi kokeilla aina välillä liimaamalla sormet yhteen. Hyvä liima ei tartu heti, mutta hetken kun on ollut niin tarttuu kovemmin kuin nopeasti tarttuva..

Lientä kannattaa keitellä hissukseen, ei liian kuumana ja parasta liimaa tulee, kun vesi ei ihan pääse kiehumaan. Minulla keittoaika on vakiintunut aika tarkkaan kolmeen tuntiin.

Kun soppa on sopivan vahvuista, voi jännesilpun siivilöidä pois. Itse en koskaan siivilöi vaan annan koko soossin olla sellaisenaan. Sutia liimaan kastaessa jännekökköjä ei saa kuitenkaan tulla mukaan.

Säilyy pakastimessa hyvin ja jäisen klöntin voi heittää kattilaan sulamaan, vettä kannattaa aina ensin lisätä hieman.

Jännesilppu on n.1-2cm
Liimaa tarvitset jouseesi edellä kuvatusta määrästä vajaa puolet. Kannattaa silti tehdä tuo määrä, liiman loppuminen harmittaa enemmän kuin se, että sitä jää yli. Ja ylimääräisen voi tosiaan pakastaa.

Jänteiden, joista liimaa tekee, on oltava puhtaita kaikesta rasvasta ja kuivista lihoista. Myös kuivat jännetupet sopivat silpuksi.

Emil Lindfors · Site Admin Joined: 12 Jan 2007 Posts: 93 Location: Turku

Kiitos! Pääseekin sitten kokkailemaan Smile

. Revin parhaillaan jänteitä ja ylijäämäpätkät näyttää kyllä riittävän tuohon reseptiin. Taidankin pistää heti likomaan... Voin myöhemmin raportoida projektin etenemisestä.

Emil Lindfors · Site Admin Joined: 12 Jan 2007 Posts: 93 Location: Turku

Olisko sulla muuten jänteitä myytäviksi tulevia jousiprojekteja ajatellen. Voit laittaa vaikka yv:tä. Nyt kaverilla sattui olemaan mutta tulevaisuudessa en tiedä mistä saisin. Täytyy varmaan etsiä käsiini joku hirviporukka...

Martti Auer · Joined: 27 Jul 2004 Posts: 2043 Location: takapajula

Jänisliimasta ei minulla ole nyt niin hirveän huonoja kokemuksia, kyllä sen pitäisi yleensä pelittää, mutta parempiakin liimoja voi löytyä. En ole aikoihin käyttänyt jänisliimaa, vaan hide glueta, "nahkaliimaa", siitä on hyviä kokemuksia, kun se on hyvän laatuista, jänisliimakin tosiaan saattaa olla toisinaan huonompi laatuisempaa, kuitenkin niin kokeilemalla ym. niin voi löytää hyvääkin liimaa, mutta sitä ei kai kannata kuumentaa näitä eläinliimoja yli 70 astetta enempää, muuten alkaa proteiinit hajoamaan ja siitä tulee heikkotehoisempaa, joka voi ehkä selittää jotkut epäonnistumiset tai huonot kokemukset asian tiimoilta.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Olen saanut omat vesipuhvelinsarveni suoraan turkulaiselta kirpputorilta. Minulla oli pitkään yritystä saada niitä suoraan Aasiasta, mutta yksikään kolmesta agentistani ei tullut Aasiasta sarvien kanssa, sain pelkkiä selityksiä.

Luulen, että Suomessakin on kyllä ollut jonkin verran sarvijousia, sillä idästä päin on tänne hyökkäilty aina. Sieltä tulleilla on varmasti ollut mukana sarvijousia ja jotkut niistä ovat päätyneet suomalaisten sotasaaliiksi ja käyttöön. Tästä en kyllä tiedä mitään todisteita olevan, eikä niitä voikaan olla, sillä sarvi ei säily Suomen maaperässä. Toivottavasti joskus suosta löydetään todisteita. Vahinko, että Kuusiston piispanlinnan palon yhteydessä tuhoutuivat Suomen historian vanhimmat dokumentit, niissä olisi voinut olla jousiinkin liittyvää tietoa.

Suomalainen jousiammunta on hieman verrattavissa dinosaurusten ja mammuttien uudelleen luomiseen dna:n pätkistä, kun suomalaiset eivät säilyttäneet omaa perinnettään, muuta kuin lasten jousina. Esimerkkejä täytyy sitten hakea Siperiasta ja Tanskasta ym. paikoista. Suomalaisen perinteen puuttuminen on varmaankin yksi syy, miksi itse olen hakenut perinteen sieltä, missä sitä on, eli Amerikasta. On eri asia nähdä, minkälainen sen vehkeen pitää olla, kuin vain yrittää spekuloida, kuvitella ja keksiä pyörä uudelleen.

Ilkka Seikku · Joined: 17 Jan 2007 Posts: 944

Niin, tai sitten voi käyttää ympäristössä olevaa materiaalia ja tehdä niistä toimivia jousia. 100%:n varmuudella niin tekivät muinaiset suomalaisetkin.