Jousi

[Santtu Risku]

Olen tässä pitän aikaa miettinyt että olisi mahtavinta ikinä lähteä jonkinlaisella porukalla autiolle trooppiselle saarelle asumaan, poissa tämän oravanpyörän kahleista, ja elää omaa elämäänsä oikeasti.
Salomonsaaret olis melko varteenotettava vaihtoehto. "valtio" koostuu yli 900:sta saaresta joista noin 30% on täysin asumattomia. Asukkaat näillä saarilla elelee omissa yhteisöissään, metsästellen ja kalastele, sekä puutöitä ym tekemällä. matkaajiin suhtaudutaan useinmiten ystävällisesti ja vieraanvaraisesti.
Sitte se mitä tarvii mukaan.. Porukkaa, työkaluja, KÖYTTÄ, aseita. merkelpoisen veneen (purjevene) jne. Astioita (puisia) ja hammasharjoja useita ja satelliittipuhelimen.
Tekisi elämässään oikeasti jotain jolla on väliä. Ei välttämättä muulle ihmiskunnalle, mutta itselleen.
Ja mukaan joku/joitakin ketkä omaavat lääkärintaidot.
Nyt siis kysynkin, että minkälaisia potentiaalisia jousipuita tuolla salomonsaarilla esiintyy? ja onko piikivi/obsidiaani esiintymiä, jotta sais teräaseita paikanpäältä, vai pitääkö raahata mukana valtava määrä metallia?
Ja jos tulee häätö niin lähtee/hommaa itsensä pois sieltä. satelliittipuhelin kun on ja on suomen kansalainen, niin avot! Luonnollisesti paljon akkuja siihen puhelimeen.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[K.Kristian]

Varmasti hyvin monen muunkin mielessä pyörii samanlaisia ajatuksia, mm. itselläni.
Mutta onko se sitten loppuen lopuksi mahdollista. No onhan se! Varmasti löytyisi halukkaita ihmisiä elämään eristyksissä muista maailmoista, niinkin paljon, että täyttäisivät kaikki ne 30% niistä 900 saaresta, jonka jälkeen meno ei olisi enää mukavaa. Pikkuhiljaa homma karkaa käsistä, kun urbanisoituminen käynnistyy todenteolla. Siispä innokkaasta primi-eläjien joukosta tulikin uutta suurkaupunkia raivaavia uudisasukkaita. Surullista.
Vapauden kaipu siis kovertaa meitä kaikkia, luulisin. Tietysti ne ihmiset jotka ovat heittäytyneet suur-kaupunkien kaameaan menoon, ovat ehkä menettäneet tuon ikivanhan olotilan.
Itse luen parhaillaan Arto Paasilinnan kirjaa Lentävä Kirvesmies (humoristinen kirja elämästä ajalta kivikausi - rautakausi (luulisin)) .
Tuota kaunokirjallista teosta lukiessaan, alkavat aivot rakennella omaa asumakenttäänsä jonnekin kauas kaikesta kiireestä jä hälinästä. Joku haikailee Pohjoiseen, joku Etelään. Itse taidan kylläkin kuulua ensimmäiseen ryhmään...
Toinen kaunokirjallinen kirja elämästä, jossa ei nyt ehkä ihan kivikauteen palata, mutta ei paljon puutu: Arto Paasilinna - Maailman paras kylä. Nämä siis virkistämään ajatuksia ja herättelemään mielikuvia elämästä, ilman uuden ajan rasituksia ja hömpötyksia.

Tälläiset ajatukset johdattavat jotenkin toisinajattelija Pentti Linkolan ajatuksiin, tai sitten toisinpäin. Mutta kuitenkin, maailma on joko liian pieni, tai sitten meitä on liikaa.
Kaipa Salomonsaarilta ainakin puuta löytyy, kun on listattu yhdeksi saarivaltion merkittävämmäksi luonnonvaraksi. Joky joka on vaikka sattumalta käynyt kyseisillä saarella tietäisi varmaan kertoa jotain.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Salomonsaaret
_________________
Perinteet edellä puuhun.

[Paas]

Kyllähän tällaisia ajatuksia on tullut ajateltua useinkin. Tämänhetkinen elämäntilanne ei vain oikein salli sellaista katoamistemppua. Mutta ehkä vielä joskus...

[Simo Hankaniemi]

Asumattomat saaret ovat käytännössä aina myös vedettömiä saaria. Mutta ehkä saaren ei tarvitsisi olla täysin asumaton.

Viisikymppinen perheellinen ei enää helposti lähde tekemään totaalisia elämänmuutoksia, mutta nuorelle miehelle voi kyllä suositella muutaman vuoden tai edes muutaman kuukauden seikkailua aivan erilaisissa oloissa. Minullakin oli parikymppisenä hinkua lähteä gerillaksi Meksikon vuorille tai Amazonin viidakkoon. Sitten se jäi. Mutta Sierra Madre Occidental pyörii edelleen mielessä.

Ennen outoihin oloihin syöksymistä kannattaa lukea esim. matkakirja "Madventures". Siinä on hyviä vinkkejä käytännön asioiden hoidosta. Myös trooppisissa oloissa muhivista sairauksista ja niihin varautumisesta. Mutta johonkin nuoren miehen on syytä lähteä. Jonain päivänä se on sitten myöhäistä.

[Ari Rantala]

Olen Simon kanssa samoilla linjoilla. Jos tuntee tarvetta "seikkailuun" niin se on ehdottomasti tehtävä silloin kun on vielä nuori.

Sitten kun on eukko, pari pilttiä, kissa ja koira ja joutavanpäiväistä roinaa nurkat täynnä, on lähteminen paljon vaikeampaa...paitsi jos lähtee pakoon sitä sirkusta

Itse suunnittelin joskus parikymppisenä muuttoa Uuteen Seelantiin tai Papua-Uusi-Guineaan mutta asun edelleenkin vanhassa kotitalossani...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Tuukka Kumpulainen]

Eksoottisten kaukokohteiden alkuperäisväestö ei suhtaudu mitenkään riemulla europelleihin jotka tulee samoille tonteille kokeilemaan seksikästä natiivielämää. Voi olla parempi etsiä sitä asumatonta saarta. Niitäkin on, tosin toimeentulo suattaap olla harvinaisen tiukassa.

[Santtu Risku]

niimpä. Kristian, kyllä mullakin veri vetää pohjoiseen, mutta tänne on vähän vaikea kommuuneineen kadota. ja täällä on talvella oikeasti kylmä. mutta olishan se mahtavaa muuttaa pohjoiseen jonnekkin.
noita salomonsaaria oon jahkaillu tässä. Kristallinkirkas vesi, koralleita, kalaa riittäväksi ravinnonlähteiksi, kookospalmuja ja tietenkin villisikoja yms.
Ainoa mikä saattais huolestuttaa, on just nää taudit, ja ne myrkylliset eliöt.

Tuota madventures kirjaa oon jonkin verran lukenut, ja se juurikin nostatti tän pitkään kyteneen himon lähteä. Jos katoaisi ensi kesänä vähän lyhemmästi jonnekkin (pohjoiseen) ja sitten intin jälkeen jos haluttaa, niin pidemmäksi aikaa.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[K.Kristian]

[Nanook - pakkasen poika]

Kaikille erämaan armoille lähtemistä suunnitteleville suosittelen Jon Krakauerin kirjaa "Erämaan armoille".

[Simo Hankaniemi]

Ehkä ei kannata ensimmäiseksi lähteä ajatuksesta, että seikkailu olisikin pysyvä elämäntapa. Noin viikon mittaisista "katoamisista" erämaahan on kokemusta ja nekin ovat jo olleet varsinaisia elämyksiä. Ja kuukausi ojibwa- ja lakota-intiaanien parissa aikoinaan 25-vuotiaana oli sekin niitä elämän parempia valintoja.

Eräs ex-naapurini lähti nuoruudessaan, 16-vuotiaana, Lappiin ja oli koko kesän yksinään lähinnä Saariselän maastoissa. Ei ilmoittanut hankkeesta mitään vanhemmilleenkaan ennen kuin vasta Lapista lähetti kortin. Ihailtavaa aloitekykyä ja itseluottamusta niin nuorelta kaverilta.

[Kari]

Joopas joopas

Kyllä nämä Robinson-haaveet olivat aikoinaan päiväunissa.
Vanhemmiten on tilalle tullut toinen fantasia:

Haluaisin palata 500 vuotta taaksepain ja samoilla näillä oman pitäjän
salomailla jousen kanssa ruuhia veistäen ja näätiä ampuen.
_________________
kari

[Johanna Seppä]