Jousi

[Jani Hyttinen]

Tervehdys kaikille!

Tuossa Juhannuksena tuli ostettua Robinhoodista 15? jousi pientä kisailua varten perheelle,ja niin mukavaahan se oli, että olisi kova hinku hommata kunnon jousi.Taljajouset tähtäimineen jne...ei kiinnosta vaan perinteinen jouskari:)
Metsästys ei kiinnosta ainakaan vielä,joten jousi tulisi ihan tarkkuus ammuntaan.

kysymys kuuluukin että minkälainen jousi olisi hyvä tommoiseen taulu ammuntaan?
ja jaksaakos lapset ampumaan noilla kunnon jousilla?
itse olen 180cm pitkä norm.suomalainen miäs ja
ja hintaa saisi olla max.200?

jos jollakulla on myynnissä jousi+nuolia niin ota yhteyttä.Kiitokset!

Jani

[Jakke]

Morjensta Espoosta,
Uskon, että tältä foorumilta löytyy kaikki mitä tarvitset. Kunhan odotat hetken, halukkaita varmaankin ilmaantuu.

Muutama vinkki: Sinun kannattanee ensin hieman kokeilla ennen kuin teet suoria ostoksia. Tämä johtuu siitä, että perinneammunnassa(kin) on kaksi erilaista ampumatyyliä. "Metsästystyyli", missä pyritään nopeaan laukaukseen. Vetopituus on yleensä lyhyt, mistä seuraa että jousi voi olla melko jäykkä ja lyhyt. "Robbarityyli" on rauhallisempi. Jousi jännitetään poskeen / nenään / leukaan ja laukaisu vasta sitten. Tämä edellyttää pitempää ja taipuvampaa jousta ettei se murru. Molemmat tyylit ovat hyviä, mutta myöhemmin vaihtaminen voi olla vaikeata. Kannattaa ensin tarkistaa, kumpi niistä on sinulle luonnollisempi. Tämän voit testata esimerkiksi jossakin jouskarikerhossa.
Jos lapsesi innostuvat, jousen tulee olla tarpeeksi taipuisa. Eli hanki heille silloin oma jousi.
Ensimmäiset nuolet kannattaa hankkia samassa paketissa jotta ne istuvat ampumatyyliisi ja jouseesi hyvin (osut useammin primanuolilla).
Jakke Lehtinen

[Ari Rantala]

Jakke puhuu asiaa. Tyylien lisäksi valintaan vaikuttaa melko oleellisesti jousen jäykkyys. Äijätyyliin valittuna 100# ekaan jouseen on kieltämättä rehvakasta mutta ei kovin järkevää noin muuten. Ainakin minulla ei tahdo paikat kestää edes 55#:n kiskomista ja kesti melko pitkään ennen kuin tottuivat. Ammuinkin välillä "tekniikkaa" huomattavasti kevyemmällä jousella.

Paunamäärä on oleellinen juttu myös siinä, että jos ammut rajoitetuissa puitteissa (omakotitaloalue) eikä matkaa ole riittävästi, saat tehdä melko jykevän taustan ettei nuolet mene läpi. Kevyt, hyväheittoinen jousi pelittää ihan hienosti jos matkaa ei ole liikaa.

Reinikainen ainakin uhosi tekevänsä muutamia jousia myyntiin keskiaikamarkkinoille. En tiedä miten on edistynyt mutta Mikke vastannee itse jos on edelleen projektin päällä.

Itsellänikin noita olisi joutilaina mutta ovat niin nättejä, etten raaski luopua...niitä on niin kiva pidellä
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[jtahola]

[Simo Hankaniemi]

Aloittelijan on varmaan hieman hankala päättää, että mille linjalle lähtisi, jos jousiammunta kiinnostaa, mutta ei ole käsitystä, millaisia välineitä haluaisi.

Olen sitä mieltä, että aloittelijan kannattaa hankkia halpa lasikuitujousi - jos ei ole palavaa tarvetta ryhtyä itse tekemään perinteisempiä jousia. Puujouset ja itse tehdyt puunuolet vaativat sen verran paljon panostusta, että siihen on turha ryhtyä, ellei ole juuri siten suuntautunut. Eli kerrataan vielä, jos haluat halvan, kestävän jousen, valitse kevyt kenties käytetty lasikuitujousi. Paikallisen jousiammuntaseuran kautta tai jousiammuntaliikkeen avulla löydät parhaiten edullisen jousen ja siihen sopivat nuolet. Ennen ostopäätösten tekoa voi olla hyvä myös käydä kokeilemassa välineitä ja saamassa ammuntaoppia jossakin jousiammuntaseurassa.

Vaikka jousen saisi edullisesti, niin nuolien suhteen on syytä varautua jatkuvaan rahanmenoon, sillä kymmentä nuolta ei kauaa ammuskella, varsinkin jos myös lapset käyttävät samoja välineitä. Lapset ovat mestareita kadottamaan ja rikkomaan nuolia. Jos nuolet tekee itse on oltava aikaa niiden tekemiseen. Tunnissa tekee ehkä yhden nuolen, kymmenen tekeminen vie päivän, jos varret ja muut materiaalit ovat valmiina.

Jousiammunta on siis hieman kuin koiran hankinta, eli se vaatii sitten paljon panostusta riippumatta siitä, mitä lajia harrastaa.

[Jani Hyttinen]

Kiitokset kaikille vastauksista!

[Aino]

Kommentoisin pikkusen noita lasten paunamääriä. Meillä jousella ampuu myös kaksi poikaa, iät 7v. ja 12v.

7v ikäisellä on 16 paunaa aivan riittävä.
12 v. on ammuskellut 25 paunaisella ja hyvin tuntuu menevän. Tosin vähempikin riittäisi.

Jos paunoja on liikaa, jousen jännittäminen on todella hankalaa, käsi tärisee ja nuolet lentelee mihin sattuu ja niin kiinnostuskin lopahtaa aika pian. Ja liiat paunat voivat edistää vääränlaiseen ampuma-asentoon jämähtämistä.

Ja lasten ei tarvitse ampua pitkiä matkoja vaikka kuinka mankuisivat eli siihen noita paunoja ei ainakaan tarvita :) Lyhyt matka kehittää tekniikkaa turvallisemmin ympäristön ja nuolien kannalta. Ja antaa enemmän positiivisia elämyksiä - ainakin noille pojanklopeille tuntuu 'napakympit' olevan todella tärkeitä :D

Minäkin suosittelen käytetyn lasikuitujousen hankkimista ensijouseksi, varsinkin jos lapset ovat niin pieniä, että tarvitsevat kukin oman jousensa. Kun jousiammunta alkaa tulla tutummaksi, niin sitten on helpompi hankkia tai jopa itse tehdä jotain ihan muuta - kaunis puusta tehty jousi :)

[Ilkka Seikku]

[Ari Rantala]

[Smirkelimies]

Niin ne ajat muuttuu. Kun minä olin pikkupoika, jousi tehtiin milloin mistäkin jos piti päästä ammuskelemaan. Ns. sähkömiehen valkoisesta putkesta sai pikajousen. Tosi helposti saa tehtyä nuolia puutavarakaupan pyörökepistä tai vaikka kukkakepeistä. Sulitus esim pakkausteipistä niin että varsi jää kahden teipinpalan väliin. Isä teki minulle ekan jouskarin joulukuusen oksasta ja nuolen jostain rimanpätkästä ilman sulituksia. Nuoli lensi minne sattui, mutta mitä väliä, se lensi! Joskus harmittaa että nuo isältä pojalle -taidot unohtuu ja mukava puuhastelu korvautuu shoppailulla halpakaupoissa. Lapsi saa iloa itse tehdystä jouskarista vaikka se olisi minkäläinen kätöstys tahansa. Pitää muistaa että tällä palstalla kirjoittelevat vakionimet edustavat suomen perinnejousirakentamisen huippua (ja minä en harmikseni kuulu heihin). Kun katselee kuvia ko henkilöiden tekemistä huippuhienoista jousista, meinaa esim minulle tulla rimakauhua. Mutta vaikka mummulassa tai möksällä voisi ennakkoluulottomasti kokeilla jousen tekoa ilman sen kummempia laatuvaatimuksia, tavoitteena vaikka että ekalla jousella saa ammuttua vaikka 20 metrin päähän. Tai että jousi ylipäänsä kestää taivutuksen. Jänteeksi käy lötköön lapsen jouskariin mikä naru vaan.

[Juri]

Olen samoilla linjoilla Simon kanssa.
Lasikuitujousella on helppo aloittaa, se myös kestää monenlaista rääkkiä. Ensimmäinen ihan itsetehty puujousi ei todennäköisesti heitä nuolta kovinkaan hyvin ja saattaa myös hajota aivan yllättäen, sellainen ei ole aloittelijalle kovinkaan innostavaa.

Mielestäni on ihan hyvä juttu opetella ensin ampumaan ja hankkia vasta sitten se kunnollinen oikea unelmajousi. Käytetystä kelvollisesta lasikuitujousesta saa aina saman takaisin kuin mitä siitä on alunperin maksanut.

Vieläkin kätevämpää olisi liittyä johonkin jousiammuntaseuraan (mikäli mahdollista) ja käyttää alkuun heidän välineitään, voi saada vielä tekniikkaopetustakin kaupan päälle.

[Simo Hankaniemi]

Puujousi ei ole mielestäni mikään itseisarvo, eikä se vastaa kaikkien jousiammunnasta kiinnostuneiden tarpeita. Myös monille lapsille jousi on vain lelu satojen muiden joukossa, jota käytetään ehkä viikko, ehkä yksi kesä ja sitten homma jää muiden intressien alle. Olen nähnyt "liikaa" näitä tapauksia, missä lapselle tai aikuisellekin tehdään jousi suurella vaivalla ja käyttäjä kokeilee sitä pari kertaa, ripustaa sen ensin olohuoneen seinälle ja myöhemmässä vaiheessa vie sen autotallin nurkkaan. Minusta on parempi, että siellä autotallin nurkassa lojuu 15 euron lasikuitujousi kuin puujousi, jota on tehty päivä.

Sinänsä olen sitä mieltä, että jos on kiinnostunut luonnonmateriaalijousista, pitäisi ensimmäinen jousi tehdä itse ja ilman mitään ohjeita, oman vaiston varassa. Ainoa sallittu työkalu olisi puukko. Tämän pohjalta ponnistamisen jälkeen voisi sitten ryhtyä hakemaan enemmän tietoa ja opastusta seuraaviin versioihin. Nuolten kohdalla sama juttu, ensimmäiset pitäisi tehdä ilman ohjeita, pelkästään omaa järkeä käyttäen.

Jos ostaa 200 eurolla puujousen ilman aikaisempaa kokemusta näistä välineistä, ostaa todennäköisesti huonon jousen ja ilman koulutusta sitä ei osaa kohdella oikein. Pahimmassa tapauksessa jousi hajoaa jo ensimmäisen virityksen yhteydessä kaltoin kohtelun seurauksena (tätä on tapahtunut). Pelkkä jousen virittäminen vaatii koulutusta ja harjaantumista. Olen nähnyt satakiloisen rekkakuskin tutisevan avuttomana, kun hän on turhaan yrittänyt saada vireeseen 35-paunaista puujousta.

Jos ei halua tehdä jousta itse, on parempi käyttää se 200 euroa ostamalla lasikuitujousi, joka kestää paremmin amatöörimäistä kohtelua, kuten huonoa virittämistä, ylivenytystä, pysyvää vireessä pitämistä, ulos sateeseen unohtamista jne. Umpilasikuituinen on tässä suhteessa vielä parempi kuin laminoitu lasikuitujousi. Ja tuolla rahalla saa todennäköisesti jousen lisäksi myös nipun puunuolia, jotka edullisimmillaan ovat 6-8 euroa.

Tuosta primijousen kohtelusta vielä, että siinä asiassa ei näytä edes koulutus aina auttavan. Jos ei ole itse nähnyt vaivaa tämän välineen vuoksi, ei yleensä myöskään tunne vaadittavaa kunnioitusta kapinetta kohtaan. Kerran esimerkiksi näin leirillä sateessa jännejousen, joka oli välinpitämättömästi jätetty ulos vettymään männyn kylkeen. Jousen omistaja ei ollut itse tehnyt tuota jousta, hän oli saanut sen. Omistaja tiesi oikein hyvin, että jänteet on liimattu vesiliukoisella eläinliimalla. Hetken aikaa katselin sateen huuhtomaa jousta ja ajattelin, että pitäisikö minun viedä se omistajalle suojaan. Tulin siihen tulokseen, että hoitakoon itse jousensa ja jätin sen puuta vasten.

[Jakke]

Moi!
Minusta keskustelu menee snobbailun puolelle. Jos joku uusi kaveri tuntee vetoa perinneammuntaan, olkoonpa sysäys tapahtunut miten tahansa, ei pidä keksiä syitä, miksi sitä ei pitäisi harrastaa. Vaikka Knuutinpoikien porukka on kehittynyt ehkäpä maailman asiantuntevimmaksi jousi-ym. ryhmäksi, olisi hienoa, jos uusia halukkaita tuetaan alkuun. Eikö joku voisi tehdä yksinkertaista pitkäjousta, jolla pääsee liikkeelle? Itse ammun pitkällä ja simppelillä pihlajajousella ja se riittää minulle mainiosti. Parempaa en edes osaa tehdä, ei minulla ole työkalujakaan eikä tilaa moiseen. Itse en voi tällä hetkellä auttaa kun kilpailukausi on kovimmillaan ja aikani menee siihen.
Toivon, että jos kaveri on vielä halukas, apua löytyisi.

Lopuksi vielä muistutan, että "Rakontsy" ampuu ei-itsetehdyllä jousella.

Jakke Lehtinen

[Jani Hyttinen]

alan itse olla samoilla linjoilla Jaken kanssa....
ja kyllähän tässä nyt joskus on kokeiltu ihan kunnon taljajousta koulun liikuntatunnilla,tosin 20 vuotta sitten:) ja on tullut tehtyä jouskareita poikasena ja ampuiltua lasikuitujousilla nuorempana jonkin verran,eli kyllä ainaskin tiedän miten päin nuoli ammutaan

jani

[Ari Rantala]

Minä pidän omituisena, että perinne- ja viimeaikoina enemmän primitiivisiin jousiin kääntynyt foorumin linja on yhtäkkiä neuvomassa hankkimaan lasikuitujousen kun alkuperäinen kysyjä nimenomaan kyseli perinteisen jousen hankinnasta

En kiellä sitä, etteikö sellaisen hankinta ekaksi jouseksi olisi ihan fiksua mutta kun kysyjällä jo ennestään on se 15? halpisjousi ja nyt hankinnassa olisi parempi perinteinen.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[jtahola]

Ja nimenomaan aikuiselle haetaan parempaa jousta.
Silloin perinteinen puujousi olis hyvä vaihtoehto.

kuinkas jäykkä se halppis-jousi oli ... siinähän olis se lasten jousi, alkuun...

Kyllä se tarvikkeiden huolenpito tuntuu jäävän aikuisten harteille lasten ja nuorten osalta, ainakin meillä.
_________________
-JTAhola-

[Juri]

Ilkka Seikku taitaa olla tätä nykyä Suomessa ainoa joka tekee laadukkaita puujousia vakituisesti myyntiin.
http://www.tuluskivi.suntuubi.com/?cat=10

Juhani Uusitalo on ainakin messuilla ja keskiaikamarkkinoilla myynyt edullisia rottinkisia lastenjousia.
http://www.mukkanuoli.fi/ipobj/?v.portal.index

[Aino]

Tunnen syvää häpeää mennessäni myös ehdottamaan lasikuitujousen hankkimista tällä foorumilla

Vannon että moinen ehdotus oli puhtaasti hyväntahtoinen ja taustavaikuttimina oli vain taloudelliset seikat (jos täytyy hankkia monta jousta eikä tee itse), itseluottamuksen puute tehdä oma jousi ja se miten lapset jousia käsittelee/harrastaa jousiammuntaa.

Ja pidin itsestään selvänä, että jokaisen jousiampujan lopullisena päämääränä on aidoista luonnonmateriaaleista tehdyt jouset ja nuolet haparoivien lasikuituisten/alumiinisten ensiaskelten jälkeen

[Jani Hyttinen]

näin meinasinkin että robbarin jousi lapsille ja siihenhän robbarista saa 3 nuolta 7:llä eurolla:)

[Simo Hankaniemi]

Varoittelu ei ole snobbailua, vaan kokemuksen tuomaa realismia. Olen lahjoittanut ja myynyt primitiivijousia 1970-luvulta saakka ja viimeisin tilaus oli tänään puhelinvastaajassa.

Varoittelun tarkoituksena on pyrkiä ehkäisemään sekä ostajan että myyjän mieliharmia, turhaa vaivannäköä ja rahanmenoa. Puujousen ostaminen ei ole sama asia kuin jos ostaisi rautakangen. Kokemus moderneista jousista ei aivan valmenna puujousen käsittelyyn. Täydessä vedossa oleva puujousi on viittä vaille poikki oleva keppi. Tätä ei käsitä, jos on käyttänyt aikaisemmin vain lasikuitujousia. Monet eivät näytä ymmärtävän myöskään sitä, ettei puujousta saa pitää turhaan vireessä ja kosteudelta sitä on suojeltava paremmin kuin pientä lasta. Jos on ampunut aikaisemmin taljalla tai LK-vastakaarella saattaa myös soveltaa samaa pitkää pitoa täydessä vedossa puujouseen, mikä on no-no -homma jousen kestävyyden kannalta.

Nämä ja monet muut "puujousilait" on jokainen pitkän linjan asianharrastaja oppinut paitsi lukemalla myös katkomalla jopa kymmeniä jousia. Jousen katkaiseminen on hieman eri juttu silloin, kun sen on tehnyt itse verrattuna siihen, kun se on ostettu 200:lla eurolla joltakin toiselta. Puujousissa ei voi olla varsinaista takuuta, sillä myyjä ei voi tietää, miten jousta on käsitelty. Mitä tehdään, kun asiallista käsittelyä kestänyt ja 1000 nuolta sylkäissyt jousi hajoaakin asiakkaan käsissä viikon sisällä ja tämä saapuu palauttamaan sitä, vaatien ehkä uutta, tai rahojaan takaisin.

Jousen voi myydä ainakin kahdella periaatteella. Yksi on se, että annetaan jousi asiakkaalle, otetaan rahat ja pestään kädet. Jos asiakas tietämättömyyttään tai huolimattomuuttaan on pilannut jousen, niin todetaan että voi voi ja adjö, kauppa on tehty ja harvinaisen selvä.

Toinen vaihtoehto on pitää huolta siitä, että asiakas on kunnolla koulutettu puujousen omistajuuteen. Ja kuten totesin aikaisemmin, koulutus ei aina auta. Voit puhua kuin ruuneperi ja asiakas menee ja rikkoo heti kaikkia sääntöjä. Joudut ehkä tekemään uuden jousen tai antamaan rahat takaisin. Kumpikin ratkaisu tuntuu erittäin vastenmieliseltä kyseisessä tilanteessa.

Asiakkaiden tietämättömyyttä ei mielestäni pidä käyttää hyväksi rahat pois -periaatteella. Se ei myöskään millään tavalla edistä alan asiaa, jos ei pyritä varmistamaan, että puujousen ostaja tietää tasan tarkkaan, mitä on hankkimassa ja mitä ei.

[T. Manner]

[Simo Hankaniemi]

Hyvin harvalla jousiampujalla on päämääränä siirtyä muista aineksista ns. luonnonmateriaalijousiin. Melkein yhtä vähän on jalankulkijoita, joiden lopullisena tavoitteena on siirtyä kumisaappaista ja lenkkareista tuohivirsuihin. Tuohivirsuihin siirtyjällä täytyy olla hyvät perusteet siirtymälle. On hyvä pysähtyä miettimään, että miksi niihin virsuihin haluaa siirtyä ja mitä se käytännössä merkitsee. Syyt voivat nykymaailmassa olla lähinnä kulttuurisia. Virsut ovat ymmärrettävät vain osana laajempaa kulttuurista suuntautumista. Virsujen käyttäjä haluaa todennäköisesti takapihalleen tai mökilleen mm. savusaunan ja hän hiihtää puusuksilla jne.

Olen huomannut joidenkin ryhtyvän puujousipuuhiin, koska uskovat sen olevan "halpa harrastus". Jotkut ovat suoraan näin sanoneetkin. Ja jopa suositelleet muillekin tätä "halpaa harrastusta". Yleensä he huomaavat hyvin pian, ettei se niin halpaa olekaan. Ilman yhdenkään euron käyttämistä voi toki tehdä välineet ja melkein missä vain, jopa Grönlannin jäätiköillä. Mutta tässäkin tapauksessa hinta maksetaan isona ajankäyttönä. Tuo ajankäyttökin on pakko perustella itselleen, jotta olisi motivaatiota jatkaa. Perusteet ovat jälleen kerran kulttuurisia, eivät niinkään käytännöllisiä.

[T. Manner]

[Aino]

Jos olisin vähänkin arempi aloittelija niin minut olisi jo ajettu pois tältä foorumilta Onneksi en ymmärrä pelätä, sillä asenteeni jousiammuntaan on sellainen hömppäromattinen ja mitä vähimmässä määrin teknis-semanttis-taitopainotteinen

Off topic mutta kysynpä kuitenkin - viittaako laminoitu jousi aina
lasikuitu-epoxyliima-puujouseen vai voiko laminoitu olla pelkästään puusta ja jostain liimasta? Vai mitä laminoitu tarkoittaa materiaalien kannalta?

[Rakonczay]

No mulla on ainakin kotona kaksi laminaattijousta joissa ei ole muuta nykyaikaista ainetta kuin liimaa puun lisäksi. Eli laminaatti tarkoittaa vaan sitä että jousessa on kaksi tai useampi siivu puuta yhteen liimattuna.

Kerrankin jousikysymys mihin mä osasin vastata

[Rakonczay]

... ja heti meni pieleen eikä voi korjata. laminaattisiivut voi toki olla mitä tahansa materiaalia....

[Ari Rantala]

Juu. Laminaatilla tarkoitetaan minkä tahansa materiaalin kerroksittaista rakennetta jossa materiaalit eivät ole sekoittuneet toisiinsa. Laminaatti voi siis olla eri materiaaleista "kasattu" ja puulaminaateissa se tarkoittaa lähinnä sitä, että kerrokset ovat eri puulajia.

Ainakin toistaiseksi kaikki luonnossa kasvava on mielletty puuksi vaikka esim. bambun ja koivun rakenne on perin erilainen.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[T. Manner]

[Matti Matinpoika]

[Santtu Risku]

yksinkertaista. laminoitu jousi on jousi jossa on liimattu eri kerroksia puuta yhteenn, toimivaksi jouseksi. sillä ei ole väliä mitä liimaa on käyttänyt tai mitä puuta. laminaattijousi se on silti.
Jännejousikin on tavallaan laminaattijousi, mutta sitä kutsutaan jännejouseksi. sama pätee komposiittijousiin.
puhun nyt pelkästään luonnonmateriaalijousista.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[T. Manner]

[Ari Rantala]

Tuota...Komposiitti on kyllä hieman eri asia kun laminaatti. Komposiitissa toinen materiaali on yhdistynyt toiseen materiaaliin kun taas laminaatissa niiden välillä on selkeä rajapinta. Esim. lasikuitu on tyypillinen komposiitti. Hartsiin on lisätty kuituvahvistuksia. Lasikuitukomposiiteista taas voidaan tehdä laminaatteja...huh...meneepä kiemuraiseksi

Minä pidän jännejousta selkeänä laminaattina. Jos jänteet jotenkin saisi puun sisään se olisi komposiitti...toisaalta jänneselkä itsessään on komposiitti...eiku nyt en jatka yhtään enempää
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Matti Matinpoika]

[T. Manner]

[Jani Hyttinen]

tais juttu karkaa käsistä

[T. Manner]