Jousi

[Vol4]

Hola

Yritän kirjoittaa kohtalaisen tiivistä tekstiä koska viestistä tulee melko pitkä.

Pohjatietoja:
Tein tuossa muutama viikko sitten katajasta lonkkarin tapaisen jousen ja eksyin sen jälkeen tänne etsiessäni tietoa netistä. Oli huvittava huomata mitä kaikkea tein väärin. Kuvittelin mm. jouseni olevan jotenkin erikoisen jäykkä, vaikka se on vain vaivaiset 16 paunaa ja sekin turhan pitkällä vedolla.
Nyt haluaisin tehdä uuden ja uljaan jousen josta olisi tarkoitus veistää kunnon kanuuna ja ajattelin esittää läjän tyhmiä kysymyksiä. Olen selaillut palstaa sieltä täältä ja saanut paljon uutta tietoa, mutta foorumin ongelma on sama kuin kaikilla keskustelupalstoilla. Tieto on levitettynä tuhansien viestien, viestiketjujen ja "väittelyiden" sekaan josta sitä on vaikeaa löytää. Pahoitteluni jos nämä asiat on jo käsitelty täällä aiemmin.

Jousi:
Haluaisin tehdä helpohkon aloittelijalle sopivan, mutta silti hyvän jousen. Käyttötarkoituksena lähinnä omaksi huviksi ammuskelu satunnaisiin maaleihin (pahvilaatikot, taulut). Jousesta olisi tarkoitus tehdä n. 70 senttimetrin vedolla oleva 50 paunainen suht pitkä keskeltä ampuva jousi. Ilmeisesti lavoista tehdään yhtä pitkät ja "keskeltä ampuvuus" (nuolen pää tulee jänteen keskikohtaan kun jousi viritetään) toteutetaan kahvaan? Olisiko kenelläkään hyvää ohjetta tai kuvia tällaisen jousen tekoon. Lähinnä kiinnostaisi kuvat joista pystyy kopioimaan mallin, puun kanssa työskentely on verrattain tuttua hommaa.

Puu:
Mikä puu soveltuisi parhaiten? Asun Kuopion tienoilla ja esim. saarnia en pienellä kävelylenkillä löytänyt ja sen löytäminen täältä taitaa olla turha toivo muutenkin, ellen jossain torin vieressä käy yön pimeinä tunteina sahan kanssa. Yksi poikkeuksellisen iso kataja olisi myös josta saisi varmaan 4 todella hyvää jousta, mutta en taida rohjeta kaataa sitä, vaikkei kataja enää rauhoitettua olekaan. Mitenkähän toimisi tuomi, vaahtera, tai joku muu vastaava puu ja minkä ikäistä puun olisi hyvä olla? Joku tuollainen 10-15 vuotta vanha koivu olisi tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä.

Nuolet:
Mistä ja minkälaisesta puusta syntyy parhaat nuolet? Tein yhden nuoresta pihlajasta ja sillä tuntuu olevan oma elämä. Se taipuilee miten sattuu lukuisista suoristuksista huolimatta. Nuolten erikseen veistäminen tuntuu olevan jossain määrin hankalaa hommaa ja järkevimmältä tuntuisi tehdä nuoli periaatteella kuoret ja oksat pois sopivasta vesasta. "Sorvina" käytin viimeksi porakonetta ja se toimi yllättävän hyvin.

Ampuminen:
Olen huomannut kuvista ja videoista että kaikki ampuvat jousella siten, että nuoli tulee rystysten puolelle, ikään kuin sisäpuolelle, miksi? Onko tämä vain valintakysymys (itselleni luonnolliselta tuntuu ampua nuoli ulkopuolella). Ammun nyt niin että pidän nuolen päästä kiinni, viritän jousen ja lasken irti - vahvemmalla jousella tuo ei tule onnistumaan. Kuuluuko nuolien pysyä kevyesti kiinni jänteessä jousta viritettäessä? En löytänyt hyvää tekniikkaa millä olisin saanut viritettyä jousen jänteestä, sekä pidettyä nuolen paikoillaan.

Lopuksi vielä pahoitteluni kaikkien jousiammuntaan liittyvien termien raiskaamisesta. Osa on täältä (väärin?) poimittuja ja osa käännetty englannin kielisistä vastaavista termeistä.

[Tuukka Kumpulainen]

Paras puu on se, mitä lajia paras löytämäsi aihio sattuu olemaan. Jousipuiden lista on Savossakin pitkä kuin nälkävuosi, kun puistojen ja puutarhojen antimet lasketaan mukaan. Suoruus, suorasyisyys, oksattomuus ja riittävä läpimitta ovat tärkeämpiä kriteereitä kuin laji. Tietyt puut ovat kyllä kerta kaikkiaan liian heikkoja hyvän 50-paunaisen tekoon varsinkaan aloittelijan osaamisella. Koivu johtaa tätä listaa. Jos olisin Kuopion nurkilla jousipuun haussa, etsisin metsästä tuomea tai vaahteraa. Kulttuurimaisemasta tuomipihlajaa. Eiköhän syreenikin pärjää siellä enemmän kuin hyvin.

Jos teet jousen niin, että puun kuoren alainen ulkopinta muodostaa jousen selän, on jousipuulla oltava sen verran läpimittaa että jousen selästä tulee riittävän litteä vetorasitukseen nähden. Esim. tuomi- tai vaahteraflättiksen raaka-aineella olisi hyvä olla halkaisijaa tuollaiset 15 cm. Tuomipihlaja tai syreeni kelpaavat vahvoina puina paljon pienempinäkin.

Ihan kuten jousissa, nuolissakin disaini ja työnjälki ratkaisevat enemmän kuin käytetty puulaji. Vesa on kuivattava huolella ennen kuin siitä saa kalua. Hyviä vesanuolia on Suomessa tehty mm. tuomesta, pihlajasta, koivusta, kanukasta, vaahterasta, syreenistä ja ruususta. Vesanuolet ovat pitkävetoiselle (~70 cm) ampujalle vähän hankalia, sillä riittävän suoria pitkiä vesoja on metsässä murto-osa hyvien lyhyiden vesojen (<60 cm) määrästä. 95% pitkän vedon ampujista käyttääkin lohkovarsia, enimmäkseen mäntyä. Valmista, laadukasta mäntykeppiä saa jousiammunta-alan yrityksistä. Lohkovarsia voi tehdä myös itse höyläämällä. Työtä ei loppujen lopuksi ole paljon enempää kuin vesanuolissa, jotka joutuu joskus työläästikin ja toistuvasti suoristamaan ampumakelpoisiksi.

Nuoli tulee rystysten puolelle siksi, että klassista jänneotetta (kolme sormea jänteellä, jänne ekassa nivelvälissä, nuoli etu- ja keskisormen välissä) käytettäessä sormet pyrkivät kampeamaan nuolta oikealle. Kun nuoli on rystysten päällä, pysyy se tukevasti jousen kahvaa vasten. Jos nuoli pannaan sormien puolelle ei se tahdo pysyä paikoillaan. Nuolivarren ottaminen mukaan tähtäyskuvioon on myös helpompaa, kun keppi osoittaa suoraan kohteeseen eikä "kierrä" kahvaa.

Kuten olet jo huomannut, vahvistamaton nipistysote ei kelpaa kuin 16-paunaisten jousten jännittelyyn. Kannattaa suosiolla opetella klassinen ote tai jokin vahvistetun nipsarin variaatio ennen kuin tarttuu 50-paunaiseen jäkkärään.

Nuolen on tosiaan tarkoitus pysyä jänteellä kiinni pitelemättä. Nokin puristaminen on hyvä keino sössiä laukaus. Hyvin tehty nokki on jänteeseen sopiva niin, että se pysyy jänteellä paikoillaan ihan itsestään mutta irtoaa siitä pienellä näpäyksellä.

[Ari Rantala]

Tuukka kertoikin jo kaiken oleellisen mutta lisätään nyt listaan vielä pihlaja. Pihlaja on helppo puu työstää ja kohtuullisen lujakin ja sitä on yleensä helposti saatavilla. Ongelmana pihlajassa on sen voimakkaasti kiertynyt kasvu ja siitä johtuva jousen kääntyminen aikaa myöden propellille.

50 paunainen jousi on melko stydi peli pahvilaatikkojen ampumiseen. Muista varmistaa tausta kunnolla ettei satu vahinkoja
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[A.Arffman]

Saarnilankustakin on helppo tehdä eikä ole kovinkaan kallista.
Kuopion puukeskuksessa pitäisi olla vielä jäljellä, sieltä saa myös 8mm mäntyrimaa joka on ainakin minulla toiminut nuolissa

[Juri]

Tulipa paljon hyviä kysymyksiä, ja vielä tiiviissä paketissa.
Tuukalta ja Arilta saitkin jo nipun erinomaisia vastauksia, mutta joku seikat vaatii vielä hieman huomiota.

"Keskeltä ampuvuus" kannattaa unohtaa heti kättelyssä, siitä ei koidu puujouselle kuin harmeja. Siitä ei ole apua tähtäämiseen eikä nuoli lennä keskeltä yhtään paremmin, pikemminkin päinvastoin.
Syvän kolon kaivaminen jousen keskelle, missä rasitukset ovat suurimmillaan, joko rikkoo jousen tai vaatii hankalia ja oudon näköisiä vahvistusratkaisuja.

Nuolen lähdöstä huolehtii ikiaikainen ystävämme "jousiampujan paradoksi".
Nuoli lähtee leveämmänkin kahvan päältä suoraan sinne minne se osoittaa, mikäli se on jäykkyydeltään sopiva jouseen sekä ampujan vetopituuteen.
Pähkinänkuoressa:
1. Jänne irtoaa sormista hieman sivuviistoon ja potkaisee lujasti nuolen perää. Tämä saa nuolen taipumaan, perä vääntyy ampujaa kohti ja kärjen puoli varresta lyö jousen runkoon.
2. Nuoli jatkaa eteenpäin ja tekee vastaliikkeen, taipuu siis vastakkaiseen suuntaan ja samalla ohittaa jousen kahvan.
3. Nuoli valitsee suuntansa ja jatkaa lentoaan. Venkoilu laimenee pikkuhiljaa matkan edetessä.

Suosittelen perinteistä mallia, sellainen toimii varmasti. Parinkymmenen tuhannen vuoden evoluutioprosessi on hionut tästä hienosta aseesta pois kaiken turhan ja tarpeettoman, ainoastaan toimivat ratkaisut ovat jääneet.

50 paunainen on aloittelijalle liian jäykkä. 30-40 paunaisella oppii ampumaan paljon paremmin. Notkeampikin voi olla.

Täältä lisää lukemista:
http://www.perinnejousi.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1996&sid=97d19884c62aa45b6edf1d22462f3880
http://www.perinnejousi.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1036&view=next&sid=c3e11700d31cf5cf00c371f1921ff091

[Lehtis]

Kaveri taitaa "keskeltä ampuvuudella" tarkoittaa jousen pituuden keskikohtaa, ei lovettua hyllyä...

[Ari Rantala]

[Juri]

[Vol4]

Laitetaampa päivitystä tänne, kiitoksia kaikille vastauksista.

Juu tarkoitin sitä että ammuttaessa nuoli tulisi jänteen (ja jousen) keskikohtaan pituussuunnassa (ei leveys). Ilmeisesti nuolia on hankalampi tehdä jos jousi ei ole tuossa mielessä symmetrinen. Tai näin ainakin minulle youtubessa väitettiin. Kuulemma nuolen toinen pää liikkuu nopeammin kuin kärki joka aiheuttaa nuoleen enemmän taipuilua ja nuolen oikea pituus on tuolloin tärkeämpää.

Päädyin tuomeen jonka käyn kaatamassa myöhemmin tänään. Rungossa on n.170 cm pitkä pätkä täysin suoraa ja oksatonta kohtaa josta luulisi syntyvän hyvän jousen jos en kämmää jotain. Jos saan sen poikki niin siirryn pihlajaan, taidan käydä etsimässä ja kaatamassa myös jonkun sopivan pihlajan. Ompahan yksi runko sitten varastossa, ja jos saan katkottua myös pihlajan käyn katajan kaatoon.

Kestääkö tuomi paremmin vetoa vai puristusta?

Edelleen kaipaisin kuvia, nyt erityisesti tuomijousista tai malleista jotka sopivat tuomelle. En löytänyt näitä netistä, porukka tuntui lähinnä tekevän nuolia tuomesta kun englanniksi etsin, ehkä käytin väärää termiä tai tuomi ei ole suosittu materiaali maailmalla.

Tein tuossa äsken penkin tilleröintiä varten, vai miksi lie pitäisi kutsua. Olen vain nähnyt että muillakin on tällaisia . Laitetaan vielä pari kuvaa ja muutetaan tämä ketju build alongiksi jos tästä olisi jotain hyötyä muille aloittelijoille.

Sirkkelillä ajoin uran tuohon ja tein uraan sopivan kelkan. Kelkkaan kiinnitin narun johon voi laittaa painoja ja ruuvin johon jousen jänteen saa kiinni.



Tuossa vielä toiselta puolelta kuva. Lisäksi merkkasin 65 sentin, 70 sentin ja 75 sentin kohtiin viivat joista tiedän olevani lähellä haluttua vetopituutta. Pitänee vielä laittaa tuohon erikseen jotkut siirreltävät tapit joihin jousen saa hetkeksi vireeseen, että näkee jousen symmetrisyyden veistettäessä.



Ainakin sain aikaan paljon sahanpurua jos en muuta.