Jousi

[Ari Rantala]

En sitten keksinyt muutakaan otsikkoa tälle mutta kelpaahan se tuokin.

Olen tässä jo pariinkin otteeseen törmännyt arvosteluun siitä, että olen ottanut mallia kehittyneemmästä (nykyaikaisemmasta) jousesta. Kieltämättä niin onkin mutta en oikein ymmärrä mikä siinä mättää.

Malli on jossakin suhteessa nykyjousen malli mutta jos tehdään puujousi niin alkuperämallista jää jäljelle oikeastaan vain muoto.

Se esipuheesta. Primitiivisten jousien kehitys on aina mennyt tällä samalla kaavalla. Sodan, kaupan, ryöstelyn tai jonkun muun joukkohipan seurauksena on saatu hieman parempi värkki kuin mitä oma on. Sitä on sitten koitettu kopioida ja/tai ainakin siirtää niitä hyviä ominaisuuksia siihen omaan versioon. Suomalaisugrijousena tunnettu kaksipuinen ei ole aikalaisten saamelaisten oma keksintö vaan selkeä apinoitu kopio.

Kaikenlainen kopiointi ja apinointi on siis erittäinkin primitiiviä huolimatta siitä miten siihen jokuset primitiiviharrastajat täällä suhtautuvat.

Kommentteja? Tiukkoja mielipiteitä? Vittuilua?
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Juri]

[Simo Hankaniemi]

Minunkin mielestäni pohjois-euraasialainen yhdistelmäjousi on keksitty jossain tuolla alueella. Alunperin siinä ei ole ollut siyaheja, ne on varmaankin omaksuttu myöhäisessä vaiheessa etelämpää sarvi-komposiiteista. Lylyvatsainen yhdistelmäjousi on varsin ainutlaatuinen kapine ja täysin sopeutunut pohjoiseen kosteaan ilmastoon. Näkisin sen kotoperäisenä keksintönä. Kaksipuinen jousi on lisäksi huomattavasti yksinkertaisempi peli kuin sarvi-puu-jänne -yhdistelmä. Tuntuu loogiselta, että kehitys olisi mennyt nimenomaan yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan. Eli kaksipuinen jousi olisi vanhempi kuin sarvikomposiitti. Tätä voi olla kuitenkin vaikea todistaa. Kaksipuisen korkeasta iästä vihjaa kuitenkin jo sen valtavan laaja levinneisyysalue, Skandinaviasta Itä-Siperiaan.

[T. Manner]

[Ari Rantala]

[T. Manner]

[Ari Rantala]

Saamelaiset ovat ehkä hieman väärä nimitys tuolle kivi- ja pronssikautista perua olleelle pyyntikansalle. Heistä on käytetty myös nimeä Lappalaiset eikä sekään tarkoita samaa kuin nykysuomessa.

Lueskelin noista lappalaisista taannoin Carpelanin kirjoituksia vuosilta 1984 ja 1992. Opuksien nimiä en muista.

Luin uudelleen myös tuon Janne Vilkunan prujun Muinaisten eränkävijöiden jousista. Myös siinä mainitaan Lappalaiset. Vilkunan tekstit ja arviot tukevat myös tätä esittämääni kehitysteoriaa lukuisine viitteineen.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Martti Auer]

[Martti Auer]

Tiivistääkseni tämän lyhyesti, niin suomalais-ugrilainen yhdistelmäjousi on tehty lähinnä olosuhteiden pakosta.

Mista herääkin mielenkiintoinen kysymys, että nämä saamelaiset, miksi nämä olisivat apinoineet mitään? Tiesivätkö saamelaiset että sellainen ja sellainen jousi on hyvä jossakin kaukana idässä? Ostivatko nämä jonkun yhdistelmäjousen ja katsoivat että se toimii ja alkoivat apinoida sitä, sinällään niin hataria väittämiä ettei ole toista, ei sitä voi edes muduksi sanoa.

Yleensä joidenkin tutkijoiden tutkimuksiin kannattaa suhtautua varauksella koska näillä voi olla vaikka mitä motivaatioita tai mieltymyksiä miksi näin pitäisi olla.

Mikäli tutkitaan aasialaismallista yhdistelmäjousta, niin voihan sitä tarkastella ulkoisesti, mikä ei välttämättä paljasta että miksi niin pitäisi olla, varsinkin haarjaantumattomien silmissä. Miksi sen pitäisi olla yhtäkkiä yhdistelmä tai mihin kiinnitetään huomiota. Sellaista jousta ei kykene tekemään jos pelkästään apinoi tämän ulkoisia muotoja, ehkä mikäli käyttää moderneja materiaaleja, mutta silloinkaan ei tule selville että miksi niin pitäisi olla. Käytetään vain moderneja materiaaleja, kuten hiilikuitua ja sen pitäisi pelittää.

Nykyjousissakin, kuten olympiajousissa, varmaan perinteinen muoto on aika pitkälle dominoiva itseasiassa, jousessa on kaksi lapaa ja ne saattavat kaartua sillä ja sillä tavalla, lapojen tilalla ei ole jotakin muuta. Jousen ominaisuuksia ja vakautta on parannettu moderneilla materiaaleilla ja laitteilla, nämä koostuvat yleensä monista eri osista ja ovat varmaan paljolti laminaatteja.

Yhdistelmäjousi? Joka olympiajousi olisi myös apinoitu lähinnä kaupanteon kautta? Olympiajousi on kehityksen tulosta. Mistä on sitten löydetty yhtäkkiä lylymäntyä? on ensin apinoitu jotakin toista jousta ja sitten lähdetään etsimään siihen materiaalia metsästä, ym. Vaikuttaa lottoamiselta.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

Kuten Hankaniemi tässä mainitsikin, niin kehitys olisi mennyt yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan. Eli suomalais-ugrilainen yhdistelmäjousi olisi alkuperäisempi jousen muoto mitä aasialaismallinen yhdistelmäjousi. Yhdistelmäjousi olisi saapunut kaukaa pohjoisesta, missä on niukalti hyvää jousipuumateriaalia, miksi jousta olisi vaikeata tehdä silloin yhdestä puusta. Tällainen yksinkertaisempi yhdistelmäjousi olisi sitten kehittynyt enemmän ja enemmän monimutkaisemmiksi laitteiksi kuten olympiajousi on kehittynyt joistakin muista jousista, mikä kehityskaari on huomattavasti paljon loogisempaa.

Kehitys olisi siis aivan päinvastaista mitä Rantala väittäisi, Rantalan väittämän mukaan saamelaiset olisivat yksinkertaisia otuksia jotka eivät osaa tehdä asioita muuta kuin apinoimalla.

Logiikka, tutkimuksissa on otettava aina huomioon logiikka, todellakin. Logiikkaa. Mudussa on oltava myös logiikkaa. Osilla tutkijoilla asiat tuppaavat olemaan yleensä pelkkä höttöä.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Ari Rantala]

Martti. Älä Rantaloi joka asiaa. Sinulla alkaa olla selvästi ongelmia erottaa Rantala ja tunnettu historia.

Minun tekstini perustuvat historiaa tutkineiden ja siitä kirjoittaneiden henkilöiden kirjoituksiin. Eivät siis ole omaa keksimääni eivätkä siten henkilöidy minuun muuten kuin julkituonnin kautta.

Sinun väitteesi eivät perustu mihinkään. Tekstisi taas henkilöityvät erittäin vahvasti. Auer. Minusta sinä olet pelle jonka jostain syystä annetaan mellastaa tässä foorumissa jossa oikeasti pitäisi puhua asiaa perinnejousista.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Simo Hankaniemi]

[Ari Rantala]

[Juri]

Minä en kyllä usko tuohon kopiointiteoriaan laisinkaan. Miksi kopioida jotain mikä ei paikallisissa olosuhteissa toimi ollenkaan hyvin?
Pitkillä metsästysreissuilla pohjolan kosteissa olosuhteissa Sarvijänne-komposiitti ei takuulla olisi tehnyt kummoistakaan vaikutusta suorituskyvyllään. Nämä hemmot olivat metsästäjä-keräilijöitä, eivät mitään ratsastaja- tai soturikansoja.

Tämä keksintö on kuitenkin loogisen yksinkertainen. Yhdistetään kaksi eri puulajia jotta saisi käyttöön niiden parhaat ominaisuudet.
Lyly ei mene kosteudesta miksikään, päinvastoin muuttuu vain tiukemmaksi.
Koivu taas pitää vetopuolen kasassa ja matsaa hyvin yhteen puristuspuolen voimien kanssa.

Korvat ihmetyttävät minua enemmän. Ne ovat ehkä olleet välttämättömiä rakenteen koossa pitämiseksi, kalannahkaliimaus ei välttämättä pidä riittävän hyvin kaksipuisissa kärjissä. Pito varmasti paranee kun vatsakappale asetetaan puskuun korvien väliin.
Kärkiä on myös vaikeampi suojata kosteudelta kuin muita osia lavoista.

[Juri]

Minusta vaikuttaisi suorastaan todennäköisemmältä että komposiittijousen rakenteita olisi ennemminkin "apinoitu" kaksipuisesta jousesta, sekä kehitetty eteenpäin paikallisia olosuhteita ja tarpeita vastaavaksi.

[Ari Rantala]

[T. Manner]

[jkekoni]

Sarvi muuttuu hauraaksi pakkasessa.

[Ilkka Seikku]

Uskoisin kyllä että kaksipuinen jousi on hyvinkin todennäköisesti keksitty ihan itsenäisesti, ilman vaikutteita..
Kyllä sitä tuli itsekin poikasena katseltua miten kuusen oksat kosteilla keleillä taipuivat ylöspäin. Ja vaikken viisas mies olekaan, niin oletin puun ominaisuuksilla olevan jotain tekemistä asian kanssa. Kostea keli, oksa taipuu ylöspäin, ylä ja alapuolen on pakko olla erilaiset.
Ja tuo asia on varmasti tullut mieleen seuraavaa joustaan suunnittelevalle muinaiselle tunari-jousentekijälle, jonka jouset järjestäen lerpahtivat myötäkäyriksi. "Perhana, saiskos tota mystistä oksien taipumaa käytettyä jotenkin hyväkseen, ettei aina kaikki vittuilisi..?"

[Juri]

[T. Manner]

[T. Manner]

[Ilkka Seikku]

[Ari Rantala]

Hyviä kommentteja vaikka eivätkään puolustakaan omaa näkemystäni.

Palaan tuohon Jurin kommenttiin Insulanderin epäilyistä siitä, että tämä Ugrilainen kaksipuinen olisi se puuttuva linkki. Olen täysin samaa mieltä Insulanderin kanssa tässä.

Mielipidettä tukee sekin seikka, että "aikajälki" Mesopotaniasta länteen on täysin selvä ja nuo Vienanmeren löydöt ovat jo ihan kotikulmilla. Olisi jotenkin käsittämätöntä jos se olisi hypännyt tästä yli jättämättä jälkeäkään.

Toisaalta pitää muistaa, että on niin muuallakin käynyt. Japanilaisilla oli jo oma jousensa eivätkä vissiin nähneet mitään syytä vaihtaa sitä mihinkään. En kyllä tiedä varmaksi onko Japanissa käytetty myös sarvijännejousia mutta ainakaan en ole löytänyt niistä mainintoja.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Simo Hankaniemi]

[quote="Ari Rantala"]

[Simo Hankaniemi]

Kyllä Suomessa sataa paljon verrattuna niihin aro- ja autiomaa-alueisiin, mitkä ovat perinteisesti olleet sarvikomposiittien siunattua aluetta. Esim. USA:n suurilla tasangoilla sataa keskimäärin noin puolet siitä mitä Etelä-Suomessa. Keski-Aasian sademääriä en nyt muista ulkoa, enkä tähän hätään ryhdy tarkistamaan, mutta käsittääkseni ne ovat vielä kuivempia alueita. Unkari on marginaalista aluetta puheena olevalle jousityypille, kuten myös nomadismille.

[Juri]

[Matti Matinpoika]

[T. Manner]

[Ari Rantala]

Yksi asia tuossa ilmastossa on sekin, että puhutaan noin 2000v takaisista ajoista. Minulla ei ole haisuakaan kuinka paljon täällä silloin satoi.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Juri]

Juu, ja jurtassa jousen kuivaus onnistuu hyvin. Ei edes tarvitse erillistä telinettä, katon kannatipalkit nuotion yllä ovat juuri sopivan malliset. Lämpö pysyy sisällä ja ilma on kuivaa. Tätäkin on sattumoisin tullut kokeiltua.

Joka tapauksessa, päinvastoin kuin yksipuisessa-, jännejousessa tai sarvi/jänne-komposiitissa, kaksipuisessa lylyvatsaisessa jousessa kuivaus/kuivanapito ongelmia ei ole.

Saamelaiset ja muinaisuomalaiset tunsivat lylyn ominaisuudet hyvin. Siitä on tehty reen jalaksia ja vaikka mitä, jopa myös yksipuisia jousia.
Yksipuisessa lylyjousessa ongelmana on tietysti vetolujuus. Jousi ei kärsi kosteudesta mutta saattaa arvaamattomasti hajota kesken metsästysreissun.
Joku neropatti sitten jossain (lännessä tai idässä) keksi lisätä koivua selkään.
Suosionsa sekä levinnäisyytensä johdosta voisi päätellä keksinnön toimineen käyttötarkoitukseensa varsin hyvin, olleen suorastaan ylivertainen muihin sen aikaisiin malleihin verrattuna.

[Juri]

Matti latoo jousiaihioita kuivumaan nuotion ylle. Ulkona oli yöllä kylmää ja kosteaa, sisällä taas kuivaa ja lämmintä. Tähän ei laavussa kykene.
Kodassakin voi olla vaikeaa saada jousi vaaka-asennossa riittävän korkealle.
Kuva on Bulgariasta, jurtta on valmistettu Mongoliassa.

[T. Manner]

[Ari Rantala]

Muistaisin, että tuo menee aika snadiin kokoon purettuna ja kulki kätsästi mukana. Ei nyt repussa sentään mutta hevosiahan oli.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Juri]

Juu, kokoon menne ja hevosella kulkee, älyttömän kätevä asumus. Kesähelteillä voidaan myös liepeet kääriä ylös, pakkasilla siitä taas saadaan tiivis ja lämpöinen.

Hevoset, jurtat ja käkkyräjouset kuuluvat samaan elämisen muotoon, kaikki yksityiskohdat tukevat toisiaan. Sama juttu oli taatusti muinaisuomalaisillakin. Pitkä kaksipuinen jousi olisi mielestäni ollut mongolille suhteellisen hyödytön, kuten komposiittijousi ugrilaiselle eränkävijälle.

Nyt kai kuitenkin on kysymys siitä että mikä keksittiin ensin.
Yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan mennessä järjestys on ainakin näissä harvinaisen selvä: 1. Yksipuinen jousi 2. kaksipuinen jousi 3. sarvi/puu/jänne-komposiittijousi.
Kaksipuisen jännevahvisteisen Novgorodin jousen voisi sijoittaa ykkösen ja kakkosen väliin. Mutta mihin kohtaan sijoittuu yksipuinen jännejousi?
Onko keksintöjen aikajärjestys välttämättä sama?
Vaikea ainakaan kuvitella että monimutkainen komposiittijousi olisi tuosta vaan rykäisty tyhjästä kasaan, ilman mitään välivaiheita.

[Simo Hankaniemi]

Ainakin Amerikassa keksintöjen aikajärjestys on selvä: 1) yksipuinen jousi, 2) jännevahvisteinen yksipuinen jousi, 3) sarvijousi.

Lisäksi on muutamia kirjallisia tietoja Novgorodin jousta vastaavista jousista, eli kaksi laminoitua puuta ja selässä jänteitä. Tämä viimeksi mainittu on melko harvinainen, muistan lukeneeni vain havasupaiden ja menomineiden kohdalla tästä jousesta. Amerikassa tämä malli on selvästi kehittynyt yksipuisesta jännejousesta, sillä ei ole mitään yhteyttä sarvijousiin.

Sitten ovat vielä eskimoiden sarvi-jännekaapelijouset, joita pidän suhteellisen uusina juttuina. Kuulunevat vaiheen kaksi periodiin. Sikäläisessä ilmastossa jänteitä ei voinut liimata selkään, joten ne olivat kaapeleina ja puun vaikean saatavuuden vuoksi runkona oli usein karibun tai myskihärän sarvi (tai sarvenpalat, jotka oli harsittu yhteen).

[Ari Rantala]

Hmmm...pitäisiköhän pyknätä sen iänikuisen sadekatoksen sijasta kesäjurtta pihaan...

Alan olla kopiointiteoriani kanssa melko heikoilla mutta jaksan silti vielä hieman inttää

Löydökset muualta lähialueilta: 1000eaa-1800jaa. Lappalaisjousilöydökset skandinaaviasta: Örbyhusin jousi ja sekin jostain 1700jaa tienoilta. Oslon vanhankaupungin kaivauksissa on kyllä löydetty 1200-luvun puolivälin tienoilta olevia jäänteitä kaksipuisista joten vanhempiakin varmasti on.

Hassua muuten etten löydä mistään mitään selkeätä arviota siitä, mihin ajankohtaan tämän kotimaisen mallin keksiminen/kopiointi ajoittuu.

Se, että värkkien säilyvyys on huono ja niitä on varmasti ollut paljon ennenkin tuota 1200-lukua, ei poista sitä tosiasiaa, että komposiittirakenne sarvijänteineen on hitosti tätä kotipuolen värkkiä vanhempi ja olen vahvasti siinä uskossa, että niitä olisi kauppiaiden mukana tänne kulkeutunut. Perustuihan kaupankäynti tuolloin pitkälti vaihtokauppaan ja pidän todennäköisenä, että jousi olisi ollut maksuna riistasta ja nahoista etc.

Yksipuisella jousella ikänsä metsästänyt primiheppu sai käteensä jotain todella "makiaa" ja kopioi. Kyseessä ei siis olisi "luonnollinen jatkumo" yksinkertaisemmasta kehittyneempään vaan oman kulttuurin ulkopuolelta tullut kehittyneempi jousi josta on otettu mallia ja ainakin oivallettu vatsa- ja selkäpuolen eri materiaalien edut.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Tuukka Kumpulainen]

Rantala arveli tuolla threadin alussa että mutua on näissä hommissa aina paljon, kiistattomia todisteita kun ei ole. No, radiohiiliajoitettu jousen lylyvatsa on mielestäni kiistaton todiste. On mielenkiintoista, että yhtään lylyvatsaa ei ole ajoitettu rautakauden loppua vanhemmaksi, vaikka vanhemman rautakauden ja aiemman esihistorian muuntyyppisiä jousia tunnetaankin. Monipuisen jousen laaja levikki viittaa pitkään esihistoriaan, mutta ei sitä todista. Kerta kaikkisen hyvä innovaatio voi levitä kovallakin vauhdilla kulttuurisesti melko yhtenäisellä, kauppareittejä risteilevällä alueella, kuten Pohjois-Euraasian taiga- ja tundravyöhykkeellä. Alue on laaja, mutta jo kampakeraamisella kivikaudella on Uralin takaa tullut reenjalaksia ja korulusikoita Suomeen saakka. Kyllä kuormaan mahtuu jäkkärä tai parikin.

"Kumpi oli ensin"-kinastelu haiskahtaa vähän tunkkaiselta diffusionismilta. Rinnakkaiskehitys, eli saman periaatteen tai käytänteen omaksuminen itsenäisesti eri alueilla, on monasti parempi selitysmalli. Lopullisessa muodossaan pohjoiseuraasialainen monipuinen jousi mielestäni lainaa ihan selvästi eteläisempiä komposiitteja. Mutta ajatus liimata samaan kaareen eri matskuja voi olla ikivanhaa paralleelikehitystä eri puolilla Euraasiaa. Sarvikomposiiteista on todisteita 2500 eaa. alkaen, lylyvatsoista n. 900 jaa. alkaen. Todisteiden valossa monipuinen jousi on manner-Euraasiassa paljon nuorempi keksintö kuin sarvijännekomposiitti.

Ei sarvikomposiitit syntyneet Mesopotamiassa tyhjiössä. Alueella oli laajaa puutavarapulaa ja mm. huonekaluteollisuudessa otettiin käyttöön erilaisia laminaattirakenteita, materiaaleja yhdisteltiin ennakkoluulottomasti. Siitä oli luontevaa lähteä liimaamaan jousiakin kasaan kimmoisista proteiininkappaleista vaikka monipuista jousta ei olisi koskaan nähtykään.

Parituhatta vuotta sitten Suomessa oli erityisen kosteaa ja viileää. Subatlanttinen kausi on ilmastollisesti huonoin jakso koko jääkauden jälkeisessä Suomessa. Ajanlaskun vaihteen molemmin puolin koettiin vielä kaksi erillistä ympäristökatastrofia, jolloin mm. männyn kasvu pysähtyi kokonaan. Viimeisten jalopuulehtojen näivettyessä, soiden levitessä ja veden vihmoessa oli Pohjolassa otollinen maaperä lylyvatsaisen jousen käyttöönotolle. Vähän niinku raudan käyttöönotto: hiffattiin, että omasta rutakosta saa metallia, joka on parempaa kuin kallis tuontipronssi ja raudankäyttö levisi nopeasti yli maan. Siitä, tapahtuiko monipuisen jousen käyttöönotto tuolloin ei tosin ole mitään todisteita.

[T. Manner]

[Juri]

Tuota voisi sanoa jo aika hyväksi yhteenvedoksi.

Staattiset "korvat" minua vaan vieläkin ihmetyttävät ja kummastuttavat. Pitkässä kaksipuujousessa niistä ei luulisi olevan erityistä tehollista etua, pikemminkin vain lisäävät kärkien massaa, suuritöisiäkin ovat. Luulisi toisaalta että niissä on todella ollut jotain rakenteellisesti välttämätöntä koska ovat sellaiset kuitenkin lisänneet.

Minulla ei vieläkään ole lylyä mutta ajattelin silti kokeilla tuota Ugrimallia myötäkäyrän katajan puolikkaalla ja pihlajaselällä.
Kun liimaan palat yhteen, niin saan jo automaattisesti aikamoisen refleksin lavan taipuviin osiin. Korvat lisäämällä vastakäyryys kasvaa jo melko tolkuttomaksi. Jousesta tulee erittäin hankala tilleröitävä ja vaarana on että se alkaa taipua sivusuuntaan.
Pitäisiköhän joustaa vääntää liimauksen yhteydessä "Perry-defleksille"? Sekin tuntuisi oudolta.
Kaksipuisista jousista näkemissäni kuvissa sivuprofiili on korvia lukuunottamatta suhteellisen suora. Onko niissä hirmuisesti settiä, vai mistä ihmeestä on kysymys?

[Tuukka Kumpulainen]

Kyl maar pitkät sakarat tasoittaa pitkänkin jousen vetoa. Monissa siperialaisjousissa on kovasti kärkitoiminen tilleri joka stakkaisi pahasti ilman sakaroita. Siperialaiset nuolet, ihan kuten norjansaamelaisetkin, ovat järkyttävän raskasta pulikkaa. 60 grammaa on normaali piilin paino. Kärkimassa ei ehkä paljoa vaikuta kun nuoli on tarpeeksi raskas.

Oma hypoteesini on, että sakaroilla on saatu tasainen veto ja sitä kautta raskaaseen nuoleen suht hyvä ja ennen kaikkea stabiili heitto vetopituuden vaihtelusta huolimatta, joka on Pohjolan oloissa, milloin poropeski päällä ja pakkasen kangistamana, milloin kesähelteillä sorsajahdissa ollut lienee suurta. Varsinkin ammuttaessa riistaa puuhun jyrkässä kulmassa paksuissa vaatteissa veto lyhenee tosi paljon. Vastakaarinen ja -käyräinen jousi on parantanut osumatarkkuutta, vaikka sitä ei t-paita päällä nurmikentällä ampuessaan uskoisikaan.

Siperialaisjousissa esiintyy suorahkoa profiilia, myötäkäyräksi väsynyttäkin mutta myös tiukkoja refleksejä. Esim. Kunstkameran kokoelmissa on n. 160-senttisiä jousia, joissa on sakarat mukaanluettuna tuollaiset 6+ tuumaa vastakäyryyttä, kaarella ei leveyttä kuin ~40 mm ja jousi linjauksiltaan virheetön. Kovan luokan ammattilaisen tekemää shittiä. Ei ihme että Jenisein varrella tehtyjä jousia kaupattiin Taimyrilla asti. Läheskään joka jannu ei pystynyt tekemään hyvää monipuista itselleen.

Kuten museojousten tapauksessa globaalisti, myötäkäyryys on usein jälkeenpäin syntynyttä, kun kokoelmajousia on jemmattu ties missä vuosikymmeniä jänteeltä purkamatta.

[Ari Rantala]

Mun suosikkiteoriani tossa jutussa on materiaalilähtöinen. Tarpeeksi pitkää sarvea ja jännettä ei ihan helposti saanut ja jäppiset tekivät siksi lyhyen joustavan osan johon matskut pituudeltaan riittivät ja hoitivat vedosta uupuvat tuumat sakaroilla. Tää on siis ihan mutua.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Simo Hankaniemi]

Kaksipuisia jousia ei voi todistaa sarvikomposiittien "kopioiksi" pelkästään sillä, että jälkimmäisistä on vanhempia arkeologisia todisteita. Vastaavasti vanhimmat todisteet kalaverkoista ovat Laatokan Karjalasta, mutta se ei tarkoita, että kalaverkot olisi keksitty Suomessa. Maailman vanhimmat keramiikkalöydöt ovat Japanista, mutta ne eivät välttämättä ole absoluuttisesti maailman ensimmäisiä keramiikka-esimerkkejä. Luetteloa voisi jatkaa loputtomasti. Arkeologiset todisteet todistavat yleensä vain sen, että jotakin on jostain löydetty. Löydöt ovat sattumanvaraisia.

Mesopotamian kuivassa ilmastossa todisteet sarvikomposiiteista säilyvät paremmin kuin todisteet puujousista Siperiassa. Lisäksi Mesopotamia on suhteellisen rajattu alue, jota kaikkien ilmansuuntien arkeologit ovat jatkuvasti pöyhineet 1800-luvulta alkaen. Eikä Siperiassa ole hallitsijoiden kivisiä steeloja, joihin olisi ikuistettu jousiurotyöt.

Vaikka sarvikomposiitit Mesopotamiassa olisivat vanhempia kuin kaksipuiset jouset Siperiassa, niin näiden välillä ei tarvitse olla mitään geneettistä yhteyttä. Ihmiset eivät useinkaan omaksu aivan toisenlaisen kulttuurin keksintöjä pelkästään siksi, että tietävät niiden olevan olemassa. Eivät USA:n itävaltioidenkaan intiaanit omaksuneet jännejousia, vaikka epäilemättä tiesivät niiden olemassaolosta. Kauppayhteydet olivat jo kauan ennen eurooppalaisten tuloa ulottuneet Kalliovuorille saakka. Idän intiaanit eivät ajatelleet, että "läntiset jouset ovat makeita, mutta eivät toimi meidän ilmastossamme, joten tehdäänpä oma versio samasta jousityypistä ja liimaillaan vaikka pihkalla jotain kasvikuituja jousten selkään". Idässä oli paljon hyvää jousipuuta, eikä mitään tarvetta ryhtyä leikkimään vahvikkeiden kanssa.

Siperiassa ryhdyttiin tekemään yhdistelmäjousia, koska siihen oli jokin pakko. Ilmastonmuutos kylmempään ja kosteampaan suuntaan on hyvä selitys. Jos hyvät puut katoavat tai käyvät harvinaisiksi, on pakko pärjätä huonommilla. Tuskinpa eskimotkaan väsäilivät hiukan säälittävän näköisiä karibu-kaapelijousiaan siksi, että halusivat matkia hienompia aasialaisia sarvikomposiitteja.

Pohjoisia kaksipuisia jousia on tutkittu niin vähän ja juuri kenelläkään tutkijalla ei ole ollut käytännön kokemusta näistä jousista, joten älykäs keskustelu näistä peleistä on aika vaikeaa. Voidaan vain spekuloida sitä ja tätä. Aivan ensimmäiseksi pitäisi kerätä yksiin kansiin olemassa oleva venäläinen perustutkimus, eli mitä kaikkea on löydetty ja mistä. Nämäkin tiedot ovat levällään kielimuurin takana.

[Tuukka Kumpulainen]

Mutta lyhyistä sarvista koottujen sarvikomposiittien sakarat eivät kerro miksi pitkistä puista tehdyissä pitkissä puujousissa oli sakarat, ellei monipuista jousta pidetä suorana myöhäisten sarvikomposiittien kopiona, samalla tavoin kuin esim. tiettyjä neoliittisia kivikirveitä, joihin on muotoiltu valinsauma kun esikuvana olleissa kuparikirveissäkin sellainen oli.

[Simo Hankaniemi]

[Tuukka Kumpulainen]

Totta, Simo.

Sanavalintani oli varmaan huono. Vähien löytöjen valossa ei tosiaan voi todistaa keksintöjen ikäjärjestystä. Mutta todisteita on vain komposiitin vanhemmuudesta, kaikki muu on mutua. Arkeologiassa pelataan löydöillä ja niistä saaduilla suppeilla faktoilla, koska muutakaan ei ole. Hypoteeseja voi aina toki esittää. "Monipuisen jousen täytyy olla vanhempi kuin komposiitin koska se on yksinkertaisempi" ei ole hääppöinen hypoteesi. Etelä-Afrikassa käytettiin viisi tuhatta vuotta sitten B-profiilisia jousia. Nykyisin siellä käytetään jousina lähes tilleröimättömiä, kuorittuja oksia.

Aika tyly tuomio löytöjen sattumanvaraisuudesta. Arkeologista tutkimusta tehdään valtavasti ja kaivaen tarkalleen sieltä mistä löytöjä voi huolellisen inventoinnin perusteella odottaa. Ei jotain varhaisneoliittisia asuinpaikkoja ole edes maailmanlaajuisesti määrättömästi. Maailman varhaisimpia keramiikkoja on etsitty sukupolvien ajan koko lailla "läpitunkevasti": asuinpaikka kaivetaan kerros kerrokselta läpi steriiliin maahan asti ja kaikki otetaan talteen (keramiikka säilyy äärimmäisen hyvin). Kun kymmenien vuosien globaalin tutkimuksen ja tuhansien keramiikka-ajoitusten jälkeen voidaan todeta Japanista löytyvän maailman varhaisin keramiikka eikä haastajaa löydy vuosiin, perustuu se vähän enempään kuin sattumanvaraisuuteen.

Jotkut löytötyypit kyllä ihan oikeasti peilaa enemmän tutkimustilanteen luomaa harhaa kuin muinaisia tosiasioita. Pohjoiseuraasialaiset puujouset on ehkä yksi näistä. Lähi-Idän ja Etelä-Siperian ensimmäiset komposiitit ovat vaan niin varhaisia, että minun on vaikea kuvitella monipuista jousta niitä vanhemmaksi. 4500 vuotta sitten taigalla elettiin syvällä kivikaudessa. Koivun ja lylyn liittäminen voitiin keksiä täysin riippumatta sarvi-jännekokeiluista, ehkä joskus varhaismetallikaudella. Voi olla, että sakaralliset monipuiset tulivat vasta rautakauden lopulla mistä vanhimmat ajoitetut, alunperin sakaralliset lylyvatsatkin ovat. Sakaroiden lainaaminen komposiitintekijöiltä on minusta luontevampi selitys kuin kotoperäinen siyah-innovaatio.

Olen vähän eri mieltä Mantereen kanssa "kapuloiden kuljettelun" tarpeellisuudesta. Ihan pelkkien kauppamiesten juttujen perusteella en usko syrjäseutujen eränkävijöiden lähteneen villeihin kokeiluihin perustoimeentulon saralla. Kyllä käteen on pitänyt saada uudenlainen työkalu, joka on niin vakuuttavasti parempi kuin vanha, että innovaatio juurtuu. Jousten kulkeutuminen pitkienkään matkojen päästä ei ole mikään epärealistinen skenaario.

[Simo Hankaniemi]

[Ari Rantala]

[Martti Auer]

[quote="Ari Rantala"]

[T. Manner]