Jousi

[heikki]

Olen tuossa veistellyt 175-senttistä tuomikepukkaa jousen mittoihin. Olen vasta lattiatilleröintivaiheessa. Aihiossa on sivuttaismutkia sen verran, että se tuottaa ongelmia jänteen linjauksessa. Lisäksi aihio on reilusti vastakäyrä, joten tilleröintinarun kanssakin on ongelmia tiedossa. Ajattelin siksi oikoa mutkia hieman lämmöllä (kuumailmapuhaltimella). Vaan miten se oikeastaan tapahtuu - tähän en löytänyt aiemmista keskusteluista selvää ohjetta, joten kysymyksiä on paljon.

Kuinka kuumaksi pitää lämmittää? Mikä on kuumentamisen ja paahtamisen ero? Meinaan että siinä vaiheessa kun puu on keskeltä kuuma sen pinta lie jo aika lailla paahtunut? Pitäisikö soveltaa samaa kuumennusaikasääntöä kuin höyrytaivutuksissa (jos näin on, niin höyry tuntuu houkuttelevammalta)? Kuumennanko ensin "riittävästi" ja sitten puristimilla muotoonsa vai kuumennanko koko ajan samalla kun väännän kohti oikeaa muotoa? Kuumennanko vain vatsapuolelta puhaltaen vai myös selästä? Kauanko on pidettävä muotoon väännettynä ennen kuin puristimet saa irrottaa? Kauanko pitää odotella taivuttelun asettumista ennen kuin voi jatkaa työstämistä? Sivuttaiset taivuttelut ovat ilmeisesti aika pysyviä toisin kuin esim kuumataivutettu vastakaarevuus?

[Ari Rantala]

Suosittelen höyrytystä. Kuumailmapuhaltimella antaa herkästi liikaa lämpöä ja puu "kovettuu/haurastuu" liikaa. Omat kikkailuni ovat olleet höyrytyksen ja kuumailmapuhalluksen yhdistelmiä joissa ensin höyrytän ja teen taivutuksen ja sitten annan hieman lisälämpöä puhaltimella. Mitään määrärajaa en osaa sanoa mutta suosittelen maltillisuutta. Kerran hauraaksi lämmitettyä ei saa pirullakaan takaisin.

Yhden jousen kanssa kokeilin lämmöllä tilleröintiäkin. Vedin jousen jänteelle ja annoin jäykkään kohtaan varovaisesti lämpöä. Alkoi taipumaan hienosti mutta jäykkyys oli mennyttä. Sopi hyvin kummipojalle Lämpö jännitettynä vaatii erityistä varovaisuutta. Ensin ei tapahdu mitään ja sitten tapahtuu jo liikaakin...

Aika usein olen oikaisuissa joutunut tekemään höyrytyksen ja oikaisutaivutuksen parikin kertaa ennen kun lopputulos on tyydyttävä. Edellinen oikaisu palautuu höyrytyksessä mutta taipuu kyllä ihan nätisti takaisin. Kuumailmapuhalluksella palautuminen on pienempää mutta puu on hauraampaa lisätaivutuksille.

Parhaita oikaisukeinoja on edelleen se, että oikaisee staavin märkänä ja antaa kuivua muotoon. Kiinnityksiä kannattaa tarkistella kuivumisen aikana kun puu vetäytyy ja kiinnitys herkästi löystyy. Kahvankohta on hyvä korjailla jännelinjaa tekemällä oikaisut siihen. Lavan mutkaisuus ei ampumista haittaa mutta aikaansaa herkästi kärkien sivuvenkoilua.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Juri]

Pienemmät taivutukset olen useimmiten tehnyt mieluummin kuumailmapuhaltimelle koska se on niin nopeaa.
Homma menee niin että taivutettavaa aluetta lämmitetään lavan vatsapuolelta, hitaasti. Puhallin pidetään jatkuvassa liikkeessä ja riittävän etäällä. Välillä saattaa olla hyvä pitää pieniä taukojakin. Puun pinta ei saa paahtua, ei edes tummua!
Lämmön tulee tunkeutua syvälle puun sisään vähintään 75 asteeseen. Puu on valmis taivutukseen siinä vaiheessa kun selkäpuolikin on muuttunut niin kuumaksi ettei kättä voi pitää päällä paria sekuntia kauempaa.

(Paahtaminen aloitetaan muuten täsmälleen samalla tavalla. Ensin lämmitetään, sitten taivutetaan ja lopuksi vasta paahdetaan. Mutta nyt tyydymme vain taivuttamaan).

Kun puu on riittävän kuuma, olen kiinnittänyt jousen vikkelästi muotiin ja vääntänyt noin puolet yli tavoittelemastani taivutuksen määrästä.
Lämmityksen voisi tehdä muotissakin mikäli muotti ei koske lämmitettävää aluetta vasten. Kuumalla ilmalla on ilkeä taipumus turbuloida puun ja muotin välisiin pieniin rakoihin ja kärventää pinnat.

Muotin voi avata 45 minuutin - tunnin kuluttua kun puu on läpeensä jäähtynyt. Lämpö poistaa puusta kosteutta, joten kannattaa antaa aihion olla rauhassa ainakin vuorokauden verran jotta kosteustasapaino palautuis, ennen kuin jatkaa tilleröintiä.

Puuta voisi homman nopeuttamiseksi myös lämmittää kummaltakin puolelta, mutta silloin on vaikea tietää koska se on valmis. Se saattaa myös haurastuttaa jousen selkää. Vatsan mahdollisesta haurastumisesta ei ole haitaa, sehän haurastuu puristuessaan joka tapauksessa kun jousta taivutellaan eikä enää kestä vetoa.

Jyrkemmissä mutkissa ja paksulla puulla on mielestäni parempi käyttää höyryä.

[heikki]

Kiitoksia erinomaisista ohjeista. Kokeilen tämän yksilön kanssa nyt kuumailmaa ja jonkun toisen kanssa joskus höyryä.

Mutkaisuushan ei sinänsä minun silmääni kiusaa. Kiero jousi on aika hieno käsityötaidon osoitus, mutta jos sillä ampuminen tai edes sen ampumakelpoiseksi saattaminen ei kierouden vuoksi suju, niin se on jo huonompi juttu...

[Juri]

Niin juu, meinasi unohtua.
Sivutaivutukset pysyvät hyvin, ellei aihiota lämmitetä uudelleen.

Yritä vaan saada jänne kulkemaan mahdollisimman keskeltä kahvaa. Oikein kiemuraisen jousen kohdalla suosittelisin vielä jättämään vähän ylimääräistä leveyttä kahvaan ja nokkeihin. Tilanne voi nimittäin vielä muuttua kun sen saa taipumaan jänteelle.

Minulla oli juuri tälläinen tapaus, kiemuraa, mutkaa ja kierrettä eri suuntiin. Jänne näytti kulkevan ihan linjassa mutta näin ei ilmeisesti kuitenkaan ollut. Jousi ravisti rajusti laukauksen lopussa ja jänne läpsi ranteeseen. Taivutin lapoja vastakkaiseen suuntaan ja tilanne korjautui, nyt ampuu nätisti.

[jkekoni]

Tuomen paahtaminen on asia jota en tunne. Vatsan paahtaminen tekee vatsasta jäykempää ja hauraampaa. Jousi jäykkenee ja selkä
tekee enemmän työtä. (ja on herkempi halkeamaan.) Koska lehtipuut
kestävät __YLEENSÄ__ enemmän vetoa kuin puristusta vatsa ja selkä on paremmin tasapainosssa. Paunat lisääntyvät hieman, ilman massa lisäystä. Lisäksi poistuu vettä, joten jousta ei saa rasittaa viikkoon. (poikkeus: hikkori).

Jousessa on vain yksi sivu käyryys. Se on jännelinja. Jos jänne ei ole kahvan takana heilahtaa jousi laukaisun lopussa. Eli siis jos ylä lapa kääntyy oikealle ja alalapa vasemmalla on homma kunnossa.

Korjauksia:
1. Sido jänne epäsymmetrisesti.
2. Paahda kahvaa ja väännä puristimella vähän yli.
Toimii hyvin jos jousessa on kapea kahva, eikä kahvaliitosta. Liimat eivät
kestä paahtamista ollenkaan tai ainakaan paljoa.

3. lämmitä kärkeä tai kärkiä ja väännä puristimella vähän yli.

4. Aja pitkittäissuuntainen ura päähän vanne- tai käsihalla se liimalla+ viilulla. Väännä oikeaan ohtaan puristimella ja jätä kuivumaan.
5. Väännä tuore puu kuivaamisen yhteydessä ruuvipuristimilla.

[Juri]

Nythän ei ole kysymys paahtamisesta vaan lämmöllä taivuttamisesta, ne ovat kaksi eri asiaa. Sivulinjan taivutuksissa kannattaisi paahtamista mielestäni mieluummin vältellä.

Jos taivutteluun joutuu niin helpoin keino jännelinjan korjaamiseen useassa tapauksessa on taivuttaa kahvasta, kuten Joonas mainitsi. Mutta riippuu täysin tapauksesta mikä milloinkin on parasta.
Kahvat ovat kuitenkin usein niin paksuja että höyrytys toimii paremmin kuin kuumailma.

[heikki]

No tämän yksilön kanssa tein nyt sitten niin, että lämmittelin eilissä iltana sangen miedosti pahimman mutkan paikkeilta ja väänsin muutaman sentin. Ja hoplaa! Nyt kun palasin asiaan, oli jännelinja siirtynyt sen verran, että tästä saattaa tulla jopa ampumakelpoinen värkki.

Aihiossa oli alussa vastakaarevuutta melkein viisi tuumaa ja nyt kun olen edennyt tilleröinnissä 22 tuuman vetoon, ei siitä ole paljoakaan jäljellä Toivottavasti jää edes tuolleen kun ollaan finaalissa.

Opin tämän kanssa muuten erään vallan kriittisen seikan: alussa kun käytin ylipitkää tilleröintinarua, mittailin myös paunaja. Niitä kellottui jo jännekorkeuteen vetäessä liki neljäkymmentä, joten ohensin lapoja... ja ohensin... ja ohensin... ja nyt kun se on normaalilla jänteellä, niin paunoja onkin loppuvedossa odotettavissa taas nippa nappa 35 - reilu 40 oli tavoite. Pitkä naru valehtelee tautisen paljon myös jäykkyyden osalta Ja minä kun kerkesin jo kuvitellaettä tästä olisi tulossa ainakin vakomitan verran ampuva värkki.

[Simo Hankaniemi]

Jousi lipsahtaa liian kevyen puolelle turhankin helposti. Vaikka olisi tehnyt niitä paljonkin. Tilleröinnin kanssa ei kannata hätäillä yhtään, varsinkin jos jousessa on vastakäyryyttä tai refleksiä. Vahvempi puoli muuttuu hötkyillessä heikommaksi ja sitten siitä tulee taas liian vahva toiseen lapaan verrattuna. Ja paunoja katoaa prosessin aikana. Työn edetessä varovaisuuden pitäisi koko ajan lisääntyä, työkalujen hienovaraistua ja koeammunnan tai tilleripuussa vetelyn lisääntyä.

[Ari Rantala]

[Juri]

Refleksi antaa helposti aivan ylimitoitetun vaikutelman jousen jäykkyydestä. Tuntuu aluksi ettei sitä saa taipumaan millään, ja lopuksi päätyykin lasten jouseen.
Isoisä sanoi että "kahteen älä poika luota, vieraisiin naisiin ja Billnäsin työkaluihin". Minä sanoisin "vastakäyryyteen ja pitkään jänteeseen".

[heikki]

Pitää joskus oikein asiasta tehden kokeilla, paljonko pitkä jänne valehtelee. Tämän kokemuksen perusteella sanoisin, että pitkä, siis todella ylipitkä jänne lisää alkuvedon vastusta kaksi kolmasosaa todellisen päälle. Elin vain siinä luulossa, että pitkä naru valehtelee ennen kaikkea tillerissä.

Ei sillä että asia olisi enää käytännössä kovin merkityksellinen, mutta ihan akateemisesta mielenkiinnosta. On ne vaan niin veikeitä nuo jousen jännityksessä ilmenevät voimat.

[heikki]

[heikki]

Alkaisi olla kohta valmis tämä tuomikeppi, joten laitan muutaman kuvan tänne sen tiimoilta aloittamaani ketjuun. Pituus olikin vain 162 cm (64") nokista nokkiin ja vetopituudeksi urheilin 28 tuumaa, jolloin vetosuhde karvan verran alle 2,3. Paunat tippuivat lastuina lattialle jo alkuvaiheessa pitkän tillerinarun kanssa hötkyillessä, ja nyt niitä on enää 29. Ihan kiva kepukka perheen naisväelle - ja omissakin käsissä tuntuu aika makeavetoiselta. Myötäkäyrää ei ole kuin toisessa lavassa nimeksi - lähtörefleksiä oli viisi tuumaa

Jännelinjan sain keskelle hävittämättä silti oksan alkuperäisiä kauniita kaaria.

Jokin klumbatso tai vanha oksankohta oli selässä (toinen kuva), ja siitä alkunsa saanutta tummumista vastaavasti mahapuolella. Ei ole toistaiseksi aiheuttanut ongelmia, mutta kannattaisikohan tuohon laittaa sidos tueksi?

[heikki]

Vielä sivuprofiilista kuvia. Jännekorkeudella tuo ei ole oikein tasapainossa, vaan haitanneeko tuo mitään. Ylälapa olisi varmaan oikealla, se taipuu vähän enemmän. Tillerissä olisi ehkä vielä korjaamista juuri ylälavan osalta.

Aika hankala kyllä arvioida tilleriä varsinkin siinä vaiheessa, kun vastakäyryyttä ja B-profiilia oli vielä paljon.

Meinasin tätä pukinkonttiin....

[Juri]

Enpä oikein usko että narusidokset muuttaisivat tilannetta miksikään tuon klunssin osalta. Näyttäisi että siinä olisi pituussuuntainen kolo, ja että leveyttä on laitettu saman verran lisää kompensaatioksi, eli ihan oikein hoidettu. Toisaalta kuoren jäänteet peittävät osan näkyvyydestä, joten ihan varmaa ei kuvan perusteella osaa sanoa.

Ylälavan keskellä näkyy selkeästi jäykkä alue. Sen jos laittaisi vielä töihin niin johan vaan tulisi timmi jousi. Siinä on varaa vielä taipua pikkaisen enemmänkin.
Perhanan hyvältä näyttää muuten, lahjan saajan olisi kyllä totisesti syytä ilahtua...

[heikki]

Kiitti Juri! Itsekkin tykkään tästä jo tällaisena. taidanpa silti noudattaa neuvoasi ja hiukkasen hioa yläyapaa vielä. Klunssiongelma voi ratketa ihan silläkin, että tulevan käyttäjän veto jää selvästi alle 28 tuuman.

[heikki]

Tämä valmistui parahultaisesti juuri jouluksi. Punainen väri on Ikean purkista ja sen päällä reilusti kirkasta Osmoa. En ole väriin tyytyväinen ollenkaan, ja pohjatyötkin olisi pitänyt tehdä tarkemmin.

Jousi kuitenkin toimii pehmeästi ja on kaikin puolin muuten mukava 28 paunainen, sai nimekseen "Sade". Heittoa verstaan viiden metrin radalla ja liian jäykillä nuolilla on paha arvioida, mutta ainakin ne lensivät tauluun asti.

Vetokuvassa jousi pääsi kiepsahtamaan ylösalaisin , mutta onneksi veto on reilusti vajaa.

[Ilkka Seikku]

Hieno jousi.

Tuon oksakohdan vatsauolella oleva tummentuma lienee ikävä kyllä lahovikaa..
Selkäuolen okse lienee ollut poikki jo alusta alkaen. Sellaisesta katkenneesta oksasta laho yleensä alkaakin.

Jos se lahokohta on suht jäykkä niin ei hätiä, mutta jos se on taipuvassa osassa, niin varaudu jousen kuolemaan. Tuollainen kuivunut lahopuu on haurasta, eikä oikein kestä elämistä.
Jos se kohta on riittävän pitkällä lavan kärjessä niin laittaisin sen päälle jäykistävän punoksen.

[Ari Rantala]

Eipä tuosta pahaa sanottavaa ole minullakaan

Tumma kohta on minunkin mielestäni katkenneesta oksasta alkanutta lahoa ja se heikentää rakennetta. Fiksusti olet jättänyt kohdan leveämmäksi mutta voisihan sitä vielä varmistella liimaamalla päälle kangasta ja tekemällä punoksen. Kankaallahan voisi selystää koko selänkin...tiedä vaikka saisi paunan pari lisääkin

Eräässä katajajousessa kaivelin laho-oksan pikkuruuvarin kärjellä kokonaan puhtaaksi ja "valoin" kolon täyteen epoksia. Hajosi se silti mutta ihan eri paikasta...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[heikki]

Kiitos!

Lahokohta ei juurikaan taivu, joten siltä osin kuolema ei välittömästi uhkaa. Hämmästyttävää oli se, että tuo lahopuu oli hyvin kovaa, aivan kuin olisi jotakin jalopuuta veistellyt. Lisäksi se on kauniin näköistä. Vaan saapa näkkee miten ajan mittaan käy.

[Ilkka Seikku]

Se on yleensä todella kovaa mutta myös haurasta. Se on vähän kuin kelottunutta puuta.
Jos sitä taivuttaa niin se murtuu.