Jousi

[A.Arffman]

Uutta jännejousta olen aloitellut tekemään.

Se edellinen räksähti ja poksahti jo alku tilleröinnissä enkä ole sitä jaksanut tänne pistää kun nakkasin jo aikoja sitten lepikkoon.

Eli siis isomman puumaisen orapihlajan oksasta puolikkaat jotka kahvaliitoksella kiinni. mittaa n.105cm

Jänteet liimattu 3pv sitten

kahvaan oli pakko liimata paksunnos että kestää ja liimasin myös kahvasta deflexille ajatuksella että siihen ehkä silloin tulee vähemmän rasitusta??? tosin jänteet on kuivuessaan vääntäny aihion aikalailla suoraksi.

Jännekerroksesta tuli tosi tasane vaikka ite kehunki

Osa jänteistä oli hieman turhan paksuja joka nyt näkyy kerroksessa
välkoisina viiruina.

Liimana omatekemä jänneliima jonka toimivuutta aluksi epäilin kun oli niin ohkasta, mutta näyttää nuo jänteet tiukassa olevan.

[Juri]

Minulla on huonoja kokemuksia kahvaan liimaamalla aikaansaadusta myötäkäyryydestä.
Eipä sentään pompsahtanut keskeltä irti, mutta kahvavahvikkeen päät aukesivat kesken maastoammuntaskaboja.
Kiedoin kaverilta saamaani jännelankaa ympärille ja jatkoin kisan loppuun.
Sitten ei kotona auttanut kuin rapsia kahvapala kokonaan irti ja tehdä uusi ohkaisista päällekkäisistä slaisseista ilman mitään defleksejä.
Jousi kesti hyvin vielä puolisen vuotta kunnes selästä lohkesi palkeenkieli liian ohueksi hiotusta bambun solmusta. Vaihdoin uuden bambuselän, mutta vatsa oli kyseisestä kohdasta rutistunut pahalle mutkalle. Tämänkin vielä yritin korjata paikkapalalla, jopa kahteen kertaan, mutta ei vaan millään pysynyt kiinni.
Jos joskus vielä jaksaisi, niin voisi vielä kokeilla tehdä uuden vatsan bambusta. Olisipa sitten sekin juttu testattu.

Pahoittelen kaikkea tätä valitusta, mutta tarinan perimmäisenä tarkoituksena on olla opettavainen. Ihminen saattaa joskus oppia jotain muidenkin virheistä.
Nykyisin taivuttaisin deflexin ensin höyryttämällä, sitten rakentaisin vahvikkeen päälle liimaamalla muotoonsa useammasta ohuesta ja taipuisasta suikaleesta. Kaikenlaisia ylimääräisia jännitysmomentteja pyrkisin kahvavahvikkeissa välttelemään kuin ruttoa.

[Simo Hankaniemi]

Olen kerran tehnyt jännejousen liimaamalla kahvan kohdalle vahvikkeen, vatsan puolelle. Tein jousen 1985. Materiaali oli tammilistaa ja kun kädensija oli kavennettu, niin vahvike oli pakko laittaa. Vaimo kertoi silloin heti tuoreeltaan, että "tuo ei tule onnistumaan". Jousi kesti pari vuotta, mutta ehti pudottaa seitsemän lintua. Sitten toinen lapa murtui vahvikepalan vierestä.

[A.Arffman]

Tarkoitin tuolla defleksille liimaamisella sitä että kun tein tuohon kahvaan W liitoksen niin sen liimasi defleksille ja siihen sitten myöhemmin nuo vahvike palaset päälle.

Toi useemmasta ohkasesta slaissista kahvapaksunnoksen liimaaminen kuullostaa järkevälle, pitää silleen tehä jos toi ei pysy kiinni.

[Juri]

Jaa, no sitten ei kai pitäisi olla hätää.
Täytyyhän sitä kuitenkin vähän yrittää pelotella.

[heikki]

Jos ei kahvapaksunnoksella ole muuta funktiota kuin räpylätuntuman parantaminen, niin tuohi toimii oikein mainiosti. Olen kolmeen jouseen liimannut tuohenkappaleita muutaman päällekkäin erikeepperillä tai kontaktiliimalla. Jokseenkin vaivatonta vaikkei kahvan kohta jousipuussa olisi aivan loppuun asti hinkattu. Lopputulos on miellyttävän puolipehmeä ja helppo muotoilla maun mukaan. Palasia voi liimailla pikku nipun myös selkäpuolelle jos siltä tuntuu.

[A.Arffman]

[A.Arffman]

Nonnii! Alkaa olla jousi tillerissä, viimeistelyä ja lisä koeammuntoja vailla.

Pituutta siis 40" nokista nokkiin
n.50# @23

Ampuu kyllä ärhäkästi, tosin tähtäys hakusessa näinkin lyhyellä vedolla.

Jänteiden suojaksi olen miettinyt jotain kalan nahkaa,kun sellainen sopiva tulee vastaan. Onkohan toimiva? Ja miten nahat täytyy käsitellä ennen jouseen laittoa?

vetokuvassa jousi hieman vinossa ja veto siinä 21.

jänteettä kuvassa ennen jänteelle laittoa ja vetelyn jäkeen.

[Arwi]

On muuten nätti. Propsit.

[Smirkelimies]

Näillä sivuilla on esitelty aika monen talouden matot

Enpäs tiennytkään että orapihlajastakin voi tehdä jousen. Hienon väristä puuainesta ja on kyllä nätti jousi. Alkaa kiinnostaa tuo jännetouhu. Jännejousia tehneet:

Oliko vaikeampi homma kuin luulit vai helpompi kuin luulit? Jos hyvin tilleröityyn jouseen asentaa jänteet, riskinä lienee lähinnä se, ettei lisätehoa synnykään, vai voiko syntyä jotain rasitusvahinkoja? Eli voiko jänteityksen seurauksena hajottaa helpostikin jousen (vatsan kai lähinnä) ?

[Ilkka Seikku]

Nätti jousi! Kahva on vähän tökerö ainakin mun makuuni.
Orapihlaja on erinomainen jousipuu, jos vaan tarpeeksi paksun ja suoran jostain löytää.
Mielestäni jokaisella jousentekijällä pitäisi olla lain suoma oikeus ottaa kenen tahansa orapihlaja-aidasta ylisuuriksi kasvaneet rungot talteen ilman luvan kysymistä.
Sama juttu syreenin ja kirsikan kanssa.

[A.Arffman]

[Ari Rantala]

Mulla on kokemusta tasan yhdestä kalannahkalla päällystämisestä eikä siinä ollut mitään ongelmia. Pehmeäksi liotettu nahka ja vesiliukoinen liima. Lätkäisin nahan jousen päälle ja oioin hieman ryppyjä ja se oli siinä. Ehkä reunoista olisi voinut tasailla heti liimauksen jälkeen mutta lähti ne ylijäämät nätisti puukolla puolikuivanakin. Päälle vedin lakkaa.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Tuukka Kumpulainen]

Orapihlaja on tosiaan hyvää jousimatskua, jos vain tauditonta ja vammatonta yksilöä saa käsiinsä. Kumimaisin puu mitä olen jouseksi vääntänyt. Paksu- ja pyöreäsektioinen orisjousikin taipuu kuin tyhjää, nöyrtyy lämmössä ja kestää. Arffmanin jousessa on ihan tajuton kurvi täydessä vedossa, todella pieni käyryyden säde. Pituussuhde on kuin sarvikomposiitissa.

[Simo Hankaniemi]

Jousi vaikuttaa onnistuneelta, eikä tuosta voisi blackfoot-intiaanikaan sanoa, että "ylipitkä".

Olen liimannut kerran mateen nahan jännejousen selkään. Ei siinä nahan käsittelyssä mitään erikoista ole, kaikki rasva tietenkin kaavitaan tarkasti pois lihapuolelta. Nahka kannattaa myös pestä huolellisesti käyttäen tiskiainetta, joka poistaa tehokkaasti rasvaa. Liimasin nahan märkänä käyttäen jänisliimaa, mutta tavallinen puuliima käy yhtä hyvin. Levitä liimaa jousen selkään, kierrä nahka rullalle ja avaa rulla liimatun selän päälle. Ole tarkkana, ettei nahan ja jänteiden väliin jää ikäviä ilmakuplia. Jos niitä kuitenkin jää, ne voi puhkaista neulalla, jotta nahan saa tiiviisti jänteitä vasten. Kierrä jousen ympärille spiraalimaisesti esim. ideal-sidettä tai kangassuikaleita tms., jotta nahka puristuu joka kohdasta kunnolla jouseen. Päivän kuivauksen jälkeen siteet voi poistaa ja nahan reunat leikataan siistimmiksi esim. partaterällä.

Mateen nahka näyttää minusta oikein hyvältä jousen selässä. Se on hyvä korvike käärmeennahalle. En tiedä, miten hauen nahka toimii, en muista kenenkään maininneen sitä kokeillun Suomessa. USA:ssa ovat kokeilleet sikäläisten karppien nahkaa ja ehkä muitakin kaloja.

[pyssymies]

Matikka ja hauki ovat molemmat onneksi miltei rasvattomia kaloja, että sikäli luulisi onnistuvan.

[A.Arffman]

Kiitoksia kehuista ja hyvästä ohjeistuksesta!

[Martti Auer]

[A.Arffman]

[Simo Hankaniemi]

[Joel]

Niimpä, mitä hyötyä pitkästä jousesta oikein on? Pidempi raskas jousi on helpompi saada halutulle vetopituudelle kuin lyhyt ja raskas jousi. Muuta hyötyä ei varmaankaan varsinaisesti ole. Lyhytjousen edut ovat, pienempi koko ja kätevyys. Haluan nähdä jenkin ratsastamassa ja ampumassa ELBillä samaan aikaan. Eli jos taidot riittää saamaan lyen jousen halutulle vetopituudelle niin mikäs siinä (miksi muutenkaan jännejouset sarvisilla vatsoillaan oltaisiin keksitty?)

= Lyhytjousi > Pitkäjousi
_________________
All in all you're just another brick in the wall
_________________________________________

http://www.facebook.com/BlueEyedSons <- Tietoa ja yhteystiedot bändiin.

[heiluri]

Todella kaunis jousi A.A:ta,näin suorien keppien veistelijää askarruttaa työn määrä.
Onnistuin kesällä hankkimaan orapihlajaa(noin 60mm latvasta) parin metrin pätkän joka kuitenkin kuivuessaan vääntyili ja halkesi ikävästi,mitenkähän tuota kannattaisi kuivata ja kannattaako vestää aihioksi jo kosteana?
Todella lupaava kalikka jonka "jäi" käsiini tuttavan yli ikäistä aitaa kaataessa,onnistuin vain tyrimään kuivauksessa.

[A.Arffman]

[Jylli]

Matikan nahan luulisi "käärmemäisenä" ja erittäin pienisuomuisena käyvän päällystykseen mutta mites hauki, tuppaa olemaan pirun isot suomut?

[Ilkka Seikku]

[toni]

Ylensä ottaen kyllä...
Mulla on yksi Aaltosen Turkalta saatu ahvenen nahka joka on parkittu suomuineen päivineen.

Ite en ole parkinnut kuin suomuttomia.
Ohjeet olen kyllä kirjoittanut jonnekin ylös...

Muuten, ankeriaan nahka on kuin tehty jousen selkään.
Ovat varmasti sitekeydessään samaa luokkaa mateen kanssa.

[Ari Rantala]

Suomujen perkaamiseen on kerrassaan oiva paikka keittiön tiskiallas. Suomut eivät lentele pitkin seiniä ja vesiraanan alla on helppo tehdä välihuuhteluita.

Hommaan vain pitää varata ainakin tunti ynnäaikaa...viemärin aukaisemista varten.

Nimim. Kokemusta on
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Simo Hankaniemi]

Nahkaa ei tarvitse parkita. Jousi ei välitä siitä, onko selässä oleva nahka parkittu vai parkitsematon. Myöskään suomuille ei tarvitse tehdä mitään. Ne hilseilevät pois omia aikojaan.

[heikki]

Entäs jos haluaa niiden suomujen nimenomaan pysyvän paikoillaan? Muutenhan selästä tullee joku hailakan harmaa.

Hauen kyljet jousen selässä näyttäisi kyllä aika viileiltä!

[Simo Hankaniemi]

[Ari Rantala]

Mun kalannahkaliimauksessa käyttämäni hauennahka oli kyllä perattu mutta näytti kuivuttuaan silti ihan hyvältä. Lakkaus vielä korosti kuviointeja. Hyllyssä olevaa kyynnahkaa ei ole käsitelty muuten kun putsaamalla. Tuntuu rutikuivana melko rapealta ja on syytä pidellä sitä varovaisesti. Sama varmaan muillakin ohuilla nahoilla...

Visioin jousihepun ampumassa ja laukauksen lähtiessä ukon peitti hetkeksi suomupöläys
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Ilkka Seikku]

Niin, ne suomut tuppaavat varisemaan pois kuten hankaniemi totesi.
Jousen lapa kun tekee liikettä jossa selässä oleva nahka joutuu hieman elämään.
Kalan väritkin haalistuvat ajan saatossa. Preparointihommissakin ne maalataan kynäruiskulla.
Parkitsematon nahka on altis kosteudelle ja riittävän monta kertaa kuivuttuaan se on kuin kreppipaperia.

Kalannahan parkitseminen on helppoa ja melkolailla vaivatonta. Ja sen voi tehdä missä tahansa.