Jousi

[Iivana]

Osaisiko kukaan kertoa tarkemmin miten kyseiset saman moracea- heimon puut suhtautuvat toisiinsa teknisten ominaisuuksien suhteen:

Osage orange (Maclura pomiferans), hyvä jousipuu, tiedetään
Fustic (Maclura tinctoria, Chlorophora tinctoria)
Iroko (Chlorophora exelsior)

Varmaan jostain löytyy vertailukelpoista taulukkotietoa (mielllään kansantajuista) teknisistä ominaisuuksista? T.Manner?

Kiinnostaa vain, kun Fusticia ja Irokoa saa lankkutavarana. Sopisikohan ne käytettäväksi osagen "korvikkeena"?
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[Tuukka Kumpulainen]

Fustic paukkuu sitä kokeilleiden mukaan poikki huomattavasti helpommin kuin osage. Muistelen, että Bickerstaffen mukaan fustic myös myötäkäyristyy turhan helposti. Sääli sinänsä, sillä fustic kasvaa isoksi, suoraksi ja oksattomaksi verrattuna osageen. Iroko on etäistä sukua värimulperille, mutta ei läheskään yhtä lujaa. Näppituntumallakin pahvia horse applen rinnalla ja trooppisen lankkutavaran riskitekijät (piilohalkeamat ym.) siihen päälle.

Jos nuo kävisivät osagen korvikkeeksi, olisi niitä käytetty siihen viimeiset sata vuotta, eikä osagesteivien hinta olisi pahimmillaan parisataa taalaa kipale. Fusticia käytettiin kyllä aikoinaan laminaattilonkkareissa mutta ei se ykköskastin puu ole.

Olen tyystin luopunut puiden julkaistuihin teknisiin ominaisuuksiin tuijottamisesta. Numerostatistiikkaa ei ole läheskään kaikista hyvistä jousipuista, kun ei ole taloudellista intressiä, ja julkaistutkaan tiedot ei näytä kertovan käytännössä mitään siitä, miten jokin puu toimii jousessa. Kun yksi kokenut, kriittinen tekijä vuolee ja sisäänajaa yhden yksipuisen jousen jostain ennen tuntemattomasta jousipuusta, kertoo se enemmän sen jousipuuominaisuuksista kuin puutekninen kirjallisuus yhteensä. Anekdootit rulettaa!

Numeroarvot ei auta ja johtaa pahimmillaan harhaan, joten loppujen lopuksi ei ole väliä sillä, onko kyseessä tekninen lukutaidottomuus vai ei. "Lehmus on Pohjolan elastisin puu" - paksu kaari taipui kyllä yllättävän pienellä vastuksella, kunnes paukahti kolmeen osaan kohtisuoraan syytä virheettömästä selkäpinnasta huolimatta. "Koivun vetolujuus on yhtä suuri kuin hikkorilla" - jep, jep, sanoi ehjäselkäisiä koivujousia säleiksi pannut ja hikkoria U-kirjaimeksi taivuttanut jousimaakari. "Mäntylylyn puristuslujuudessa ei ole suurta eroa tavalliseen puuhun". Kokeilepa tehdä monipuinen euraasialainen tavallisesta männystä ja sano sen jälkeen. jne. jne.

[Iivana]

[T. Manner]

[T. Manner]

Saman otsikon alle kysymys lajista Morus Alba eli normaali silkkiäispuu, sitä saattaisi olla saatavissa eteläeuroopasta, samoin löytyy muutama [/i]Nigra hybridi, joissa on syötäviä marjoja. Unkarissa kasvaa tuota OO:kin, jota olen täsää nyt huonohkolla menestyksellä yrittänyt jäljittää muutaman vuoden.

TLM


_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[Juri]

"Morus Alba" = white mulberry. Mulberrystä ovat monet Pohjois-Amerikkalaiset jousimaakarit tehneet erinomaisia jousia.
Baker kehuu kovasti jousipuulistassaan (TBB 4). Red mulberry "Morus rubra" mainitaan myös oikein kelvollisena jousipuuna.

"Nigra hybridi" taas ei ole minkään puun tieteellinen nimi. Siitä puuttuu edestä päälajin nimi. Voi viitata vaikka kuinka moneen puulajiin.

Samaa mieltä kuin Tuukka, jousipuista saa kunnollista tietoa vain toisilta jousenrakentajilta. Onneksi on netti!
Olen myös kuullut että Unkarissa kasvaisi osagea.

[T. Manner]

Tarkoitus oli siis sanoa Morus Nigra hybridi, joka on mulperin eräs laji. Tuo Alba on täältä euroopan puolelta, kasvaa muuten jotenkin Suomessakin -ainakin Kumpulassa.

Osage Orange on Unkariin jenkkien tuoma joskus ekan maailmansodan jälkeen -ainakin.

TLM
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[Juri]

Mulperit ja osage ovat Bakerin mukaan hyvin kaukaista sukua toisilleen.
Musta mulperi saattaa myös olla kokeilemisen arvoinen.

[Simo Hankaniemi]

Mulperia on paljon käytetty. Chiricahua-apachet pitivät sitä yhtenä suosikkipuunaan ja japanilaiset ovat käyttäneet sikäläistä mulperipuuta (en muista tieteellistä nimeä) laminaattijousiinsa yhdessä bambun kanssa.

[Martti Auer]

Mulperia on myös käytetty korealaisissa hevosjousissa, jotka ovat n. 94 cm, pitkiä ja näissä on arviolta yli sata paunaa. Bambujännejousi, mutta päissä siyahit on tehty mulperista.

http://hornbow.com/mokgoong.html

Aika jännästi kuumentavat jousen, kun laittavat sen jänteelle, noin munkin pitäisi varmaan tehdä.

http://hornbow.com/yegoong/mg.html
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[jkekoni]

Tossa kuumennuksessa menettää suurimman osan vastakaaren hyödystä (ja haitasta), kun väännetään se vastakaari lämmöllä pois. Saman tien voisi
tehdä suoran jousen sakaroilla. Ei silti on noita paljon tehtykin.

Uskoisin että tossa korjataan sivutaipumaa tai liian vähäistä tai liiallista vastakaarta.

Sinänsä toi on mahdollinen, joskaan ei järkevä tapa vetää jousi vireeseen.

Sarvi kestää edestakas vääntöä sopivalla lämmöllä kai lähes lopuutomasti, joten ei tossa lopullista vahinkoa tehdä.

Turkkilaiset ovat käyttäneet gezi keppiä (kaksi kainalosauvan päätä) ja sitten teplikkejä , joille jousi sidotaan.

Jänteet jäävät kuitenkin ilmeisesti korkeaan vireeseen.

[Simo Hankaniemi]

Tuollaista bambujännejousta voisikin kokeilla. Salinin Muri sellaisen teki joskus 1980-luvulla ja se vaikutti erittäin elastiselta. Tosin Murin jousi oli puheena olevaa korealaista pidempi ja profiili enempi klassinen.