Jousi

[Simo Hankaniemi]

Tässä vielä viime hetken muistutus lauantain kisoista Kuralan Kylämäessä Turussa.

klo 12.00 Preeriajousikisa. Ammutaan korkeintaan 130 cm mittaisella luonnonmateriaalijousella ja neljällä vesanuolella. Maali on 40 m etäisyydellä kepissä killuva vanha mokkasiini. Osuma on aina piste. Kepistä ei saa pistettä. Ammutaan 10 kierrosta eli 40 laukausta.

Klo 14.00 American Round. Normaali primitiivijousivarustus, ammutaan kuudella nuolella 60, 50 ja 40 jaardin etäisyyksiltä 5 kierrosta kultakin matkalta FITA-tauluun. Kierrosten pisteet lasketaan yhteen.

Noin klo 18.00 alkaa pituusammuntakilpailu (-tapahtuma), missä ammutaan suoraa narulinjaa pitkin mahdollisimman pitkälle. Kunkin ampujan paras tulos kirjataan ylös.

Kisoihin ilmoittaudutaan ennen tapahtumien alkua Kokeiluverstaan luona. Osanottomaksuja ei ole. Kaikkiin lajeihin ei tarvitse osallistua, voi tulla mukaan vain esim. yhteen kisaan. Ruokailua ei ole järjestetty, joten omat eväät mukaan.

Tervetuloa!

[Simo Hankaniemi]

Kävin Mikken kanssa vetämässä pituusammuntalinjan hiukan uuteen paikkaan, missä kenttä on aikaisempaa tasaisempi ja isompi. Asiaan liittyy yksi ongelma, jos tuuli puhaltaa lauantaina samaan suuntaan kuin tänään ja jos ei ole pilviä. Nimittäin aurinko paistaa silloin suoraan naamaan, jos ammunta alkaa siinä kuuden paikkeilla illalla.

Tämän vuoksi joudumme harkitsemaan lauantaina mahdollisuutta ampua pituuskisa jo heti klo 12. Jos joku sitten tuleekin vasta iltakuudeksi paikalle ampumaan pituutta, niin haetaan siihen sitten ratkaisua erikseen.

[heikki]

[Tuomo]

Hyvä näin, pituuskisa olisi muuten ollut melko myöhään. Mutta entä preeriakisa, sen piti myös alkaa kello 12.00?

[Simo Hankaniemi]

Mikke ehdotti, että preeriakisa alkaisi kello 12 ja ne , jotka eivät osallistu siihen, voisivat mennä jo silloin ampumaan pituutta. Sehän on tietysti hyvä ratkaisu, mikä nopeuttaa ruljanssia. Preeriakisa kestänee noin tunnin, minkä jälkeen siihen osallistuneet voivat ampua pituutta. Voimme tinkiä preerian kohdalla aiotusta kymmenestä kierroksesta, jos se näyttää tarpeelliselta. Viime vuonna ammuimme muistaakseni 7 kierrosta. Ja sitten AR. Pituuden tulokset voidaan kirjata kaiken lopuksi, kun ampujat ovat jättäneet parhaan laukauksensa paikalle nimellään merkityn kepin.

[Ari Rantala]

No niin. AR ammuttiin hienossa säässä. Vain pieni sivutuuli painoi joitakin laukauksia hieman sivuun. Vaikka oma ammunta menikin melko surkeasti, oli silti hienoa nähdä muutamia uusia kisaajia ja iloita heidän onnistumisistaan.

Järjestelyistä...en oikein pitänyt ammuntojen aikataulutuksista. Välissä ammuttu pituuskisa venytti kokonaisuutta turhankin paljon ja juoksutti tietysti ampujiakin pitkin peltoja. Hyvää liikuntaahan se tietysti oli
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[M.Reinikainen]

Säppämmekin saa jäädä eläkkeelle pituusammunnasta kun meni sen maagisen 300 metrinkin nyt viimein rikkomaan tasa lukemalla.

Sääolot olivat melko lämpimät ja niskakin hivenen punotta vieläkin.

Jousi rikkoja taisi tulla vain neljä ja kaikki tapahtui kisojen ulko puolella. Ensin Auer pisti päreiksioman kirsikka jousensa päivää ennen itse kisaa, ja ampui sitten AR:rrän minulta lainatulla hikkorilla.
Rantala pamautti pihlajansa heti autosta ulos tullessaan, myös preeriakisassakin ammuttii minun jousella jolla Haulivuori voitti edeltävänä vuonna.
Evgevin jousi pärähti pituusammunnan jälkeen hieman ennen AR:rää ja Auer kisojen jälkeen sai mun tuomeni selästä ulkoluston pomppaamaan sentin verran ilmaan yli jännityksen johdosta

Oli myös ihan kiva tietää, että en selvästikkään osaa edes kunnon pituus nuoliakaan tehdä oikein, kun omat laukaukset menivät jonnekkin kahden sadan hujakoille niin Vilppola pistää samalla jousella omia nuolia käyttäen jopa kuuskyt metriä pitemmälle


Tässä muutama kuva
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[M.Reinikainen]

Lisää kuvia.
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[M.Reinikainen]

Ja vielä.
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[M.Reinikainen]

Ja vielä muutama
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[M.Reinikainen]

Viimeiset
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[M.Reinikainen]

Mainittakoon vielä, että Vilppolan 300 ammuttiin lyhtellä sarvijänne komposiitilla josta pistän kuvia kunhan ehdin käydä ensin kuvaamassa sen.
Kuvassa oleva jännesaarni ampuin jonnekkin 270-80m hujakoille.
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[heikki]

Oli mainio päivä, suurkiitos järjestäjille!

Kolme eri kisaa peräkkäin on kyllä aikamoinen suoritus varsinkin tällaisessa hellesäässä. Toisaalta, eihän siellä kai kovin vakavalla mielellä kisattu (paitsi tietty avauslajissa...). Jonkinlaista väsymistä olin havaitsevinani AR:n viime kierroksilla, kun ammuntani alkoi hajota ja pisteet jäi sen mukaisiksi. Mutta hyvä kisa se AR on, odotin että se olisi jotenkin tylsä tai puuduttava, mutta eipä ole. Nuoriso kun vielä veti omia oheiskarkeloitaan siinä ampujarivin vasemmassa reunassa, niin oikein oli reipasta meno kaiken kaikkiaan.

Aikataulujen venyminen oli, kuten Ari totesi, pieni kiusa. Ratkaisuna voisi olla, että kullakin osakisalla olisi oma vastuullinen johtajansa/järjestäjänsä, jotta Simon ei tarvitsisi olla ihan joka paikassa sekä ensimmäisenä että viimeisenä - ja haukata eväitä siinä matkalla.

Mokkasiinin metsästys oli jossain määrin tuuripohjaista toimintaa. Olisikohan pohdittava matkan lyhentämistä edes muutamalla metrillä ja/tai isomman töppösen käyttöä kohteena. Toinen vaihtoehto voisi olla, että siellä olisi useampi mokkasiini maalina: kun yhteen tähtää, niin voisi johonkin muuhun osua ja pisteitä ropisisi useammallekkin ampujalle :D

Kiitos vielä kaikille mukana olleille hyvästä seurasta! Uutena osallistujana ei tarvinnut paljoa vierastaa.

[Simo Hankaniemi]

Päivä oli kieltämättä rankka ainakin vanhalle. Hattu olisi pitänyt olla 29 asteen lämmössä. Mutta siitä huolimatta AR:n viimeinen sarja oli omista suorituksistani paras ja ainoa, mihin olin tyytyväinen. Vain sen aikana stressi hieman helpotti.

Totta on, että delegointia pitäisi tehdä järjestelyjen suhteen. Ja mokkasiini on varmaankin pitkävartinen seuraavassa kisassa. Sen pitäisi tuoda selkeästi enemmän osumia, sillä nytkin oli aika monta lähes osumaa.

[M.Reinikainen]

Suomessa kun ollaan eikös saapas sopisi kuin nyrkki silmään tässä lajissa
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[Ari Rantala]

Intiaanikumisaapashan olisi kerrassaan mainio
Vaihtoehtona ehdotan länkkäristetsonia.

Hukkasin muuten yhden nuoleni...jo ennen kisaa. Ilmeisesti unohdin montako treeninuolta ammuin enkä sitten tajunnut etsiä sitä ja huomasin puutteen vasta kun kisa oli jo käynnissä. Kelta/ruskea sulitus ja vaalea mäntyrimavarsi. Keltainen leveä merkkiteippaus sulituksen juuressa. Jos löytyy treenimaalien liepeiltä/alta niin laittakaahan talteen. Pikainen vilkaisu kisan jälkeen ei antanut tulosta, että lienee jossakin ovelassa paikassa. Tuntuu tuota nuolihukkaa olevan vaivaksi asti ja jos saa edes yhden takaisin niin se olisi hienoa.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Tuomo]

Jälleen kerran kerrassaan upea päivä Turussa! Suurkiitokset järjestäjille!

Kolme kisaa päivässä on erittäin hyvä ratkaisu ja mitäs sitten, jos vähän tuntuu rankalta. Ei tässä kuitenkaan olla karsimassa olympiajoukkueeseen, joten käytännössä ei ole mitään merkitystä, jos American Roundin viimeisillä kierroksilla tuntuu jo vähän väsähtäneeltä. Mielestäni oli erittäin hyvä ratkaisu jättää "pääkilpailu" viimeiseksi, preeriakisa ja pituuskisa menivät kuitenkin aika nopealla tempolla läpi. Mukavaa oli ja ensi vuonna taas uudestaan!

[heikki]

[heikki]

Huomasin muuten, että tuossa Mikken neulatyynykuvassa on paras kierrokseni: kaikki nuolet pisteillä!

[terla]

Mulla jäi kisat harmittavasti väliin. Olin lupautunut toiseen kisaan viikonlopuksi. Tuli juostua kiikari kaulassa ja kaukoputki olalla lintujen perässä 24 tuntia putkeen lauantaiaamusta sunnuntaiaamuun. Toivottavasti pääsen seuraaviin tapahtumiin/ kisoihin.
_________________
Ars est immortalis.

[evgevin]

Kiitokset kisasta omasta puolestani! Vaikka jousi hajosi ja nuolejakin meni rikki kolme kpl, olen silti erittäin tyytyväinen. Jouduin lähtemään valitettavasti aikaisemmin, mutta fiilish oli sitä huolimatta mahtava

[Simo Hankaniemi]

Oli vähän ongelmia tietokoneen kanssa, joten en saanut laitetuksi tuloksia aikaisemmin, mutta tässä niitä nyt tulee.

Preeriajousiammunta

1. Laakso Ari (1 p.)
- Mäkinen Heikki (1 p.)

Muut osanottajat ampuivat mokkasiiniin nolla pistettä, mukana olivat aakkosjärjestyksessä

Hankaniemi Simo
Rantala Heikki
Reiniaho Tuomo
Reinikainen Mikke
Rönkä Hannu
Savolainen Markku

[Simo Hankaniemi]

Pituusammunta

1. Vilppola Markku (300 m, jousi 137 cm päästä päähän, 70-paunainen komposiitti, ylämaanlehman sarvea ja kolmea puulajia sekä jännettä).
2. Reiniaho Tuomo 246 m
3. Hankaniemi Simo 230 m
4. Rönkä Hannu 217 m
5. Laakso Ari 211 m
6. Auer Martti 202 m
7. Packalén Tapani 196 m
8. Rantala Heikki 195 m
9. Reinikainen Mikke 191 m
10. Mäkinen Heikki 187 m
11. Rantala Ari 170 m
12. Eugeny Vinokurov
- Niemi Peter, molemmat 155 m
13. Packalén Emilia 105 m (12-vuotias, ampui varsijousella)

Lämpötila oli 29 astetta ja tuuli tuli takaa vinosti, eikä voi sanoa, että tuulesta olisi ollut tulosten kannalta mitään hyötyä. Ampumapaikka oli edellisvuosia tasaisempi ja laajempi pelto, joten nuolia ei tainnut hävitä.

Vilppolan 300 metrin tulos, jota on tavoiteltu jo vuosikausia, on nyt sitten vihdoin todellisuutta. Laseria käytti Mikke Reinikainen. Olemme nyt järjestäneet 8 vuotta pituuskisoja Knuutinpoikien nimissä.

[Simo Hankaniemi]

American Round

1. Auer Martti 331
2. Reiniaho Tuomo 292
3. Hindsberg Peter 209
4. Vilppola Markku 177
5. Rantala Ari 172
6. Packalén Tapani 166
7. Mäkinen Heikki 154
8. Rantala Heikki 149
9. Vatjunen Katja 140
10. Hankaniemi Simo 122
11. Niemi Peter 101
12. Laakso Ari 95
13. Markkanen Sami 94
14. Reinikainen Mikke 87
15. Savolainen Markku 62
16. Tammelin Mira 41
17. Packalén Emilia 19 (12-vuotias, ampui varsijousella)

[Juri]

Onnittelut voittajille ja kiitokset hienoista kuvista!

Minäkin pääsin kumieläin-kisassa mitaleille, koska Historical Bow -luokassa ei ollut kuin kolme osaanottajaa. Voiton vei Wäiski täysin omilla ansioillaan, Rane oli tiukasti kakkosena.

[heikki]

Auerin tulos oli aika kova: jos olisi ampunut toisen roundin perään yhtä hyvin, niin tuloksella olisi ollut St. Louisin olympialaisissa 1904 sijalla 15!

Uhosin tuossa, että ottaisin tavoitteekseni Tuomon tuloksen lyömisen. Se olikin liki kolmesataa, joten tyydyn ensi vuonna vähempään, realisti olla pitää.
Voitaisiin ottaa koko jengi yhteiseksi tavoitteeksi Jurin houkutteleminen seuraaviin karkeloihin?

[Ari Rantala]

[M.Reinikainen]

Tässä vielä kuvia Vilppolan liima möröstö :D

Paunat tais olla noin 70 jossain 26-28 välil.
Hitsin pehmeä vetää. Yhtään ei tuntunut yli kuuskypiseltä.

Koko kepukassa on noin viisi eri puulajia + kahden eri jouisesta otetut jänteet ja sarvet vatsassa

Puulajit taisi olla: värimulperi, vaahtera, jalava, kataja ja se yksi jonka nimeä en kuollaksenikaan muista vaikka mullakin sitä vielä on tuolla nurkassa olevassa laatikossa ja puukonkin kahvassa
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[Simo Hankaniemi]

Hyvä juttu, Mikke, että sait pannuksi tänne kuvasarjan Markku300:n voittojousesta.

Muutkin voisivat hieman kertoa pituusammunnassa käyttämistään jousista. Muistaakseni sitä toivottiin jossain vaiheessa. Itse kilpailupaikalla kun ei ollut mahdollisuuksia ryhtyä mittailemaan ja kirjaamaan ominaisuuksia. Aikataulu oli kireän puoleinen.

Oma jouseni oli se sama vanha hikkorijousi (140 cm, 70 paunaa), millä olen ampunut pituutta jo (liian) monta vuotta. Ajattelin käyttää sitä vielä tämän kerran kisassa, ensi kerralla ammun uudella jousella. Vetoni jäivät vajaiksi ja tulokset ovat jumittuneet tuonne 230 m tienoille. Täysi veto olisi ollut 60 cm, mutta sain aikaan 50-55 cm vedot. Nuoli oli hikkoripuikko, massa 16 grammaa. Tämä jousi on parhaimmillaan ampunut 263 m, mutta ei kilpailuissa (Tuukka Kumpulainen oli tuolloin todistajana). Auer lainasi tätä joustani tässä viimeisimmässä kisassa ja ampui omalla pituusnuolellaan, mutta vain yhden laukauksen.

Vanhoja muistiinpanoja tutkiessani huomasin, että edellinen virallinen sarvijousiennätys Suomessa oli Ari Rantalan nimissä, mutta nyt se siis meni Vilppolalle. Ja voi mennä hiukan aikaa, ennen kuin joku sen häneltä riistää. Hieman ironista, että Tim Baker on haukkunut 1. sarvijousia 2. värimulperia 3. lyhytjousia ja juuri näillä ominaisuuksilla varusteltu jousi otti Suomessa aika ylivoimaisen pituusammuntavoiton.

[heikki]

[M.Reinikainen]

[Tuomo]

Vilppolan jousi on kyllä mielenkiintoinen, ja ilmeisen hyväheittoinen. Silti juju on nuolissa, hyvillä nuolilla se tulos tehdään!

Itse ammuin parhaan tulokseni, 246 metriä, 54 paunaisella tuomipihlajakepillä, pituutta 146 senttiä, luonnollista vastakaarta 2 senttiä ja painoa 407 grammaa. Minun piti ampua sillä jo kaksi vuotta sitten mutta se oli niin kiero, ettei se pysynyt vireessä. Täksi kevääksi sain sen melko suoraksi ja hyvin tuntui ampuvan. Nuoli saarnea, pituus 60 senttiä ja painoa 222 graania (noin 15 grammaa). Mielenkiintoista oli, että minulla oli 6 samantyyppistä saarninuolta ja olin aiempien kokemusten mukaan todennut ne aika huonoiksi nuoliksi, kunnes sitten viimeisellä laukauksella tuli tuo oma ennätys. 100 graania painavampi bambunuoli lensi noin 243 metriä. Toisin sanoen, nuolen painolla ei tuntunut olevan juuri mitään merkitystä, tai ehkä lähinnä se, että keskimäärin painavimmat nuolet lensivät pisimmälle, vaikka kaikki nuolet olivat aika tarkkaan samanjäykkyisiä. Ennakkoon on aika mahdotonta sanoa, mikä nuoli lentää pisimmälle!

Toinen jousi oli 44 paunainen tuomipihlajarisu, pituus 145 senttiä, luonnollisesta vastakaarta noin 4 senttiä, painoa 380 grammaa ja jossa on hieman lahovikaa ? kahva on vahvistettu syreenillä. Ylälavassa on puristusmurtumia ja tilleri elää koko ajan ? ekaa kertaa viritettäessä tilleri oli aivan toispuoleinen, ammunnan jälkeen tilleri näytti mukavan tasapainoiselta. Joka vuosi sama juttu! Tällä ammuin parhaimmillaan noin 240 metriä (tulosta ei mitattu) 330 graanisella (noin 22 grammaa) bambunuolella. Samanpainoiset bulletwood-nuolet lensivät lähes yhtä pitkälle.

[Martti Auer]

American Roundissa olosuhteet olivat aika vaikeat, takaa vasemmalta puhalteli tuuli ja teki kepposia, mutta ihan kivaa American Roundia on ampua, harmi vain että oma jousi katkesi, siinä oli vähän ongelmia alalavassa, kirsikkaa, oli aika hyvä heittoinen, ei muuta kuin uusia jousia alulle, aina hommat ei voi mennä nappiin. Hieno kilpailu muuten.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Näytti menneen kilpailun ajankohta säiden puolesta ihan nappiin, kun nyt on nähty kelien kehitystä. Tänäänkin on pitänyt vetää fleece takaisin niskaan, ei tarkene enää t-paidalla. Ja kylmää vettä vihmoo.

[M.Reinikainen]

Eipä ole ainakaan mua vielä haitannut, kun koko ajan vietän ulkona aikaani revityissä sortseissa ja t-paidalla tai ilman.
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[Ari Rantala]

[heikki]

[Tuomo]

Mitäs jos Riihimäellä järjestettäisiin jokin virallinen/epävirallinen perinnekisapäivä? American Round ja nopeusammuntaa (Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoiden tyyliin) Peltosaaressa, sitten Riuttaan maastoradalle ja varmasti jostain löytyisi vielä pituusammuntapaikkakin!