Jousi

[Boris]

Onko kokemuksia jalavasta jousipuuna? Aattelin nimittäin ite ruveta tekemään semmosesta jousta.

[Tuukka Kumpulainen]

Tarkoitatko kotimaista vuorijalavaa, kynäjalavaa, amerikkalaista punajalavaa vai jotain muuta Ulmus-suvun puuta?

Lankkujalava on jokseenkin riskaabelia tavaraa. Jostain syystä, ilmeisesti siitä, että puutavaraa makuutetaan alkutuotannossa ulkona liian pitkiä aikoja, lankkujalavajousi saattaa poksahtaa selästä ilman mitään hyvää syytä. Lankkukaupasta saatava punajalava on sinänsä eurooppalaisia kevyempää, pehmeämpää puuta.

Kotimaiset, luonnonvaraiset jalavat ovat rauhoitettuja, harvinaisia puita. Joskus steivejä tulee vastaan puistojen ja raksatyömaiden harvennusten yhteydessä. Vuorijalava, englantilaisten wych elm, on näistä yleisempi ja ihan hyvä jousipuu, jolla on pitkät perinteet mesoliittiselta kivikaudelta uudelle ajalle saakka.

Vuorijalava on kumimainen, vetoluja puu. Pienestäkin rungosta saa jäsyn jousen, kehäputkiloisilla puilla nuoren rungon puuaines on yleisesti parasta jousipuuta. Olen tehnyt näistä suoria, läpitaipuvia jousia 40 - 100 paunan jäykkyyksiin. Pienten jalavien ongelma on niiden eläväisyys: puuaineksen ominaisuudet muuttuvat pariinkin kertaan steivin sisällä, tillerissä on hakemista ja kaari saattaa nuljuta sivusuunnassa vaikka kuinka. Kun jalavan oman tahdon nujertaa, on tuloksena hyvä jousi, joka on varsinkin miedosti petsattuna vielä nättiä kuin mikä.

[Juri]

Jalava kannattaa pakottaa muottiin kuivumaan, sillä on muuten vahvaa taipumusta vääntelehtiä suuntaan jos toiseenkin.
Vatsan lämpökäsittely toimii jalavaan suorastaan ihanteellisesti, se myös vakauttaa puun ominaisuuksia ja ehkäisee myöhemmät tillerin elämiset.