Jousi

[heikki]

En äkkiseltään muistanut mitään vanhaa ketjua, mihin tämä olisi sopinut, joten avasin uuden.

Pari nuorisokaliiperista jousta tuli tässä tehtyä jalavan oksista (25 ja 15 paunaiset) ja molemmista naksahti selkälusto poikki siinä vaiheessa, kun tilleri alkoi olla kuosissa ja sisäänammunta käynnissä. Pettymykseni oli hirmuinen - etenkin kun jalavan pitäisi olla vetolujaa puuta. Aikani tuumittuani ja pohdittuani tulin ilmeiseen johtopäätökseen: oksien selkälustot olivat liian ohkaiset (alle 1mm) mikä yhdessä voimakkaahkon kruunun kanssa johti naksahdukseen. Tuon 15-paunaisen luston katkeamista en edes heti huomannut, mikä osaltaan kertoo luston vähäisestä osuudesta jousen toiminnassa.

Tarkastelin sitten muita kuvumassa olevia jalavanoksiani, ja totesin, että tätä ohutlustoista tavaraa on enempikin... enkä ihan heti haluaisi pätkiä niitä klapeiksikaan, joten ratkaisuvaihtoehdoista kyselen:

a) ensinnä tulee mieleen selän kaivaminen paksumpaan lustoon, mikä ei jalavan kyseessä ollen vaikuta helpolta. Onko jollakulla tästä kokemusta?

b) toinen vaihtoehto olisi decrownaus (suomeksi?). Olisiko se edes periaatteessa ratkaisu ohuen luston ongelmaan? Millaisia vinkkejä antaisitte operaation suorittamiseen? Tämänkinhän voi tehdä eri asteisesti, miten valita sopiva tasoituksen syvyys/leveys?

c) selystäminen. Jännettähän jalavan selkään ei kannata laittaa, mutta pellavakangas voisi olla hyvä. Voisiko kangasselystys estää ohuen selkäluston katkemisen?

d) ylimitoitus. Jos laittaa jouseen pituutta muutaman tuuman enemmän ohkaisten lustojen vuoksi, niin pysynee paremmin kasassa, mutta kuinka käy suorituskyvyn? Leveyden ylenmääräinen lisääminen taas pahentanee voimakkaasta kruunusta aiheutuvaa ongelmaa entisestään?

[Tuukka Kumpulainen]

Mahdoitko käyttää oksien ylä- vai alapuolta? Oksan taivasta kohti osoittava puoli sisältää vetolujaa vetopuuta (doh), alapuolen vastakkaispuu on heikkoa kuraa.

Alle millin lusto kehäputkiloisessa puussa tarkoittaa minimaalista lujuutta. Vetorasitus menee väkisinkin kevätpuun puolelle, eikä kevätpuulla ole minkäänlaisia lujuusominaisuuksia. En itse lähtisi tekemään minkäänjäykkyistä jalavajousta alle kolmen millin selkälustolla.

Jalava on yksi helpoimmista lustokuorittavista juuri kehäputkiloisen rakenteensa ansiosta. Olen tehnyt puolenkymmentä jalavajousta metsästämällä selkään ensimmäisen kunnon luston. Työkalu kertoo jo äänellään, milloin ollaan kevätpuulla. Se pois siklillä ja vahva kesäpuukerros on vastassa.

Kuten arvelit, leveyden lisääminen korkeakruunuiseen aihioon ei ratkaise mitään. Pyöreän selän resepti on kapea ja mahdollisimman pitkä kaari. Pituussuhteella 2,5 moni sellainen jousi, joka olisi poksahtanut 2,35:llä pelittää pitkään.

Decrownaus ehkäisee selän pettämistä hyvin. Tykkään decrownata steivin suorakulmaiseksi, ihan esteettisistä syistä. Suorituskyvyn kannalta on monesti parempi jättää selkäpinta vähän vatsaa kapeammaksi. Läpimitaltaan pientä oksaa ei voi tietenkään decrownata kovin pitkälle, jotta kaareen jää vahvuutta tarpeeksi. 20-paunainen jousi ei onneksi tarvitse leveää selkää. Paunat milleiksi on hyvä nyrkkisääntö.

En ole mikään kangasselkien ystävä. Ne näyttää hirveiltä puujousen selässä, todellista ite-taidetta. Parempi disainata kaari sellaiseksi, että kestää ilmankin, IMHO.

Jalavalla on kova maine vetolujana puuna, mutta et ole suinkaan ainoa, joka on poksautellut jalavajousia ilman ennakkovaroitusta. Henk koht en luota puuhun kovinkaan paljon.

[heikki]

Kiitos Tuukka! Tuota oksan ylä-/alapuolijuttua en ollut tullut ajatelleeksikaan. Näissä kepeissä kyseessä on enempi monihaaraisen latvan haarat kuin varsinaiset oksat, ja kun olen pyrkinyt hyödyntämään luontaisen vastakäyryyden, niin veikkaisin että yläpintaa ovat. Mutta ohutta lustoa kuitenkin.

Jalava on siis kehäputkiloinen, hyvä tietää. Näyttääkin kyllä siltä, että se katkennut lusto lähtee ihan itsekseen kuoriutumaan irti. Täytyy vielä testata ja kokeilla, saako siitä 25-paunaisesta koko luston pois ja pelittääkö se sitten - lapa ei ole vielä taittunut miksikään.

Kangasselkää ajattelin lähinnä luonnonvalkoisesta pellavapaidasta enkä mistään 70-luvun silkkikravatista, joka tosiaan olisi ite-taidetta riemukkaimmilaan.

[Iivana]

Mikset kokeilisi ohutta poron raakanahkaa. Saa rumpunahan nimellä Kemin nahkatarvikkeesta (saattaisi minullakin olla jämäpaloja vielä jäljellä, josta varmaan riittäisi lastenjouseen). Pikkasen sitä voi vielä ohentaa ja eläinliimalla kiinni Jurin tälläkin foorumilla kuvaamalla tavalla on helpompaa kuin kuullostaa.
Ja on tyylikäs ratkaisu.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[heikki]

Varmasti kokeilenkin vielä raakanahkaa joskus. On vaan niin paljon kaikkea, mitä pitää kokeilla...

Tuolle 26-paunaiselle tein nyt reilun decrownauksen: vedin selän ihan lattanaksi jokseenkin koko leveydeltään. Se oli yllättävän vaivaton homma, ja samalla tuli todettua, että luston kaivaminenkin on jalavan kyseessä ollen pala kakkua. Jurin kavasiikli osoitti jälleen kyntensä (maksamaton mainos). Paunat tippui operaation myötä puoleen ja setti on nyt sitten aikamoinen. Lyhensin muutaman tuuman ja tilleröin uudelleen - en vaan heti hoksannut, että nyt olisi ollut viisasta tilleröidä leveydestä ottamalla eikä vatsaa raapimalla Jousesta tuli lopulta jäykkäkahvainen. Paahdoin ja taivutin vastakäytää kärkiin. Huomenna selviää, tuliko siitä kelvollinen - jos ei 13-vuotiaalle pojalle niin ainakin Sallille, 10 v.

[jkekoni]

Itse olen aina ihmetellyt jalavan vetolujuutta korostavaa mainetta. Kaupallisissa puutiedoissa veto ja taivutuslujuuden suhde ei ollut poikkeuksellisen korkea verrattuna vaan päin vastoin matalampi kuin saarnnilla ja tammella.

Otaksun tämän liittyvän suotuisaan lämpökäsittelyominaisuuksiin.

Olen korjannut pähkinäpensaslaminaatilla hyvin matalkruunuisen syylle kaivellun jalavajousen naksahtaneen selän.

Syyt on helppo kaivaa menetelmällä "lievää suurempaa" väkivaltaa. (ei toimine jos oksia.)

HUOM: Omat kokemukset ilmeisesti jenkijalavasta.

[jkekoni]

hauhau champion 38cm sinisellä etiketillä olevat puruluut näyttivät hyvältä nahalta. Jousikäytössä en ole kokeillut.

[Martti Auer]

Olen nähnyt jalavaa, joissa on 10+ millin lusto, tasaisesti jokainen niistä - sitä on mahdollista saada jopa niinkin paksusyisenä, täällähän oli kommentti jossakin, että lankkujalavan selkä voi poksahtaa helposti rikki, voisi kuvitella että 10+ millisenä voisi kestää.

Jalava on kovaa veistää ja vääntyilee mutkille helposti kuivuessaan, kannattaa laittaa heti muottiin.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[heikki]

Näissä mun pölleissäkin taitaa olla jokunen, jossa on liki kymmenen millin lustot.

Tuon pienemmän naksahtaneen, 15-paunaisen, kaivoin nyt ensimmäiselle vähän paksummalle lustolle, jolloin siitä tuli 12-paunainen . Selkä oli kuin olisi lahopuuta rapsuttanut: millin kerroksessa oli viisi vuosilustoa, että ei mikään varsinainen ykkösvalinta jousipuuksi. Vaan oppiahan tuli näiden kanssa askarrellessa taas roppakaupalla.

Muuten, tuo pitempi on nyt varsin mukavan tuntuinen 15-paunainen, 150 cm pitkä hyvin litteälapainen ja sellaisena aika hyvä Sallille. Ylirakennettuna heitto on vaan vähän laiska. Tuli mieleen, että jos taivuttaisin kahvan kohdalle hieman reflexiä kompensoimaan myötäkäyryyttä?

Joonas, katselin tuossa jo koirakaupassa puruluita. Siellä oli myös näitä sonninsuteja... olikos sulla siitä jännesortista kokemusta?

[jkekoni]

Jännettä sonnin sudeissa oli vähän ja se oli huonoa. Ei jänneseläksi. Sidontaan tms varmaan kelpaa, jos haluaa lisätä munaa jouseen :wink:

Isokauriin (ent saksanhirvi) jännettä voisi olla myyntiin/vaihtoon.

[Tuukka Kumpulainen]

[jkekoni]

Voi!

Pukeudeun säkkiin ja ripottelen tuhkaa päälleni. Kirjoittelin puhelimella, enkä jaksanut tarkistaa...

http://www.luomus.fi/nisakkaat/index.php?name=Cervus%20elaphus