Jousi

[Ilkka Seikku]

Martti kirjoitti ihan asiaa.
Ampuminen riistaa kohti ja ampuminen tauluun ovat ihan eri asioita.
Ihan jo siitä lähtien, että taulun korkeus on yleisesti metsästyksen kannalta todella outo. Tietysti jos isompaa riistaa metsästää ja osumapiste elukassa on niin korkealla, mutta yleensä ainakin täällä kotosuomessa se elukan vitaalit on jokusen kymmenen santtiä maanpinnasta ylöspäin. Myös elukan paikka on pitkälti sattumanvarainen. Jopa haaskalta metsästettäessä eläin pyörii ja hyörii missä sattuu. Jousta ei nosteta silloin kun fiilis on juuri se oikea, vaan sen jousen nostonkin määrää elukka, samoin kuin sen, että milloin nuoli lähetetään matkaan.
En rinnastaisi tauluunammuntaa metsästykseen, tai toisinpäin.

Hienoa touhua toki molemmat.
_________________
www.rautasarvi.fi

[Martti Auer]

Hyvä, se ehkä on hyväkin pitää vähän rajoittettuna, koska metsästys on rajoitettua, sitten voi siihen opetella myös jonkin tyylin, mikä sopisi metsästykseen. Metsästystilannehan kertoo sitten sen, että onnistuuko se, onko jossakin korjaamisen varaa, muutenkin kannattaisi varmaan aloittaa pikkuriistasta, ennenkuin lähtee peuran perään, ehkä se riittäisi jo ampumakokeeksi jos on vahvistettu pikkuriistakaato plakkarissa tai tilillä, siihen peura-ampumakokeeseen, se on vähän arvelluttavaa, jos lähtee suoraan suurriistan kimppuun, pikkuriistalla voi ensin "harjoitella", niin näkee siitä vähän osviittaa, miten on ehkä hyvä menetellä.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Kiul]

Tauluammuntaa on monenlaista, eikä kaikki tauluamunta suinkaan ole Fita/WA-tyylistä ammuntaa. SJML:n yhden nuolen kisat ovat hyvinkin erilaista ammuntaa kuin FITA-kierros ammuntakentällä. Toisaalta ne, jotka niissä kisoissa pärjäävät, tuntuvat olevan aika useasti myös saalistilastoissa edustettuna. Tässkin säikeessä kun katsoo noita 'tauluammuntakasoja', niin aika moni tausta näyttäisi olevan jotain muuta kuin 'korkealla'. Toisaalta taas joku IFAAn 'tipurasti' jyrkkään ylä- tai alamäkeen ei riistan ampumisesta juuri eroa. Siinä ei taulun korkeudella juuri ole merkitystä.

Pidän ihmeenä tilannetta, jossa ampuja ei osu jousella maaliin 'ihanneoloissa', mutta muuttuu todelliseksi tarkka-ampujaksi, kun tilanne vaikeutuu ja eteen tulee riistaa ammuttavaksi. Eiköhän se ammunnan perusta kuietenkin luoda ihan perustreenillä ja sitä sitten 'jalostetaan' metsästystilannetta varten.

Auerin ajatus pienriistasta 'harjoituksena' suuremman riistan metsästykseen on mielenkiintoinen. Pari kyyhkyä ja teertä vaikka pohjalle, ennen kaurisjahtiin siirtymistä voisi olla ihan hyvä haaste itse kullekin.

[Joel]

Niin eihän itse laukaisun suorittamisessa olekkaan mitään eroa, siis se, että päästää jänteestä, ja nuoli lähtee (ehkä) kohti tähtäyspistettä. Siihen se sitten jääkin.

Ja kun ammutaan ylä- ja alamäkeen maastossa pieniin maaleihin, voi ehkä kuvitella että se muistuttaisi metsästystä, tai antaisi edellytyksiä jne. Kyllähän se jotain edellytyksiä tietysti antaa. Maali kuitenkin on yleensä liikkeessä, ja seuraa ympäristönsä tapahtumia tarkkaavaisesti - valmiina ampaisemaan piiloon tai karkuun. Ja tietysti kannattaa yrittää päästä niin lähelle, että varmasti osuu. Edelleenkin hyvä ampuja ei tee metsästäjää missään määrin, se antaa edellytyksiä, varsinkin kun on perusammunta kunnossa vaihtelevilta etäisyyksiltä, mutta tärkeintä on osata lukea tilannetta ja päästä etäisyydelle josta varmasti osuu.
_________________
All in all you're just another brick in the wall
_________________________________________

http://www.facebook.com/BlueEyedSons <- Tietoa ja yhteystiedot bändiin.

[Ilkka Seikku]

[Kiul]

Tunnistan kyllä 'hirvihorkan', jota itsellänikin esiintyy lähes aina jossain muodossa kun riistaa on hollilla. Tarkoittaa itselläni selkeää pulssin nousua ja tulee erityisesti esiin kun 'tilanne' tulee 'hitaasti' l. on aikaa seurailla ja odottaa riistan tulemista ampumahollille. Mutta ..... paras lääke siihen on harjoittelun kautta saatu rutiini ja tekniikka, joka pysyy 'kasassa' vaikka muuten 'jännitys' on päällä. Rutiinia ja tekniikkaa on helpoin treenata ihan rataoloissa, joissa saa paljon suorituksia kohtuullisessa ajassa. Ampumarutiini kun on kunnossa ja sen itse tietää, niin saa jonkinlaisen selkärangan, johon tukeutua ja sitä myötä on metsästysjännitystä helpompi hallita. Minulla sydän hakkaa oli kyseessä passiin tuleva hirvi tai peura, purossa uiva majava tai oksalle 5m päähän laskeva kyyhky.

Olen päässyt paria porukkaa lähemmin seurailemaan, toista +30v ja toista +20v ja kulkenut molemmissa niin radalla kuin metsälläkin. Ihan empiirisesti väitän, että näissä porukoissa menestys radalla ja menestys - hyvät laukaukset - metsällä korreloivat aika hyvin. Hyvillekin tulee mokia ja 'huonoille' onnistumisia, mutta pitkässä juoksussa yhteys kyllä löytyy. Seurojen välisissä kisoissa huomaa samoin, että niissäkin ovat mukana ne paikkakunnan 'kovetut mettämiehet', jotka metsästyksen lisäksi jaksavat myös radalla käydä.

Saman huomaa koekopissa. Sinne tulee porukkaa, jonka ainoa ratakerta taitaa olla kolmen voden välein ammuttava koe ja sen kyllä nykyiselläkin kokeella huomaa.

Yleissäännöstä olevia poikkeuksia olen itse tuntenut kaksi. Appiukkovainaa oli surkea radalla, mutta kohtuullisen varma metsällä ja toinen poikkeus oli vanha sotaveteraani, joka ei radalla juurikaan loistanut, mutta oli ryssänvinsun kanssa erehtymätön metsässä.

[Ilkka Seikku]

En mä tiedä voiko noin jyrkästi sanoa, että ne jotka radalla ahkeroivat ja omaavat hyvän ampumataidon, olisivat jotenkin enemmän saamamiehiä metsällä.. Tunnen jokusen tyypin, joita voi kutsua jousimetsästäjäksi. Itseni luen samaan kategoriaan (eikä taaskaan tarkoita sitä että tässä laitetaan ketään paremmuusjäörjestykseen, vaan näin se vaan on)
Oikeastaan jokaisella harjoittelu on sitä että ammutaan eteen sattuvia muurahaiskekoja, sieniä, kääpiä, multamöykkyjä, omenoita puista jne..
Kukaan tästä porukasta ei ole mikään loistava kun eteen lyödään tasaiselle maalle taulu. Mulle ainakin tilanne on outo ja jotenkin hölmö.
Riistaa kuitenkin ihmeesti tulee reppuun. Suurimpana syynä siihen pidän ihan metsästystaitoa, jossa ampuminen on vain yksi pieni osa-alue.
Metsään aikoville suosittelen aina että heittelee vähintään viisi "taulua" etumaastoon ja sekavassa järjestyksessä ammuskelee niihin. Vaihtaa omaa ja maalien paikkoja usein ja pyrkii aina ampumaan näkymättömissä ja ääneti.
_________________
www.rautasarvi.fi

[Kiul]

En minäkään väitä, että radalla treenaavat olisivat automaattisesti saamamiehiä, onhan metsästys paljon muutakin kuin ampumista. Sen sijaan väitän, että treenanneet onnistuvat keskimäärin paremmin ampumatilanteessa kuin treenaamattomat.

Lisäksi väitän, että myös rataharjoittelu auttaa kehittämään ja pitämään yllä metsästyksessä tarvittavaa ampumataitoa, erityisesti 'uran' alkuvaiheessa. Lajinomainen harjoittelu on tietysti erinomainen tapa harjoitella, mutta kaikille se ei ole helposti järjestettävissä. Lisäksi,jos välineiden 'virittely' kuuluu omaan harrastuneisuuteen, niin sitä on parempi tehdä radalla 'vakio-olosuhteissa'.

Näillä omilla mielipiteilläni haluan tuoda esiin sen, että harjoittelu - myös rataharjoittelu - pääsääntöisesti kannattaa myös metsästäjälle ja kumota sen harhaluulon, että metsällä ukko kun ukko ampuu hyvin vaikka ei radalla osu mihinkään. Meissä metsästäjissä, myös jousimetsästäjissä, on luvattoman suuri joukko harrastajia, joiden ampumataito on surkea tai korkeintaan välttävä. Itse en kuulu millään muotoa hyviin ampujiin millään aseella, mutta pienelläkin (rata)treenillä on helppo omaa tasoaan nostaa tuntuvastikin. Vaikka ratatreeni ei ehkä ole sitä optimaalisinta metsästysharjoittelua, niin ei se ainakaan heikennä suorituksia.

P.S. Tämä ei tähän foorumiin ehkä kuulu, mutta tuo 'stump shooting' treenimuotona - niin hyvä kuin se onkin - on käytännössä mahdotonta isolle osalle jousimetsästäjiä. 'Apupyörillä' metsästäville se on käytännössä liian kallista - nuolia menee rikki tai katoaa aivan liian paljon. Niinpä 'lajinomainen' treeni oh tehtävä vaikka maastoradoilla 'tauluihin'.

[Martti Auer]

Joo, mäkin olen huomannut että sitä osuu paremmin pikkukiviin, mitä maalitauluihin. Mielestäni jousiammunta pitäisi pitää kuitenkin monipuolisena, siksi en epäile ampua myöskään fitatauluun, jos sitä tahkoaa jatkuvasti samalta matkalta vain samaa taulua, niin se voi alkaa kyllästyttämään. Fitataulukin piti opetella erikseen, se vaikutti hieman oudolta ilmiöltä, olen huomannut että ne jotka ovat tottuneet radalla eläinkuvioihin tai ampuvat niihin hyvin, niin eivät osu sitten fitatauluun. Jos on esimerkiksi koko talven ampunut sisäradalla fitatauluun, niin sitten huomaa kun menee keväällä maastoradalle niin siitä on pihalla kuin lumiukko, talven harjoitukset eivät olisi auttaneet, tai sitten huomaa että miksi ulkona ei välttämättä ammu niin hyvin fitatauluun radalla, mutta jos menee sisäradalle, niin huomaa, että sielläkö se jousiammuntataito olikin ja se sujuu kuin ei mitään. Sen takia sitä pitää vaihdella tai kompensoida, eikä vain viritä sitä toimivaksi jonnekin sisäradalle 18 metriin.

Huomasin kyllä Floridassa kun ostin sellaisen mustaruutikiväärin 50. cal. Rakennussarjana, kittinä, niin sitten kun se oli valmis, niin sitä huomasi että sillä ei osunut mihinkään ja kun meni metsälle sillä ei osunut mihinkään, mutta menin sitten harjoittelemaan sillä ulkoradalle, niin sen jälkeen alkoi kyllä riistaa kaatumaan, yksi opossumi ja peura, siinä kai harjoittelussa oppi tuntemaan välineensä. Siinä piti rakentaa toisenlainen kitti.

Että kyllähän tuollainen harjoittelu voi auttaa, että siinä ehkä oppii ne välineet, jos ei mitään muuta, metsälle ei varmaan kannata lähteä tuntemattoman jousen kanssa. Sama on vähän nuolien kanssa, jos on uudet nuolet, niin nekin kannattaa opetella, miten ne lentää, siksi leikkureillakin on syytä harjoitella.

Ehkä on ammuttu vain ratakärjillä maalitauluun, mutta sitten laitetaan leikkurit kehiin ja niillä mennään metsälle, tuntemattomilla välineillä.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Lehtis]

Nyt löytyi oikea harjoittelumuoto!!!
Viikonloppuna pari 60-nuolen sarjaa 20 jaardista FFAA:n tauluun, sitten matkalaukku pakaten ja viikko emännyksen kanssa korkean paikan leiriä Madeiralla (ilman jousta). Paluu maanantaina puolen yön huitteilla ja tiistaiaamusta paluu töihin PC:n näpyttelyyn, iltapäivästä puhtaat kalsarit kassiin ja puolen yön aikaan peitto korviin Vilnassa. Paluu parin päivän asiakastapaamisten jälkeen to-pe välisenä yönä yhden nurkilla, normiherätys aamulla päivän töihin ja viideksi hallille. Puhdas taulu ylätaulun paikalle, 2 x 5 nuolta arjoitukseksi ja sitten 60 nuolta tulosta tehden. Puolivälissä luonnollisesti taulu alas, kuten kisoissakin pruukataan taulun paikkaa vaihtaa. Lopputulos 243, jossa x-osumia nuukasti, mutta muuten tasaisesti kaikki 3-ringin sisällä. On puujousella enkkani ja taitaa mennä lasikuitutuloksenkin yli, jos oikein muistan. Kuvia liitteenä.

Jousi joillekin jo tuttu omatekemä 71" ELB, 75lbs@28", hickory-selkä ja bulletwood-maha. Nokit yms. vesipuhvelin sarvea. Nuolet seetriä, 11/32", 125gr kärki ja 5" kalkkunasulitus, n. 30g (eikä tartte kenoilla muovinokeista...).

[Tuomo]

Aika vakuuttavaa jälkeä! Ihan hyvä, että en pääsen viikon kuluttua Loimaalle kisaamaan... Nyt on vähän liikaa pakkasta, että voisi ulkona harjoitella, toivottavasti jossakin vaiheessa taas vähän lauhtuu, niin pääsisi ampumaankin. Toisaalta, nyt on hyvä tehdä kaikkea muuta rästihommaa.

Esa, tuo ilmiö on kyllä useimmille ihan tuttu ja jotenkin ajattelen niin, että se paljastaa samalla ampujan todellisen tason, sen mihin levänneenä ja keskittyneenä oikeasti pystyy. Tosin, pitemmän päälle ei varmaan kannata harjoitella kerran viikossa tai kahdessa!

[Lehtis]

Lähinnä oli mielessä, että tulee p.....een kalliiksi ja raskaaksi lennellä ympäriinsä, valvoa pikkutunneille ja silti heräillä normaaliin työhön 5:30-6:30 tienoilla, mutta mitäpä sitä ei urheulun vuoksi tekisi...

Joudun myös perumaan Loimaan kisan ensi viikonlopulla, joten en pääse näkemään oikeaa kisakuntoa nyt.

[J Menna]

Hieno treenitulos. Esa on kone.

[Lehtis]

Kone nikottelee... tänään 205, kun testasin tätä nyt paikattua jousta, jolla tuo edellinen tuloskin ammuttiin. Liian kauanko jo kotona...?

[Smirkelimies]

Lehtis tykittää tykimmin.

Jos palastelisi kolmen osa-alueen merkityksen kokonaistuloksessa, mitenkähän lahjakkuuden, välineiden ja harjoittelun osuus määrittyisi? 10 %, 30 % ja 60%???

[Tuomo]

Se, miten prosenttien voidaan olettaa jakautuvan, riippuu aika paljon ampujan taidoista. Aloittelijalla lahjakkuus tietenkin korostuu paljon, jossakin vaiheessa kehityksen kaarta välineet ovat tärkeät ja mitä pitempään on ampunut ja mitä parempi on, niin sitä enemmän harjoittelun merkitys korostuu kehittymisessä, olettaen toki, että välineet ovat täysin kunnossa.

Mitä Esaan tulee, niin välineet toimivat ja ne on viritetty hyvin, lahjakkuutta löytyy varmasti ja onhan noiden tulosten taustalla myös paljon harjoittelua. Lopputulos - vaaditaan paljon taitoa ja vähän tuuriakin, jos aikoo Esan kisoissa päihittää!

Nyt en ole juurikaan päässyt ampumaan kasaa. Ulkokauden jatkumista on haitannut hieman jatkuvat lumisateet ja toisinaan aivan liian kovat pakkaset. Ja jos sää sallisi, niin sitten on ollut iltaisin jotain muuta puuhaa. Hallillekaan en ole vielä kertaakaan ehtinyt. Mutta kyllä yli 200 menee milloin vain...!

[Mika_R]

En lukenut ketjua alusta lähtien ja menee ohi otsikon, mutta näin aloittelevan kommenttina keskusteluun "tauluammuntaa ei voi verrata metsästykseen".
Ammunnan harjoittelusta tauluun, vaikka tietoiseltamatkalta reenaa kuitenkin ammunta tekniikkaa. Metsästyksen kannalta siinä ei ole muuta yhteistä, kuin eka nuoli, jonka tulee aina osua juuri siihen mihin ampuja sen haluaa osuvan. Moni tikkaa tiukkaa kasaa taulunkeskelle, kunhan on ampunut ensimmäisen "kohdistuslaukauksen" tauluun (joka ei välttämättä ole siellä minne ampuja olisi sen halunnut menevän.

Tilanne metsällä on aivan erillainen, kuin radalla, mutta radalla saadaan hakattu tekniikka "selkärankaan" ja metsällä toivotaan, ettei riistahorkka aja "selkäranka" muistin ohi.

Itse olen henkilö joka jännittää esim. uusia tilanteita ja riistatilanteet ovat aina jännittäviä (jos eivät olisi, niin en varmaan metsästäisikään). Olen koittanut opetella toimimaan "oikein" jännityksen alla ja ainakin itse olen todennut hyväksi "jännitys"treeniksi tilaisuudet, joissa muut ulkopuoliset henkilöt seuraavat vierestä kuinka ammunta jousella sujuu.

Mutta kiteytettynä. Ensimmäisen nuolen on aina osuttava, tilanteesta ( rata/metsästys) riippumatta. Metsästyksen oppii metsästämällä ja metsästys ammunnan, harjoittelemalla metsästys olosuhteissa.

[Simo Hankaniemi]

Metsästyksessäkään ensimmäinen nuoli ei aina osu, mutta peliä saattaa silti voida jatkaa. Olen ampunut lyhyellä jännejousella yhden pyyn ja osuma siihen tuli vasta viidennellä nuolella. Pisin riistalaukaukseni on ollut pellolla juoksevaan fasaanikukkoon, matkaa 30-40 m, osuma tuli toisella nuolella. Yhden fasaanikukon pudotin männyn latvasta vasta 11. nuolella! Se oli vaikea tilanne, räntää satoi vasten naamaa ja silmälasit olivat aika sotkuiset, alueen isäntä oli selkäni takana tarkkailemassa tilannetta ja lisäsi siten stressiä. Mutta niin vain lintu päätyi riisipedille curry-kastikkeella voideltuna.

[Mika_R]

Kyllähän se näin on, että aina ei osu. Mutta tarkoituksenahan metsällä olisi osua heti ja tappavasti. Puhdas pummi on aina parempi kuin haavakko, jota ei lopulta saada edes talteen. Omaa kokemusta "paikkolaukauksella" saadusta osumasta ei ole kuin yhdestä fasaanista ja muutamasta piisamista. Ehkä tilanteita kertyy vuosien mittaan enemmän, mutta toivottavasti ei kuitenkaan kovin paljoa. Tarkoituksena olisi kuitenkin osua tuloksellisesti jo ensimmäisellä yrittämällä.

[Varjaagi]

No, tuo fasaani on riistaeläimeksi vähän.... no fasaani

Kyllä minusta on aina parempi mitä vähimmillä nuolilla se otus jää - varmasti harmittaa 11. nuolella tehdyn tiputuksen jälkeen etsiä nuolia pitkin vitikkoa kun sen pudotuksen olisi voinut tehdä sillä ensimmäisellä nuolella.
Vastaavassa tilanteessa jo ennen ekaa nuolta olisin kiertänyt fasun sille kantille että räntäongelmia ei olisi ollut - taatusti olisi kestänyt senkun kerran kesti ampuakin 11 kertaa...

Joskus pentuna noita fasuja ammuttiin laikan haukusta puuhun ja joskus kun oikein kyllästytti niin toinen koetti saada lintua liikkeelle puuta ravistamalla että olisi edes joskus päässyt täräyttämään haulikolla lentoon - joskus se onnistui ja joskus oli "pakko" ampua puuhun.

Joskus teeri kestää ampua useammin mutta sittenkin on kivempi saada lintu ekalla nuolella alas kun siinä vieressä saattaa näet istua toinenkin teeri...
_________________
Aboriginaali varjaagi...

[Simo Hankaniemi]

Fasaani kelpaa hyvin minulle riisipedillä ja curry-kastikkeella, varsinkin kun kun lintu on ammuttu lyhyellä primitiivijousella. Ne 10 ensimmäistä nuolta eivät varsinaisesti harmittaneet, sillä ne menivät lähes nuolaisten ohi ja siinähän sitä jännitystä on. Pakastealtaasta linnun saa yhdellä kouraisulla joka kerta.

Kyseisessä tilanteessa nuolet löytyivät helposti, koska takana oli puuton avoin alue ja nuolet törröttivät hangessa. Jostain muusta suunnasta ammuttaessa nuolet olisivat hävinneet risukoihin. Fasaanin haulikkometsästystä ja lyhytprimitiivijousimetsästystä ei nyt oikein voi vertailla toisiinsa, ero on sama kuin potkulautailulla ja formula-autoilulla.

[Varjaagi]

Lukemalla oikein selviää että en ole verrannut primijousimetsästystä haulikolla tehtyyn vastaavaan aktiivitoimintoon. Kysymys oli vain ja ainoastaan fasaanista.

Toki minäkin nykyään ammun fasuni jousella.
_________________
Aboriginaali varjaagi...

[Tuomo]

Tänään piiitkästä aikaa taas hallilla ja sain ammuttua tuloksenkin. Nyt on ollut aivan liian kylmää ulkoammuskeluun ja jos pakkasta ei ole ollut liikaa, niin sitten on pyryttänyt. Eli ammunta on jäänyt harmittavan vähiin. Kuitenkin, silti sain ammuttua huteralla ammunnalla peräti 224 pistettä. Esa ampui kaksi kierrosta ja kumpikin yli 230 pistettä.

[Lehtis]

Pääsinpäs tänään tyhjään halliin ja ei kun testaamaan Flint-matkat tulos paperille kirjaten. Mukana oli tämän vuotisista SM-kisoista talteen ottamani 20 cm tiputaulu, josta sain skannerin ja printterin avulla tulosteltua myös tarpeelliset 35 cm taulut. Pari harjoitussarjaa lämmittelyksi 25 jaardista ja sitten tulosta paperille. Taulujen paikka vaihtui sääntöjä seuraten aina, kun matkat oli kertaalleen ammuttu, eli kierroksen puolivälissä. Ensimmäinen kierros tuotti neljän hudin rumentamana 204 ja toinen 202 jo viidellä missillä. Näillä harkoilla sitten Loimaalle 13.1. kisaamaan ainakin Tuomon kanssa. Toivottavasti muitakin HB-ampujia ilmaantuu paikalle.

[J Menna]

ööö miten tossa Flintissä lasketaan pisteet kun kakosia ja ykösiä ei ole pojotettu olleenkaan? Onko keskusta 5. seuraavat kaksi valkeaa rinkiä 4 ja uloimmat kaksi riniä 3?
Kysyy epätietoinen Rajamäeltä.

[J Menna]

Ja ni ammutaanko noita pikkurinkuloita muualta kuin 20ft matkalta?

[Lehtis]

Jep, pinnat menee 5-4-3, samalla lailla, kuin ulkona Field-kierroksella. Värien keskellä olevat viivat ovat vain koristeita.

20 cm tauluun ammutaan 20 jalasta sekä 10 ja 15 jaardista. Kävelyrastilla 15 jaardia ammutaan isompaan tauluun. Ampumajärjestys ja taulujen koko näkyy tulosliuskanin kyljellään olevasta taulukosta.

[Lehtis]

Tiputauluihin pitää myös ampua järjestyksessä vasen ylä, oikea ylä, vasen ala ja oikea ala, eli Z-kuviossa.

[J Menna]

kiitän. selkeätä.

[Tuomo]

Tänään pihalla Flint-kierros 201 pistettä. Kolme hutia. Saas nähdä mitä sitten kisassa tapahtuu!

[Lehtis]

Taitaakin Loimaalla olla jaossa 2 SM-titteliä HB-luokassa... meinaan Suomen ja seuran mestaruudet, sillä vain RiJo:laisia, eli Tuomo ja minä, on ilmoittautununeiden listalla tätä kirjuutellessa...

[joustojouni]

noo kylmääki tuun,tosin tulokset reeneis on ollu 180-190 kokoajan mut oon 30jaardin matkal laskenu aina vaan 3 pistet ja kävelys en ollenkaan ku eioo hallis tilaa niin pitkäl amppu.

[Lehtis]

[Tuomo]

Hyvä homma, että saadaan kaikki mitalit jaettua! Tulee vielä tiukka kisa!

[Tuomo]

Kasaa taas vaihteeksi. Matkana 25 jaardia ja taulun koko 20 senttiä. Yksi nuoli lipsahti vähän ohi...

[Tuomo]

Vielä muutama kasakuva, sisäammuntakausi kun päättyy 17.3. Riihimäen kisaan! No, yksi lipsahdus tuossa tuli alatauluun. Huomatkaa, ammun taulut loppuun...

[heikki]

[Lehtis]

Kannattaa vetää Jeesusteippiä a.k.a. roudarinteippiä joku pätkä keskusten tienoille taulun taakse, niin käyttöikä pitenee.

[Varjaagi]

Eipä ole tullut jeesustelut mieleen taulujen kanssa mutta pitää ottaa ohjelmistoon...
_________________
Aboriginaali varjaagi...

[Tuomo]

Teippi toimii sisällä ja kesällä. Pakkasessa se haurastuu niin paljon, että siitä ei ole yhtään iloa vaan pelkästään haittaa. Palaset tarttuvat nuoliin, ne rapisevat maahan ja niiden keräämisessä menee aikaa hukkaan. Vähemmällä ja halvemmalla pääsee kun jättää teippaamatta.

Kesällä kun ammun enimmäkseen yli 40 jaardia, niin tuota keskustan totaalista häviämisongelmaa ei (valitettavasti) esiinny, joten teippauksiakaan ei tarvita.

[Tuomo]

Pääsiäisen viimeinen sarja, maanantai-iltana. Matkana 50 jaardia ja taulun koko 50 senttiä. Tapanin kierroksella 5.5. ammutaan Field, johon siis tämä harjoittelu tähtää. On nämä onnistumisen hetket hienoja!

[Rakonczay]

50 metriä/jaardia on hieno matka ampua!

Matka on vielä sellainen että nipun voi saada aika pieneksi. Toisaalta matka on niin pitkä että nuolen lentoa ehtii ihastelemaan.

[Tuomo]

50 jaardia on minun lempimatka! Sopivan pitkä mutta ei liian pitkä. Nuolen kärki jää sopivasti taulun alle. Ja nuolen lentoakin ehtiin tosiaan katselemaan.

[Esa Konga]

Tähän asti paperilautasia yms. ampuneena mäkin ostin muutaman taulun ja aattelin alkaa laskemaan pisteitä 20y:sta.

Mutta heti tuli mutti, että miten nuo viivalle osuneet nuolet tulkitaan ?

Esa
_________________
http://www.youtube.com/watch?v=JooT3w-sbyE

[Kaunisvesi]

Jos viiva on rikki tai nuoli siinä niin liki, ettei edellistä väriä näe välistä, niin se on isompi pointsi. Kuvittele, että ammut lautasta, kyllä se reunaosumasta kaatuu.

[Lehtis]

FFAA:n säännöissä viiva poikki, jotta lasketaan isommaksi, WA:n puolella (ent. FITA) riittää, että nuolen varsi nojaa viivaan. Molemmissa säännöissä katsotaan siis nuolen varren ulkopintaa ja rajaviivaaa, ei reikää paperissa, joka on yleensä hiukan isompi, kuin nuolivarsi. Kisoissa täytyy myös muistaa, ettei nuoliin eikä tauluun saa koskea hipaisemallakaan ennen kuin tulokset on kirjattu.

[Esa Konga]

Kiitos. Tuloksia tuli sitten tälleen.

Eli ammuin eka kertaa viime kesän mökki paperilautasammuntojen jälkeen ja yleensä ekaa kertaa tauluun pisteitä laskien. Ihan kiva kokemus. Tehot ei nyt riittäny kun noin 30 paunan jouseen, mutta vastaavasti oli 45-50 paunan täysmustat nuolet Lenti kovasti kaarella eikä aina nähnyt mustasta taulusta mihin osui. Paikka ruskis, lumihankea ja muutama aste plussaa.

Siis 60 nuolta 20yrd 40 cm maastotaulu. Tuo 4 kertaa viikonlopun aikana.

Lauantai: Nuolet tasaisesti koko taulun alueella, ihan kuin haulikolla: ensin 135 sitten 140.

Tänään sunnuntaina: Ensin 162 sitten 159. Kuva ohessa, nämä molemmat samassa taulussa.

Omituisesti nuolet kiersivät viitosta. Muutaman selkeän viitosen lisäksi melkein viitosia ei ole lainkaan, ovat tukevia nelosia. Yhtään ei viitosen viivalla.
Vähän niinkuin rinkelin muotoinen kasa viitosen ympärillä!
Myös käytännössä aina viiden satsissa on yksi nuoli joka karkaa jopa ohi koko paperin. Muihin voi sitten yleensä olla tyytyväinen suorituksena.

Nuo kaksi hommaa kuin vaikka saisi korjattua... asetan tavoitteekseni lyhyellä tähtäimellä 180. Tuossahan oli yksi 30 nuolen osio 90 pistettä.

Tämä tietysti edellyttää että alan oikeasti treenaamaan edes jotenkin säännöllisesti, joten toivottavasti tavoitteen julkaisu auttaa...
_________________
http://www.youtube.com/watch?v=JooT3w-sbyE

[Tuomo]

Hieno homma, saadaan uusi haastaja kisoihin!

Hyvältähän tuo näyttää, varsinkin noin vähäisellä harjoittelulla. Taulun keskusta kiertäminen on sitten ihan nuolen vakio-ominaisuus, ei siinä mitää ihmeellistä ole...

[Lehtis]

Keltainen on kallis väri, kannattaa säästellä...

[Lehtis]

Kaunis viikonloppu ja Riihimaastoa varten hiukan harjoittelua. Ei vielä kaikki ihan kasassa, mutta taulussa kumminkin. Suurin osa rei´istä peruina viime kesältä.

Ylimmässä kuvassa 50 & 40 m suunnilleen tasamaalta ja alemmassa 35, 25 & 15 m alamäkeen.