Jousi

[charonius]

...Hieman koottuna ajatuksia, näkemyksiä ja kokemuksia ..

Lumi:
Ensilumen aikaan kaikki eläimet ovat varovaisia liikkeissään, ensimmäinen/set päivät asustellaan hyvin pienessä motissa. Olen myös huomannut kanalintujen olevan "tyhmempiä" ensilumen aikaan, antavat koiran haukkua paremmin eivätkä osa karkkoa edes miestä heti kättelyyn. (parit koppelot on päästänyt kävelemällä haulikkohollille ensilumen aikaan). Lumi on myös kriittinen tekijä pienpedoista esim supin ja mäyrän liikkumisen suhteen, paljon lumenaikaan lopettavat liikkumisen ja käyvät talviunille. Jos luolaston lähestyvillä on hyväksi todettu haaska, luonnollisesti mäyrä ja supikoira käyttävät sitä hyväksi. Paljon lumen aikaan kettu alkaa käyttämään samoja polkuja kulkemisen helpottamiseksi, jolloin ketun narupyynti voidaan aloittaa.

Pakkanen:
Eläimet liikkuvat pakkasen aikaankin, syötävää on saatava oli keli sitten plus vai miinus 30c. Jos jäljität esim pienpetoja kovan pakkasyön jälkeen, on todennäköistä että eläin on painunut maan alle luolaan, jossa lämpöero voi olla montakymmentä astetta. (tai näätä kelopuuhun, oravanpesään, linnunpesään)

Myrsky:Isommat eläjät, kuten Hirvet hakeutuvat aukoille/lakeille paikoille myrskyä suojaan kaatuvien puiden pelossa. Myrskyn aikaan kanalinnut laskeutuvat maahan, esimerkiksi suojaisan kuusen juuren.

tuulesta..
metsällä koiran kanssa sekä yksin tulisi pyrkiä liikkumaan vastatuuleen, näin koira saa tuulesta vedettyä vainua ja miehen hajut eivät kulkeudu suuntaan josta riistaa etsitään ja jopa kulkemisesta aiheuttunut ääni voi joskus olla ratkaiseva tekijä, sen virratessa tuulen mukana seläntaakse. Suurimalla osasta eläimistä on hyvä haju ja kuulo aisti ja voivat haistaa ja kuulla vaikka sen suurempia ääniä pitävän miehen kilometrin päähän, kelistä riippuen.
Jos pysäyttäväkoira kuten norjanharmaa, suomenpystykorva, laika yms haukusta karkkoaa hirvi, lähtee hirvi usein lyhyen matkaa juoksemaan myötätuuleen, saadakseen tiedon hajun avulla jahtaajastaan. Poikkeuksetta haukulle kuitenkin lähestytään tuulen alapuolelta, tässä tapauksessa hirven karkotessa se lähtee vastatuuleen, haistaakseen tulevan vaaran.

Vesisade: Hienoisella sateella kanalinnut pysyvät paremmin haukussa eivätkä muutenkaan viitsi siirtyä pitkiä lentomatkoja. Kovalla sateella taas kanalinnut hakeutuvat suojaan puuhun tai maahan, liikkuen ainoastaan pakottavassa tilassa.
Hirvihaukulle meno on paljon helpompaa sateen aikaan, sade peittää naakimisesta aiheutuvia ääniä.

Tässä tekstiä suppeasti, lisäilen kun aikaa kiinnostusta on kirjoitella.
Paljon näätiä, supeja, hirviä ja kanalintuja pyytäneenä tämmöistä on kertynyt kupoliin, topicciin voi lisäillä omiakokemuksia ja jos jostain asiasta on erinäkemyksiä.

[toni]

Hyvä topikki:) Pari extempore mieleen juolahtanutta, samaa käsiteltyä lähestymis aluetta noudattavana jatkeena:

Tuule liike voi olla todella yllätäävää esm. metsän tai suon laidassa.
Mosaiikimaisessa/pirstoutuneessa maisemassa nämä ovat yleisiä kulkureittejä monille maassa liikkuvalle nisäkkäälle.

Äänen kuuluvuudesta eri keleillä: Pieni kevyt ropina tai tuulen vire antaa anteeksi metsästäjälle liikkumisesta mahdollisesti tulevaa ääntä. Kyttäyksessä molemmat voi olla enempi haitaksi kun taas aktiivisessa liikkumisessa hyödynnettävissä.

Myös sen kantautuvuudesta: pakkaskelit vrt. kostean sulan maan kelit.

[Nanook - pakkasen poika]

[charonius]

tuulenpyörähtely on hankala homma, joka kuitenkin on yksi haaste. Monesti hirvihaukulle hiippaillessa on tuuli katsottu sätkällä ja lähdetty hiippaileen sätkä huulessa, sau't ovat leijailleet seläntaakse. haukkua ja hirviä katsellessa on jälleen lyöty tupakki huuleen, tietenkin kaikessa hiljaisuudessa. yhtäkkiä savu onkin leijalut suoraan haukussa olevia hirviäkohden. Monesti kuitenkin jää hirviltä haistamatta ja haukku jatkuu. Saattaa olla että päätuuli ehtii hätiin ja johdattelee hajut sinne minne niitten on ajateltukkin kulkeutuvan.