Jousi

[Tuomo]

Helsingin Hietaniemen hautausmaalla oli kesällä jaossa hienoa kotimaista marjakuusta, jota useampikin henkilö kävi hakemassa. Itse hain lounastauolla yhden isohkon pöllin. Sain siitä neljä aihiota ja ensimmäinen aihioista on nyt työstetty jouseksi. Jousi on lattajousi-tyyppinen, kapea ja jäykkä kahva, lavat kapenevat kärkiä kohti. Marjakuusi on kyllä mielenkiintoista puuta työstää, ja jousen ammuntatuntuma on hyvä! Saattaapi olla yksi nopeimmista selffareista, jonka olen tehnyt. Pitää kronottaa joskus.

Nyt seuraa tehtävä, saatte arvata jousen paunat, 28 tuuman vedolla!

Strategiset mitat ovat seuraavat:
pituus: 178 cm
leveys (lavan levein kohta/keskikohta/kärki): 36/31/12 mm
paksuus (samat kohdat kuin leveydessä): 22/18/14 mm
paino: 435 grammaa

Laitetaan vielä esimerkinomaisesti bulletwood-lonkkarin vastaavat mitat:
pituus: 178 cm
leveys: 26/25/7 mm
paksuus: 14/11/11
paino: 580 grammaa
paunat: 44 paunaa 28 tuuman vedolla

Huomatkaa erityisesti erot lapojen paksuudessa ja painossa! Ja nyt veikkausta marjakuusijousen paunoista, kuinka paljon yli tai alle 100 paunan! Valokuvia tulee hieman myöhemmin, kunhan saan jousen kuvattua.

[A.Arffman]

Se on tasan 100 paunaa. Aika paha arvioida, vaikka oma on vissiin samoista kuusista, 50 paunanen elb.

[A.Arffman]

Oho! Katoin väärin ton paksuuden. 60 paunaa vois olla lähempänä.

[J Menna]

No, pitää veikata, jos vaikka tässä jaetaan jotain palkintoa... 58 paunaa. tasan tuolla vedolla.

[jousipata]

veikkaan 72 paunaa.
_________________
tzoinnngggg...

[Juri]

Paino on yli sata grammaa vähäisempi kuin samanpituisella bulletwood-lonkkarilla, vaikka leveyttä ja paksuutta on runsaasti enemmän. Veikkaisin puun painon perusteella että 25-30 paunaa.
Toisaalta kärjen hurjasta paksuudesta voisi päätellä että se saattaa myös olla pitkältä matkalta jäykkä ja kapea. En silti usko että menee yli neljänkymmenen paunan.

[Joel]

45 paunaa.
_________________
All in all you're just another brick in the wall
_________________________________________

http://www.facebook.com/BlueEyedSons <- Tietoa ja yhteystiedot bändiin.

[Tuomo]

No niin, Juriltahan se tuli, sain tiristettyä ko. jousesta paunoja peräti 35! Puu oli todella pehmeää, niin pehmeää, että meinasi käydä vahinko, kun en tajunnut, että näinkin pehmeää puuta voi olla. Kiva oli työstää, kun sikli vastasi suurinpiirtein käsihöylää bulletwoodilla... Juu, kärjet jätin jäykiksi ja tarkoituksella leveiksi/paksuiksi, ainakin ensi alkuun, ihan puun pehmeyden takia. Täytyy katsoa, miten kestävät ohutta jännettä. Settiä on vajaa pari senttiä, tosin jousta on pidetty kosteahkossa verstaassa. Mutta nopealta tuntuu! Kolme aihiota on vielä jäljellä ja niistä pyrin tekemään jäykemmät (kapeampi/paksumpi), koska kyllä tuosta puusta taitaa vielä enemmän saada irti. Tästä oli tarkoituksena muutenkin tehdä kevyt ja mukavasti ammuttava jousi talven sisäammuntoihin.

[Juri]

Uskoisin että optimaalisin malli pehmeälle marjakuuselle olisi läpitaipuva, pitkä, paksu ja kapea elb. Lisäämällä työtätekevää aluetta saa enemmän puuta käyttöön ja sitä kautta myös paunoja lisää. Marjakuusi on huikean puristus-elastisuutensa johdosta muutenkin parhaimmillaan juuri paksuna mutta kapeana. Vetolujuus on ikävä kyllä aika huono, joten vatsan pyöristäminen on tilanteen tasapainottamiseksi oikeasti hyödyllistä.

Laskeskelin noita painoja ja paunoja Badgerin massakaavalla, sekin tuntuu tukevan asiaa. Näyttäisi myös olevan suosituin ratkaisu kautta historian Ötzistä alkaen.

[Tuukka Kumpulainen]

Kapea ja paksu kaari lisää reippaasti sekä puristus- että vetorasitusta eli maksimoi myötäkäyristymisen ja poikkipasahtamisen riskin. Puristuselastisuus on huikea raudantiukassa jutikassa, ei Hietsun laittitauhkassa. Jos puu on pehmeää ja vielä vetoarkaa, miksi siihen pitäisi soveltaa rasitusarvoiltaan erittäin korkea poikkileikkaus? Läpitaipuvuus kyllä vähentää paikallisrasitusta, mutta pehmeälle, kevyelle ja hauraalle puulle paras malli olisi läpitaipuva ja leveä kaari. Yksikään Euroopan esihistoriallisista marjakuusijousista ei ole tehty samanlaisesta puusta kuin Hietsun kasvatit.

[Juri]

Tämä täytyypi sitten vielä testata, Tuukka voi vaikka olla oikeassa.
Sen vähän mitä olen ehtinyt kokeilla, niin Hietsun marjakuusi vaikuttaa jo paksuna aihionakin kumimaisen taipuisalta.

[A.Arffman]

Laitan tähän oman marjakuusi lonkkarin mitat ihan vertailu mielessä Jurilta staavin ostin eli on vissiin samaa erää?

Leveys kahvan juuresta 28mm, keskilavasta 25mm, nokin kohdalla 9mm
Paksuus samoista paikoista 22mm/18mm/13mm

Pituus 170cm eli 67 tuumaa. Paunat 28 vedolla 45-47.

Settiä ylälavassa 1cm ja alalavassa 2,5cm. Ylälapa suora ja alalapa 2cm myötäkäyrä. Poikkileikkausprofiili on se D.

Eli vissiin tämä mun puu oli hieman kovempaa?

[heikki]

[Juri]

Minusta ne olivat koko kasa syytiheydeltään suurin piirtein samannäköisiä, noin 30 lustoa tuumalla.
Samaan aikaan istutettu, samaan aikaan kaadettu ja samassa paikassa kasvaneet. Toki voi silti olla yksilöllisiä eroja.

[A.Arffman]

En tiiä uskaltaako ees laittaa vireeseen kun on niin kuivat kelit, harmittaa jos muutaman kuvan takia hajoo hyvä jousi.

Mitä sanoo kokeneemmat, että kestääkö tuo marjakuusi miten hyvin kuivaa keliä? Uskaltaako laittaa vireeseen/vennytellä?

[Juri]

Ei kuulemma oikein kestä kuivaa, kosteaa kylläkin.
Kyllä se kevät joskus vielä koittaa tänne risukasaankin...

[Simo Hankaniemi]

Hietsun marjakuusijousilla on ollut lyhyt elinajanodote, kuten muillakin Suomessa kasvaneilla marjakuusilla. Ehkä siitä on myös poikkeuksia.

Myös muut kapeita paksuja marjakuusijousia tehneet ovat halki vuosisatojen kamppailleet puristus- ym. murtumien kanssa. Kalifornian intiaanien ohuissa leveissä marjakuusijousissa taas ei tiettävästi ole yhdessäkään puristusmurtumaa.

[Tuomo]

Samaa erää on minunkin pöllini, tosin sillä erotuksella, että siellä oli jo käynyt Juri, Heikki ja muitakin valitsemassa parhaat päältä. Tämän pöllin kaivoin kasan keskeltä mutta aika paksut lustot siinä kyllä oli. Katsotaan nyt, miten kestää. Toisen version teen silti perinteisemmällä lonkkarimitoituksella, eli kapeampi/paksumi. Paunoja ei tarvitse olla paljoa. Saapahan tyylikkään marjakuusijousen, joka näyttää 150-paunaiselta mutta onkin 30-40-paunainen...

[Simo Hankaniemi]

Kestävyys voi olla parempi, jos tekee jousesta tavallista pidemmän suhteessa vetoon. Sinuna jättäisin puun 5 cm pidemmäksi kuin muuten olisi aikomus.

[Juri]

Otin kesällä Kuralan kisoissa kuvan Arffmanin marjakuusijousesta.

Tämä puu on muuten aivan kelvollista keskitason marjakuusta. Ei mitään sotajousitasoa, muttei todellakaan ihan töhkääkään. Tälläisestä laadusta on maailmalla tehty hyviä jousia vaikka kuinka.
Poikkeaa aikaisemmin näkemistäni Suomessa kasvaneista marjakuusista todella paljon. Varsinkaan Kuralassa takavuosina jaettuihin onnettomiin risuihin ei kannata edes verrata.
Tuukallekin toimitin pari lyhytstaavia, näkee sitten millaisia niistä tulee.

[Tuukka Kumpulainen]

Juri,

Tosi mukava kuulla ja nähdä että puu pelittää. Takavuosina samasta puulähteestä peräisin olevat jouset kuulemma paukkuivat poikki yleensä ennemmin kuin myöhemmin. Noista minun steiveistäni, ajattelin toisesta Ochsenmoorin (mualiman vanahin marjakuusijousi) uudennosta, toisesta länsirannikon tyylistä jännerekurvia. Palailen jousenrakennukseen ehkä parin vuoden päästä, joten ei kannata pidättää hengitystä.

[J Menna]

jep, kyllä veikkasin pieleen. Olisihan se pitänyt tuosta pituudesta laskeskella. Jurilla oli etulyöntiasema kun oli hakenut samasta pusikosta omansa.

Itse otin juuri aamulla marjakuusijousen muotista pois, kun on kaksi viikkoa jänteet kuivuneet. Laitan piakkoin kuvia kahdesta jännejousestani, jotka ovat tekeillä ja kolmesta muusta inkkaritykistä (tai se yksi on joku ihan villi...).

Marjakuusijännejouseni on paikkaus toissavuotiseen virheeseeni, kun en malttanut tarpeeksi odottaa puun kuivumista. No, se myötä käyristyi ja pysyin silti tyhmän itsepintaisesti suunnitelmissani ja jänteet kehiin... No tulihan siitä "kukka", 46 paunainen ja 200 metriä lennätti nuolta, mutta nyt tämä uusi... Tai kaikki nämä uudet. Ihan eri meininki.

Eilen pääsin jo ampumaan saarnijännejousellani ja plaah, mikä hiki. n.50 laukausta. Jaksan vetää sitä vain n.17-19 tuumaa. Jäykempi kuin 60 paunainen hikkorini. Täyttä urheilua siis. Heitto on räväkkä, mutta ampujasta johtuen, vielä melko hallitsematon. Sinne 50 hujakoille ajattelin hakea, mutta tilleriä hissukseen.

Toisin kuin Tuukalla, niin Mennalla on pian jotain näytettävää eli pidättäkää hengitystänne. Viikonloppuna kuvia mittoineen ja matskutietoineen.

[Juri]

[Tuomo]

Tämmönen tuli, vielä pikkuisen hienosäätöä pitää tehdä. Sisäänajoammuntaa, tillerin säätöä (keskilavoista voisi ehkä pikkuisen raapia?), pintakäsittely, nahka kahvaan. Eikä ole enää edes 35 paunaa... Katsotaan nyt mihin tuo asettuu. On kyllä pehmeä ampua, ongelmana taitaa olla vain se, että valmiina ei ole yhtään tuolle sopivaa, tarpeeksi notkeaa nuolta. Pitänee sellaisetkin tehdä!

[Tuomo]

Ja ylälapa on vasemmalla, alalapa oikealla!

[evgevin]

Onko alalapa aavistuksen lyhyempi kuin ylälapa? Jos on, niin nuoli lähtee noin 3-4cm vasemmalta, eikö nain? Silloin molemmat lavat ovat tasoissa.
Muuten ylälapa taipuu pikkusen enemmän.

En lähtisi koskemaan tilleriin, kun hyvältänäytä jo.
Hieno jousi muutenkin!

[evgevin]

katsoin kuva uudestaan - kyllä ne taipuvat tasaisesti.

[J Menna]

Aika kiva tuo marjakuusen pintapuun ja sydänpuun välinen väriero. Hyvään kohtaan osuu tuossa. (Taidetta huom.)

[jousipata]

[J Menna]

Mulla on. Viime talvena kaadettu. kaksi ja puali meetriä halkaistua marjakuusta. Suora ja halkaisja mehevät 10-12cm.

Osta jpata pois. halapa. tai joku hyvä vaihtokauppa. toinen puoli on jo tekeillä.

[jousipata]

[Tuukka Kumpulainen]

Nyt kun palailen jousihommiin Jurilta saamieni jutikkasteivien kanssa, tsekkasin tämän aihetta koskevan viestiketjun ja bongasin sieltä syvästi päräyttävän jousen. Rytmisen jaokkeisesti toistuvat oksankohdat, orgaanisen pyöristetyt pinnat, pelkistetty sirous ja vähittäin eleettömiin päihin hupenevat kaaret luovat mielikuvan liki lihallisesta olennosta - kuin helvetinkoiran irtirevitty, vielä sykkivä selkäruoto jänteelle pakotettuna. Kertakaikkisen upea ilmestys!

[J Menna]

Tuukka. Tänään sinulta irtoaa runollista ilmaisua. Ja se on ihan mainiota.

[jkekoni]

Eli taipuva keppi.

[Juri]

On hienoa saada Tuukka takaisin keskuuteemme, oikein verbaalisen ilutulituksen saattelemana!
Minustakin kyseinen jousi on ansainnut enemmän arvostusta osakseen.

[Tuomo]

Näin kävi tällekin jouselle. Paunoja oli 28 kappaletta 27 tuuman vedolla. Täydessä vedossa hajosi alalavan puolivälin paikkeilta, selkä petti. Säilytetty kellarissa, jossa suhteellinen kosteus oli 40-50 %. Suorastaan mystinen hajoaminen. Hajoamiskohdassa näkyy pari pientä viirua selässä mutta ne ovat aavistuksenomaisia painaumia, joiden kohdalta puun pinta ei ole rikki. Jousessa oli muualla isompia kolhuja, oksia ja muita paikkoija, joista jousen olisi olettanut ennemmin hajoavan.

[Ari Rantala]

Murtumalinja seuraa parissa kohdassa jännästi pinnan pikkunaarmuja. Olisiko niissä murtuman alkulähde...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[T. Manner]

Olen eri lähteistä ymmärtänyt, että marjakuusi on vetokriittinen puulaji. Tällöin selkään pitäisi kiinnittää erityistä huomiota monessakin suhteessa: ei poikkinaarmuja, leveä tasainen selkä vain nurkat pyöristetty. Kuivanarassa puulajissa voi vielä ajatella lievää suolausta kosteuden ylläpitämiseksi. Puristuspuolella puun täyteen öljyäminen estää mikronurjahduksia, tosin painoa lisäten. Suolaus puun kosteuden ylläpitäjänä on sinänsä tunnettu todella kauan, en muista koskaan lukeneeni siitä jousten yhteydessä.
_________________
"Aina ei voi voittaa, toisinaan ei pääse edes tasoihin ja joskus häviäminenkin on mahdotonta."

[heikki]

[Juri]

Jousessa näyttäisi olevan litteä vatsa ja pyöreä selkä, päinvastoin kun marjakuuselle olisi hyvä.

[perttime]

[T. Manner]

[Tuukka Kumpulainen]

Tässä ollaan loppujen lopuksi marjakuusen syvimmän petturuuden äärellä, josta Suomessakin on kokemusta 1980-luvulta alkaen. Tuomon jousen älyttömälle hajoamiselle haetaan hiuksenohuita selityksiä, mutta tosiasia on, että useimmilla jousipuilla tuollaista ei vaan tapahdu. En luottaisi jutikkaan hetkeäkään, jos hengissä pysyminen olisi jousesta kiinni. Ehkä muinaiset skandinaavitkin vetivät kuuden jalan marjakuusiaan 25 tuumaa ja säilyttivät keppinsä kosteisiin nahkoihin käärittynä, sihisten hampaiden välistä mantraa "marjakuusi on hyvä puu, marjakuusi on hyvä puu." Mitään sadan luston alppisteivejähän ei käytetty, vaan lähelle samaa tauhkaa kuin Hietaniemen pensasaita, ja pyöreät selät olivat normi.

[Iivana]

Mikähän lie saanut aikanaan marjakuusta käyttämään lähes yksinomaan. Käsittääkseni niitä marjakuusijousiaihioita on keskiajalla roudattu ympäri eurooppaa.
Olisi hauska tietää, miksi sitä ovat pitäneet ylivoimasena jousipuuna.
Tuskin tuohon yhtä syytä on ollut.
_________________
"Hyvä pystykorva on parempi kaveri kuin huono nainen"

[perttime]

Ehkä siihen marjakuusen roudaamisen oli syynä nimenomaan se, että se kasvoi hyväksi tietyissä paikoissa, kuten Alpeilla?

[Simo Hankaniemi]

En tiedä, mutta minulla ei ole isompaa kiinnostusta marjakuusta kohtaan. Oli puu sitten peräisin mistä hyvänsä. Tietääkseni myös Popella ja kumppaneilla marjakuuset paukkuivat poikki, kunnes he alkoivat selystää niitä raakanahalla. Ja veikkaan samaa kuin Tuukka, että keskiajan marjakuusia ei luultavasti vedetty kuin 25", vaikka jousella oli pituutta pari metriä. Sen ajan ukot eivät olleet keskimäärin 180-senttisiä, kuten nuoret miehet Suomessa nykyisin ovat.

[jkekoni]

Ja aateliset jotka olivat syöneet hyvin ja saattoivat olla pitkiä eivät taas sotineet jousilla vaan hevosilla.

[pyssymies]