Jousi

[heikki]

Jännejousiprojekti etenee hitaasti mutta vääjäämättömästi. Aloitin nostamalla marjakuusipätikän verstaaseen kuivumaan ja jänteiden repimisellä... Joonas näytti pajassa mallia ja itsekseni tuossa eilen revin parit hirvenjänteet. Sellainen kysymys tuli kuitenkin vielä mieleen, että kuinka hienoksi ne jänteet pitäisi saada. Nääs kun pitkäkin jänne muuttuu lyhyiksi säikeiksi kun niitä kovin hienoiksi repii. Tuollaiset vähän tulitikkua ohuemmat niput tuntuvat aika hyviltä, mutta ovatko ne liian paksuja selkään liimattaviksi? Onko paksuhkoista nipuista muuta haittaa kuin ei niin sileä lopputulos? Onko siis parempi pyrkiä pitämään jänteet pitkinä kuin ohuina? Paksuhko nippu ilmeisesti tasaantuu ja litistyy aika paljon huolellisen liotuksen ja kampauksen myötä?

Huomasin myös, että joistakin jänteistä tuli jotenkin karkeampia kuin toisista. Olisiko selityksenä ao. eläimen ikä eli vanha lehmä vs. vasa? Asialla ei liene muuten sen suurempaa merkitystä.

Kokeilin muuten paria nippua suussa pureskellen pehmentää ja sitten sitoa sulitusta. Hyvin onnistuu ja maistuu melkeinpä hyvältä

[jkekoni]

Mielestäni ei ole mitään syytä laittaa liian ohuiksi, sillä samalla lyhenevät.

Laitoin ekaan jouseeni jopa 4mm leveitä soiroja, en kuitenkaan suosittele.

( SYY:Hakkasin ekat jänteet metallivasaralla, joten pieneksi revittäessä meni liian ihan silpuksi.)

Mielestäni tollainen tulitikun leveys on oikein sopiva. Mitä pienemmäksi revit, sitä enemmän saat liimaa mukaan, eli pienempi määrä jänteitä riittää suurempaan jännekerrokseen.

Jänteet eivät ole tasalevyisiä, eivätkä paksuisia.

Jos laittaa samaan nippuun sekä päistä paksunevia, että lyhyempiä saa nipun suht tasapaksuiseksi. Toinen tapa on että jos niput kapenee päätä kohden laittaa ne päistään hieman vierekkäin.

Jänteitä ei saa laittaa käyrästi, sillä liima ja jänteet kutistuvat kuivuessaan, jolloin tollaset vetää mutkia suoraksi.

Kynsileikkurit kannattaa pitää käsillä.

Jos laittaa refleksiä annetaan liiman hyytelöityä pari tuntia, jousi kannattaa laittaa ulos tätä varten. Sitten kierretään kangas, ideaaliside tms. Tämän jälkeen rarulla vastakäyräksi.

Kannaattaa katsoa, että monen nipun päät eivät ole samalla kohdalla, sillä tällöin muodostuu heikko kohta.

[Ari Laakso]

Minä olen kanssa huomannut jännelangoissa eroja..toiset karkeita..ikäänkuin kuivia ja toiset pehmeitä.
Syytä en tiedä...

Minulle tulitikun paksuinen jännelanka on ehdoton maksimi ja silloinkin se on pehmeä ja taipuisa...jos jännelanka on kova...halkaisen sen vielä.
Hiuksen ohuinen ei tarvitse olla...niistä vain ongelmia(hankala pitää homma järjestysessä..vasinkin jos suuri nippu).

Jännelangat ovat suurinpiirtein yhtäpitkiä samassa pienessä nipussa(10-15kpl)...liimaan ne näissä nipuissa.
Nippu sidottu maalarinteipillä päästään...liotessa pysyy nippu kasassa...otan nipun ja huljuttelen vedessä.. vedän sormilla suoraksi, tasaiseksi ja vettä pois...dippaan liimaan muutaman kerran ja vetelen kevyesti sormilla liimaa pois(idea on että liima tunkeutuisi jänteen huokoisiin) ja siitä jousen selkään.
Niput laitetaan kuten tiiliskiviä seinään.

Jännelanka suurinpiirtein tasapaksuinen...varsinkin jos kampaat, niin paksuneva pää aiheuttaa ongelmia(tarttuu kampaan).
Minä en kampaa...kokeilin kyllä, mutta ei oikein onnistunut..jänteet karkaili..varsinkin jos jännelanka ei ole tasapaksu(En vissiin osannut).

Jousessa jo alustava refleksi liimatessa(se pidetään joko naruilla tai tuilla)
Jos muoto esim. höyrytetty, se pitää tukea liimausen jälkeenkin, koska puu kostuessaan pyrkii palautumaan.

Näin minä..tyylejä ja tapoja on tietysti monta.

[Simo Hankaniemi]

Minusta jännelangan paksuus on epäoleellinen seikka. Tärkeintä on, ettei lanka tunnu jäykältä sormien välissä. Sen pitäisi tuntua hiukan kuin villalangalta tai vastaavalta. Tällöin liima tunkeutuu helposti jännelangan läpi ja nipun liimaaminen on helppoa. Jos nipussa on jäykkiä lankoja, niin niitä ei välttämättä saa helposti asettumaan jouseen ja jälki on sen mukaista.

Toisaalta lankoja ei myöskään kannata repiä yhtään ohuemmiksi kuin on tarpeen, eli kun lanka tuntuu melko pehmeältä niin se on OK paksuudesta riippumatta.

En kampaa nippuja, sillä kun jänteet on revitty riittävän ohuiksi on nippu helppo huljutella vedessä niin, että langat ovat suorassa. Mutta jokainen tehköön niin kuin haluaa. Voihan jännelangat liimata myös yksi lanka kerrallaan, jos kokee sen välttämättömäksi.

Lankojen pituus tai lyhyys ei ole kovinkaan oleellista. Pitkistä langoista oleva nippu tuntuu psykologisesti paremmalta, mutta sen liimaaminen ja asetteleminen on hiukan vaikeampaa kuin lyhyempien nippujen. Turkkilaisten jousten jännelangat eivät ole erityisen pitkiä, ainakaan niissä tapauksissa, missä jänteet on liotettu irti ja asia voitu todeta. Jotkut (ei kaikki) intiaanijouset on tehty liimaamalla biisonin selkäjänne kokonaisena jousen selkään, sitä ei ole revitty langoiksi lainkaan. Eli nämä ovat ääripäät ja molemmat toimivat.

[heikki]

Kiitos neuvoista. Kuulostaa siltä, että olin päätynyt aika lailla sopiviin "lukemiin".