Jousi

[Poweri]

Tämä nyt taas on ehkä vähän tyhmä kysymys,mutta millainen on ns. puristusmurtuma,tein noin 60 paunaisen pihlajajousen,ja toisessa lavassa on syyn vastaisia säröjä.
enemmän tai vähemmän reunoissa poikittain vasten syitä olevia murtumia enkä nyt muista ovatko jotain työstö naarmuja,mitään räsähdyksiä ei ole jousta jännittäessä kuulunut,jotain naarmuja oli jo työstön jäljiltä,mutta pankaas nyt kuvia "oikeaoppisesta puristusmurtumasta",jos vain löytyy.

[M.Reinikainen]

[M.Reinikainen]

Tässä vielä kuva saarni lonkkaristani jossa aluksi oli kolme murtumaa toisessa lavassa ja yksi toisessa, mutta nyt on kovan käyttö rasituksen takia tullut muutama kymmenen lisää.
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[Ari Rantala]

Onko Reinis noi murtumat tulleet puhtaasti puristuksesta eikä esim. siinä jos olet taivuttanut lisää refleksiä?

Minullakaan ei ole ihan selkeätä kuvaa millainen oikeaoppinen puristusmurtuma on mutta pariin erilaiseen olen kyllä törmännyt. Toisessa tapauksessa vatsaan tuli tyssääntymä. Puuhun syntyi pieni pullistuma mutta ei selvää murtumaa. Toisessa taas pintaan on tullut pieniä murtumia mutta tästäkään en ole varma onko murtumat vain lakkapinnassa vai ylettyykö se puuhun asti. Lakkana kun on kova ja joustamaton akryylilakka.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[M.Reinikainen]

Noi voihan hitsin pimpulat! Olen näemmä pistänyt viime yönä pari väärää kuvaa esille
Hitsi! Ei pitäisi puoli unissaan vastailla kysymyksiin näemmä.

Juu Ari oli oikessa, kaksi kuvaa eivät kuulu joukkoon lainkaan
Kuvat IMG_4446.jpg ja halki meni.JPG voidaan unohtaa kokonaa aiheesta.
(JK: poistin ne)

Kuva IMG_4446 on tullut lämmityksen jälkeen samaan kohtaa jossa oli pieni krysolin alku ja sen jälkeen repesi hieman auki (eli ei oikea puristemurtuma)
Halki meni.JPG kuvassa taas on lahohalkeaman tuottama murtuma jousen selkäpuolella. Muut kuvat ovat oikeita murtumia jotka vain tulivat paremmin esille lämmityksen jälkeen

Anteeksi vielä harhaan johtamisen poulesta.
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[Juri]

Juu, nuo kaksi kuvaa ovat kyllä selviä vedon aiheuttamia repeämiä. Niitä on tullut aiheutettua jokunen. Vatsapuolelta tälläisen saa korjattua yksinkertaisesti ujuttamalla ohutta liimaa väliin ja puristamalla takaisin kiinni.
Selkäpuoli on sitten pahempi juttu.

Loput kuvista ovat juuri näitä klassisia puristusmurtumia. Eli puu on ottanut itseensä enemmän rasitusta kuin mitä se kestää.
Näitä en ihme kyllä ole saanut aikaiseksi vielä yhtäkään, muuten olen niitä kyllä nähnyt.
Yksi kikka kakkonen puristusmurtuman korjaukseen on porata sen ympärille pieniä reikiä. Tämä tekee ympäröivän alueen hieman joustavammaksi ja estää murtuman menemistä pahemmaksi. Liimoista ei näissä ole paljoa muuta iloa kuin että estävät kosteuden pääsyn murtumasta sisään.

[Ari Rantala]

Tuollainen juttu tuli mieleeni jotta jänteen katkeaminen täydessä vedossa ja radikaali jousen oikeneminen voisi myös aiheuttaa murtuman/murtumia kovaksi paahdettuun vatsapintaan. Tai pahimmillaan jopa rikkoa jousen jos siinä on jo valmiiksi murtuma. Kyseessä ei siis olisikaan puristusmurtuma vaan vetomurtuma joka vatsassa feikkaa puristusmurtumaa.

Tästä aiheestahan korte aloitti ketjun tuolla alempana mutta tätä mahdollisuutta ei taidettu siinä mainita. Ja kieltämättä kyseessä olisi jänteen katkeamisen ja olemassa olevan murtuman yhteisvaikutus eikä pelkän jänteen katkeamisen aiheuttama "tuho".
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Mazku]

Ei kannata porata reikiä vaan pistää nuppineulalla reikiä murtuman molemmin puolin. Toimii oikeasti!

[Juri]

Hyvä Mathias!

[Santtu Risku]

joo noi kuvat mitä reinis laitto että oli vääriä, niin ei todellakjaan näytä puristusmurtumilta. muut kyllä selvästi. Mulle liiankin tuttu ilmiö. Pitänee kokeilla tuota neulakikkaa. kuinka syviä reikiä tulisi pistää?
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Mazku]

Reiät olen tehnyt noin 1-2mm syviksi. Ne painetaan murtuman alle viistoon \|/ Suoraan ylöspäin oleva viiva on murtuma ja sivuttaiset viivat ovat reiät.

[Santtu Risku]

entä jos murtuma on 5 mm syvä? painetaanko ne vaan murtuman sivuille 1-2mm syvälle viistoon?
vaiko kokonaan murtuman "alle"?
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[J Menna]

Herra puristusmurtuma...

Niin, mitäs ne pienet haittaa?

Siis mikä perustava haitta on parista puristusmusrtumasta jousen vatsassa?
(rumia, joo... ja lie vähän jänniä...)
Toki, jos lähtee syvenemään se murtuma, niin ilmeisesti keppi rapsahtaa jopa poikki, mutta entäpä esim. tuollainen hieno murtumasarja kautta lavan?
(tullee esim. saarneen jos/kun on valittu vain hieman liian tiheäsyinen yksilö jousipuuksi?)

Haittaako loppupeleissä? Tai pidentääkö jousen ikää juurikaan nuo neulalla rei ìttelyt?

Niin toki, arvaatte että täällä on niitä murtumia... Talven aikana viisi jousta väännetty ja kahdessä ilmenee tätä "puristusmurtuma vikaa". (kummatkin jännejousia) Ne kaksi kun kuitenkin ovat talven setistä juuri ne mukavimmat ampua.

[Ari Laakso]

No, voi per..kele!
Neuloista en tiedä, mutta puritusmurtumat...juurikin saarnen kanssa tullut kokemuksia...tosin pitkäjousipuolella.
Enää en tee saarnesta mitään kapeaa... sen täytyy olla leveä.

Yhtään puristusmurtumaa en ole loppuun ajanut, koska jouseen on mennyt silloin luotto, joten miten nopeasti vääjäämätön lähestyy... en tiedä.

...Se mitä luulen on, että Suuri Manito on liikkunut rajaa pitkin.... pysähtynyt Rajamäellä...Ja valinnut juuri nämä kaksi jousta sarvijännejousiksi.

[Simo Hankaniemi]

Puristusmurtumia tuli ekoihin jännejousiini, mutta sitten niitä ei ole enää näkynyt. Tilleröinnin pitäisi olla hyvä, eikä yhtään ylivetoa saa olla, jos meinaa välttää nämä ongelmat. Jännejousta ei mielestäni myöskään kannata tehdä mistään pehmeistä puista, tai jos tekee, sen pitää olla leveä ja ohut Kalifornian tyyliin. Kalifornian leveissä marjakuusijousissa ei tiettävästi ole yhdessäkään puristusmurtumia, mutta kapeissa englantilaisissa marjakuusijousissa niitä on.

En tekisi mitään pusristusmurtumille, tai ehkä neulakikkaa voi kokeilla, sitä on käytetty jo vuosisatoja. Mutta minusta jousi on poikki, jos siinä on puristusmurtuma. Sitä voi toki käyttää niin kauan kuin se kestää, mutta en huolisi sellaista jousta mihinkään vakavampaan tarkoitukseen.

Punaisen jousen kuvassa murtumat vaikuttavat olevan pelkästään lakkakerroksessa, ainakin kuvassa näyttäisi siltä.

[Juri]

Päivitystä siltä osalta että edellisten viestieni jälkeen olen jo saanut puristusmurtumia aikaiseksi. Hienossa punalavajousessa, josta piti tulla taas oikein unelmien täyttymys, olikin kumpikin lapa tasaisen täynnä pienenpientä hiusmurtumaa. Huomasin vasta koeammuntojen jälkeen kun hoin sitä viimeistelykuntoon. Oli kyllä hitaampi kuin toivoin ja settiäkin tuli enemmän kuin piti. Tein siitä aivan liian kapean ja lyhyen, puu oli pehmeämpää kuin oletin.
Hyllylle meni takaisin. Sen voi vielä käyttää selkälaminaattina jos pistää vatsaksi jotain kestävämpää puuta. En usko että sentään katkeaisi, mutta kun se ponnahdusvoima oli jo aika onneton ja huonommaksi varmasti menee mitä enemmän ampuu. Murtumat johtuvat ylirasituksesta, eikä puu sitten enää jousta ja palaudu niinkuin olisi tarkoitus.

[J Menna]

Ja vieläpä lisään. Ammun max 23 tuuman vedolla (usein 21-22) ja jouset ovat 135-137cm pitkiä.
Eli puuaines/valittu kalikka on ollut kelvoton. Toinen on typical tiheäsyinen saarni ja toinen kapeahko tuomipihlja. Saarnessa on kauttaaltaan pienen pientä murtumaa. Tuomipihljassa on muutamia isompia murtumia, jotka lähtevät minimaalisen kokoisista oksan kohdista. Siis selaisista 0,1mm pisteistä jos niitä oksiksi voi kutsua.

[pyssymies]

[Tuomo]

Ja samaa kokemusta tuomipihlajasta. Tähän mennessä ainoat puristusmurtumat ovat tulleet tuomipihlajaiseen pituusammuntajouseen. Jousella oli ammuttu jonkin verran, tilleri eli hiukan ja päätin lämpökäsitellä vatsan, lopputuloksena yhteen kohtaan tuli rankka puristusmurtuma. Eipä silti, viime keväänä Kurallassa jousi teki taas oman ennätyksensä!

[Ari Laakso]

Minullakin näyttäisi pieni murtuma olevan syreenijännejousessa (iso veli).
Keskellä lapaa pieni oksa n. 2mm ja siitä murtumat n. 5mm molemmille puolille.
Normi oksamurtuma, ei pahempaa...luulen..

[Ari Laakso]

Itseasiassa katseltua tarkemmin rupesi vähän huolettamaan...
Tuli mieleen jos poraisin oksan pois vaikka 3mm terällä ja liimaisin tilalle puutikun...tuntuu hyvältä ajatukselta , koska siitä oksasta se murtuma juontaa.

[pyssymies]

[J Menna]

Joo. Kerro ari miten onnistui...
Itse aion "ajaa vaahtoavat konit loppuun". Kestää mitä kestää.
Salettiin nakuttaa kumpikin jouseni kesän tai pari, eli muutama tuhat nuolta. Jännejousia kumminkin.

[Ari Laakso]

[Ari Laakso]

Ja lisää kuvia..
Olen värjännyt halkeamat lyyjykynällä ja sitten kumittanut jäljet pois..vain halkeamaan jäi lyyjyä, joten ne näkyvät paremmin.

[J Menna]

Pedanttia jälkeä taas kerran. Kiinnostavaa nähdä että miten pelaa käytännössä. Varmaan auttaa kestävyyteen juuri tuo paikkapalan pyöreä muoto. Jos tuo toimii, voisin itsekin suutaroida yhtä kapulaa just noin.

Kohta päästään kisaamaan...

[Ari Laakso]

Näytää ettei sellaisenaan toimi..murtuma pitää saada kokonaisuudessaan pois paikoilla...
No niin, TM testaa...

Niin, kohta kisaillaan ja tämäkin jousi saa näyttää siellä kyntensä..vaikka toinen lapa onkin "yllättäen" antanut vähän periksi (ei paikkojen kohdalta) eli tilleri elää..

[Juri]

Alkaa jo näyttää pätevältä.

[jkekoni]

[quote="Ari Laakso"
Nahkapaskalla (kummallinen nimi), vasaralla lyöden, irroitin syreeni-kapulasta korjaustappeja...porasin puuterällä lapaan oksien kohdalle reiät[/quote]

Jos et olisi onnistunut olisin sanonut että on ihan liian kovaa puuta että siitä voisi hakata ehjiä tappeja. Olin näköjään väärässä.

Jostakin ( clas ohlson ?) saa 6 8 ja 10 mm:n (vai 8 10 ja 12 mm) tappienporaussarjan. Mulla on tommoinen (voinen lainata jos löytyy ja jotain paikallista kinnostaa.)

En ole kuitenkaan tota käyttänyt, kun en ole koskaan viitsinyt ruvata tekemään staaveista jotka moista tarvitsisivat.

[Simo Hankaniemi]

Nämäkin esimerkit kertovat varmaan siitä, miksi abot halusivat tehdä jousensa mahdollisimman tarkkaan valitusta, suorasta, oksattomasta puusta. Pienistäkin oksankohdista voi alkaa iso murtuma. Oksaiset ja kiemuraiset "luonnejouset" ovat nykyajan uusprimitiivien harrastusta. Vanhan liiton abo ei sellaiseen uskaltaisi luottaa. Oksankohat kannattaisi vatsapuolellakin jättää hiukan korkeiksi, samalla tavalla kuin selkäpuolella. Se sitten vaikeuttaa tilleröintiä, sillä siitä paikasta täytyy tulla hiukan jäykkä.

[Ari Laakso]

No nyt on tutkimus suoritettu ja tulos on: ÄLKÄÄ YRITTÄKÖ KORJATA MURTUMIA PAIKKAPALOILLA...ne eivät toimi.
Paikkapalat rutistuvat jousen käytössä ja murtumat levenevät.

Seuraava vaiheessa laitan n.3-4mm syreeni tai hikkori laminaatin vatsaan, kunhan olen ensin ottanut vatsasta puuta pois laminaatin tieltä ja liimaan sen polyuretaaniliimalla kiinni.
Ei kai tässä muutakaan voi ,jos jousen haluaa yrittää pelastaa..

[heikki]

[jkekoni]

Jotenkin ei yllätä ollenkaan.

Todistetusti noita tapituksia on kyllä saatukin toimimaan. Ne tosin taisi olla puhtaaseen staaviin ennen ongelmia.

Yksi tapa muuten on, että lisäät tavaraa selkään niin paljon, että saat puhtaan puun vatsaan. Tämä toimii lähinnä tietenkin tasaisella selällä.

[Ari Laakso]

[evgevin]

Minulla oli aavistus, ettei se toimi, koska tälläinen paikkaus on jotenkin erikseen. Tuntuisi siltä, että tuo paikka on vähän kuin oksa. Eli laitoit kolme oksaa yhden tilalle.

[jousipata]

mielenkiitoista ja opettavaa on kokeilla itselle uusia asioita. silleen oppii parhaiten, jos on oppiakseen. virheistä ehkä opimme. ainakin sen, että teemme virheitä
_________________
tzoinnngggg...

[Simo Hankaniemi]

Jännejouset ovat tosiaan hieman kuin aivokirurgiaa. Niitä ei niin vain tehdä, vaan kyseessä on oppimisprosessi, joka voi kestää 10 vuotta, jos opiskelija on lahjakas. Puujousen teossa voi onnistua ensi yrittämällä, mutta jännejousten kohdalla sellainen on harvinaisempaa. Nykyisin tosin on helpompaa, kun voi netin kautta saada ohjeita ja muutenkin kirjallisuutta on paljon enemmän kuin ennen vuotta 1990.

[Ari Laakso]

Taas vaihteeksi puristusmurtumia...
Tällä kertaa kataja-jännejousessa...
3kk kuivattu jänneselkää ja sitten tilleröity 15min... siitä jänteelle....
3 puristusmurtuma heti.

Ilmeisesti kataja oli huonoa...suora syistä kyllä, mutta kataja oli vihreä vain latvastaan , joten se ei sitten ollut enää iskussa..nyt sen sitten tiedän/ymmärrän.

No, minä en jäänyt tuleen makaamaan ,vaan toimin heti...maha tasaiseksi siklillä ja hikkoria vatsaan liimalla, niin huonokin näyttää taas hyvältä.
24h kuivausta.

Siitä taas 15min. tilleröintiä ja puristusmurtumia taas...
Uskottava se on, paskaa ei saa hyväksi, vaikka sen pinnoittaisi hikkorilla.

Kataja oli siis ollut pystyyn kuollut ja solukko tuhoutunut...
Sitä minä vähän pelkäsinkin, kun vihreää latvan katselin.

Tämä urakka siis jatkuu jossain vaiheessa, jänneselän siirrolla toisen jousen selkään.

Ei mennyt tämäkään päivä hukkaan..taas oppi uutta!
Ei siis kuollutta puuta..eikä oksan kohtia!!

[J Menna]

No hitto. Taas tekee paljon uuttera mies Hämeestä... Olisit nyt kesän paukuttanut sillä jousella vaikka pari murtumaa vatsassa.
Mottona: vaahtoava koni loppuun...

[jousipata]

kovaa työtä ja oppimista. kuvista en oikein hyvin erota puristusmurtumia. näyttäisi ammuntakelpoisilta,, luulisin. täydellisyyteen tietenkin pyrkii hän ja upeaa jousta pukkaa.
_________________
tzoinnngggg...

[Ari Laakso]

Jousi oli ihan lussu..ei mitään kimmoisuutta...kuollut!

[Ari Laakso]

Ja tietysti muodikkaasti imenyt itseensä kosteutta, kun nämä ilmat nyt ovat kosteat...selittää osiltaan kimmoisuuden puutteen.