Jousi

[Sarka]

Tervehdys,

Kuinkas olette tilleröineet epäsymmetrisiä jousia? Ilman lapojen uudelleen taivuttelua.

Jousiaihioissani on monesti tilanne, että esimerkiksi alalapa on myötäkäyrä ja ylälapa päinvastoin on vastakäyrä.

Samoin vuosikasvu on eri vahvuinen ylä ja alalavassa.

Tilleröinnissä alkuvaiheessa olen katsonut vain, että molemmat lavat tekevät "työtä" jännitettäessä saman verran. Ja hyväksynyt epäsymmetrisyyden.

Siirryttäessä lopputilleröintiin ja lopulliseen vetopituuteen olen taas katsonut, että loppullisessa vetopituudessa lavat ovat symmetrisempiä. Tällöinkin olen koittanut huomioida lapojen erilaisuuden (oksat ja vastakäyryys)

Kuinkas olette tehneet?

Terveisin
Sarka

[solisti]

Tai jos ollaan tilansteessa jossa toinen lapa on koht suora ja toinen on kuhmutainen kuin fan? Nimimerkillä "jos tästä syreenistä tulee semmoinen kuin maailman hitaimmalla tilleröinnillä nyt meinaan niin lupaam osallistua ensi vuonna Kuralaan" Pitääkö kuhmurakohta jättää jäykemmäksi vai väkisin viedä "kaarelle"?

[Sarka]

Jos oksankohtaa tarkoitat niin itse olen jättänyt oksankohdat paksummiksi
enkä niitä ole tasoittanu selästä. Jousen selkää olen hionut vain teräsvillalla poistaen puun kuoren viimeiset jäänteet.

Vatsanpuolelta olen edennyt syyn kulun mukaan. Perusajatuksena että ennemin taipuu lavan "oksattomalta kohdalta" kuin oksan kohdalta.

En tiedä onko tämä oikea tapa,mutta näin itse olen tehnyt

[Tuomo]

Epäsymmetristä jousta, jossa mutkat on jousen taipumasuunnassa (esimerkiksi juuri mainitsemasi toinen lapa myötäkäyrä ja toinen vastakäyrä) on jokseenkin mahdotonta tilleröidä täydellisen luotettavasti. Yleisenä sääntönä on tietenkin se, että lapaan kohdistuvat rasitukset eivät saa missään kohdassa ylittää puun lujuutta.

TBB-sarjassa yksi ohje oli, että lavan pitäisi taipua kokonaisuutena kuten suorankin lavan, eli tarkastelemalla tilleriä silmiä siristämällä voi yrittää hahmottaa, miten lapa taipuu kokonaisuutena.

T. Kumpulainen mainitsi taas joskus luottavansa siihen, että refleksipuu kestää paremmin rasitusta, jolloin se voi taipua enemmän -> tilleröinti "normaalisti".

Kolmas tapa, jos jousen selkä on vain kuhmurainen (eli ei isoja mutkia), niin vatsan voi vetää sileäksi ja tilleröidä kuhmuroista piittaamatta. Kuhmuran kohta jää vähän jäykäksi mutta entäs sitten.

Viruman seuraaminen auttaa aina, jos lapa näyttää joskin kohtaa viruvan liikaa, niin se myös taipuu siitä kohdasta liikaa. Jos vastakäyrä kohta viruu suoraksi, niin jousi luultavasti rasittuu liikaa siitä kohtaa. Mutta toisaalta, jousi saattaa myös kestää sen (katso edellä), tai sitten ei...

Tilleröinti on aina tietynlaista tasapainoilua puun kestävyyden kannalta. Mitä monimutkaisempi (kuvainnollisesti ja konkreettisesti) aihio, sitä enemmän pitää mennä vain tuntuman mukaan. Lapojen pitää kuitenkin taipua tietyn verran halutun vetopituuden saavuttamiseksi!

Kannattaa myös muistaa, että lapojen ei tarvitse taipua symmetrisesti täydessä vedossa. Ei haittaa, jos toinen lapa taipuu vähemmän kuin toinen. Jousen saa ampumaan hyvin säätämällä kahvan ja nokin paikkaa.

[jkekoni]

Yksi mahollisuus on, että jos mutkia on ees-taas, niin vetää tussilla paksun viivan joka on "suora lapa". Nyt tilleröidään tuota viivaa. Viivat voivat olla eri eri lavoissa.

[Nanook - pakkasen poika]

Oksankohtien kanssa olen toiminut siten, että olen aluksi jättänyt ne muuta lapaa paksummiksi ja pyrkinyt tilleröimään lapoja kokonaisuuksina. Kun ollaan lähellä lopullista tilleriä, voi oksankohtia ohentaa lähemmäs lavan normipaksuutta. Näin voi menetellä myös yhdelle syylle veistetyissä jousissa mutkien kanssa. Paksunnos estää mutkaa muodostumasta saranaksi, mutta lopulta mutkan kohta voi olla lähes yhtä ohut kuin lavan suora osa.

[Tuukka Kumpulainen]

[Tuukka Kumpulainen]