Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Käsittämätöntä menoa: venetsialainen, 1500-luvulle ajoittuva turkkilaistyyppinen komposiittijousi on myynnissä alla olevassa osoitteessa, lähtöhinta kämäiset 1500 euroa ja hinta-arvio 1500 - 2500 e. Tuosta siis renessanssiaikaisen mestarikäsityön näyte samalla rahalla, millä saa etelänmatkan, hyvän kitaran, hirvikiväärin huonolla kiikarilla tms. massatuotettua tuubaa. On hilkulla, etten paina liipaisinta, sen verran kosmisen käsittämätön, nollavajakin makuinen tilaisuus on kyseessä.

http://www.liveauctioneers.com/item/2024348

[Tuomo]

Mutta mitä tuolla tekee...? Hieno se kyllä on! Menisiköhän se jänteelle?

Jotain jousien arvostuksesta kertoo, kun katsoo meklarin keskiaikaisia peltituotteita - kypäriä, haarniskoja, miekkoja - hinnat ovat noin kymmenkertaisia, vaikka tuota tavaraa on ilmeisesti tarjolla vaikka kuinka.

Onko Suomessa muuten yhtään aitoa vanhaa komposiittijousta, yksityisellä tai museossa?

[M.Reinikainen]

Samassa osoitteessa on lisääkin erillaisia "hieman yksinkertaisempia" jousia kunhan jaksaa etsiskellä.
Lähes kaikki haku tulokse näyttävät vaan olevan uudesta giniasta 1900 luvulla eurooppaan tuotuja retkikunnan matkamuistoja..

http://www.liveauctioneers.com/item/21026905_new-guinea-tribal-fishing-bow-and-steel-arrows
http://www.liveauctioneers.com/item/21237014_tribal-set-consisting-of-blow-gun-darts
http://www.liveauctioneers.com/item/21396624_new-guinea-bow-and-arrows

Mutta löytyihän siltä mys alaskalainen jousi sekä leveä nokkinen inkkarikin

http://www.liveauctioneers.com/item/21026607_alaskan-native-american-bow

http://www.liveauctioneers.com/item/20927510_hand-hewn-wood-bow
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[Tuukka Kumpulainen]

[M.Reinikainen]

auts..
_________________
You can´t outrun death forever...
But you can make the bastartd work for it

[Tuomo]

Älähän nyt Tuukka, olisi pitänyt laittaa hymiö perään. Jos ei olisi velkaa asunnosta, niin ainakin yrittäisin hankkia tuon. Tällä hetkellä on tosin muitakin "sijoituskohteita" ihan riittävästi, sellaisia joilla voi jotain tehdäkin...

Itse olen paatunut keräilijä, joka ei raaski heittää pois mitään vanhaa. Olen keräillyt niin rahoja, postimerkkejä, teepusseja, kiviä, linnunpesiä ja ties mitä. Muistan vieläkin sen kutkuttavan tunteen, kun selailin vaikkapa postimerkkiluetteloita, tai miltä vanhat setelit tuoksuivat ja niin edelleen.

Itse asiassa, pääsin viime kesänä hypistelemään aitoa sarvi-jännejousta, joka omistajan saaman tiedon mukaan on jostain 1700-1800 -luvulta. Arvaa vain nousiko pulssi ja hikosivatko kädet.

Jouset ovat vieneet minut. Kun kuulin pääseväni työmatkalle Japaniin, etsin ensimmäiseksi tiedon lähimmästä kyudo-salista. Hotellin kanavilta löytyi vanha Robin Hood -elokuvan - pitihän se katsoa. Nyttemmin kirjaprojekti vie suurimman osan vapaa-ajasta. Joten, kyllä minä ymmärrän!

[J Menna]

On se kaunokainen.

Yllättävän vähän taipumakulmaa tipeissä. Vähän kuin siinä mun "lazy bastardissa".
Vatsa näyttää olevan pyöreä poikkileikkaukseltaan eli kyseessä on peli jossa on haettu tehot maksimiin kevennyksillä.

Kuva sivusta olisi ollut kiva. Näyttää ehjältä, ellei sitten sitten sarvi ole vatsasta halki, tai irronnut rungosta. Nämä ei ilmene kuvista.

Toisaalta jos tuollainen olisi seinällä, siinä ei pari mrtumaa tai halkeamaa haittaa. Tuukka, ostetaan puoliksi! Voin laittaa tonnin likoon.

[J Menna]

Paskat. Katsoin kieroon. Vatsastahn just on kuva! Ehjä on sarvi ja tyylikkäillä kirjonnoilla.

[Simo Hankaniemi]

Kyllähän aito vanha tavara aiheuttaa ihan erilaista värinää ja historian siipien havinaa kuin uusi. Minulla on tuhansia vuosia sitten tehty piikärki Pohjois-Afrikasta. Sen tarkkaa ikää ei tiedä kukaan, mutta voi olla, ettei sen syntyaikana ollut Egyptissä yhtään pyramidia pystyssä. Ötzi ei ehkä ollut syntynytkään. Kukaan ei ollut rakentanut pyörää. Yksikään pappi ei ollut vielä vaatimassa kymmenyksiä.

Mutta kun ikää on tullut, niin omistamisen himo on hieman laantunut. Tässä vaiheessa tajuaa, että sekin riittää, kun on mahdollisuus nähdä aitoja juttuja museoissa. Omistajalla on aina myös huolia ja joutuu miettimään sitä, että mitä aarteelle tapahtuu oman ajan jälkeen. Tältä kannalta ymmärrän hyvin Tuomon huomautuksen. Moni innokas keräilijä on elänyt viimeiset vuotensa melkoisissa tuskissa yrittäessään varmistaa kokoelmiensa säilyminen jälkimaailmalle.