Jousi

Legolas · Joined: 08 Feb 2005 Posts: 30

Minulla on jäänyt hirven koivista semmosia nahkan paloja, joissa on karva tallella, ja ajattelin tehdä niistä jotain jos pystyn. Ongelma on se että ne pilaantuu jos ei niille tee jotain! Siksi kysynkin onkos jollakin ihmisellä tai muilla tietoja miten nahkaa voi käsitellä? Joko karvoineen tai ilman....

Tsiitoskia hjuvin phaljon (mutta vain jos osaat neuvoa)! Cool

_________________
"Kuului terävä helähdys. Legolas oli käyttänyt joustaan."

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Aluksi voisit kaapia niistä rasvan ym. pois lihapuolelta. Aseeksi käy tylsä veitsi, joka ei tee reikiä tai viiltoja nahkaan. Nahat voi ensi hätään varastoida pakastamalla. Tai voit kiinnittää (pingoittaa) ne nauloilla vaikkapa ulkorakennuksen seinään karvapuoli seinään päin, jos tällainen vaihtoehto on olemassa. Kuivuttuaan puhdistettu nahka säilyy räystään alla vaikka kuinka pitkään odottaen jatkokäsittelyä.

Koipinahat ovat aika pieniä, joten niiden käyttö on vähän rajallista. Olen itse yleensä leikannut koivet pois hirvennahoista ja vienyt ne roskikseen. "Ruhonahassa" on enemmän mahdollisuuksia, mutta sen käsittely on tietysti myös työläämpää. Sitä varten täytyy tehdä kehikko esim. 4x4 tuuman tavarasta tai kahdesta pitkästä pyöreästä puusta, jotka sidotaan kasvavien puiden väliin.

Jos sinulla on mahdollisuus saada kokonainen hirvennahka, niin kehottaisin hankkimaan sellaisen. Tietysti koipinahoillakin voi harjoitella ja niistä pystyy ehkä tekemään nuolikotelon. Nahkojen käsittely vaatii aika paljon selitystä, eli tämän perusteella et vielä pysty paljon tekemään. Jos hallitset englannin kielen, niin menepä vaikkapa "paleoplanet"-saittiin. Siellä on enemmänkin nahan muokkauksesta. Voit myös kysellä täällä lisää.

Legolas · Joined: 08 Feb 2005 Posts: 30

Kiitos vastauksesta!

Rasvan lisäksi nahasta löytyi (todennäköisesti) suurehko verisuoni. Se ei lähtenyt veitsellä (ruokaveitsi) vaikka kuinka rusensi ja pusersi. Onko niiden suonien poistoon olemassa jotain yksinkertaista tai monimutkaista tapaa?

Sitten seuraava asia, joka sattui kolahtamaan korvaani: karvat eivät varmaankaan kestä nahassa kovin kauaa jos ei sitä käsittele jotenkin. Totta vai tarua? Hoitokeinoja?

Niin ne nahan palat säästin juuri tätä harjoittelua varten, jotta tajuaisin jotakin niiden käsittelystä sitten kun joskus ehkä nyysin kokonaisen taljan metsästysporukoilta!

Innolla odottaen vastausta ja kiittäen tulevista! Very Happy

_________________
"Kuului terävä helähdys. Legolas oli käyttänyt joustaan."

Johanna Seppä · Joined: 23 Feb 2005 Posts: 51 Location: Espoo

Olen tehnyt hirven koipinahoista yhtä ja toista, pienistäkin paloista. Mm. nuoliviinin joka vähän pilkottaakin noissa kisakuvissa. Ja kenkiä, veitsen tuppia, isoimpana hommana suksien pohjaus. Apuna olen käyttänyt lähinnä kirjaa Lapin käsitöitä (Karen Jomppanen), jossa neuvotaan perinteisiä parkitustapoja poron koipinahoille esim pajun kuorella. Aika usein käytän vain parkitsematonta nahkaa. Olen naulannut nahat tuoreena reunoista puulevyyn kiinni ja kaapinut vasta kuivattuna. Kuivatut nahat säilyvät sisälläkin vaikka kuinka kauan eikä karvakaan irtoa niin että sitten ei sillä kaapimisellakaan ole niin kiire. Sitten kun joutaa olen parkinnut niitä kirjan ohjeilla. Pehmitys on kyllä vaikeaa pienillä paloilla kun ei oikein ole mistä pitää kiinni. Toissa kesänä kokeilin myös parkitusta ruokaöljyllä kun ei aina jaksa hankkia sitä pajunkuorta... Periaatteessa parkitus käy niin että kuivat nahat liotetaan pehmeiksi, pajunkuori keitetään kattilassa parkkiliemeksi, pajunkuorimössöllä hinkataan nahkaa, pinta värjääntyy ruskeaksi, kääritään tekeytymään yön yli, sitten hinkataan muokataan vätvötään koko kuivamisprosessin ajan.

Wink

On paljon helpompi kaupunkioloissa parkita näitä pikkunahkoja kuin koko taljaa.

toni · Joined: 31 Dec 2004 Posts: 1453 Location: aurajoki

käy kirjastosta kattomassa;harrastajanahkurin käsikirja. ennny muista tekijää,mutta sieltä löytyy muutamakin perinteinen resepti;mm hapan taikinalla,aivoilla,tms? t.

Johanna Seppä · Joined: 23 Feb 2005 Posts: 51 Location: Espoo

Tosiaan! Tässä on vaikka mitä parkitusmömmöjä: Jouko Eskelinen ja Kari Frank, Harrastajanahkurin käsikirja I. Ilmestyi vuonna 1999 ja lupailivat jatko-osaakin. En ole itse noita moderneja kemikaaleja kokeillut mutta kirjassa on vanhojakin menetelmiä.

Tuukka Kumpulainen · Joined: 25 Jul 2004 Posts: 1566 Location: Turku

Tämä Harrastajanahkurin käsikirja on ainakin perinneparkitusten osalta koko lailla kelvoton teos. Teksti on liian suppeaa ja siitä paistaa läpi että tekijät eivät ole valmistaneet käytännössä läheskään kaikkia kymmenistä esittelemistään nahkatyypeistä.

Koipinahkojen tärkeimmät käyttötarkoitukset ovat perustuneet juuri siihen, että toisin kuin muissa peuraeläimen nahan osissa, koipinahoissa karva pysyy hyvin kiinni. Näistä on tehty mm. kenkiä ja laukkuja. Useammasta parkitsemattomasta koipinahasta saa hienon näköisen, itsestään pystyssä pysyvän laukun ompelemalla ne yhteen pitkiltä sivuiltaan ja kiinnittämällä näin syntyneeseen kehään pohjakappale ja taipuisasta parkkinahasta, huovasta ym. tehty kaula.

Hirvennahan parkituksessa kaikkein vaativin osuus on sen lihapuolen kaapiminen puhtaaksi. Tässä on, lihan ja läskin alla, todella tiukka, jänteikäs kalvo, jonka irrottaminen vaatii pari tuntia ankaraa työtä optimissaankin (=kymmenen tuntia huonoilla välineillä ja taidoilla). Muutoin hirvi vastaa pienempiä sukulaisiaan. Kaikissa työvaiheissa märän hirvennahan paino (karvoineen n. 70kg) ja suuri pinta-ala tekevät vain työstä erityisen raskasta. Suosittelen kaikkia nahanparkituksesta kiinnostuneita aloittamaan vuohen, lampaan, kauriin tai poron nahasta. Hirven kanssa into saattaa loppua lyhyeen.

Minä en sitoisi hirvennahkaa kehikkoon kuten Simo ehdotti. Olen parkinnut kaikki nahkani (poroja, peuroja, hirviä) tekemällä kaavinnan sileän tukin päällä ja pehmityksen käsityönä.

Vanhin, laajimmin käytetty ja monipuolisin kotioloissa syntyvä nahkatyyppi on aivoparkki (+ muna-, voi-, traani- ym. lähisukuiset "rasvaparkit"). Parkkiainepitoisiin kasveihin perustuva nahanmuokkaus on kehitetty Lähi-Idän korkeakulttuureissa ja levinnyt mm. saamelaisten käyttöön vasta myöhäisessä vaiheessa - tätä ennen parkkikasveja käytettiin lähinnä antamaan väriä ja kosteussuojaa rasvaparkittuun nahkaan. Nykyisin vallalla olevat kromi-, alumiini- ym. suoloihin perustuvat teolliset parkitusmenetelmät on puolestaan kehitetty 1800 - luvun lopulla ja ne ovat äärimmäisen haitallisia ympäristölle.
Aivoparkkimenetelmällä saa kaikkea jäykästä puukontuppinahasta pumpulinpehmeää fleeceä muistuttavaan vaatemateriaaliin. Netissä paras kotinahkurin tietolähde on www.braintan.com.

Juri · Joined: 20 Oct 2004 Posts: 3319 Location: Vantaa

Minulla on kellarin pakastimessa ollut jo pari vuotta kaksi ketun-, yksi vasikan-, yksi pythoninnahka sekä neljä kpl hevosen jalkajänteitä. Alkaa olla puolison taholta vakavia paineita joko hankkiutua niistä eroon tai tehdä niille jotain.
_________________
Kantapään kautta.

Tuukka Kumpulainen · Joined: 25 Jul 2004 Posts: 1566 Location: Turku

Sekalaisia kuolleitten eläinten osia omistavat pääkaupunkiseudun jousimaakarit voivat ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen. Eritoten pytonin- ja vasikannahat kiinnostavat :wink:

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Hirvennahan voi työstää pingottamatta kehykselle, mutta kehys on minusta hyvä silloin jos sille on tilaa ja jos ei ehdi heti tehdä mitään ratkaisevaa nahalle, tai on monta nahkaa. Kehyksellä olevalle nahalle ei heti tarvitse tehdä muuta kuin ottaa suurimmat rasva- ja lihamöykyt pois. Jotkut hirvennahkani ovat olleet kehyksellä koko talven ja kevääseen mennessä tiaiset ja muut ovat hoitaneet rasvan poiston ilmaiseksi.

Myös talven kovimmilla pakkasilla peltimäisen kovaksi jäätyneen nahan puhdistaminen käy mukavasti, jos on preeriaintiaanimallinen raskas "wahintka" työkaluna. Se on hirvensarvesta tehty kuokkamainen (L-kirjaimen muotoinen) työkalu, jossa on teräksinen terä. Myös karvojen ja nahan pintakerroksen poisto käy kätevästi talvipakkasella. Tämä on ns. dry scrape -menetelmä, eli "kuivakaavinta". Toinen vaihtoehto on tehdä se märälle nahalle ilman kehystä.

toni · Joined: 31 Dec 2004 Posts: 1453 Location: aurajoki

kumpulaiselle: tuossa pääkaupunkiseudun hujakoilla,kaverini maatilan kupeessa on paikallisen metsästysseuran kämppä,jonne oon nähny metästäjien jättävän peuran ja hirven nahkoja,-pihalle lojumaan. eivät taida nähdä vaivaa nahkojen talteen otolle.toi tosin näkyy nylkyjäljessäkin. eli elikko ois hyvä päästä ite nylkemään(se hoituis multa-oon nuorempana täyttäny eläimiä,en tosin ton kokoluokan...),mutta säilytys/jatkokäsittely/kuljetus,mites niiden kanssa?mikäli ylimääräisiä nahkoja ois eteen tulossa??? ehkä niistä voisi pyytämällä saada jonku jänteenkin? elleivät sitten ole haaskaa noista nahoista sun muista tekemässä? t.

Maggishwitch · Joined: 10 Aug 2004 Posts: 15

Simo Hankaniemi · Joined: 08 Jul 2004 Posts: 4937 Location: Turku

Kyllä ne nahkani ovat lähes aina olleet suolattuja. Mutta olen antanut niiden olla kehikolla sateiden huuhdeltavina useamman kuukauden ennen kaapimista. Kyllä ne jossain vaiheessa talvea ovat jäähän menneet. Parempi ehkä valita suolaton nahka, jos se on mahdollista.

Tuukka Kumpulainen · Joined: 25 Jul 2004 Posts: 1566 Location: Turku

Toni,

Suurin osa metsästäjistä ei tosiaan tiedä, että nylkiessä puukonterän ei tarvitse kuin koskea nahkaan niin parkituksen myötä tästä viillosta syntyy ammottava reikä. Viillellyt nahat ovat joka työvaiheessa hankalampia työstää kuin ehjät, ja kaiken ylimääräisen työn jälkeen käteen jää sekundanahka. Voi sitä vitutuksen määrää.

Nahan voi jemmata nylyn jälkeen monellakin tavalla. Talvipakkasilla nahat tietysti säilyvät sellaisenaan viikkojakin. Mielestäni paras tapa hoitaa nahat on kaapia niistä tuoreeltaan (kun homma on vielä helppoa) lihapuolen rasva- ja lihakimpaleet pois. Kaavintaan tarvitaan ns. pummi (pyöreä- ja sileäpintainen tukinpätkä jonka päällä nahkaa työstetään) ja vuoluraudan tyylinen, melko tylsä kaavin, jolla nahan pintaan ei synny orkosia mutta roinat irtoavat mukavasti. Homma on tottumattomalle melko raskasta, mutta pari-kolme nahkaa kerrallaan saa putsattua ilman isompaa ponnistelua. Tällä tavoin putsatun nahan voidaan antaa kuivua mille tahansa orrelle heitettynä ja se säilyy vaikka vuosikausia (toivoen, että koiperhoset tai ihrakuoriaiset eivät siihen iske). Kaapimattomaan nahkaan muodostuu sen kuivuessa läpikuultavia, hauraita ns. rasvanpolttamia laikkuja, jotka pilaavat nahan.

Jos pakastimessa on tilaa, voi nahan kääriä tiiviisti muoviin ja heittää pakastimeen jemmaan sellaisenaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Jos nahka pääsee pakastimessa kuivumaan, on se hankala jatkokäsitellä.

Suolausta en pidä järkevänä, vaikka kaikki jahtiporukat tuntuvat sitä käyttävän. Sekä suolan laitto että sen poistaminen ovat ylimääräistä työtä joka ei edistä hommaa millään tavalla toisin kuin nahan putsaaminen tuoreeltaan. Suolaa ei saa jäädä nahkaan loppupeleissä yhtään, sillä suola on hygroskooppista eli imee kosteutta itseensä (=nahkaan). Suolattu nahkakin pitäisi sulkea kannelliseen tynnyriin tms. jotta se ei kuivu ennen lihapuolen putsausta. Kuivumaan päässyttä nahkaa joutuu liottamaan vedessä pari päivää ennenkuin liha ja ihra irtoavat siitä suosiolla ja hajuhaitta on sen mukainen.

Hirvenkoipia saa yleensä muitta mutkitta kun älyää kysyä. Jättökoipien jänteistä suurin osa suomalaisten jännejousien selistäkin on tehty.

toni · Joined: 31 Dec 2004 Posts: 1453 Location: aurajoki

joo.taytyy kävästä kyselemässä,tai jättään joku lappu m.majalle. jos eivät jo oo saaneet kaato-kiintiöönsä täyteen? tosiaan toi kaavinta on ollu pahimmillaan aika tuska,muistan vieläkin melkeen 20 vuoden takaa eräänki mäyrän nahan,jonka irrotin osaks jäätyneesta eläimestä..ainut mikä tosta on päässy hämärtymään,on toi kirosanojen määrä,mut paljon niitä oli..... lähinnä tarjosin tota riemuu(eli nahkaa) muille,jos ja kun niitä ylimääräisii nahkoja eteen tulee?peuran nahkaa voisin viel kokonsa ja painonsa puolesta ajatella kaapivani,mut en hirven. t.

R. T · Joined: 16 Feb 2005 Posts: 3

Netistä löytynyttä harrastelia nahkuri sivut. Näyttää mielenkiintoiselta.
http://www.datafun.fi/nahkuri/

toni · Joined: 31 Dec 2004 Posts: 1453 Location: aurajoki

kuistilla lepää hangessa eilen nyljetty lampaan nahka.pää muassaan.-aivoparkitusta käytännössä kokeilemaan.....mutta menetelmistä oon kuullu monenlaista.onko kellään kokemusta,suosituksia,vinkkejä jaettavana?eli unohdetaan kaavinnat yms.esivalmistelut..ainoostaan parkitteen valmistus ja käyttö.

Tuukka Kumpulainen · Joined: 25 Jul 2004 Posts: 1566 Location: Turku

1) avaa lampaan kallo sahalla / kirveellä
2) ota aivot ulos
3) hienonna aivot perusteellisesti pariin litraan lämmintä vettä
4) pyykkää huolella esivalmisteltua nahkaa aivoliemessä kunnes emulsio on läpäissyt nahan joka neliösentin.

aivoparkituksessa on neljä erillistä työvaihekokonaisuutta, joista aivokäsittely on yksi muiden joukossa. Kaikki tarvitaan, jotta saadaan aivoparkkia, se, että nahkaa liotetaan aivoissa ei riitä. Hyvän aivoparkin valmistus alusta loppuun esitettynä niin, että homma onnistuu aloittelijalta vaatii noin 20 sivua tiivistä tekstiä ja muutaman kymmenen hyvää kuvaa. Olen tällaisen duunannut, voisin panna kierrekansiin jokusen kopion ja välittää kohtuullista korvausta vastaan halukkaille?

toni · Joined: 31 Dec 2004 Posts: 1453 Location: aurajoki

hmmmh..mul ois akuutti tilanne päällä.tänään. jos unohdetaan edelleen kaik muu kallon halkaisuineen,savustuksineen,pehmittämisineen....paitti tuon levitteen (tai?) liemen valmistus ja käyttö.voisiks tuukka,tiivistää lyhyesti joitai pääperiaatteita tänne??

TH · Joined: 28 May 2005 Posts: 34

jkekoni · Joined: 01 Jan 2005 Posts: 2834 Location: Espoo

http://jumaka.com/tanning/tanning1.html
http://www.tft.csiro.au/leather/hometanning.html
http://www.cahe.nmsu.edu/pubs/_l/l-103.html

ja mitään en ole kokeillut laittelin nyt vaan netiilinkkejä...