Jousi

[Mika]

Lisää selvennystä ohjeista:

Ideana on nuitten ohjeiden mukaan kuitenkin että jousi valmiina ja vatsan puolelta näyttää kuten alla eli poikkeaa kyllä aika tavalla tuosta tilleröinti piirroksesta.

Täytyy tehdä toinen postaus että saa lisää selvennystä ja kuvia kun limitti on 3 kuvaa per postaus.

[Mika]

Tässä yhden valmiin jousen mittoja eli keskeltä 21mm korkea ja yksineljäsosa kohdasta sekä kärjestä 14mm korkea. Pituutta aihiolla 173 cm ja 167cm jänneurasta jänneuraan ja mahdollinen vetopituus 71cm (28") ja vetovoima arviolta 50-70#.

Muoto kuten kuvissa. Monet muodot mitä historian aikana on käytetty puujousissa ei vaikuta kestäviltä mutta itseasiassa moni on koska rasitus jakautuu puujousessa tasaisemmin koko materiaalille eikä vain pinnoille kuten lasikuitujousissa joten moni muoto on ihan käyttökelpoinen.

Rajut muodot soveltuvat paremmin kovemmalle puulle mutta pehmeämpi puu tarvitsee enemmän puolipyöreää tai vain pyöristettyä muotoa kuten vaikka täysin latta jonka reunat kuitenkin pyöristetyt.

[Asko Hirvonen]

Ei tarvii tkortteen huolehtia kilpailijoista, jos meinaat käydä kyselemässä puita Joensuun kasvitieteelliseltä puutarhalta. Ei nimittäin taida pahemmin olla sen alan miehiä tai naisia täällä. Jonkin verran on tähtäinjousibuumia, kun täällä on naisten sm-tason ampuja, joka vetää aloittelijaryhmiä ja on saanut porukkaa siitä hommasta kiinnostumaan.

Muutama kaveri suunnitteli nyt tekevänsä puusta jousia, mutta ymmärsin, että heillä on projektina laminaattipyssyjä. Minä olen tietysti kiinnostunut myös yksipuisista, mutta tällä hetkellä ei ole pahemmin aikaa tehdä mitään ylimääräistä. Gradun kimpussa taistelua ja saatiin perheenlisäystäkin tuossa jokin aika sitten. Eli käy vaan hakemassa puita.

[Mika]

[Matti]

Tein tänään syreenin palasesta sen mallisen jousen joka olisi varmaan sieltä helpoimmasta päästä aloittelijoillekin. Sitä samaa kamaa mitä Juri tuossa ohjeisti. Aikaa kului minulle ennätyksellisen vähän 3h poislukien jänne ja kädensijan nahkatyöt.
Jousi on 41# @ 28" ja 165cm pitkä, levein kohta 32mm. Selkä suoraan kaarnan alta noin 7-8cm rungosta. Kädensijän kohdalla on patti koivun kaarnaa otetta helpottamaan kun tuo puolipyöreä muoto on inhottavaa pitää kiinni, eli mahapuoli on tasainen mutta selkä pyöreä.
Hirmu kevyt kädessä, mutta ampuu ihan vakuuttavasti. Kun sais tutkan viritettyä..

Kokeilkaapas muutkin tätä mallia, on nimittäin tosi simppeli ja toimiva!

[Tuukka Kumpulainen]

Hienoa nähdä syreenistä tehty kelpo käyttöjousi! 165 - senttiset syringasteivit ovat jo koko lailla harvinaisia, saatikka oksattomat sellaiset.

Jousesi tilleri on tasainen, mutta näyttää aika pyöreältä, tarkoituksellista? Noilla pituussuhteilla tekisin tilleristä ilman muuta ellipsisen, varsinkin syreenin kaltaisen überpainavan puun tapauksessa. Kaarten ulkokolmannes töihin! Kuvan mukaisella tillerillä veto on varmasti pehmeä.

Tutun näköiset nokit...

[Matti]

Tuo puu on kuulemma jotain unkarinsyreeniä Otaniemestä, Tuomo bongasi sitä silloin kun puissa oli vielä lehdet. Puu ei ole mitenkään raskasta, päivastoin ihmeen kevyttä.
Voishan tuota vielä trimmata noista lapojen päistä, ammuskelen ensin pari sataa laakia ja tunnustelen hartaasti.
Veto on todellakin pehmeä varsinkin kun aihiossa oli pari tuumaa refleksiä alkajaisiksi, sitä vois kärytellä kuumakäsittelyllä takaisin.

[Mika]

Matti,

Tuollaistahan profiilia näkee paljon amerikkalaisten leveässä lattajousessa (flatbow) eli lattaa vatsaa yksipuisella jousella (selfbow).

Settiä (myötätaipumaa, string follow) näyttäisi tulevan vähemmän yksipuisilla jousilla keskimäärin.

Mikäli ote tuntuu kapealla tai tasaisella pinnalla huonolta niin laskee peukaloa hieman ja asennosta tulee miellyttävä.

Tuukka,

Kuten Howard Hill pyrki alunperin tekemään jousen mahdollisimman lyhyenä ja heittokykyisenä niin tekikin ja ellipsisenä ja useammasta kerroksesta laminoiden niin on mahdollista tehdä nopea jousi ja heittokykyinen jousi nimenomaan ellipsisenä.

Yksipuisena tai lankkujousena puuta ei kuitenkaan laminoida useasta kerroksesta joka takaa puulle tasalaatuisuutta ja kestävyyttä ja mikäli kyseessä ei ole hitaasti kasvanut tai muulla tavoin erityinen laadukas aihio niin tasalaatuista puuta ei jää juurikaan jäljellä lavan kärkiin. Näin jousesta tulee helposti nopea kevyille nuolille mutta hidas keskiraskaille ja vielä hitaampi raskaille nuolille tai epästabiilimpi.

Tuollainen pyöreämpi sekä kokopituudeltaan jousen tasapainottaminen sopii muun muassa materiaalin ollessa tuntemattomampi ja haluaa tehdä erityisesti kestävän jousen.

Samasta puusta huomattavan ellipsinen lapojen tasapainottaminen aiheuttaa helposti enemmän myös settiä ja taasen tuossa ei settiä juuri näytä ilmenneen.

Kyllähän Marjakuusijousiakin usein näkee ellipsisenä mutta en tiedä montaakaan puulajia joka kestäisi paksuuden tuomaa rasitusta yhtäläisesti hitaasti kasvaneesee Marjakuuseen verrattuna.

Ilmeisesti silloin suosii kevyempiä nuolia tai tiettyä tapaa tehdä jousia kun tekisi ellipsisen tasapainotuksen puujouselle jonka materiaalikaan ei ollut vielä tuttu ja testattu.

Mikäli katsoo esimerkiksi John Schulzin jousien tilleröintiä joka vastaa alkuperäistä Howard Hill tyyliä ehdottomasti lähiten niin huomaa että kyseessä on äärimmäisen ellipsinen jousi mutta tuollaista ei voi alkuunkaan tehdä samalla tavalla toimivaa esimerkiksi Saarnesta tai vastaavasta kuin laminoidusta Bambusta. Ellipsisiä jousia näkeekin myös paljon lasikuitujousina.

Mikäli tekee ellipsisen tilleröinnin puujouseen niin on hyvä että materiaali on tuttua ja testattua tai puu erityisen laadukasta ja kestävää tai puu laminoitua tai tekee jousen pituusammuntaa tai muuten keveitä nuolia silmälläpitäen jolloin hyötyy myös eniten elliptisestä tilleröinnistä. Jousen pituus ei juuri ole riittävä tai turvallinen syy käyttää elliptistä tai pyöreää valintansa mukaan.

Huomioin vain ilman että otan osaa henkilökohtaisiin mieltymyksiin.

[Mika]

[Tuomo]

Juu, tavallista syreeniä (Syringa vulgaris) tuo ei ole, vaan jotain muuta syreeniä, unkarinsyreeni oli sellainen villi arvaus. Sitä oli siellä Otaniemen raksalla valtavat puskat, joskin itse en sitä ottanut yhtään. Tavallistakin syreeniä oli ihan riittävästi. Mutta hyvä ja hieno jousi näytti tuostakin syreenistä tulevan. Olisi oikeastaan pitänyt tutkia laji silloin tarkasti.

[Mika]

Matti,

Vielä että nokista pisteitä... mistä bongasit idean ?

[Mika]

...Antaisitko myös muut mitat jousestasi niin olisi joitakin mittojakin tekijöille.

[Matti]

Se oli Tuukka joka näytti mallia nokeille. Tuo puu on kohtalaisen pehmeää joten oli pakko vahvistaa päitä jännelangalla ettei lapa halkeaisi.

[Juri]

Näpsäkän näköinen kebakko! Hyvä Matti!!
Kokonansa taipuvassa lättäjousessa on paljon hyviä puolia. Se on helppo tehdä, vakaa, tarkka, kestävä ja pehmeävetoinen. Miltei kaiken puun tehdessä töitä se varastoi paljon energiaa ja on kykenevä heittämään hyvin raskaampiakin nuolia. Hyvin tilleröitynä kevyillä kärjillä on myös nopea.
Huonona puolena tosin epämukava kahva. Korkista voi tosin muotoilla mukavamman menettämättä taipuisuutta.

Olen suunnitellut hybridiä jonka vatsapuoli olisi kahvan kohdalta pyöreä ja muuttuisi sitten muualta litteäksi. Osa-aika ELB.
_________________
Kantapään kautta.

[Matti]

Joo, mitat ovat
- pituus 165cm
- kädensijan leveys 30mm, paksuus 18mm
- levein kohta 32mm, keskellä lapaa 30mm
- paksuus 18mm -> 10mm
- nokit 7mm leveitä

Ai niin, tilleröin jousen nauhahiomakoneella, haha! En suosittele ellei ole kokemusta koneista. Raspi ja sikli ovat parempia.

[Mika]

[Mika]

[Mika]

[Mika]

Vielä että ilmoitin nokkien leveyden ihan lavan päistä enkä jänneurien kohdalta enkä jänneurien pohjasta mitattua leveyttä.

[Asko Hirvonen]

Mika, tarkoitin sillä laminonnilla sitä, että tekevät laminointikerroksen puusta ei siis lasikuidusta. Sori, etten laittanut tarkemmin. Mutta sen verran innostusta täältäpäin löytyy kuitenkin. Ei siis aivan kuollutta.

Ja kiitoksia kaikille noista kuvista ja ohjeista. Ehkäpä sitä saisi joskus tulevaisuudessa itsekin aikaa rakentaa oman jousen. Onko muuten tuomi minkälainen puu aloittaa jousen tekeminen? Vanhempien mökillä bongailin muutaman puun, joista varmasti saisi jonkinlaista jousta aikaan. Muistaakseni joku täällä foorumilla oli tuomesta tehnyt jousen. Kokemuksia?

Mikalla oli joskus ohje myös semmoisesta sormisuojasta eli semmoisesta, jonka päältä nuoli lähtee. Olisikos mahdollista saada myös semmoisen ohje esim. sähköpostiin? Voisin ottaa myös niitä ohjeita jousentekoon.

[Tuukka Kumpulainen]

Niin Tampereella, Turussa kuin Hämeenlinnassakin - varmasti myös Helsingissä - kasvaa puistoissa ja pensasaidoissa yleisesti samaa syreenilajia, jota en ole pystynyt tunnistamaan pontevista yrityksistä huolimatta. Liekö sama puu josta Matin jousi on tehty? Tämä laji eroaa ulkoisesti tavallisesta syreenistä siinä, että se ei myöhemmälläkään iällä muodosta hilseilevää kaarnaa - sen sijaan sen kuoressa on vanhanakin todella runsaasti isoja korkkihuokosia (yleensä lähinnä nuorissa varsissa esiintyviä vaaleita "näppylöitä").

Tämän syreenin puuaines on tyystin poikkeavaa S. vulgariksesta, ollen tätä selvästi paksumpilustoista, kevyempää ja pehmeämpää, lähinnä saarnea vastaavaa. Minulla on yksi steivi tätä jemmassa, ja odotan sen toimivan hyvin jousipuuna, kunhan ei kuvittele sitä syreenin veroiseksi.

Asko,

Tuomi on, kuten olen täälläkin toitottanut, loistava jousipuu. Olen tehnyt siitä ehkä kymmenenkunta jousta, useampi steivi on parhaillaan kypsymässä. Tuomi on tuoreena pehmeää ja hyvin helppotyöstöistä (ilo työstää myös kuivana). Tuomen puristuslujuus on erittäin hyvä sen suhteellisen alhaiseen tiheyteen verrattuna. Niinpä tuomijouset myötäkäyristyvät niukasti ja heittävät napakasti. Valmis tuomijousi on yleensä hämmentävän kevyt kädessä. Kaikki tuomijouseni ovat olleet 42 - 50 mm leveitä, lyhyitä lattajousia. Jos tuomesta halajaa kapeaa, normaalimittaista jousta, voi olla järkevä veto heittää selän suojaksi ohut raakanahka.

[Asko Hirvonen]

Kiitos Tuukka infosta ja Mikalle kiitos ohjeista. Tilanne näyttäisi siis kaikinpuolin hyvältä. Nyt pitäisi vielä löytää jostain sitä aikaa.

[Tuukka Kumpulainen]

Tillerin vaikutuksesta jousen heittoon eripainoisilla nuolilla on spekuloitu paljon, viimeaikoina tehty onneksi myös käytännön kokeita. Yllättävää kyllä on osoittautunut, että akselilla pyöreä ? ellipsinen nimenomaan pyöreä tilleri on eduksi ammuttaessa hyvin kevyitä nuolia, kun taas ellipsisempi (kärkitoimisempi) jousi on omiaan normaalipainoisten tai erityisen raskaitten nuolten ampumiseen. Maailman nopeaheittoisimmat keskiraskaiden nuolten jouset ovat tilleriltään ellipsisiä (ja tästä huolimatta erittäin kestäviä, stabiileja jousia). Hyvin kevyitä nuolia nopeimmin ampuvat jouset ovat taasen pyöreätillerisiä. A. Karpowiczin artikkeli Bow Harmonics käsittelee aihetta mielenkiintoisesta näkökulmasta. Karpowiczin mukaan erittäin pyöreätillerinen jousi, kuten turkkilainen pituusjousi, heittää kevyitä nuolia nopeasti mm. siksi, että jousen muuttuessa entistä pyöreätillerisemmäksi sen kärkien nopeuden on kasvettava jotta kaarelle ominainen värähtelytaajuus säilyy, kuten fysiikan lait edellyttävät. Omat pisimmät laukaukseni olen ampunut juuri pyöreätillerisillä jousilla. Jos kisaisimme 35 tai 50 gramman nuolilla, tekisin jousesta selvästi ellipsisen.

Ääripäät eivät yleensä toimi jousenrakennuksessa, eikä äärimmäinen ellipsi ole sen parempi tilleri kuin täydellisen pyöreäkään, optimaaliset tillerimuodot ovat enemmänkin hienovaraisia ellipsisen ja pyöreän sävyjä. Pyöreästikään tilleröity jousi ei usein ole tasaisesti rasittunut tai ellipsistä vähemmän altis rikkoutumaan, mikäli sen ulkokaaret esimerkiksi ovat hieman liian jäykät ja pakottavat jousen keskiosan työskentelemään liikaa. Kun jokin jousen osa ylirasittuu, se myötäkäyristyy, ja yhtäläinen myötäkäyristyminen on jousen sisäkaaressa paljon haitallisempaa kuin ulkokaaressa.

Kaikki puujouset, aidot pyramidijouset poislukien, ohenevat kaarten tyvestä kärkiin päin. Kaaren paksuus kussakin kohdassa ratkaisee sen, kuinka jyrkästi kyseinen kohta voi taipua väsymättä tai murtumatta. Siksi jokainen hyvin tilleröity jousi, pyramidit poislukien, on tilleriltään enemmän tai vähemmän (joskus hyvinkin vähän) ellipsinen. Sopivasti ellipsisen jousen kaarten jokainen osa tekee oman kapasiteettinsa mukaan työtä, ei enempää, ei vähempää. Niinpä sopivasti ellipsinen jousi on vähintään yhtä turvallinen, kestävä ja varmatoiminen kuin pyöreätillerinenkin jousi, riippumatta siitä mistä steivistä tai puulajista jousi on tehty. Vanhemman tyypin lasikuitupitkäjousissa yleisiä ääriellipsisiä muotoja ei saman mittainen yksipuinen jousi varmastikaan kestä. Huomattavan ellipsinen lapojen tasapainottaminen toimii ainoastaan erityisen pitkissä puujousissa.

Tein pitkään kaikki jouseni pyöreätillerisiksi, uskoen, että pyöreä tilleri tuo yksipuiseen jouseen paitsi kestävyyttä, myös pehmeää vetoa ja metsästysnuoliini nopeutta. Kun nyt katselen vanhoja jousiani, näen kuinka pyöreä tilleri ja jäykähköt kärjet ovat tehneet jousista ajan myötä turhan myötäkäyriä, tillerimuoto on ylirasittanut kaaria. Olen sittemmin pyrkinyt kohti ellipsistä tilleriä, ja huomannut, kuinka samoihin mittoihin samoista puulajeista tehdyt jouset myötäkäyristyvät vähemmän ja heittävät metsästysnuoliani nopeammin, laukaisun ollessa entistä pehmeämpi. Mitä kokemuksia muilla forumisteilla on tillerin vaikutuksesta jousen toimintaan?

[Tuomo]

Mielenkiintoista! Mutta miksi raskaammille nuolille elliptinen tilleri? Jos jousi heittää hyvin kevyitä nuolia, heittää se hyvin myös raskaita nuolia. Asiaa voi katsoa hyötysuhteen kautta. Kevyitä nuolia hyvin heittävällä jousella on parempi hyötysuhde kuin jousella, joka ei heitä niin hyvin kevyitä nuolia. Kun nuolen paino kasvaa, myös hyötysuhde kasvaa. Joten kevyitä nuolia hyvin heittävä jousi heittää myös raskaita nuolia hyvin. Toisin päin homma ei välttämättä toimi, koska raskailla nuolilla jousen hyvä hyötysuhde voi ?peittää? jousen pienet epäideaalisuudet, jotka voivat tulla ilmi kevyiden nuolien kanssa. Lisäksi, jousi+nuoli pitää nähdä yhtenä kokonaisuutena. Teoriassa jokin jousi voi olla ?parempi? kuin joku toinen, mutta nuolen kanssa tilanne voi muuttua täysin. Pituusammuntakin on hyvin pitkälti nuolen virittämistä jouselle sopivaksi, tai toisinpäin.

Muistutan vielä, että tekstissäni ei ole viitteitä, eikä sitä pidä lukea totuutena, vaan pikemminkin mutu-mielipiteenä, jota voi sitten miettiä ja jota vastaan voi esittää omia näkemyksiä, mieluusti perustellusti? Hankalaahan tämä on, kun omakohtaista kokemusta on hyvin rajoitetusti, eikä aitoja testausmahdollisuuksia ole.

[Simo Hankaniemi]

En ole tainnut juuri koskaan tehdä pyöreää tilleriä, ellei sellainen sitten ollut ensimmäinen jännejouseni 1982, mutta silloinkin pyöreys oli pikemminkin sattuma kuin tarkoituksellista. Setonin "Kaksi partiopoikaa" -kirjasta tuli luetuksi jo 1969, että "jousen keskusta on taipumaton". Myös muutamissa kirjojen valokuvissa näkemäni intiaanijouset antoivat ymmärtää, että tilleri on ellipsimäinen. Pyöreä tilleri on siis vielä kokeilematta, muutaman sadan jousen teon jälkeen.

[Juri]

Tuomo, juju piilee jousen energianvarastointikyvyssä.

Raskastekoisempi jousi saattaa (hyvin tilleröitynä) varastoida vedossa lapoihinsa suuremman määrän energiaa kuin kevyempi peli. Tällöin tilanne voi olla sellainen että vääntöä kyllä riittää, mutta lapojen painon vuoksi jousen nopeus ei lisäänny vaikka ampuisi kevyemmillä nuolilla. Jousi ei silloin kykene luovuttamaan kaikkea varastoimaansa energiaa nuolelle, vaan jäljelle jääneet puhdit ovat sitten sitä handshokkia.

Kevytrakenteisempi jousi taas saattaa varastoida vähemmän energiaa, mutta myös luovuttaa sen puhtaammin kevyelle nuolelle, tälläinen jousi ampuu raskaammat nuolet taas huomattavasti hitaammin.

Pitempi veto varastoi enemmän energiaa kuin lyhyt. Pidemmät lavat enemmän kuin lyhyet. Kahvasta taipuva enemmän kuin jäykkäkahvainen. Elliptinen tilleri ilmeisesti enemmän kuin pyöreä. jne...
Jousen ja nuolen yhteistyö on kuitenkin se mikä ratkaisee, kuten sanoit. Ja tietysti käyttötarkoitus.

Lyhyellä vedolla, lyhyillä litteillä lavoilla, kevyellä nuolella ja pyöreällä tillerillä voi siis saada heikosti energiaa varastoivan, mutta hyvin nopean yhdistelmän.
Elliptisesti tilleröity, kahvasta taipuva, pitkä, paksu ja kapea ELB taas kykenee heittämään raskaamman nuolen lujaa.
_________________
Kantapään kautta.

[Tuomo]

Ajatuksenani oli pikemminkin se, että jos on kaksi jousta, jotka varastoivat täsmälleen yhtä paljon energiaa (samalla vetopituudella), niin se kumpi heittää kevyitä nuolia paremmin, heittää myös raskaita nuolia paremmin. Tällöin paremmalla jousella jousella on parempi hyötysuhde, joka saadaan aikaan vaikkapa oikealla tillerillä ja kevyillä lavan kärjillä.

[Juri]

Niinhän se silloin pitäisi mennä.
Lapojen ulomman kolmanneksen keventäminen lisää vauhtia sekä myös laittaa tämän alueen taipumaan ja tekemään töitä enemmän. Elliptinen tilleri on pidemmällä vetopituudella ja normaalipainoisilla tai raskailla nuolilla nopeampi ja pehmeämpi. Ultrakevyillä pituusammuntanuolilla ja lyhyellä vedolla asiat ovat ovat toisin.

Valmiiksi kireän jänteen kiskominen täyteen vetoon varastoi myös enemmän energiaa kuin löysän, samalla paunamäärällä. Veto tuntuu pehmeämmältä vaikka joutuu tekemään enemmän hommia.
_________________
Kantapään kautta.

[Tuukka Kumpulainen]

Dan Perry: "From my tests it appears that a bow with most of its bend near the handle has a faster dry fire speed. Such a bow will be fast if the arrow is light, but is bogged down easily by heavy arrows...Bows with limbs working closer to the tips should, and do shoot heavy arrows better."

Tämä siis ilman kärkien keveyden, vetopituuden ym. heittoon suuresti vaikuttavien asioiden vaikutusta. Perry puhuu jänteen ja kaarten välisistä "välityksistä". En tiedä ymmärränkö miehen ajatusmallin, mutta käytännön kokemusta hänellä on aika tavalla sekä kevyiden että raskaiden nuolten ampumisesta mahdollisimman lujaa ja pitkälle.

[Tuomo]

Steve (Badger), kirjoittaa seuraavasti (lainattu http://www.flightarchery.com/) . ?I started getting much better speeds out of my straight bows as I moved the bending away from the handles toward the tips, I still keep the outside 8" or so relatively stiff but still working some.? Tämä(kin) mies tietää mistä kirjoittaa.

Seuraava lainaus, O.L.Adcock, tietää myös asioista: ?Stiff tips in one shape or form improves the stored energy a LOT! Some of the highest energy storage we've seen are sharp hooked recurves or most of the Asian designs where you got 4-8" "static" out there at the tips. The key is making them "static" without adding too much mass which will kill efficiency. Keep in mine stiffness is relative to the rest of the limb. Once you cross the line of stiff enough relative to the rest of the limb, making them stiffer from that point does nothing but add mass. Instead of attempting to make the tips stiffer, what's the difference in making the inboard part of the limb weaker?? Look at them as a "cam" that you are breaking over to see what they do to the d/f curve.?

Perry lienee keskittynyt lähinnä pituusammuntajousiin, jotka lienevät aika lyhyitä. Olisiko siinä syy, että hän kirjoittaa kuten kirjoittaa ? lyhyen jousen on käytännössä pakko taipua läheltä kädensijaa, jos halutaan edes jonkinlainen vetopituus jäykillä lavankärjillä. Ja tuohan on sikäli loogista, jos lapaa ajattelee vipuna. Mitä pitempi vipu, sitä lujempaa vivun (jousen lavan) kärki kulkee. Lyhyen pituusammuntajousten tapauksessa lavan kärki on hyvin kevyt. Toisaalta, vipuhan ei tietenkään voi olla liian pitkä, koska silloin vivun massa hidastaa kärjen kiihtyvyyttä liikaa. Muuttujia on paljon, joten optimaalisten parametrien löytäminen ei ehkä ole edes mahdollista. Pyöreä/elliptinen tillerikin on suhteellista: jos elliptisesti tilleröidystä jousesta, joka on ?pitkä?, otetaan keskeltä pala pois ja liitetään kärjet yhteen, syntyy lyhyt jousi, jolla on pyöreähkö tilleri. Tim Bakerin nopea puujousi, ?Pecan bow?, esitelty joskus PaleoPlanetilla, perustui juuri pituuteen ja voimakkaasti elliptiseen tilleriin.

Sellaisia perjantaimietteitä tällä kertaa.

Tuukka, mistä tuo Bow Harmonics löytyy, siis julkisesti? Primitive Archerya en pääse lukemaan.

[Mika]

Dan Perry taitaa puhua jousista joissa taipumaton kädesija.

Mikäli jousen tekee läpi taipuvaksi että taipumaa tulee keskellekkin sopivassa suhteessa ja että taipuma jousen koko pituudeltaan on napakka siten että kärjet voivat taipua vain aavistuksen verran todettavasti tai olla jopa staattiset niin on raskaankin nuolen lento taattu samalla kuitenkin mikäli puhutaan puujousista niin menetetään miellyttävä ammunta kevyellä nuolella. Jousen muodon ja mallin täytyy tukea rakennetta koko jousen pituudelta ja raskaalle nuolelle ei tehdä jousta pelkästään vähän taipuvilla tai taipumattomilla lavankärjillä vaan koko jousen rakenne täytyy tukea tuota mahdollisuutta ja tehden kärkien toimiminen tai toimimattomuus muultakin osin mahdolliseksi.

Yllämainitun lisäksi ja mikäli puu on todella kestävää niin voidaan tehdä puujousi läpitaipuva ovaalisti taipuvana kuten marjakuusiset sotajouset ovat mutta tuo on paljon toimivampi ratkaisu voimmakkaalla puujousella kuin kevyt heittoisella puujousella.

Kysymys 1:
Eikös kaksi saman muotoista ja pituista puujousta samasta materiaalista jotka varastoivat energiaa identtisesti samalla vetopituudella olekkin aivan samaan tarkoitukseen tehdyt puujouset ?

Kysymys 2:
Eikös kaksi eri muotoista ja pituista puujousta samasta materiaalista jotka varastoivat energiaa identtisesti samalla vetopituudella olekkin aivan eri tarkoitukseen tehdyt puujouset ?

Kysymys 3:
Eikös kaksi eri muotoista ja pituista puujousta eri materiaalista jotka varastoivat energiaa identtisesti eri vetopituudella olekkin tarkoin tehdyt eri tarkoitukseen ?

Voidaan etsiä sitä parasta tai tehokainta jousta puhuen hyötysuhteesta ja nopeudesta unohtaen käyttötarkoitus kokonaan sekä että puujousi voidaan tehdä vain tiettyyn tarkoitukseen ja että puuta ei voida rasittaa enempää kuin lajinsa ja laadullisten ominaisuuksiensa verran. Mikäli tarvitsee jousen joka sekä ampuu painavia että keveitä nuolia samalla kertaa niin hanki aito yhdistelmäjousi. Tehokkaan yhdistelmäjousen kuten turkkilaisen jousen valmistamiseen sellaisten tekijältä kuluu helpostikkin parisen vuotta tai turvautua moderneista materiaaleista valmistettuun lasikuitu - hiilikuitujouseen joka pitäisi kyllä laminoida kuiduista suoraan muotoon eikä tehdä suorista liuskoista liimaten.

[Mika]

[Tuukka Kumpulainen]

Tuomo,

Perry harrastaa tauluammuntaa ja metsästystä pitkillä jousilla, ja ampuu pituuttakin normaalipainoisten nuolten Broadhead-luokassa nimenomaan pitkillä, 70"+ jousilla. Hän tekee sekä lonkkareita (35# ELB ME) että jäykkäkahvaisia jousia.

Bow Harmonics on julkaistu Primitive Archer - lehdessä viime vuonna, sitä ei löydy netistä.

[Mika]

Puulaatu oli Perryn ennätysmarjakuusijousessa (selfbow 325 yards) hyvää (least 100 growth rings per inch and Pacific Yew) ja jousen mitat (66 inches and about 1 1/8" wide and is 1/2" wide at tips). Mitään kevyttä puuta ei kuulemma hyvälaatuinen Marjakuusikaan ole joten ei syynä ei puun keveyttäkään voi pitää. Jousi oli saman mallinen kuin yllä oleva kiva Perryn Hikkorisesta jousesta.

[Mika]

Adam Karpowicz totesi että häneltä menee yhdistelmäjousen valmistamiseen parisen vuotta.
http://www.atarn.org/islamic/akarpowicz/turkish_bow_tests.htm

[Guest]

[Mika]

Vierailija lipesi.

Vielä että olen huomioinut yhden mainitsemasi haitan hyödyksi eli että mikäli puinenjousi taipuu liiaksi keskeltä tilleristä johtuen niin helposti lisäämällä vastakäyryyttä lapoihin jousesta tuleekin entistä parempi. Yksipuisella jousella taivusta voi tehdä parillakin tavalla ja liimatulla jousella voi höylätä vatsasta puuta riittävästi ja laminoida muotoa lapoihin.

[Mika]

Tähänkin vielä.

[Mika]

Vielä nämä linkit:

Piirroksia
http://www.fix.net/~ggoven/p35.html

Ei toimi suoraan edellisestä linkissä
http://www.fix.net/~ggoven/p32.html#plate7

Jousen pituuksia suhteessa nuolen pituuteen
http://www.fix.net/~ggoven/p14.html

Jännitys
http://www.fix.net/~ggoven/p17.html

Nuolista
http://www.fix.net/~ggoven/p66.html

Ampuminen
http://www.fix.net/~ggoven/p20.html

Hoito
http://www.fix.net/~ggoven/p74.html

Termejä
http://www.fix.net/~ggoven/p75.html

Linkeistä huolimatta en ole välttämättä alkuunkaan samaa mieltä kuin linkit mutta edes jotain.

[Mika]

Aikaisempaan keskusteluun viitaten on ihan mielenkiintoista että tuossa ovaali tilleri on merkattu vääränlaiseksi tilleriksi.

[Mika]

Olkoon kymmeneskin.

[Mika]

Kerta vielä ... että missä ovaali tilleröinti tulee jokatapauksessa on muunmuassa jousella:

... missä sekä myötätaipumaa että vastakaarta.

... missä alkujaan pysyvää vastakaarta.

Vaikka kuvat ovatkin lasikuitujousista niin puujousissa on sama juttu tilleröinin osalta.

[Mika]

Tuon jälkimmäisen kuvan voi ymmärtää melko pyöreänä mutta mikäli vastakaarta on runsaasti kokolavan pituudelta tulee lavasta kaikkea muuta kuin pyöreä ja lähes suora jännekorkeudessakin.

Martin Stick lasikuitujousi on vertaansa vailla oleva esimerkki ovaalista tilleröinnistä suoralla jousella ei eroa puujousten ellipsisestä juurikaan.

[Mika]

Mikäli joku kiinnittää huomiota että sanon että Schulzin jousia tilleriltään ellipsiksi ja samaan saumaan sanon että Martin Stick on tilleriltään ellipsinen vaikka ovatkin kaksi aivan eri asiaa niin johtuu siitä että ymmärrän ellipsisen tillerin suoralle jouselle kahdella tapaa joista toinen muodostuu melko taipumattomilla lavankärjillä ja toinen melko taipuvana lavan keskiosana koska kumpikaan ei ole pyöreä tilleri kokojousen mittaa ajatellen ja nimenomaan mikäli suoralla jousella lavat taipuvat erikseen keskeltä niin kyseessä ellipsi koko jousen muotona ja mikäli suoralla jousella lavat eivät juuri taivu kärjistä on kyseessä ellipsi koko jousen muotona.

Taasen suoralla jousella pyöreän tillerin toteutuu lähinnä siten että myös kädensija on taipuva ja toimivaa puuta. Joku totesi osuvasti jenkkifoorumilla että tillerin voi tehdä miksi vain ja siksi joustakin sanotaan "selfbow"ksi eli niin kuin "diy" takoittaa "do it yourself" eli kuin "tee itse jousi" tai "itse tehty jousi".

Tärkeintä ei ole osata ulkoa kaikkia käsitteitä mutta ymmärtää ydin tai osa jollain tavalla ja mielellään tavalla minkä itsekkin ymmärtää.

[Mika]

Lopetan turinat tältä erää ja tuota tilleriä voi pohtia ja on pohdittukin aikaisemminkin.
http://www.utbl.net/perinnejousi/viewtopic.php?t=355

Mikäli on lyhyt puujousi jäykällä kädensijalla niin usein tuollaiset jousessa ovat lavat tilleröity hyvin pyöreiksi vaikkakin kädensija eroittaa lavat täysin erillisiksi osaa jousta. Tuollaisia näkee usein lyhyiden Osage jousten olevan. Toisin sanoen puuta on lavoissa niin niukalti paksuus suunnassa että ei ole varaa tehdä enään ovaalia tilleriä tai lavoista tulisi todella "whippy" eli vaikka puuta lavan leveys suunnassa olisikin paljolti niin lavan loppuosasta tulisi vain enemmän taipuisa eikä napakasti toimiva.

[Mika]

Mitä sen ensimmäisen tai viimmeisen jousen tekemiseen tulee ja kuten Hankaniemi totesi tehneensä jo satoja jousia ja itse en koskaan tule tekemään lähellekkään tai tehtyä enempää niin niille jotka tekevät ensimmäistä tai tekevät muutamia jousia niin ei ole kyse sadoista tai tuhansista jousista vaan jousesta mitä tekee. Kun on kärsivällinen ja tekee jousta mitä tekee eikä muuta niin lopulta tajuaa jokaisessa tapauksessa tekemänsä verran joka on paljon enemmän kuin osasi edes odottaa ja oletti. Ilmaista tietoa ei ole vaan tulee näppien kautta mutta taasen valmista tietoa on tarjolla vaikka kuinka joka maksaa kuitenkin aikaa ja vaivaa mikäli on kiinnostusta muuhunkin kuin mielipiteeseen. Aika ja vaiva on kalleinta mitä tekijä voi omistaa. Se joka ei tee ja vain tietää muiden tehneen niin ei jatkossakaan tee periaatteella että mitä enemmän valmiiksi kerrotaan sekä tehdään ja vähemmän lopulta on jotka itse selville vaivautuvat ottamaan.

[Mika]

Kuulostaa liian simppeliltä ollakseen totta ?

Mikäli aikaa ja nähtyä vaivaa voi pitää kalleinpana mitä voi omistaa niin ymmärrettyä tietoa voi pitää täysin tuloksena tehdystä.

On myös fakta että täysin tekemättäkin oppii kunhan muutenkin tekee. Moni joka jatkumona tekee niin vielä pohtii nukkumaan mennessäänkin ja tuota voisi pitää nähdyn vaivan ja ajan arvoisena. Moni taasen pyrkii rajaamaan päivällä tekemänsä illalla tekemästään ja vieläpä lisäksi muuta ollen jatkuvassa kierteessä. Suurin työ on raivata itselleen aikaa ja vaivaa vielä tehdäkseen ja mikäli yllättää itsensä hyötymässä ajasta ja vaivasta niin ei ole vielä tekemässä.

Moni pyrkii säätelemään ajan käyttöä ja vaivan määrää kun ainut asia olisi vain tehdä oli sitten määränä vähän tai paljon.

Toisaalta kuka tätä foorumia ei kehtaisi lukea ellei olisi tekijä jossakin muodossa ellei ole niin yksinkertainen että huvikseen lukee. Jotka vakavissaan myötävät jotakin irti saavansa lukemalla ovat jo ennemmin oivaltaneet ymmärtämänsä määrän ja verran. Ei mitään uutta auringon alla ja mikä keksitään uudelleen on jo ollut olemassa kauan odottaen tekijäänsä.

[Matti]

Aivan!
Alussa jouskarin teko tuntuu isommalta prosessilta kuin oikeasti on ehkä siksi että tulee yritettyä liikaa ja pelätään että homma kusasee, ja miten se tilleröintikin nyt onnistuu ja onko puu kieroa ja voivoi. Tätä saa lukea aika paljon foorumeilta ja olen itsekin siina ollut mukana. Mielestäni tässä touhussa pitää olla aika karski ote ja surutta lennättää lastuja, ajatuksen ohjaamana tietenkin. Luulen että omalla kohdalla on kynnys ylitetty kun rakennussysteemini on nyt hanskassa eli ajattelen se on puuta vaan ja kamoonvittugorokkenroll nyt tehdään jousi ja lähdetään ampumaan sillä. Jos jouset paukkuu poikki niin ei haittaa, puu ei tästä maasta lopu ja seuraavassa versiossa korjataan edellisen virheet.

Pari perusvinkkiä IHAN aloittelijoille:
- hommaa ainakin 2-3 aihiota kerralla niin on varaa tehdä virheitä ja oppia niistä. kuivata ne puut hyvin.
- tee tilleröintipuu taljan kera ja hommaa siihen kalavaaka niin arvailu poistuu.
- lue hyvät ohjeet: http://personal.inet.fi/hima/risto-menninkainen/Suomi/Projektit/Jousi/Jousi.htm

[Simo Hankaniemi]

Noissa "sadoissa jousissa" on tietenkin mukana iso määrä lapsille tehtyjä jousia ja lapsena tehtyjä jousia. Tarkkaa määrää on vaikea sanoa. Jossakin vaiheessa Ikäheimo kysyi minulta, montako jousta olen tehnyt Kylämäessä. Kylmiltään arvelin, että siinä 20, mutta tarkemmat laskutoimitukset antoivat tulokseksi yli 50 jousta. Sen jälkeen olen tehnyt Kylämäelläkin lisää jousia.

[Mika]

Saksalaiselta jousisivulta mittoja jouselle.