Jousi

[Matti Matinpoika]

Ensimmäinen jännejousi siis työn alla. 120cm saarnilankusta lohkaistu ja yhdelle syylle kaivettu keppi. Ohentelin sen verran että hiukan alkoi taipumaan. Sentin verran refleksillä alun perin, päihin taivuttelin loivat vastakaaret höyryttämällä. Toisessa kuvassa jänteiden riipiminen menossa. Kovasti tuntuvat riipiessä kihartuvan, toivottavasti ne saa vielä kammattua suoraksi ennen selkään laittoa.

[Juri]

Minä tilleröisin jousen ensin jännekorkeudelle asti, ja vieläpä mahdollisimman hyvin, siinä olisi hyvä pohja mistä jatkaa. Jänteiden lisäys tekee tilleröinnin vieläkin haastavammaksi ja aihion vieläkin jäykemmäksi.

(Kirjoittanut nimimerkki "helppo neuvoa kun ei itse ole tehnyt vielä yhtäkään".)

[Matti Matinpoika]

[Simo Hankaniemi]

Aihio näyttää paksulta. Ja varsinkin päät. Voi tulla liian jäykkä systeemi jänteiden liimauksen jälkeen. Minulla on saman pituinen 50-paunainen hikkorijännejousi, jonka lavan puuosan paksuus on suunnilleen 11-8 mm, kädensijan kohdalla sitten paksumpi.

[Matti Matinpoika]

[Simo Hankaniemi]

[Matti Matinpoika]

Monissa selystysohjeissa lapojen päihin tulevat jänneniput ulotetaan nokin
yli ja taitetaan vatsapuolelle. Jos teen näin niin sittenhän pitäisi kai vähän
kärjistä vielä ohennella, ja muotoilla tietysti nokitkin lopulliseen muotoonsa.
Kuvassa juuri ja juuri erottuvat nokit on vain hätäisesti viilatut pienet lovet
että sain pitkällä jänteellä vähän tilleripuussa taivuteltua. Tuollaisiksi en
ajatellut niitä missään tapauksessa jättää.

Tuo jänteiden ulottaminen vatsapuolelle lienee ollut joillain alueilla
intiaanijousissa yleistä, ainakin TBB I:n mukaan. Monissa on vielä raaka-
nahkaa liimattu lavan kärjen ja nokin ympäri, ettei jänne kuluta selystystä.

Mitenkäs muuten raaka-nahka mahtaisi toimia kosteus-suojana jos sen
liimaisi koko selän yli? Vai toisiko se vain ylimääräistä massaa? Jostain
rumpu-projektista ylijäänyttä poron-nahkaa voisi löytyä varastosta.

[Simo Hankaniemi]

Kyllä ohut raakanahka on ihan hyvä jänteiden päällä. Suojaa kosteudelta ja raakanahan päälle on helppo vetää viimeistelyaine ja kenties väriä. Raakanahka suojaa myös kulumiselta.

[jkekoni]

Eikö raakanahka jänteiden päällä ole vähemmän venyvä kuin jänneselkä ja hajoa tarvittaessa aiheuttaen mahdollista vauriota hajoamispaikassaan?

Itselleni tuli mieleen elmu kelmu kumilenkillä ja päihin vahaa. Ton voi ottaa pois kun tulee sisään, niin saa jousen metsäreissun jälkeen nopeammin kuivaksi.

[Simo Hankaniemi]

[Matti Matinpoika]

Ottiatuota. Koitin haeskella täältä jännejousia käsittelevistä säikeistä tietoa
siitä millaisia grammamääriä riivittyä jännettä suositellaan jouseen
laitettavan. Ainoa mitä löysin pikaisella etsinnällä oli Simon maininta että 50
grammaa riittäisi, kyseessä taisi olla Santun 110cm pitkä jousi. Jostain
muistelen aikaisemmin lukeneeni että enemmänkin saisi jänteitä olla.

Minulla on nyt kasassa noin 70 grammaa valmista tavaraa eri pituiset
lajiteltuna muutamaan nippuun (repimätöntäkin jännettä vielä jäljellä, jos
tämä määrä ei tunnu riittävän.) Lyhimmät on noin 10-15cm pitkiä,
kannattaakohan noita laittaa jouseen?

[Ari Rantala]

70 grammaa pitäisi riittää hienosti jos ovat jo revitty hienoiksi. Lyhimmät pätkät kannattaa laittaa alle ja pitkät pintaan. Suurin veto tulee kuitenkin pintakerroksiin ja siinä ei ole hyvä jos on pätkistä.

Kannattaa jakaa keko tasaisesti kahtia niin on helppoa seurata minkä verran jännettä tulee/lapa.
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Simo Hankaniemi]

Juuri niin, kuin Ari sanoi. Kyllä tuo jännemäärä riittää. Ja kumpaankin lapaan tuleva nippumäärä kannattaa punnita, jotta saat saman määrän jänteitä kummallekin puolelle.

[T. Manner]

[Nanook - pakkasen poika]

Vähän huonosti tullut punnittua noita jännekerroksia. Joskus on tullut laitettua jouseen yhden hirven kaikki jalkajänteet. Siis yhteensä kahdeksan kappaletta, sillä yleensä käytän myös jalan etupuolelta löytyvän litteän kolmiosaisen jänteen. Jimm Hamm suosittelee 50-55 tuumaiseen jouseen kuutta wapiti-hirven jalkajännettä (niitä pyöreitä akillesjänteitä). Punnitsin tuossa yhden repimättömän painoksi 26 grammaa. Siitä saa varmaan valmista tavaraa noin 20 grammaa tai vähän alle. Tuolla laskukaavalla jouseen tulisi jänteitä siis noin 100-120 g.

Kyllä ne alle 10 sentin jänneniputkin jousen selästä paikkansa löytävät. Lyhyet niput ovat käteviä esimerkiksi epätasaisuuksien paikkauksessa tai niillä voi säätää jännekerroksen leveyttä lapojen kavetessa.

[Matti Matinpoika]

Tein pienen kokeilun jänteiden liimauksesta. Otin parikymmentä
jännelankaa ja liotin hetken vedessä. Kampasin ja kastoin liimaan.
Liimakeitos oli juuri otettu liedeltä ja vielä kohtalaisen kuumaa. Jotkut
jännelangat käpristyivät päästään ja jäivät sykkyrälle, ei oikein uusi
kampauskaan saanut niitä kunnolla oikenemaan. Olikohan syynä liiman liian
korkea lämpötila? Eikö sen pitäisi kuitenkin kohtalaisen lämmintä olla
liimaushetkellä, jottei ala hyytymään liian nopeasti?

Lätkäisin jänteet kuitenkin jonkun puupalikan päälle. Palikan pinta ei ollut
karhennettu, vähän kuitenkin sivelin liimaa pohjustukseksi. Suht siistin
näköiseksi levyksi kuivuivat, edes liimaan kastamisen yhteydessä
ilmestyneitä sykkyröitä ei oikein kunnolla enää erottunut kuivasta pinnasta.
Mutta lähtivät käsin repäisemällä irti, kun olin ensin vuollut puukolla
jännelevyn päästään irti alustasta. Mahtaakohan näillä opeilla tehty selystys
kestää jousessa sillä edelletyksellä että liimapinnan ensin karhentaa
kunnolla?

[Ari Rantala]

[Martti Auer]

Ei niitä kannata kammata ensin, ehkä vähän selvittelee lähinnä, niitä on liotettavakin vedessä useampi tunti, sen jälkeen vasta liimaan. Liima ei saa olla liian kuumaa, ei se niin helposti hyydy ja säilyy kohtalaisen lämpimänä aika pitkään, kuten teevesi, sitten sitä voi hiukan lämmittää aina lisää, jos se jäähtyy liikaa.

Kun jännenippu on kastettu liimaan, niin sitten sitä voi vasta kammata jos haluaa, tehdä siitä levyn. Itse käytän kuitenkin toisenlaista tekniikkaa.

Mikäli liima on hyvää, siinä on oikea seostussuhde, jne, ei pitäisi olla ongelmia, tietysti kokemus siinä ehkä on A ja O, voit harjoitella esim. liimaamalla samaa jännenippua ensin sata kertaa, kastat liimaan, liimaat ja otat pois ja toistat proceduurin, se kannattaa, niin hallitset homman ehkä paremmin.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

Siis kammataan liimaan kastelun jälkeen, erillisen, sileän puupalikan päällä, jonka jälkeen jännenippu nostetaan ylös ja lisätään jousen selkämykseen, muun tapaista kampausta siinä ei koskaan tarvita.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Matti Matinpoika]

Pari kuvaa uudesta jänneliimauskokeilusta. Nyt karhensin koekapulan
pinnan kunnolla. Ja liimakin oli vain reilu kädenlämpöistä, ehkä 40-50
asteista. Ekassa kuvassa laudan päällä kammattu jännenippu. Tässä kohtaa
tuli eteen kysymys millä nostaa siistiksi suitut jänteet tästä "jousen" selkään
niin ettei nippu mene ruttuun. Otin avuksi öljyvärimaalauksessa käytettävän
metallilastan. Toisessa kuvassa jänteet koekappaleen päällä. Liima on
tuollaista kuraveden oloista, mitä se ilmeisesti saa ollakkin. Itsestä se tuntuu
kyllä todella luirulta. Jos tuo näyttää huomenna hyvältä ja pysyy kiinni
puussa niin pääsen lopulta selystämään itse jousta.

[Simo Hankaniemi]

Jännenippu näyttää siistiltä, joten se puoli on kunnossa.

Liima ei saa olla niin kuumaa, että et pysty pitämään kättä liima-astiassa. Pidä liima-astiaa vesihauteessa, eli laita isompaan kattilaan vettä, kattila sähkölevylle (levy ykkösellä) ja liima-astia asetetaan vesikattilaan, jotta kuuma vesi pitää liimakattilan sopivan lämpöisenä. Tämän voi tehdä kyllä niinkin, että pidät vain suoraan liimakattilaa sähkölevyllä ykkösteholla ja jos liima alkaa lämmetä liikaa, siirrät sen syrjemmälle, ettei se ole kokonaan sähkölevyn päällä. Tällä tavalla manipuloit liimakattilaa aina tarpeen mukaan, että liima ei jäähdy eikä kuumene liikaa.

Liima on liian sakeaa, jos se tuntuu jähmettyvän liian nopeasti, kun nipun ottaa pois liimasta. Lisää kattilaan kuumaa vettä, jotta liima laimenee hieman.

Lattialle ja muualle hellan ympäristöön kannattaa levitellä sanomalehtiä tai muuta vastaavaa, jotta tippuvat liimapisarat eivät putoa suoraan lattialle. Helpottaa siivousta liimauksen jälkeen.

Liimaus kannattaisi tehdä niin, että kukaan ylimääräinen henkilö ei tule häiritsemään tapahtumaa. Eli muiden perheenjäsenten pitäisi olla muualla useampi tunti, tai sitten liimaus kannattaa aloittaa muiden mentyä nukkumaan. On erittäin hermostuttavaa, jos joku tulee hääräilemään jääkaapille tai muuta sellaista. Jänteiden liimaus on äärimmäisen jännittävää ja keskittymistä vaativaa puuhaa. Apulainen kyllä nopeuttaa hommaa huomattavasti. Eli jos voit saada jonkun ojentelemaan jännenippuja ja sinun tarvitsee vain käyttää nippu liimassa ja sijoittaa se jouseen.

[Ari Rantala]

Epäilen (en ole koskaan kokeillut tuolla tavoin), että liimaus ei vieläkään kestä suoraa irtikiskomista mutta jousessa sen ei tarvitse sitä kestääkään. Jännitettynä jänteet kiristyvät selkää vasten ja venyvät. Tuo venyminen ja taipuma sen pitää kestää ja elää mukana. Liian paksuna kerroksena olen havainnut, että liima murtuu taivutuksessa mutta pysyy silti kiinni selässä.

Liimaus on myös syytä tehdä kohtuullisen lämpimissä olosuhteissa. Liima jähmettyy nopeammin jos lämpötila on alhainen. Joku kirjoitteli aiemmin, että jänneliimauksia olisi tehty lämmitetyssä saunassakin...
_________________
I sometimes think that God in creating man somewhat overestimated his ability.
-Oscar Wilde-

[Matti Matinpoika]

[Matti Matinpoika]

[Santtu Risku]

kun itse tein jännejousen ja liimasin jänteitä, niin liima oli sellasta kuravellin näköst' vetistä lirua. Kyllä se kumminkin ehti jänteiden liimauksen yhteydessä (liimasin kaikki jänteet) hyytyä sen verran että lämmitin sen uudestaan. ehti hyytyä vissiin kerran jos oikein muistan. Jännekerroksenhan annetaan kuivua vähintään kuukausi, ennen kuin jousta aletaan millään lailla taivuttelemaan. kyllä se liima kestää. usko pois. Kun toista jännejousta liimailin ja liima oli edellliseltä kerralta säästynyttä ja pakastettua, niin jännekerros ei pysynyt kiinni. Tässä jousessa oli kylllä reilusti enemmän vastakäyryyttä ja jyrkät vastakaret, joiden kohdalta jännekerros irtosi. Oma moka kun olin unohtanut pyyhkiä kahvankohdan puhtaaksi ja rähminyt sitä enemmän ja vähemän paskasilla käsillä. kyllä tuo pitää. Jännekerrosta voi tarkkailla kunnolla vasta sitten kun se on kuivannut läpikuultavan ruskeaksi, vähän hunajan väriseksi. siihen menee muutamia päiviä tai jopa pari viikkoa riippuen jännekerroksen paksuudesta. ohut jännekerros kuivaa tällaiseksi muutamassa tunnissa. mutta silloin kerroksen tulee olla todella ohut. esimerkiksi nuolien sulituksien sidonta kuivaa muutamassa tunnissa.
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Santtu Risku]

Ainiin ja onnea projektiin! muista että ensimmäinen jännejousi on oppimisprojekti, enemmän kuin tekemisprojekti. Itselläkin tuossa olisi odottamassa kuiva katajakeppi reflexillä. ja jänteitä melkonen kasa. nyt ekaa kertaa kolmeen viikkoon pääsi rajajääkärikomppaniasta lomille, niin pitää ehkä vähän preppaila tuota proggista ja joku viikonloppu tässä lyödä liimat selkään.

Kysymys alan konkareille: Tuo kataja-aihio on oikeastaan myötäkäyrä, mutta voiko jännejousessa kääntää jousen niin, että vatsa olisikin selkä ja selkä vatsa, jolloin tuo pätkä katajaa olisi täydellinen? eli siis kestääkö puu jänteiden kanssa tällälailla?
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Matti Matinpoika]

[Ilkka Seikku]

Äläs sorru nyt yleiseen virheeseen!
Moni tekee liimasta ihan liian paksua juuri siksi kun pelkää että se ei pelitä.
Kuraveden oloinen liima painuu nätisti jännesäikeiden joka väliin, mutta liian paksu liima jättää ilmataskuja.
Kyllä se siinä pysyy. Annat vaan rauhassa kuivahdella muutaman viikon.

Se ei ole kuivunut likimainkaan muutamissa päivissä, vaikka se alkaa näyttää ja tuntua kuivalta. Kuukauden annat sen jousen olla ihan koskematta kun olet selyksen liimannut.

[Martti Auer]

Joo, se on tietysti tärkeää että se jousen selkämys on kunnolla karhennettu ja tietysti että siinä selkämyksessä ei ole mitään rasvaa, sitä ei saa edes käsin kosketella. Se pitäisi pestä koivuntuhkavedellä rasvat pois.

Tuollaisissa enemmän vastakäyrissä on varmaan paljon enemmän vaikeuksia, siinä olisi säilytettävä tietty suhde kaarevuudessa, että jänne ei saisi tiettyä kulmaa suhteessa jousen selkämykseen, jolloin voi alkaa repimään muutoin itseään irti.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Santun kysymykseen "nurin päin liimamisesta", niin en tiedä. Amerikassa jotkut ovat liimanneet jänteitä vanhaan myötäkäyristyneeseen puujouseen vatsapuolelle, jolloin vanhasta vatsasta on jänteiden kanssa tullut uusi selkä ja jousessa on sitten hyvä refleksi. Tästä samasta asiastahan on siis nyt kysymys. En tiedä kehenkään tehneen tuota katajalle, joten se on sitten pioneerityötä. Ehkä sitä kannattaa kokeilla.

[Ari Rantala]

[Ilkka Seikku]

Minä taas olen huomannut aika isonkin edun tuossa jousen väärinpäin tekemisessä.
Jousi on todella nopeaheittoinen kun vatsa onkin selkä.
Kataja kovana puuna voisi olla erinomainen kun sen jänneselystää.
Pehmeille puille tuo ei liene hyvä idea. Pinta kun on aina vielä pehmeämpää, niin vatsana se saisi ryppyjä liian nuorena.

Olen jokusia tehnyt noita jousia noin väärinpäin. Saarni oli erittäin toimiva.
Tuomipihlajasta on yksi kokemus tuohon tapaan tehtynä. Myöskin erittäin nopea heitto, mutta jousi räsähti poikki muutamien kymmenien laukausten jälkeen. Jänne olisi pelastanut.
Pihlaja on jo liian pehmeä. Kestänyt kyllä kaikista parhaiten, muuta myötäkäyristynyt ja saanut selkäänsä, eli siis sydänpuunpuolelle, säröjä.

Mahdollisimman oksaton kataja nyt tuntuisi olevan näppituntumalla ehkäpä parasta antia mitä suomi voi tarjota nurinkurinjännejousentekijälle.
Pitää ottaa heti työn alle.

[Matti Matinpoika]

[Matti Matinpoika]

Muutamia kuvia prosessista:

[Matti Matinpoika]

Vähän noissa selkään läntätyissä jänteissä on syheröä ja poikittaista kulkua,
sen puoleen en ole täysin tyytyväinen työjälkeeni, mutta eiköhän
seuraavalla kerralla jo onnistune paremmin. Pingotusjänne tuossa selän
yläpuolella vaikeutti asettelua omalta osaltaan. Reilu kolme tuntia meni koko
hommassa valmisteluineen ja loppusiivouksineen. Viimeisessä kuvassa yön
yli kuivahtanutta jännemössöä. Paikoin siinä on nähtävissä pintakerroksen
pituussuuntaista halkeilua, mikä johtunee poikittaisesta kutistumisesta.
Ilmankosteus on 42%, joten pintakerros ilmeisesti kuivuu turhan rivakkaan
suhteessa sisäosiin.

[heikki]

Jännä seurata, miten tämä etenee. Itteäkin alkanut jänneselät kiinnostaa...

OT: Pätevän näköiset puristimet sulla tuossa. Olisko jotain vinkkejä sellaisten tekemiseen liittyen?

[Matti Matinpoika]

[Martti Auer]

Ihan hyvän näköistä jälkeä aloittelijalta, jänteiden liimauksessa ei voi olla turhan huolellinen tai nuuka, ehkä ne saattavat pysyä sitten siinä jousen päällä.

Aloittelijan ei kannata odottaakaan kovin paljon työstään, kuten Hankaniemi on maininnut niin aloittelijan jännejousiselystys on kuin kynnöspeltoa.

Tuossakin on edelleen aivan liian paljon sykeröä ja epätasaisuutta.

Voin laittaa kuvan omasta teelmästäni, jonka liimasin tuossa männäviikolla, niin saa kuivua sitten, omassa tekosessani jännesäikeet menevät aivan viivasuoraan, jokainen, ja on täysin tasaista jopa silloin kun on täysin tuore ja liimattu noin esimerkkinä tai mihin ehkä kannattaa pyrkiä.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

Tuossa se on.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

Tuossa alimmaisessa kuvassa, kun seuraa jänneselustan vasenta reunaa, niin siinä ehkä huomaa kuinka tasainen se pitää olla, jossa siinä on aika vahva kontrasti valoa vasten.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Ilkka Seikku]

Otas Auer hiukan kauempaa uudet kuvat. Noista kuvista ei nimittäin saa mitään selkoa..

[Martti Auer]

Ok. Yritän ottaa paremmat kuvat.

Matti Matinpoikaan kuitenkin palatakseni, niin tuossa Matti on ehkä tehnyt aloittelijan virheen, ei ehkä kynnöspeltoa, mutta jotakin muuta, näin neuvona, että Matti Matinpoika, joka on ihan hyvä aloittelija saralla muuten, mutta on liimaillut jänteitä enemmän lavan keskelle.

Pyrkimyksenä ei ole laittaa siihen kuperasti jänteitä, vaan mahdollisimman litteä kerros, että lavan sivussa on yhtä paksu kerros, mitä lavan keskellä, nyt sivuissa ei ole juuri yhtään mitään jänteitä. Arvelluttavalta, näyttää, mutta jatka Matti samaan tyyliin katsotaan, mitä sille tapahtuu kun tilleröit jousen ja sitä rataa. Ei sitä kannata alkaa muuttamaan enää tässä vaiheessa, mutta kuten sanottua, niin me kokeneemmatkaan emme voi eliminoida aivan kaikkia virheitä.

Tietysti jousen keskelle, kahvan kohtaan lisätään luonnollisesti yleensä enemmän jänteitä.

Asiaa kopensoidakseen, kun jänteet ovat kuivuneet enemmän, niin sivuihin ym. voi yrittää laittaa toisen kerroksen, lisää jänteitä, mutta en suosittele sitä kuin asiantuntijoille, mikäli aikoo laittaa toisen kerroksen jänteiden päälle tai enemmän.

Ehkä se voi onnistua, jänteet ovat kuitenkin niin hyvää materiaalia, että ovat anteeksiantavia siinä suhteessa.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

Vähän miehisemmät tekee jännejousia.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Matti Matinpoika]

[Matti Matinpoika]

[Simo Hankaniemi]

Auer ei kehunut turhaan, kyllä jälki on ekaksi jännejouseksi aivan kiitettävää. Siitä on hyvä jatkaa.

Tilleröinnin kanssa vaan sitten tarkkana, eikä mitään turhaa hoppuilua. Tilleröinti ja koeammunta voi kestää viikkokausia. Ensimmäinen tehtävä on selvittää, ettei kummassakaan lavassa ole potentiaalista saranan paikkaa, mistä kaari taipuu suhteettoman paljon.

Aloittelijan jousessa sarana yleensä on ja jos jousta jännitellään, niin vatsa alkaa pikku hiljaa murtua saranan kohdalta. Sarana syntyy salakavalasti, step by step. Joten tässä pitää olla hyvin skeptinen. Merkitse mahdollinen saranan paikka kynällä jousen vatsaan ja poista puuta vatsasta saranan ylä- ja alapuolelta, jotta rasitus jakautuu laajemmalle osalle kaarta. Mitään muutosta ei yleensä heti näy, mutta kaapimisessa ei pidä mennä liian rohkeaksi. Jännejousen kanssa kaikki muutokset vaativat aikaa.

Kun mahdolliset saranat on eliminoitu ja kaaret taipuvat nätisti, ne pitää saada taipumaan keskenään symmetrisesti. Tämä ei ole aivan yhtä tärkeää kuin saranoiden eliminointi. Yläkaari voi taipua vähän enemmän ilman ongelmia. Mutta jälleen vain aika näyttää, onko homma OK. Alussa ihan pieni suurempi taipuma saattaa koeammunnan edetessä muuttua suhteettomaksi taipumaeroksi, jolloin vahvempaa lapaa täytyy hiukan ohentaa.

Tässä on suunnilleen pähkinänkuoressa jännejousen tilleröinti ja se on vaikeampaa kuin tästä kuvauksesta voisi luulla. Kaapiminen ei yleensä näytä saavan aikaan mitään muutosta, kunnes lapa yllättäen nytkähtää uuteen asentoon ja usein vahvempi lapa sitten onkin heikompi lapa ja taas sama toisinpäin. Aloittelijalla ja usein kokeneemmallakin on kova tarve saada homma valmiiksi ja se johtaa hötkyilyyn ja pilalle menneeseen jouseen. Olisi luultavasti parasta tehdä useampaa jännejousta samaan aikaan, jolloin hötkyilyn mahdollisuus vähenisi.

[Martti Auer]

Eihän tässä tietysti pyritä loukkaamaan ketään, onhan Matti Matinpoika jo aloittanut jännejousien teon ja se on jo aika paljon ja fiksusti, moni ei siihen kykenisi. Tuukka Kumpulainen ei ole tehnyt edelleen vielä yhtäkään jännejousta, josta ehkä kadonneet kommentit Kumpulaiselta tältä alueelta.

Että kyllä siitä on syytä ylpistyä.

Onhan se tietysti ikävää jos Matti Matinpoika on pettynyt, jos tekee julkista kritiikkiä, siitä on oltava valmis ottamaan myös julkista kritiikkiä.

Seikku pyrki selityksellään myös tasaisempaan jänneselyksen pintaan, ehkä se on hieman kupera, myös Seikulla, mutta kuten sanottua, niin jänne on niin hyvää materiaalia, että se on aika anteeksiantavaa, jopa kuvitelmille siitä että oltaisiin oikeassa.

Matti Matinpoika on ehkä liiotellut tuota kuperuuttaan liikaakin, mistä syystä? Neuvot voi käsittää niin monella eri tavalla. Kömpelö yritys?

No joo, kyllähän sen tiesi.

Mitä ne neuvotulkinnat tai neuvot sitten ovatkin.

Mitä kuperuudella sitten on etuja, jousen selässä?

Rasituspiste kohdistuu liian pienelle alueelle, vain osa jänteistä ottaa rasituksen vastaan, kun muu osa saa levätä, jolloin jousen selässä on vain liikaa massaa, osa jänteistä on lisäämässä tönkköyttä ja vain murto-osa ottaa rasituksen vastaan.

Liikarsitus puolestaan vähentää näiden jänteiden laatua, ym., mikä seurauksena?

Kaikki jänteet eivät tee sitä työtä, mitä pitäisi.

Jostakinhan sen Seikun sai kiinni.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Martti Auer]

Ehkä Seikku on pyrkinyt tiiliskivimetodillaan siihen, että jänteet varmasti pysyisivät selässä kiinni.

Ehkä siinä olisi parempi keskittyä pituussuuntaan kuitenkin mitä poikkileikkaukseen.

Jänteet pysyvät ylensä muutenkin, etenkin jos pituussuunta on otettu huomioon = repeytyminen.

Jänteet pysyvät toisissaan kiinni ottamatta huomioon poikkileikkausta oli mikä oli. Pituussuunta on aivan eri asia; ehkä sitä voi tiiliskivimetodikin auttaa, mutta ei aivan - jos ei osaa sijoittaa sitä oikeaan paikkaan jousen selkämyksessä, pituussuunnan mukaan.

Jänteiden tarkoitus on ottaa muita seikkoja huomioon, mitä sitä, että saataisivatko nämä irrota toisistaan poikkileikkauksen mukaan, se ei ole pääasia.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Ilkka Seikku]

Ei oikein auennut nyt Auerin viestit..?

[Martti Auer]

Ok. Mä yritän selvittää myöhemmin.

Kuperuus kuitenkin kummastuttaa.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.