Jousi

[Harri]

Siirsin (Japanin jouset) aiheesta perinnejousen lainaamiseen liittyvät viestit tänne omaan ketjuunsa.
Tänne saa kirjoitella lisää kokemuksia jousen lainaamisen ihanuudesta
t:moderaatori

[Harri]

Simo Hankaniemi

Näitä surullisia jousenlainauskokemuksia riittää. Oma pahin mokani tällä saralla oli, kun annoin kerran vielä tilleröintivaiheessa olleen jännevahvisteisen 122 cm mittaisen marjakuusijousen erään saksalaisen jousentekijän käteen. Tyyppi väitti tehneensä 15 samantapaista jousta. En ehtinyt kissaa sanoa, kun se jännitti jousta ehkä 28 tuumaa, kun maksimiveto olisi tällaisessa valmiissa jousessa ollut korkeintaan 24. No murtuihan se vatsapuolelta oksankohdasta. Sen jälkeen en ole ollut innokas esittelemään jousiani "jousentekijöille".

Jos kaverit eivät jousta kokeillessaan ylijännitä sitä, niin sitten ne ainakin pitävät sitä täydessä vedossa minuutin tai jotain. Ehkä osoittaakseen, että jaksavat. Luonnonmateriaalijousta kun ei saisi pitää täydessä vedossa kuin pari kolme sekuntia maksimissaan. Tai sitten täytyy tehdä jousia tiheämpään tahtiin

[Harri]

Mika Nuotio


Kyllähän osagen taipua ainakin pitäisi.

[Harri]

Martti Auer


Pitäisi varmaan omaksua tämä japanilainen käytäntö aseiden tai yleensäkin esineiden käsittelyyn, että henkilön täytyy ensin kumartaa esinettä ja käsitellä tätä hyvin varoen. Tai johtuisikohan tämä omaksuttu käytäntö juuri siitä, että jousia tai ihan mitä tahansa välineitä meni poikki tai rikki kokemattomien käsissä, miksi omaksuttiin tällainen käytäntö. Että kyllähän se melkoista barbariaa osoittaa tai barbaarisuutta henkilössä, jos tämä saa primitiivisen jännejousen poikki, heti kun sellaisen saa käteensä.

On minullakin kokemusta hyvinkin kokeneesta jousenkäsittelijästä ja tekijästä, joka tuosta vain otti jännejouseni käyttöön, joka oli kuivunut vasta 2 viikkoa jänteiden liimaamisesta. Teki sen vielä niin että jännitti sen jaloillaan, niin paljon kuin pystyi. Eli piti jalkapohjat jousta vasten ja jännitti kummallakin kädellään jänteestä. Ja sanoi, että kyllähän siinä paunoja on, osoittaakseen että kyllä hän sen jaksaa jännittää. Tällaisen käsittelyn seurauksesta, kun jousta vielä ylijännitettiin aika raakasti, jousta ei oltu ammuttu sisään tai tämä ei ollut saanut vielä edes lopullista tilleröintiä tai muuta vastaavaa. Niin jousen selkään ilmestyi jänteiden kohdalle valkoinen kohta; joka kohta lopulta muodostui myös heikoksi kohdaksi muuten erinomaisessa jousessa; josta kohdasta jousi myös sitten lopulta alkoi näyttämään murtumisen merkkejä. Jousi tapettiin heti kehtoonsa, tämä meni yksinkertaisesti pilalle. Tämä oli tuhoon tuomittu, ennen kuin tätä saatiin edes käyttöön.

Olin sanonut henkilölle hetkeä aikaisemmin että käsittelee jousta varoen, hyvä jos jännittää 5 cm. En ollut ehtinyt edes kissaa sanoa, kun tyyppi istui jo perseellään ja jännitti sitä kaikella voimallaan, minkä kehostaan vain saattoi saada irti. Henkilö myös tiesi, että jousi oli kuivunut vasta 2 viikkoa jänteiden laittamisesta ja tiesi jousen sen hetkisen tilan.

Annoin sitten henkilölle kyseisestä asiasta satikutia, ja syystä; josta tämä edelleenkin kärsii elinikäistä traumaa. Henkilölle muodostui valkoinen kohta.
_________________
Pallas Athenelle, kaikkien tieteiden ja taiteiden jumalattarelle

[Harri]

Simo Hankaniemi


Jännejousessa on niin paljon työtä, että on syytäkin aiheuttaa "valkoinen kohta" henkilölle, joka sellaisen tieten tahtoen rikkoo, ellei peli ole oma. Tunnen kyseisen Auerin mainitseman henkilön ja hänellä oli tapana ylijännittää omiakin jousiaan yli järkevien rajojen. Siksi hänen jännejousensa eivät kestäneetkään kuin vuoden, pari. Ja puujousiinkin tuli neljän tuuman myötäkäyryys alle hyväksyttävien aikayksiköiden. Tällainenhan on ihan ok, jos haluaa ampua joka vuosi uudella jännejousella tai vaihtaa puujousen uuteen kolme kertaa vuodessa.

[Mika]

[Simo Hankaniemi]

Virittämättömänä vieraan kädessä on melko hyvä vaihtoehto, paitsi silloin kun jousi on vastakäyrä tai refleksimallia. Tällöin vieras alkaa taivuttaa sitä nurinpäin. Tein joskus 1984 eräälle naistuttavalle jännevahvisteisen saarnijousen, jossa oli vastakäyrät päät. En ohjeistanut häntä sen enempää jousen käsittelystä, koska arvelin hänen tietävän hommat. Mutta toisin kävi. Hän viritti jousen nurinpäin ja poikkihan se meni. Ja nainen oli vielä puoliksi intiaanikin.

[Mika]

Maailmalla riittää valtavasti myös myötäkäyriä jousia, josta jää helposti kuva, josta syystä on taivuttamassa sitten vastakäyrääkin myötäkäyränä jousena.

[Santtu]

tuosta vastakaaren väärinpäin virityksestä on itelläkin kokemusta, kun olin lapin erämessuilla, niin siellä oli joku nainen ostanut lapselleen sellaisen lasikuitujousen jossa paunat max 10. jousi oli vastakaari, ja sitten näin kun jousi oli nurinpäin jo vireessä, niin sanoin että sullon toi jousi väärinpäin vireessä. tarjouduin itse virittämään jousen, ja kun viritin kuului siitä aika ilkeää narahtelua, mutta ei se onneksi poikki mennyt vaikka sillä ammuttiinkin.

[Simo Hankaniemi]

Museoissa näkee joskus nurinpäin viritettyjä jousia, samoin joidenkin kirjojen kuvituksissa. Moni jousiasiantuntija on yrittänyt saada museoväkeä uskomaan, että jousi on väärin viritetty, mutta tietääkseni kukaan ei ole saanut asiaa menemään läpi. Jouset ovat pysyneet nurin viritettyinä.