Jousi

[Tuukka Kumpulainen]

Seuraava tekstinpätkä on poimittu tunnetun suomalaisen osteologin artikkelista ja julkaistu varmasti tuhansien lukemassa tuoreehkossa kirjassa:

" Joutsenen luita tavataan asuinpaikoilta suhteellisen harvoin - lieneekö tämä kiukkuinen lintu ollut liian vaikea saalis kivikauden metsästäjälle?"

En tiedä itkeäkö vai nauraa. Olen sittemmin kuullut eräänkin arkeologin toistelevan tätä näkemystä kun tuli puhetta joutsenista. Kirjoittaja ei tunnu näkevän ristiriitaa siinä, että kivikauden suomalaiset metsästäjät ovat luulöytöjen mukaan tappaneet mm. karhuja ja hirviä ongelmitta.
Jos linnun kiukkuisuudella on jotain vaikutusta metsästykseen, tekee se siitä ainoastaan helpompaa.

Eniten tässä harmittaa se, että tällaisilla arveluilla vahvistetaan yleisiä stereotypioita kivikauden ihmisistä kiviä ja keppejä heiluttelevina puoliapinoina, joiden tietotaidolle jo kiukkuinen, iso lintu on liian suuri haaste.

[Simo Hankaniemi]

"Kiukkuinen lintu" olisi pelastanut kivikauden metsästäjän päivän. Tosin tiedän etnografisesta kirjallisuudesta yhden kuvauksen, missä kiukkuiset kurjet aiheuttivat ongelmia Standing Bear -nimiselle 1870-luvun lakota-pojalle ja hänen kavereilleen. Pojat onnistuivat haavoittamaan lintuja nuolilla ja joutuivat hyökkäyksen kohteeksi. Kamppailu päättyi kuitenkin ihmiskunnan voittoon. Kyseiset pojat olivat lapsia, eivät aikuisia metsästäjiä. Kurki on yksi harvoista pohjoisamerikkalaisista eläimistä, joka haavoittuneena hyökkää arvelematta ihmisenkin kimppuun.

[Simo Hankaniemi]

Tänään tuli Discovery-sarjassa ohjelma muinais-ihmisten elämästä. Oli taas aika surkuhupaisaa katsottavaa. Positiivisena piirteenä oli, että neardertalilaisten keihäät näyttivät hyviltä, ihan asiantuntevan oloisesti tehdyiltä. Melkein kaikki muu olikin sitten surkeaa.

Mikähän siinä on, että muinais-ihmiset kuvataan ikään kuin he olisivat jostain hoitolaitoksesta karanneita, käyttäytyvät kuin he eivät käsittäisi ympäristöään, jossa kuitenkin ovat kotonaan. En muista nähneeni koskaan yhtään apinaa, kissaa tai hevosta, joka vaikuttaisi tyhmältä, joten tuskin muinaisihmisetkään omassa ympäristössään olivat yhtään sen höperömpiä kuin sudet ja muut. Niillä oli vain vähemmän kulttuuria kuin nykyihmisellä.

Neandertalilaisten metsästyskin kuvattiin aika oudosti. Miehiä kaatui kuin talvisodassa, kun ne hääräsivät epämääräisesti yhden biisonin ympärillä. Tuskin koko laji olisi voinut säilyä vuosituhannesta toiseen, jos metsästys olisi ollut niin hengelle hupaa touhua. Jos yhdessä neandertalilaisjoukossa on ollut ehkä noin 10 asekuntoista miestä (ryhmän kokonaismäärä 40-50), niin ei siitä ole varaa menettää yhtä tai kahta miestä jokaista kaadettua biisonia kohti.

[Tuomo]

Tuosta joutsenjutusta tulee mieleen lähinnä se seikka, että nykyisin ihmiset sekoittavat laulu- ja kyhmyjoutsenen. Laulujoutsen on se alkuperäinen joutsen, arka laji, jonka metsästäminen lienee ehkä ollutkin haasteellista, jos sitä edes on metsästetty. Kyhmyjoutsen, "pullajoutsen", on taas se, johon useimmat suomalaiset ovat tutustuneet. Se on se kiukkuinen laji, jota saa airolla hätistellä pois, ellei se saa pullaa. Liekö kirjoittaja ajatellut sitten kyhmyjoutsenta, ja kuten Kumpulainen totesi, kiukkuista kyhmyjoutsenta helpompaa saalista ei varmaan edes ole.

[Tuukka Kumpulainen]

Minäkin satuin katsomaan tuon Discovery-pätkän. Nendisurhojen suuri jahtikuolleisuus tässä johtuu varmastikin sitä, että tulossa on vielä jakso, jossa kuvataan Cro Magnonin ihmisiä. Populaarifilmissä ymmärrettävästi alleviivataan nendisten katoamisen syitä ja sitä miten verrattoman paljon taitavampia tuplasapiensit olivat.

Mitä tulee filmin keihäisiin, oli niillä kehno läpäisykyky biisonin kylkeen. Nykyisiä voimanostajia vastaavien nendismiesten survaisemat keihäät upposivat hädin tuskin kymmentä senttiä saaliin nahkaan ja tuikkausten määrä oli sen mukainen. Tuollaisella rei'ittämisellä ei biisonin nahasta jäisi paljoa parkittavaksi asti.

Omituista leffassa oli kuusikon keskellä syvässä hangessa tarpominen. Ei kai Euroopan arotundralla viime jääkauden huipentuman aikoihin tällaista ollut, kun puita kasvoi lähinnä eteläisissä refugioissa ja sademäärät olivat hyvin pieniä.

[Simo Hankaniemi]

Joo, filmissä oli lukemattomia tällaisia kömmähdyksiä. Havupuuthan levittäytyivät vasta jäätiköitymisvaiheen jälkeen.

Yksi hupaisimpia kohtauksia oli, kun homo ergasterit (vai mitä ne olivat) "paloittelivat" raatoa kiviaseilla. Tyypit hakkasivat raatoa olan takaa kuin olisivat olleet halkometsässä. Tuli varmaan aika paljon luun- ja piinsiruja muonan joukkoon. Piillähän on tosi helppoa leikata lihaa ja nahkaa ihan ilman voimankäyttöä.

[Johanna Seppä]

Olihan se kamalaa katsottavaa, onneksi ehdin katsoa vain vähän alusta. Aika usein tuo "popularisointi" menee metsään ja näyttää tosi kököltä. Vaikka kuten edellä todettiin, kirjoittavat arkeologitkin omalla tahollaan ihan höpöjä Kokemuksesta olen huomannut että menneisyyden tutkimuksen tuloksia on pahuksen vaikeaa esitellä kaikkia tyydyttävällä tavalla. Aion silti yhä yrittää omalla tahollani. Hyvä että on esim. tämä foorumi tiedon, kokemuksen ja palautteen vaihtoon!

[Simo Hankaniemi]

En mitenkään vastusta popularisointia, vaikka harvoin se näyttää onnistuneelta. Kun jotain on ensin tehty, niin sitähän voi sitten tarkastella kriittisesti ja parantaa seuraavaa yritystä.

Popularisoinnit ovat joka tapauksessa mielenkiintoista katsottavaa ja antavat elävyyttä kirjatiedolle ja vähäiselle museomateriaalille. Ja tämä virheiden etsintähän on muutenkin suosittu tapa tarkastella filmejä yleisemminkin. Se antaa pienelle ihmiselle sopivaa ylemmyyden tunnetta, kun huomaa tietävänsä tai ymmärtävänsä jonkin asian paremmin kuin kalliiksi tulleen filmin tekijätiimi.

Näiden popularisointien yksi kiinnostava pointti on se, että ne kertovat paljon myös tekijöidensä kulttuurista ja käsityksistä. Asenteet paistavat läpi, vaikka niin ei ole tarkoitettu. Tai asiaa ei ole edes mietitty.

[Nanook - pakkasen poika]

[Simo Hankaniemi]

Metsästys tai sen puuttuminen vaikuttaa tietenkin radikaalisti siihen, miten jokin eläin ihmisiin suhtautuu. Kyhmyjoutsenistakin tulisi hetkessä arkoja, jos niiden metsästys sallittaisiin. Kaikki metsästäjäthän tuntevat tämän ilmiön, että elukat pyörivät jaloissa kun ei ole metsästysaika, mutta jahdin alkaessa niitä ei sitten enää näekään kovin helpolla.

[Juri]

Tänään oli Hesarissa juttu muinaisaikaisista linnunluulöydöistä. Haudoista on löydetty linnunluista tehtyjä koruja, lapsia oli haudattu kurjen tai joutsenen siiven päälle ym. Jutussa myös ihmeteltiin sitä ettei hanhia, kurkia tai joutsenia ilmeisesti metsästetty juuri laisinkaan.

Minulla on asiasta teoria.

Viime kesänä esitellessäni tähtikuvioita tyttärelleni huomasin että jos Otavan tähdet olisivat hieman eri asennossa, kuvio muistuttaisi kauhan sijasta pitkäkaulaista lintua.
Otava on ollut eränkävijöiden suunnistuksen kannalta tärkein tähtikuvio koska sen avulla pystyy paikantamaan pohjan tähden. Se on "Kauhan" tai "pyrstön" kahdesta viimeisestä tähdestä vedetyllä linjalla ensimmäinen ja kirkkain. Tähtitaivas kiertää pohjantähden ympärillä joka on aina pohjoisessa.
Kysyin eräältä tähtitieteilijältä olisiko mahdollista että tähtitaivas olisi näyttänyt erilaiselta 8000 vuotta sitten, vastaus oli kyllä. Sen lisäksi että avaruus laajenee, me myös kierrämme galaksimme linnunradan reunalla sellaista haipakkaa että kyllä siinä maisemat pikkuhiljaa vaihtuvat.

Joutsenien kuvat ovat olleet hyvin suosittuja kalliomaalauksissa ja piirroksissa, mm. Äänisjärven rannoilla. Mikäli Otava on joskus ollut täältä katsoen joutsenen muotoinen, on linnulla taatusti ollut melkoinen symboliarvo.

Olin niin tohkeissani että soitin heti lehtijutussa mainitulle tutkijalle, joka kyllä vaikutti ihan kohteliaan kiinnostuneelta muttei tietenkään sanonut juuta eikä jaata. Pystyisivätköhän tähtitieteilijät laskemaan miltä taivas ennen näytti?
Viskipullosta kuitenkin vetoa etten ole täysin väärässä!
_________________
Kantapään kautta.

[Matti]

Joo taivas oli erilainen ennen ja äärettömän tärkeä muinaiselle ihmiselle. Katselin dokkaria Egyptin pyramideista joiden sivuttaisia kuiluja on ihmetelty pitkään - miksi sellaisia on yleensä tehty. Yksi teoria oli että faaraoiden sielut lähetettiin takaisin tähtiin kuiluja pitkin, mutta mitään tähtiä ei näyttänyt osuvan kohdalle. Tähtitieteilijä laski tietokoneella mikä tähtikuvio osuisi kohdalle kun mennään ajassa taaksepäin (en muista mihin aikaan mittaus piti tehdä, olisiko ollut auringon nousu) ja tietysti Orion tuli esiin, egyptiläisten tärkein kuvio taivaalla, jumalien koti. Aika jolloin Orion osui kuilujen kohdalle oli 10500 eKr, sama luku jonka selvänäkijä Edgar Cayce kertoi transsissa 30-40 -luvulla pyramidien rakennusajankohdaksi. Kun laittaa Egyptin kartalle pyramidien sijainnit niin mikä kuvio tulee esiin? Orion tietysti! Ja yksi kulma on avoin... lähtisin kaivelemaan sieltä maata jos olisin arkeologi.

Elämä on ihmeellistä!

Jurin teoria voi olla hyvinkin paikallaan.

Sorry, vähän aiheen vierestä meni.

[PekuVee]

[Guest]

[Guest]

[Guest]

Joku näemmä harjoittelee siteeraamista tai harhauttamista.