Jousi

[Simo Hankaniemi]

Mel Gibsonin uusin elokuva "Apocalypto" on noussut USA:ssa kauden ykköseksi. Filmi kertoo maya-kulttuurista. Paleoplanetin sivuilla on käyty hieman keskustelua filmistä ja arviot ovat myönteisiä, vaikka moni suhtautuukin varauksellisesti Mel Gibsoniin.

Trailerin perusteella filmissä on kieltämättä alkuvoimainen tunnelma, joskin mayat olivat minun tietääkseni urbaanimpaa väkeä kuin trailerin antama impressio. Viidakko ei nyt ulottunut aivan kaupunkeihin asti. Verenvuodatuksen ja uhraamisharrastusten ohella mayat keksivät ensimmäisinä luvun nolla ja heillä oli tähtitieteilijöiden kongresseja jo 900-luvulla.

Filmin aseita on kiitelty, siis laavalasiteriä ja kärkiä, vipukeihäitä ja jousia. Filmin näyttelijät puhuvat mayaa, mitä on pidetty hyvänä asiana. Muutamaa pohjoisamerikkalaista pääosan esittäjää lukuun ottamatta näyttelijät ovat historiallisten mayojen jälkeläisiä.

Todennäköisesti filmi nähdään myös Suomen teattereissa jonkin ajan kuluttua.

[Santtu Risku]

kattelin tossa kyseisen pätkän. Hyvää tykkäsin, vaikka nuolet poimittiin puusta kuin tikat taulusta.. simolle tarkennukseksi: se viidakkokylä jota kuvattiin ei ollt mayojen vaan jonkin nimeämättömän heimon pieni kylä. mayat hyökkäsivät sinne ja sankarimmekin oli tästä pienestä kylästä.
mayakaupunki kuvataan hyvin sottaisena ja pölyisenä. ei pienintäkään merkkiä viidakosta siellä.
vipukeihäät olivat tosiaan mukava yllätys. kannattaa katsoa. sinäänsä mielenkiintoinen pätkä että valkoihoisia näkyy vain kerran ja ihan lopussa. eivät sano sanakaan eivätkä oikein mitään tee. yllätyin myös siitä, että puhuttiin intiaanikielillä. tässä pätkässä ei tosin turhia puhuta.. miehistä viihdettä ja melekosen väkivltainen
_________________
"When injustice becomes law, rebellion becomes duty." - Thomas Jefferson

[Nanook - pakkasen poika]

Trailerin nähtyäni odotin minäkin elokuvalta aika paljon. Kun vielä ensimmäiset kavereiden kommentit olivat lähes ylistäviä, oli pettymys teatterissa melkoinen. Elokuvan alku oli ihan mukiin menevä uhraukseen asti. Kaupunkielämän rappio verrattuna viidakkoelämään tuotiin hyvin esiin, joskin hieman osoittelevasti. Sen jälkeen alkoi lähinnä vain vituttamaan, kun ennen käsittelemättömästä aihepiiristä ei saatu irti kuin takaa-ajoelokuvien kliseitä. Eniten ehkä rasittivat pakomatkan ja vankikuljetuksen aikaiset ylimääräiset jännitysherutukset, kuten jo Tarzan-elokuvista tutut vuoristopolulta tippumiset ja vesiputoukseen hyppäämiset. Päähenkilön vaimon "ehdinkö synnyttää ennen kuin vedenpaisumus yllättää" -sivujuonne toi mieleen Renny Harlinin elokuvat pahimmillaan ja espanjalaislaiva loppukohtauksessa oli jo varsinainen antikliimaksi.

Jos elokuvan järjestystä olisi hieman muuttanut, olisi mahdollisuudet vaikka minkälaiseen klassikkoon. Elokuvan alku olisi voinut yllätyshyökkäykseen asti olla kuten nytkin. Päähenkilö olisi paennut tässä vaiheessa, jonka jälkeen olisi voitu pyörittää kaikki takaa-ajoelokuvien kliseet antaen katsojan ymmärtää, että pelastus koittaa lopussa. Puoli tuntia ennen elokuvan loppua päähenkilö olisikin saatu kiinni ja rahdattu kuten elokuvassakin kaupunkiin uhrattavaksi. Kuljetuksen aikana olisi vielä voitu tarjoilla pakomahdollisuutta jännityksen säilyttämiseksi, mutta pääpaino olisi ollut samassa ahdistavuudessa kuin nykyisessäkin elokuvassa vangitsemisen ja mestauksen välisenä aikana (Gibsonin elokuvan paras osa). Uhritemppelin katolla olisi näytetty edellisen mestattavan murha sivullisen näkökulmasta ja päähenkilön joutuessa lavalle näkökulma olisi kuvattu ikään kuin minä-näkökulmasta (kuten elokuvassa päähenkilöä edeltänyt mestaus).Elokuva olisi päättynyt mustaan päähenkilön pään katketessa.

Tuloksena loistava elokuva ja salikaupalla ahdistuneita katsojia.

[Simo Hankaniemi]

Minäkin olen nyt nähnyt filmin. Kritiikki on kyllä paikallaan, vaikka filmissä oli mielestäni paljonkin hyvää. Alun tapiirinmetsästys oli aivan ihmeellinen, silkkaa hollywoodia. Tiesin paleoplanetin keskusteluiden perusteella, että metsästyskohtaus on filmissä. Pidin jotenkin selvänä asiana, että se olisi kuvattu samoin kuten olen nähnyt sen tapahtuvan joissakin Amazon-dokumenteissa. Eli elukkaa väijytään hissun kissun viidakon kätköissä ja sitten pläjäytetään nuoli vitaaleille.

Alun "huumori" oli säälittävää. Ei yhden vähäosaisen miehen impotenssi-ongelmat nyt niin hauskoja ole. Jäi epäselväksi, miksi mies eli parisuhteessa, jos oli impotentti.

Maya-orjanmetsästäjien hyökkäys kylään oli jälleen hieman hollywoodia. Ei ne mitään soihtuja heitellen olisi tulleet. Kylän polttamiseen olisi ollut kaikki aika maailmassa sen jälkeen, kun miesten vastarinta olisi murrettu. Hyökkäys oli hoidettu käsittämättömän epäekonomisesti. Mayat menettivät varmaan enemmän miehiä kuin saivat orjiksi. Ei kukaan ihmiskauppias pysyisi bisneksessä tuolla tekniikalla.

Sinänsä ihmismetsästäjien pomo ja joukon psykopaatti-pääpahis olivat varsin uskottavia hahmoja.

Kyläläisten tanssikohtaus oli säälittävä, ei muistuttanut mitään näkemääni intiaanitanssia, ei pohjoisesta eikä etelästä. Naisten ja miesten tanssiminen yhdessä sekavana porukkana on hyvin epäuskottavaa, vaikka en tiedäkään, miten Jukatanin viidakkoheimot tanssivat 1500-luvun alussa.

Hyökkäyksestä vielä, se oli oudon siisti versio. Verta ja suolenpätkiä ei juuri näkynyt. Ketään ei raiskattu, ja lapset jätettiin henkiin. Todellisuus olisi ollut nyt nähtyä vielä paljon karumpi, vaikka kyllähän tässäkin oli tätä jo tarpeeksi.

Vankien kuljetusjakso oli varsin hyvä, kuten Nanook jo totesi. Sitä katsoessa alkoi jo ies hiertää omaakin niskaa.

Pidin maya-kaupunkijaksosta ja olisin halunnut sen osuuden olevan paljon pitempi. Siinä oli paljon hyviä pieniä yksityiskohtia. Uhrattavien hutiloiva maalaus siniseksi oli jälleen epäuskottava yksityiskohta, kun tietää, miten pikkutarkasti intiaanit kaikkialla ovat suhtautuneet tällaiseen. Niin kiire ei todellisuudessa varmasti ollut, ettei vankeja ehditty maalata kunnolla. Päähenkilön pelastuminen uhrikiveltä auringonpimennyksen takia toi lähinnä mieleen Aku Ankka ja Tintti -sarjakuvat. Olen Nanookin kanssa samaa mieltä, että elokuva olisi voinut loppua tähän kohtaukseen, missä sankarilta irtoaa pää uhrikivellä.

Uhrauskohtauksessa oli korostettu brutaaliutta, mutta todellisuudessa nämä asiat osattiin tehdä hienostuneesti ja ylevästi. Kyse ei ollut teurastuksesta, vaan pitkälle kehitetystä uskonnollisesta seremoniasta. Simpukkatorvien toitotus, uhrisavut ja sulkalippujen liehunta jäivät puuttumaan. Näin minä ainakin sen näkisin, että koko tapahtuman olisi pitänyt muistuttaa enemmän unenomaista rock-spektaakkelia kuin keskiajan eurooppalaista mestausta. Pisteet kuitenkin Gibsonille tästä, en muista aikaisemmin nähneeni valkokankaalla tällaista uhrausnäytöstä.

Maya-sotureiden jouset olivat tietysti 20-paunaisia hollywood-versioita, eikä niillä edes osattu ampua yhtään vakuuttavasti. Osumatarkkuuskin oli omituisen huono, kun maalina oli pakoon juoksevia aikamiehiä ja etäisyyttä vain muutamia kymmeniä metrejä.