Jousi

[korppi]

Tässä kolmas perinnejouseni, kiitos näille sivuille, että siitä tuli vastoin ennakko-odotuksiani toimiva, eli ei ole katkennut ja nuolet lentävät kohtuullisesti. En tiedä kannattaisiko jousta vielä tilleröidä yläpäästään, kun se ei taivu samalla lailla kuin toinen pää. Yläpäässä on vastakäyryyttä, joten kannattaako se jättää vähän vähemmän taipuvaksi vai pyrkiä täydellisen ovaaliin muotoon vastakäyryydestä huolimatta? Muita kommentteja? Käsiote on aika huono, kun oli kiireellinen kuvaustilanne ja jänneväli vähän turhan lyhyt.

[Tuukka Kumpulainen]

Hieno homma! Kun jousi selviää hengissä sisäänajosta, on se aina jonkinlainen helpotus ja suhde keppiin lämpenee välittömästi.

Jousia kannattaa mielestäni tuunata niin kauan että ne ovat omasta mielestä just eikä melkein. Tämä jatkuu joskus pitkään jousen käyttöönoton jälkeenkin. Minulla on monta jousta jotka olen vähä vähältä muotoillut uusiksi, kun ideani Hyvästä Jousesta ja Täydellisestä Tilleristä ovat ajan saatossa muuttuneet. Jos jousen jättää puolitiehen "kun se nyt kuitenkin toimii", saattaa päätös hiertää joka kerta kun jousen ottaa käteen ja sitä katselee.

Kuvan perusteella jousesi ei taivu kaarten ulkopuoliskosta tarpeeksi. Veto on varmasti pehmeä, mutta kärkitoimisempi tilleri lisäisi jousen heittoa silminnähden, pienentäisi potkaisua ja pidentäisi jousen käyttöikää. Jos sisäkaari joutuu tekemään lähes kaiken työn, myötäkäyristyy se ajan kuluessa tarpeettoman paljon.

Luonnostaan vastakäyrää kaaren päätä on vaikea saada taipumaan aivan yhtä paljon kuin (alunperin) suoraa. Se kannattaa työstää toista kaarta hieman ohuemmaksi turhan jäykän massan poistamiseksi. Ja riittävän monta vetoa tilleripuussa päälle, jotta näet mitä työstö oikeasti vaikuttaa. Vastakäyrät kohdat reagoivat hitaasti puun poistoon. Vastakäyrä puolisko on yleensä paras laittaa jousen alakaareksi, jossa sen toista kaarta vähäisempi taipuma on vain eduksi.

[mihko]

En löytänyt juttua eri profiilisten jousien eroista. Olen melko pitkälti vasta aloittelemassa jousella metsästystä, muutama jousi on tullut tehtyä ilman sen kummempia asiaan perehtymisiä, ja jokunen mehtäkanakin kaatunut kylelleen.

Alkoi tuossa mietityttämään josko tuollainen koko pituudeltaan taipuva D-profiili olisi vähemmän altis rikkoutumaan, sekä mahdollisesti toisi potkua heittoon, verrattuna keskeltä taipumattomaan profiiliin?

Pihlajasta olen työstänyt jousta, ja puu halkesi niin pahasti kuivatusvaiheessa vatsapuolen keskeltä, ettei kädensijaa saa millään tehtyä taipumattomaksi, ja tuosta johtuen olenkin nyt alkanut enempi perehtymään mahdollisiin etuihin eri profiilien välillä. Onko siis eroja muutakun tilleröinnissä, saako jousesta ns. "paremman" tietyllä profiililla, ja mistä nuo erot mahdollisesti johtuvat?

55-60# @ 28" tuosta jousesta olisi tarkoitus väsätä. Pituutta jouselle tulee n. 160cm. Käsittääkseni juuri lyhyempi jousi on kestävämpi jos se taipuu kokopituudeltaan kuin että se olisi keskeltä taipumaton. Itse olen 176cm. Leveyttä palikalla on n. puolitoista tuumaa.

p.s. loistava foorumi, kiitoksia kaikille aktiivisille kirjoittajille. Olen jo monta hyvää vinkkiä saanut ja viisastunut paljon jousimehtyyn saralla.

-mihko

[Tuukka Kumpulainen]

Koko pituudeltaan taipuva jousi on keskeltä jäykkää vähemmän altis rikkoutumaan, jos se on tilleröity oikein. Vähänkin liikaa keskeltä taipuva jousi heittää selvästi huonommin ja rikkoutuu helpommin kuin keskeltä jäykkä ja on lisäksi ikävä ampua.

Mitä pienempi jousen pituussuhde on (esim. 28" veto 160cm kepistä), sitä enemmän on hyötyä koko matkalta taipumisesta. Mutta koko matkalta taipuvat jousetkin pitää tilleröidä ellipsisesti, ei niin, että päissä on kymmenen tuumaa jäykkää puuta kuten usein näkee. Koko matkalta taipuminen ei aina vähennä rasitusta vaan voi myös keskittää sen pahimpaan mahdolliseen paikkaan.

Kovimman heiton 28" vedon suorasta puujousesta saa tekemällä siitä kaksimetrisen, jäykkäkahvaisen ja tilleriltään erittäin ellipsisen. Hommassa pelataan kaariin varastoituneen energian määrällä ja tätä energiaa hukkaavilla tekijöillä. Pituudella ja jäykällä keskiosalla saavutetaan optimaalisen voimakäyrän ja pienen liikkuvan massan tehokas yhdistelmä. Pituussuhteeltaan lyhyen suoran jousen voimakäyrä on pitkää huonompi sen suuren jännekulman ja tyypillisesti suuremman sisäkaaren rasituksen (myötäkäyryyden) takia. Tätä pyritään lieventämään ympyrää lähestyvällä, jännekulmaa alentavalla tillerillä, joka kuitenkin vaatii sisäkaareen lisäleveyttä, jotta tämä voi taipua enemmän myötäkäyristymättä. Tätä lisäleveyttä ei luonnonsteiveissä ole rajattomasti tarjolla kuten lankkutavarassa.

Eri asia on, tekeekö 76" jousella mitään suomalaisessa pienriistan ryteikköjahdissa. Minä en ainakaan tee, ja siksi jouseni ovat "tehottomia" 160-senttisiä.

60-paunainen, kapea ja lyhyt pihlajajousi työskentelee sietokykynsä yläpäässä. Voi olla että puuta ei ole aivan tarpeeksi hyvän profiilin ylläpitoon.

[jkekoni]

[Tuukka Kumpulainen]

Tässä 72" pihlajajäkkärä ensi kertaa jänteellä. Johtoideana puheena oleva ellipsinen tilleri. Jousi on tehty pienen pienestä, 45mm vahvuisesta pihlajasta, joka kasvoi järeän, vanhan pihlajan tyvestä lähes kiinni emorungossa. Keskikaaren leveys 32mm, tavoitteena 45@27" tauluammuntajousi tuleviin American Round-kisoihin. Kyllä pihlaja on pehmeää tavaraa - vähän hirvittää, miten jousi pitää muotonsa. Kovin tahmealla heitolla ei kuudestakymmenestä jaardista osu.

Joonas: Kyllä. Jänteen massa on isoin este superpitkien jousten tehokkuudelle. Pari metriä lienee tässä suhteessa lähellä ylärajaa.

[Simo Hankaniemi]

Jousenteko on jatkuvaa kaupankäyntiä eri ominaisuuksien välillä: teho, kestävyys, kuljetettavuus jne. Kun yhteen ominaisuuteen satsaa joutuu usein tinkimään jostain muusta. Aloittelija on yleensä eniten kiinnostunut tehosta ja on siitä huolissaan, eli riittääkö teho. Maksimaalisen tehokas jousi (joka heittää mahdollisimman raskaan nuolen mahdollisimman pitkälle) saattaa olla kuitenkin se, joka jää seinäkoristeeksi tai komeron täytteeksi pitkässä juoksussa. Tekniikan suhteen riittävä teho riittää ja sen jälkeen kuljetettavuus nousee keskeiseksi.

Kannattaa tehdä erilaisia jousia ja kokeilla käytännössä, mikä niistä tarttuu useimmin käteen metsälle lähdettäessä. Ja mikä niistä kestää maastossa pitkiä vireessäoloaikoja ja muita rasituksia.

[Mika]

[mihko]

[mihko]

Pihlajan muuten kaadoin ounasvaaran etelärinteeltä, ja se oli ilmeisesti tykkylumesta käyristynyt latvuksesta maahan asti, ja kasvoi kosteikon reunalla. Vaaleaa puuta kuoren alla on vajaa sentti, heti sen jälkeen tulee viininpunertavaa puuta joka tuntuu todella kovalta, ihmettelin tuota väriä, koska eikö pihlajan sydänpuu pitäisi olla ruskeaa, tai ainakin ruskehtavaa? Runko oli n. 15cm paksu ja aivan tyvestä keskeltä hötöä valkoista, ilmeisesti lahonnutta puuta.

[jkekoni]

Viininpunertavaa ydinpuuta en ole pihlajassa nähnyt.

Olen nähnyt kyllä muutoin erisävyistä ydinpuuta (harmaa ja ruskea) ja myös oranssia ja keltaista pintaa kaarnan alla. (vuodenaika?).

Kokeile... Jaroslavhan suosittelee pihlajan ydinpuuta marjakuusityylille.

[Mika]

Olisiko hitaalla kasvulla osuutta asiaan. Tulee mehukkaampaa.

[jkekoni]

Joku on puristanut marjoja, joten punainen väri on jäänyt runkoon.

[santtu]

kuka tämä mihko lienee? olen itsekin rovaniemeläinen, mutta olen vasta aloittelija näuissä jousihommissa. ihan vaan ilmottaisin tälle mihkolle, että siinä keskuskentän vieresä kun on se jääkärimuistomerkki tms. niin sen ympäriltä on kaikki pihlajat ja tuomej jne jne kaadettu pois, ja ainakin mulle ei tullut ongelmia niitten talteen poimimisen suhteen. kannattaa ihmeessä käydä katsomassa mikäli ne siellä vielä lojuvat ne rungot (itse napasin tietenkin 2 paksuinta ja suorinta runkoa samantien auton takakonttiin
voisi muutenkin vaihtaa tietoa tämän mihkon kanssa tästä epätavallisesta harrastuksesta.

[Guest]