Jousi

[Martti Auer]

Simo on tuossa kyllä jossakin suhteessa oikeassa, että keskiajalla osittain haarniskoitua ratsastajaa vastaan joidenkin lähteiden mukaan, josta olen ehkä jo maininnutkin niin oli käypää vain ryhmysauva tai kanuunan kuula. Tai ryhmysauva oli melko tehokas jo haarniskaa vastaan, ryhmysauvaa ei käytetty sen takia, että olisi ollut sotavarusteissa puutteita, vaan lähinnä sen tehon takia, sillä voi murskata panssarin. Mm. suomalaiset käyttivä myös haaveja, suistamaan ratsastajat hevosten selästä ja kaatamaan hevoset bolan tapaisilla. Eli siinä oli ilmeisesti pyrkimys saada se haarniskamies suistettua maahan, jonka jälkeen se saatettiin sitten nuijia hengiltä. Ehkä "jekonikin" on tässä oikeassa, ehkä Azincourtissa pyrittiin saamaan ennemminkin ne hevoset hengiltä jousilla, mitä lävistämään joitakin rintapanssareita. Azincourtissahan myös nuijamiehet viimeistelivät nämä maahan suistuneet ritarit nuijillaan, jotka aiheuttivat enemmän tappioita ritareiden tiuhissa riveissä mitä varsinaisesti nämä sotajouset, joita englantilaiset sitten käyttivät. Että taktiikka oli ilmeisesti saada se ritari alas hevosen selästä ensin, siinä käytettiin enemminkin epäsuoraa taktiikkaa, mitä suoraa hyökkäystä johonkin rintapanssariin. Hevoset olivat tietysti varmaan vähemmän suojattuja mitä ratsastajat ja isompi kohde myös.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Guest]

[Guest]

Joo siitä vaan kaikki jousimiehet kokeilemaan miltä tuntuu kun useampi sata hevosmiestä tulee peitset ojossa täyttä laukkaa kohti. Kyllä se hermoja kysyy vaikka olisi miljoonan paunan jousi ja voimat sitä vetämään. Ratsuväen ensimmäinen ase on aina ollut tuo psykologinen paine.

[Arwi]

[Simo Hankaniemi]

Tietysti ratsuväen massavaikutus on melkoinen, kun se hyökkää yhtenäisenä rintamana tasamaalla. Mutta ajattelin lähinnä tilannetta yksi jalkamies vastaan yksi ratsumies. Minulla ei ole juurikaan käytännön kokemusta hevosista. Sen verran kuitenkin on havaintoa, että olo ratsailla tuntuu yllättävän turvattomalta, vaikka "turvallisen" eläimen selässä istutaankin. Ratsukko ei liene kovin nopea käänteissään, kun on vauhtiin päässyt. Luulisi, että kevytvarusteinen jalkamies pystyy viime hetkellä väistämään ratsumiehen huonomman käden puolelle ja lyömään hevoselta jalat alta, tai lyömään ratsastajaa. Ehkä tämä on vain kuvitelmaa. Pitäisi päästä roomalaiseen teatteriin tai suomalaiseen nuijasotaan katsomaan, miten se onnistuu.

[Risto Rautiainen]

Kirjoittelin jo eilen aika pitkän pätkän, mutta se näköjään katosi bittitaivaan syövereihin...

Nuo Martin mainitsemat astalot ja tavat toimivat esim. Suomessa murrosten yhteydessä ja suojaisessa metsämaastossa, eivät avoimella kentällä massataistelussa. Ratsuväen paras ase on todellakin se psykologinen paine. Riittävän hyvin koulutettu jalkaväki kuitenkin kykenee vastustamaan ratsuväen rynnäkön oikein varustettuna, mutta se vaatii erittäin suurta kurinalaisuutta mitä ei juurikaan jalkaväen parissa euroopassa tavattu roomalaisten jälkeen ennen renessanssia. Yksi hyvä esimerkki on Hastingsin taistelu, missä jalkaväki torjui ratsuväen rynnkön aiheutten vastustajalleen tappioita. Jossain vaiheessa menestyksestä innostuneena osa jalkaväestä lähti kuitenkin vastahyökkäykseen, jolloin tie ratsuväelle niittämishommiin oli selvä.

Mitä tulee nuijiin Agincourtissa, ne eivät edes olleet alunperin aseita, jousimiehet vain keräsivät kunhan jotain kättäpidempää, telttavaarnojen hakkamiseen käytettyjä nuijia tms. Epätoivoisten miesten viimeisiä oljenkorsia.

Tietyllä tavalla Simo olet oikeassa, tuo yksi yhtä vastaan saattaisi olla mahdollista ja kärjistyy yhteen kysymykseen: "Pitääkö hermo?". Yleensä ei pidä. Varsinkaan jos vastassa on elämänsä asialle uhrannut tappokone ja itse olet 3kk sitten keihääseen tarttunut maajussi. Yleensäkään jos on viettänyt suuren osan hereilläoloajastaan ratsailla, niin tuskin siellä kovin turvattomalta olo tuntuu.

[Martti Auer]

Espanjalaisillekin hevoset olivat aika tärkeitä valloittaessaan aztecoiden valtakuntaa, vaikka näitä ei ollut kuin muutamia, niin aiheuttivat varmaan vastustajille, kuten tlaxateeceille melkoisia psykologisia paineita. Maajussille, jolla ei ole ollut mitään aikaisempaa kokemusta edes ottamaan hevosta vastaan jalkaisin, niin taitaa jäädä sikseen. Hevosella voidaan yksinäinen jalkamies ratsastaa suoraan nurin. Sellaisia preeriaintiaaneja oli mm. jotka oikein harjoittelivat tätä, että nämä murskasivat yksittäisen jalkamiehen ponillaan. Kyllä siinä saa jalkamies olla aika ketterä ja taitava ja hyvin paljon kokemusta omaava selvitäkseen moisesta tilanteesta. Siinä saa ehkä ryhmysauvalla hevoselta jalat nurin, jos siihen keskittyy, mutta samalla hevosmiehen nuija osuu takaraivoon, tai keihäs on jo lävistänyt vastustajan. Ei siinä ole paljon vaihtoehtoja. Ratsastajalla kuin ei ole huonomman käden puolta, peitsi tai sapeli voidaan vaihtaa hyvin nopeasti puolelta toiselle.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Joo, maajussien kyvyistä ei liene kellään kovin romanttisia käsityksiä. Ja luonnollisesti ratsumiehet olivat enimmäkseen ylivoimaisia noin 3000 vuoden ajan. Mutta ainahan on poikkeuksia. Kuten cheyenne Mouse´s Road, jota ei oikein saatu hengiltä. Vastapuolella oli maailman parhaaksi ratsuväeksi sanottuja comancheja, jotka herrasmiesmäisesti hyökkäsivät yksi kerrallaan. Ja Mouse´s Road tappoi comancheja jalkaisin siihen tahtiin kuin näitä tuli. Kyse ei ollut ylivoimaisesta aseistuksesta, Mouse´s Road oli aluksi tyhjin käsin ja otti keihään ensimmäiseltä hyökkääjältä.

[Risto Rautiainen]

Asia meininki Onhan noita tapauksia, missä jalkamies on päihittänyt ratsumiehen. Sen takia varmaan jääneetkin historiaan, kun ovat niin harvinaisia tapauksia.

[John]

joo.. mut hevosen selässä on kyllä aika turvaton ola jos ei ole muita aseita kuin peitsi/keihäs ja miekka.. kun hevonen ei käänny kovin nopeasti ja on muutenkin erittäin haavoittuvainen jalkoihin.. ja jos istuu hevosen selässä et pysty puolustamaan kuin toista puoltasi kerrallaan.. mutta vaikka hevosen selästä putoaisi, niin ainakin jos olet hyvin kouluttautunut eivaara ole kovin suuri jotakin epämääräistä nuijalla aseistautunutta maajussia vastaan.. kun se tuskin pärjää jalan taistelevalle peltihirmulle..

1 vuoden ratsastus kokemuksella...

[jkekoni]

Eikös ratsuväki ole tehokas nimenomaan hajaantunutta joukkoa vastaan. Ensin joukko pitää hajottaa, sitten ratsuväki niittää hajoneen joukon hengiltä helposti. Hajottaminen voidaan tehdä myös peitsillä ja rynnäköllä joko psykologisesti tai fyysisesti.

Rautahermoinen joukko suljetussa muodossa solassa yli 5 metristen keihäiden kanssa tekee kyllä rynnäköstä selvää joss hermo pitää.

Ratsuväen asiestus on kait keskittynyt myös tähän. Sapeli on käyrä, että se olis helpompi vaihtaa puolelta toiselle. Se tekee myös miekkailun vaikeammaksi. Ratsusoturin ei ole tarkoitus miekkailla.

[John]

Eo ehkä TARKOITUS, mutta aika usein siinä vain pääsi käymään niin että oli PAKKO vetää se sieltä tupestaan. Kun esimerkiksi jos keihäs/peitsi osuu viholliseen jä lävistää hänet nii saa siinä aika kauan sitä keihästä/peitseä siitä vihollisesta irrotella että voitämän aseen kanssa riehumista jatkaa..

[Rakonczay]

Sapeli on kyllä käyrä sen takia että kun pistät sen liikkeestä kaveriin, niin käyrän terän saa helpommin ulos kuin suoran.
Suoralla miekalla menee joko terä poikki, pistäjältä ranne poikki tai miekka lähtee kädestä.

[Rakonczay]

No jos ruvetaan "kekonia" enemmän oikomaan, niin ratsuväkeä käytettiin kyllä hyvin usein vastustajan rivistön hajottamiseen. Kun rivit oli hajalla niin ritari saattoi itsekin jalkaväen ohella laskeutua hevosen selästä tappelemaan mies miestä vastaan.

[Risto Rautiainen]

[Guest]

Kyllä sapeli on ensisijaisesti leikkaava ase eikä pistoa varten. Käyrä terä=vähemmän energiaa kohteeseen eli leikkaa paremmin. Pistäminen vauhdista ei ole kovinkaan fiksua ja on muutenkin hankalampaa. Leikkaavasta liikkeestä pääset aina uuteen iskuun kun taas pistossa joudut vetämään terän ensin ulos. Näin yksinkertaistettuna.

[Risto Rautiainen]

[Jukka Koivusaari]

[Guest]

Olisi hyvä myös muistaa mitä kokoluokkaa sen ajan "sotahevoset"/The Great Horse olivat, voisi jopa liioittelematta sanoa, että ne olivat sen ajan panssarivaunuja. Massaa kuitenkin oli ratsastajineen reippaasti yli 1 000 kg ja kokoa oli myös sinne lähemmän 2 metriä. En usko, että kukaan haluaa jäädä kyseisen yhdistelmän jyräämäksi.

[John]

Mutta toisaalta riski tavallisen maajussin jäädä sinne alle on aika pieni..

[Guest]

Kuinka moni foorumille kirjoittavista on ollut 'tapa tai tule tapetuksi' -tilanteessa? Jutellaan sitten lisää...

[Martti Auer]

_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[miekkamies]

Niin, siis aiemmalta vierailijalta on tainnut mennä hivenen senat sakaisin tai muuta vastaavaa. Yksi kaarevan terän ideoista on siis siinä, että sama voima, joka suorateräisellä aseella olisi koko osumakohdan matkalla, kohdistuu käyrällä terällä (teoriassa) ainoastaan yhteen pisteeseen.

Noin yleisemmin voitaisiin sanoa, että lähes kaikki sotakäytössä olleet miekat on tarkoitettu sekä pistoihin, että lyönteihin, mutta ovat keskittyneet pääasiallisesti jompaan kumpaan. Poikkeuksiakin tietenkin löytyy, mutta näin yleensä. (Hyvin harvoin on haittaa siitä, että vastustajan saa tapettua useammalla tavalla...) Sapelillakin siis voi sekä pistää, että lyödä. Sapelin päätarkoitus on kuitenkin aina ollut lyöminen, tai sivaltaminen, sillä parhaiten kaareva terän muoto soveltuu leikkamiseen. Kaareva terä antaa pidemmän leikkaavan reunan, jota pystytään parhaiten hyödyntämään, yllätys, yllätys, leikattaessa.

Näin ainakin minun lähteideni, opettajieni ja kokeideni mukaan. Jos jollakulla on parempaa historiallista tai kokeellista tietoa, otan sitä ilolla vastaan.

[Arwi]

[Simo Hankaniemi]

Onhan aika monikin tämän foorumin kirjoittajista ollut pitkän elämänsä aikana hyvinkin armottomassa menossa, joskaan satavuotisen sodan tai Little Big Hornin veteraaneja ei taida olla mukana.

[Risto Rautiainen]

[miekkamies]

[Risto Rautiainen]

Siitä että terällä on pituutta enemmän kokonaispituuteen verrattuna ei ole kovin paljon hyötyä. Menetetään ulottuvuutta aseen painoon nähden. Sillä on merkitystä että terää kulkeen kohteen läpi enemmän käsien liikkeen aikana. Mutta kyse on parista sentistä, mikähän vaikutus on 80 sentin terässä? Kuten sanottua, tekniikka on luonnollisempaa kaarevalla, mutta suoralla miekalla leikkaaminen onnistuu ihan yhtä hyvin. Tekniikka kysymys.

Hidas
Nopea
Tupla
Nousevat
Tripla
Tripla2

[miekkamies]

[Martti Auer]

Mites, onko tässä ollut keskustelua erityisesti noiden bodkin pointtien naskalimaisuudesta? Naskalipointtihan oli tehty erityisesti läpäisemään panssareita. Bodkin pointteja käytettiin jo Marathonin taistelussa, olen sellaisen bodkin pointinkin, jota on käytetty Marathonin taistelussa, nähnyt museon vitriinissä. Että kyllä näillä nuolilla, joissa oli naskaliterä niin oli oltava jotakin tekemistä haarniskan läpäisemiseen, siitä ei varmasti päästä mihinkään. Vaikka olisi tehtykin joitakin kokeita, joissa ei läpäisisi. Vaikka se niin uskomattomalta vaikuttaisikin, että naskalimaiset nuolenkärjet eivät läpäisisi, mutta niin se taitaa olla, tuskin niitä olisi muuten erityisesti käytetty?
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Risto Rautiainen]

Tarkoitatko Martti tommoisia niinkuin toi seiska tossa kuvassa, vai niinku toi kymppi.


Ilmiselvästihän jos ammuttais vaikkapa rengaspanssariin, niin tuolla seiskalla on suurempi todennäköisyys mennä läpi kuin vaikka neljällätoista. Toisaalta jos tommonen seiska osuisi vaikka levyhaarniskaan, niin se tuskin kestäisi iskua. Kun taas haluttaisiin että nuolella olisi suurempi todennäköisyys vaikka mennä silmikon reiästä läpi, tai muusta haarniskan aukosta, tai lävistää vaikka asetakki, nahkapanssari tai jopa joku linothorax, niin tuo kymppi olis varmasti parempi kuin toi neljätoista. Loogista?

[Martti Auer]

Lähinnä toi kymppi, naskalimallista, tuossa on muuten nettiosoite lyhyesti jousen historiasta kertovaan sivustoon, josta löytyy myös kuvia näistä Agincourtissa käytetyistä kärkityypeistä nuolissa.
http://www.centenaryarchers.gil.com.au/history.htm
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.

[Simo Hankaniemi]

Mainitsemassasi osoitteessa oli ihan mielenkiintoinen selostus jousiammunnan historiasta. Siinä oli tietysti pahoja aukkopaikkoja. Täytynee lähettää joitakin pointteja, kunhan kerkiää.

[Risto Rautiainen]

Hei lissää juttua aiheeseen:

http://www.plattnerwerkstatt.de/beschuss.html

Eli ammutaan 1200 paunasella varsijousella karkaistulla kärjellä varustettuja nuolia karkaistuun(?) rintapanssariin, joka vissiin keskiosalta 3mm ja 1,8mm reunoilta. Käsitin myös niin että paremmin toiminut meni 2mm läpi vai kuinka? Tuo ekan filmin vasama näytti kyllä sudelta kun näytti menevän syyn kohdalta poikki. Eihä tuo mittään sano, mutta kiva näitä on kattoo!

[Mika]

[Jukka Koivusaari]

[Risto Rautiainen]

[TH]

[Guest]

http://forums.armourarchive.org/phpBB2/viewtopic.php?t=31091

[Mika]

Tässä jokin vanhempi pöydänkansi puhkominen http://www.fletchers-corner.de/bilder/persgalerie/archer/saxton.jpg

Aika vaatimaton, mutta kuitenkin reilu läpäisy.

[Mika]

Ihan mielenkiintoinen Jaroslavin kommentti tähän puhkomis asiaan, joka varmaan muuten on melko kypsää sorttia...

[Simo Hankaniemi]

Jaroslav on varmasti oikeassa siinä, mitä kirjoittaa. Mutta hän ei maininnut, miltä etäisyydeltä nuolet ammuttiin kokeissa. Taistelun kannalta tällä on aivan oleellinen merkitys. Jos nuoli alkaa kunnolla penetroida vasta esim. 20 m etäisyydellä, niin se on myöhäistä monessakin tilanteessa. Ratsuväen rynnäkkö pitää saada torjutuksi jo paljon kauempaa. Ratsukko on pirun nopea tasamaalla. Montaa nuolta ei ehdi ampua siinä ajassa, kun syönyt ratsukko pyyhkäisee menemään 150 m.

Strettonien ja vastaavien ihmemiesten kokeissa on myös se ongelma, että mistä tiedämme edustavatko he keskimääräistä keskiajan jousiampujaa. Muutama ihmemies ei mitään ratkaise. Oleellista on se, mikä on keskimääräinen kyvykkyys. Byron Fergusonkin kykenee ihmeellisiin tarkkuusammuntasuorituksiin pitkäjousen kanssa, mutta se ei tarkoita, että tavallinen keskiajan pitkäjousimies olisi ollut lähelläkään hänen tasoaan.

[Mika]

[Mika]

Temppujen seuraajat osaavat usein huomioida, vain temppuja ja usein temppuja seuraavien ei annetakkaan huomioidakkaan muuta, kuin tempun verran, ettei tempun helppous vain paljastu ja temppu menetä uskottavuutta.

[Guest]

"Jossakin tehtiin testi, että kauanko kestää ja melkein minuutti taisi mennä, että jo aika monta nuolta ennättää minuutissa ampua. "

Totta, mutta kuten Simo Hankaniemi pohti, jos vasta 20m matkalta nuoli alkaa lävistää levyä, ei siinä ehdi montaa nuolta ampua. Siksi on oleellista ilmoittaa kokeissa myös ampumisetäisyys. Normaalissa taistelutilanteessa suurin osa nuolista olisi ammutta hyvin kaukaa korkeassa kaaressa.

Mikan liittämästä tekstiotteesta huomaa muutamia puutteita. Ensiksi rengaspanssarin tekotapa olisi oleellista ilmoittaa. Eri tavoilla valmistetut panssarit toimivat hyvinkin erilaisesti. Pääosa modernista intiassa valmistetusta rengaspanssarista on valmistettu niin, että niittien reiät porataan eikä lävistetä, mikä heikentää lenkkiä ratkaisevasti.
Olisi tärkeää, että testit suoritettaisiin niin, että jousiampujien ja -asiantuntijoiden lisäksi läsnä olisi panssariasiantuntijoita.

Koejärjestylyissä huomasin hieman puutteita. Esimerkiksi suorat rautalevyt käyttäytyvät hyvin eri tavoin kuin muotoiltu rintalevy. Koejärjestelyt ovat puolueellisia, jos käytetyt nuolet ja jousi ovat oikein valmistettuja mutta maali ei vastaa historiallista tilannetta.

"It is possible to beat plate with an arrow and its childish easy to beat mailie -thats the reason why in the peak of mailie use everybody was using such a big shield and that the arrow mortality was so high."

Kummaa, että kilpiä pidetään niin hyvin nuolilta suojaavina, kun samalla niin monesti näytetään puukappaleita jotka nuoli on helposti lävistänyt.


Mielenkiintoista olisi myös tietää kokeissa käytetyistä nuolenpäistä, että onko niitä karkaistu ja mistä teräksestä ne on valmistettu. Käsitykseni mukaan pääosa ainakin myöhäiskeskiaikaisista nuolenkärkilöydöistä on pehmeää takorautaa. Luonnollisesti pehmeä nuolenkärki toimii kovin eri tavalla kuin karkaistu. Keskiajalla teräksen valmistaminen tarpeeksi suurissa määrissä lienee ollut liian työlästä nuolenkärkien kaltaisten massatuotantoartikkelien valmistamiseen. Teräkselle löytyi varmasti paljon mielekkäämpää käyttötarkoitusta esimerkiksi panssareina ja teräaseina.

[Risto Rautiainen]

Olen Jaroslavin kanssa monesta asiasta samaa mieltä, mutta edellä mainittujen lisäksi haluaisin puuttua vielä tähän:

[Flamberge]

Mike Loadesia täällä vähäteltiin jo pelkkänä viihdyttäjänä, mutta kyseessä nyt on kuitenkin jonkin sortin auktoriteetti keskiaikaisessa aseistuksessa ja sodankäynnissä. Kannattaa ainakin tsekata se dokkari (Weapons That Made Britain - Longbow)ennen tuomitsemista. Eivät muuten saaneet siinä lävistettyä pitkäjousen nuolella ja voimalla haarniskaa selvästi "tappavasti" kuin alle 30m etäisyydeltä. 80 metristä tuli vain lommo. Ilmeisesti joidenkin mielestä olisi sitten luotettavampaa testata asia elävällä kohteella ja nykyaikaisella jousella kuin labraolosuhteissa. "En usko ennen kuin näen - enkä usko sittenkään" -ilmiö .

Dokkarissa muuten myös koulutettu varsijousimies ja pitkäjousimies ottivat 30 sekunnin nopeusskaban, tuloksena 4 vasamaa ja 9 nuolta. Eli pitkäjousi ei ollut loppujen lopuksi "kuin" kaksi kertaa nopeampi, kun vastassa oli asiansa osaava varsijousimies. (Riippuu tietysti varsijousen tyypistä.)

Kuten täällä on varmaan todettu, niin englantilaisten voitot jousiarmeijoilla tulivat enemmän taktiikan(sisältää myös maaston paremman hyväksikäyttön) ja koulutuksen ansiosta kuin minkään ylivoimaisen "panssaritappajajousen" takia.

200 metristä kun useampi tuhat koulutettua ukkoa ampuu yli 12-16 nuolta minuutissa, niin kyllä rupeaa hevosia tippumaan(joita ei voitu tietysti panssaroida yhtä tiiviistu kuin miehiä) ja niiden mukana myös ritareita. Eli pitkäjousen etu keskiraskaaseen varsijouseen nähden oli kantama ja tulinopeus - ei varsinaisesti panssarinläpäisy. Kyseessä oli aikansa "konekiväärituleen rynnäköiminen ei kannata" -ilmiö.

Varsijousella on ehkä helpompi tappaa yksittäinen ritari, mutta pitkäjousella pystyttiin haavoittaa enemmän ihmisiä(myös panssaroituja) nopeammin ja pidemmältä. Haavouttunut sotilashan on usein yhtä kuin kuollut, varsinkin keskiajalla. Muutenkin varsijousi vs pitkäjousi vs ritari debateissa on historiallisten taistelujen kannalta oleellisempaa ajatella massataistelutilannetta kuin mitään ihme kaksintaistelua tyyliin "jousimies vs ritari".

Eipä tässä muuta. Mielenkiintoinen keskustelusaitti täällä.

[Flamberge]

[Tuukka Kumpulainen]

YLE Teemalta tuli juuri keskiajan elämää valottanut saksalaisdokkari, jossa viime minuuteilla päästiin sitten jousiinkin asti. Opelin törmäystestilabran erikoiskameroilla kuvattiin, miten 80 metristä ammuttu marjakuusilonkkarin nuoli lävisti maaliksi asetetun suoran teräslevyn kokonaan (hauskasti keppi mutruili tiensä metalin läpi). Tietenkään kamoille ei annettu mitään speksejä, jousi oli tanakka peruslonkkari, varmasti alle 100-paunainen mittojensa (ja ampujan otteiden) perusteella, nuoli ei ollut MR-kaliiperia vaan ehkä ysimillinen tavallinen keppi jonka päässä bodkin. Teräslevyn laadusta tai paksuudesta ei mitään infoa. Kallista kuvamateriaalia saadaan purkkiin, mutta eipä taida tämäkään paljastaa mitään haarniskojen läpäisemisestä aikalaisnuolilla.

[Simo Hankaniemi]

Kokeet ovat mielenkiintoisia, mutta pitäisi nähdä alkuperäinen keskiaikainen haarniska, jossa on nuolenreikä. Ongelma on sama kuin ufo-ilmiön kohdalla. Tuhannetkaan valokuvat eivät riitä, pitäisi saada yksi oikea ufo nähtäväksi. Ja yli 3000 bigfoot-havaintoa eivät riitä, kun se yksikin elävä tai kuollut bigfoot on tieteen ulottumattomissa. Miksi ei löydy edes yhtä ehtaa nuolella lävistettyä keskiaikaista harniskaa?