Jousi Forum Index Jousi
HTML-kopio vanhasta keskustelualueesta (tältä sivulta puuttuvat liitetiedostot!)
 
 FAQFAQ   SearchSearch   MemberlistMemberlist   UsergroupsUsergroups   RegisterRegister 
 ProfileProfile   Log in to check your private messagesLog in to check your private messages   Log inLog in 

Haarniskan puhkoja pitkäjousi.
Goto page Previous  1, 2, 3, 4, 5, 6
 
Post new topic   Reply to topic    Jousi Forum Index -> Sodankäynti
View previous topic :: View next topic  
Author Message
marko



Joined: 30 Mar 2006
Posts: 66
Location: Hamina

PostPosted: 28.11.2006 20:04    Post subject: Reply with quote

Näin kyseisen ohjelman missä puhuttiin poliisinainesta ja kyllä se juoksi kauan aikaan vielä sen iskun jälkeen. Mutta sekin että tajuaako haavoittuneensa on varmasti se ratkaseva juttu siinä että pystyykö haavoittumisen jälkeen mitään tekemään. Jos sitä ei tiedä haavoittuneensa ni luulee olevan kunnossa mutta jos huomaa nuolen, puukon tai jonkun muun rinnassa tai muualla ruumiissa törröttävän ni se paniikki kyllä saa pysähtymään tai niin ainakin luulen. Kaikki riippuu myös yksilöstä.
Back to top
View user's profile Send private message Send e-mail
Tuukka Kumpulainen



Joined: 25 Jul 2004
Posts: 1566
Location: Turku

PostPosted: 29.11.2006 16:50    Post subject: Reply with quote

Voi Marttia.

Tiedän että olet ampunut jousella peräti kolme suurriistaksi luettavaa eläintä, ja kehujesi mukaan osut aina sydämeen tai vähintään aorttaan. Uskoo, ken tahtoo. Minä olen sydänosumia, tai mitään osumia, ampunut vain pienriistaan, ja tiedän, että pumppuosuman saanut eläin ei monasti juokse yhtään mihinkään tai kenties heittää voltin ilmassa ennenkuin henkensä.

Tässä joitakin satoja suurriistaeläimiä jousella ampuneen Chuck Adamsin kokemus: "...a heart-shot deer is often found a full 150 or two hundred yards from the point where it was hit." Hevonen on neljä-viisi kertaa sydänosumasta toistasataa metriä usein juoksevaa peuraa isompi eläin. Myös keuhkot lävistänyt nuoli on täysin tappava osuma, vaikka piili ei olisi sydäntä hipaissutkaan. Pakomatka on tässäkin tapauksessa usein luokkaa 50-200 metriä. Luontokappale ei tämän matkan taittamiseen tarvitse kuin kymmenen sekuntia, eli juuri sen mitä aivoissaan ja lihaksissaan happea riittää kun on reikä konehuoneessa.

Voit nyt tapasi mukaan sydämesi kyllyydestä julistaa miten Adams ei tiedä mistään mitään eikä taljajousella voi tappaa riistaa järkevästi jne. jos se oloasi helpottaa.
Back to top
View user's profile Send private message
wilskman



Joined: 28 Sep 2006
Posts: 56

PostPosted: 03.12.2006 22:01    Post subject: Reply with quote

Hevonen ei koskaan juokse suoraan päin tiivistä ihmisjoukkoa ja tuskin näin tekee haavoittunutkaan eläin, jos sillä vielä mikään aivoissa toimii. Vaikka ratsastaja ja hevonen olisivatkin kokeneita, voi ratsu mennä paniikkiin ja teutaroinnillaan haitata vielä takana ja vieressä laukkaavia hevosia. Tiedän tosin ainakin yhden tapauksen Napoleonin sodissa, jossa kuolettavasti haavoittunut ratsu törmäsi suoraan vihollislinjaan ja avasi siihen aukon. Se oli kuitenkin ollut jo hyvin lähellä saadessaan osuman. Yleensä ratsuväkeä nimittäin ammuttiin musketeilla vain 20-30 askeleen päästä ja se oli siis jo turvallista. Kyseisessä tapauksessa tuli ilmeisesti avatiin liian myöhään.

Agincourtissa muuten yritys pysäyttää ranskalaista ratsuväkeä nuolikuurolla oikeastaan epäonnistui. "Ritarit"pääsivät englantilaisten linjoille asti, mutta törmäsivät teroitettuihin seipäisiin.
Back to top
View user's profile Send private message
Dan The Master



Joined: 20 Jul 2006
Posts: 509
Location: Perho

PostPosted: 03.12.2006 23:59    Post subject: Reply with quote

Siis kyllähän sotahevonen on eri juttu ku "siviili hevonen"... Ku sellanen koulutetaan niin kyl se heittää vaikka voltin kun käsketään Shocked Kyllähän vaikkapa sika voidaan opettaa syömään ihmisen lihaa eli ehdollistaminen on kaikin puolin mahdollista eli behoviarismi on kaikin puolin ihanaa Razz
_________________
"Elämä on synkkää mutta onneksi siinä on varjopuolia"
Back to top
View user's profile Send private message Send e-mail MSN Messenger
Risto Rautiainen



Joined: 23 Oct 2004
Posts: 149

PostPosted: 04.12.2006 08:48    Post subject: Reply with quote

Wilskman on kyllä oikeassa, hevonen ei vapaaehtoisesti mene ihmismassaa päin. Sen takia on oleellisen tärkeää että rynnäkössä muodostelma pysyy tiiviinä. Silloin kun hevoset ovat riittävän lähellä toisiaan, eivät ne pysty kääntymään poispäin vastustajista ja jatkavat läpi.
Back to top
View user's profile Send private message
Simo Hankaniemi



Joined: 08 Jul 2004
Posts: 4937
Location: Turku

PostPosted: 04.12.2006 09:05    Post subject: hevonen Reply with quote

Hevosta ei voi kouluttaa niin, ettei se pelkäisi mitään taistelutilanteessa. Tasankointiaanien elämäkertojakin lukiessa tulee aina silloin tällöin esille, että soturin rynnäkköaie menee pieleen, kun hevonen alkaa ujostella ja väistää kohdetta. Ja sotaratsuja koulutettiin ja valikoitiin tehtäväänsä, millä tahansa konilla ei kannattanut lähteä pelaamaan.

Museoissa olevien eurooppalaisten ratsusotilaiden kannukset ovat vaikuttavan kokoisia piikkejä. Ne kertovat siitä, että kyllä hevosta piti pakottaa "kunnolla" menemään päin vihollista.

Niin tai näin, jalkaisin olevat jousimiehet ovat torjuneet lukemattomia ratsuväkirynnäköitä esim. Pohjois-Amerikan lounaisosissa 1600-luvun alusta Meksikon vallankumoussotaan 1913-1914. Joskus näin on jopa tapahtunut silloin kun jousimiehiä on vain puolet hyökkääjien määrästä.
Back to top
View user's profile Send private message
Martti Auer



Joined: 27 Jul 2004
Posts: 2043
Location: takapajula

PostPosted: 06.12.2006 12:38    Post subject: Reply with quote

Kyllä hevosen voi kouluttaa niin että se ei pelkää mitään. Ehkä soturin hevosta ei oltu koulutettu... En mene takuuseen kaikkien kouluttamista hevosista, ym. Olen kaatanut lyhyellä jousella jopa 5 suurriistaeläintä. Voi olla että Chuck Adamsilla ei ole edes kokemusta sydänosumista, tämä sanoo vain. On vähän vaikea uskoa että valtaosa peuraeläimistä juoksisi vielä 200 metriä kun nuoli on osunut suoraan sydämeen. Mutta minkäs sille voi että sitä ampuu niinkin kuollettavia osumia.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.
Back to top
View user's profile Send private message
Guest






PostPosted: 06.12.2006 14:02    Post subject: Reply with quote

Tota tota, voisi tietysti kysyä hirvenmetsäästäjiltä. Olen kerran nähnyt omakohtaisesti puoli-ison uroshirven matkaavan n. 100 m vaikka avattaessa sydämestä ei löytynyt jälkeakään. Ei tarvita isoakaan mielikuvitusta, että hieman pienemmällä tuholla matka pitenisi.

TLM
Back to top
Guest






PostPosted: 07.12.2006 11:29    Post subject: Reply with quote

Jonkinlaisena hirvenmetsästäjänä voisi tätäkin kommentoida. Noin käytännössä en ole huomannut mitään eroa sydänosuman ja hyvän keuhko-osuman välillä hirvenmetsästyksessä. Molemmista osumista hirvi 'menee' 0-200m riippuen tapauksesta. Ei myöskään ole mielestäni varmaa yhteyttä hirven koon ja pakomatkan välillä, usein vasa on hyvinkin sitkeähenkinen. Hirvi kaatuu nopeiten tietysti rankaosumista, mutta muuten eduksi on osuminen etujalan luihin tai osuminen edestä / etuviistosta, jolloin 'energiaa' jää eläimeen eniten. Nämä osumat etukulmista saattavat saada aikaan varsin 'dramaattisia' kuperkeikkoja isollekin hirvelle. Tämä siis, jos on olemassa tarvetta jostain syystä saada hirvi kaatumaan lähelle. Yleensä tallaista tarvetta ei ole ja normaali keuhkolaukaus on paras ja vähiten lihanhukkaa ja suolistomössöä aiheuttava.

Mitä sitkeähenkisyyteen tulee, niin valkohäntäpeuraa pidetään yleisesti 'sitkeämpänä' kuin hirveä. Oma kokemus tosin peuroista on vähäinen, mutta vahvistaa tätä käsitystä. Peuranvasa on varsin pienikokoinen, mutta saattaa juosta sydänosumastakin 'hyvän matkaa' l. yli 100m ja täysikokoisille peuroille yli 100m tuntuisi olevan aivan normi pakoetäisyys keuhko-osumasta. Olen tästä 'sitkeydestä' keskustellut muutaman hyvin kokeneen peuramiehen kanssa ja minua on neuvottu ampumaan keuhkon yläosaan (ei rankaan asti), jolloin eläin 'putoaa' paremmin. Ilmeisesti ylävoittoinen osuma 'täräyttää' peuraa sen verran, että se ei lähde samalla tavoin 'hyppyyn' Question

Nämä osuman kanssa 'pelaamiset' ovat niitä juttuja, jotka erottavat kiväärin jousesta metsästyskäytössä samoin kuin mahdollisuus hyödyntää muitakin kuin pelkkiä sivuosumia. Asioita, joiden pohjalta ainakaan minulle on turha tulla selittämään, että jousi vastaa 'tehoiltaan' kivääriä metsästyskäytössä. Jousen tehot kyllä riittävät hyvinkin peuran ja hirven metsästykseen, mutta eivät ole lähelläkään nykyaikaisten ruutiaseiden luokassa 'vapausasteiden' suhteen Surprised

Kiul
Back to top
Martti Auer



Joined: 27 Jul 2004
Posts: 2043
Location: takapajula

PostPosted: 07.12.2006 19:40    Post subject: Reply with quote

Olen ampunut yhden valkohäntäpeuran nurin 50. cal mustaruurikiväärillä, etäisyys 10 m, luoti oli aika raskas, Minieluodin tyyppinen ja 120 grainia mustaa ruutia, eli aika hyvä satsi. Ammuin maksalaukauksen, sivusta. Peura putosi niille sijoilleen, tämä ei mennyt edes 10 cm eteenpäin. Kierähti ilmassa ja putosi selälleen ja potki koivillaan ilmaa n. 10 sekunttia, villisti, refleksinomaisesti. Peura ei ehkä ollut edes tajunnut mikä tähän tömähti. Olen kuullut, että eräät vanhat suomalaiset metsästäjät suosivat peuraan mm. sellaista raskasta ja hidaslentoista luotia, koska se pysäyttää peuran paljon paremmin niille sijoilleen, mitä nopea ja kevyt luoti, mitä nykyisissä hirvikivääreissä varmaan kovin paljon suositaan. Eli nykyinen hirvikivääri, jossa käytetään kevyttä ja nopealentoista luotia, jossa se luoti räjähtää sen hirven läpi, niin se ei edes pysäytä sitä hirveä paikoilleen, vaan hirvi jatkaa menoaan kuin ei olisi moksiskaan, jolloin siinä suhteessä hirvikivääri, jossa käytetään nopeaa ja kevyttä luotia, ei ole relevantti tässä yhteydessä. Todennäköisesti kuitenkin etukulmasta ammuttu osuma hirveen voi pysäyttää tämän paremmin, näin televisiosta eilen jonkun kuvauksen kun hirveä ammuttiin vähän etuviistosta, se putosi siihen paikkaan. Nuolella ei välttämättä ammuta pelkästään sivulaukauksia, vaan nuolella voi myös ampua monista eri kulmista ja nuolelle eläimessä on monia vitaalikohteita. Eli hirvieläimen tai peuran voi myös saada pysähtymään nopeammin, jos käyttää hidaslentoisempaa ja raskaampaa luotia, sen ei pitäisi olla ongelmia, ainakin jos on vanhoihin metsästäjiin uskomista. Eli ilmeisesti on myös ollut ongelmana suurriistassa, että eläin vielä pinkoo pakoon pitkälle, vaikka olisi kuolettava osuma, miksi sitten vanhat metsästäjät suosivat jotakin muuta tapaa. Joo, vaikea sanoa, ehkä tämä Chuck Adams sitten käyttää vääriä metodeja, jos tämän ampumat peurat vielä juoksevat aika pitkälle. Suurriista ei ole loikkinut minusta kovin pitkälle karkuun, vain sellaiset 25 metriä korkeintaan, tai ehkä vähemmänkin, tuossa 25 metrissä on jo liioittelun makua. Täytyy ilmeisesti sekin sitten lisätä meriittilistaan. Suoraan sydämeen, molemmat valtimot poikki tai vähintään halkaisen aortan, eikä eläin juokse 25 metriä pidemmälle, mitä voisikaan pitää sen parempana mittarina ja hyvänä suorituksena, hyvälle metsästäjälle.
_________________
Sellainen on suuri opettaja, joka taistelee professoreita vastaan, jolloin voi tulla professoriksi. Tämä on hienostunutta, tyhmyyttä vastaan. Viisautta ei voi kuitenkaan voittaa edes viisaudella, edes zen, viisaus tarvitsee tyhmyyttä, zen, toisinaan.
Back to top
View user's profile Send private message
Guest






PostPosted: 08.12.2006 10:51    Post subject: Reply with quote

Martti Auer wrote:
mitä voisikaan pitää sen parempana mittarina ja hyvänä suorituksena, hyvälle metsästäjälle.


Very Happy Very Happy Very Happy Very Happy Very Happy Very Happy Very Happy Very Happy Very Happy
Back to top
Guest






PostPosted: 08.12.2006 11:25    Post subject: Reply with quote

Martti Auer wrote:
Eli ilmeisesti on myös ollut ongelmana suurriistassa, että eläin vielä pinkoo pakoon pitkälle, vaikka olisi kuolettava osuma, miksi sitten vanhat metsästäjät suosivat jotakin muuta tapaa.


Omat kommentit koski hirven ja peuran kaatumista ... . Se on suurriista sitten erikseen. Vai oliko nyt kyse jousimetsästäjien suurriistasta, johon lasketaan kaikki rusakkoa suuremmat metsänelävät? :twisted:

Kiul
Back to top
Juri



Joined: 20 Oct 2004
Posts: 3319
Location: Vantaa

PostPosted: 08.12.2006 18:40    Post subject: Reply with quote

Olen ampunut sisiliskoa niskaan noin kahdestakymmenestäviidestä metristä jyrkähköön alamäkeen. Ei juossut mihinkään, siihen paikkaan putosi. Kaulanikamat katki!! Todistajakin on.
Sillä että huomasin liskon vasta nuolia hakiessani ei pitäisi olla asiaan mitään merkitystä.Smile
_________________
Kantapään kautta.
Back to top
View user's profile Send private message
jkekoni



Joined: 01 Jan 2005
Posts: 2834
Location: Espoo

PostPosted: 09.12.2006 15:15    Post subject: Reply with quote

Et kai metsästänyt taulunuolella? Twisted Evil
Back to top
View user's profile Send private message Send e-mail
Risto Rautiainen



Joined: 23 Oct 2004
Posts: 149

PostPosted: 11.01.2007 11:12    Post subject: Reply with quote

Anonymous wrote:
Risto Rautiainen wrote:
Sapelin yleistymiseen ratsuväen aseena vaikuttivat pitkälti taloudelliset tuotantotekijät ja rauhanajan muoti, sekä se tosi seikka, että suurten kansallisten armeijoiden sotilailla ei useimmiten enää minkäänlaisia suojavarusteita.


Osaatko selventää näitä hieman? Miksi sapelin tekeminen on halvempaa? Kun ei tarttee takoa kuin yhdeltä puolelta? Ja mites toi suojavarusteettomuus vaikuttaa asiaan? Hyvvää juttua!


Tässä on nyt jollain menny lainaukset sekasin, alkuperäinen viesti meni näin:

Risto Rautiainen wrote:
Anonymous wrote:
Sapelin yleistymiseen ratsuväen aseena vaikuttivat pitkälti taloudelliset tuotantotekijät ja rauhanajan muoti, sekä se tosi seikka, että suurten kansallisten armeijoiden sotilailla ei useimmiten enää minkäänlaisia suojavarusteita.


Osaatko selventää näitä hieman? Miksi sapelin tekeminen on halvempaa? Kun ei tarttee takoa kuin yhdeltä puolelta? Ja mites toi suojavarusteettomuus vaikuttaa asiaan? Hyvvää juttua!


Temppuileeko foorumisofta, vai???
Back to top
View user's profile Send private message
jkekoni



Joined: 01 Jan 2005
Posts: 2834
Location: Espoo

PostPosted: 11.01.2007 23:30    Post subject: Reply with quote

Foorum ei tempuillu vaan Joonas.

Siinä oli lainaukset rikki.

Korjailin niitä käsin, mutta laiskuuksissani en jaksanut etsiä mikä alkoi mistäkin ja vedin ne peukalotuntumalta, kuten yleensä, tosin väärin, toisin kuin yleensä. :oops:

En siis arvannut että tossa siis oli pelkää lainausta, eikä uutta tekstiä ollenkaan. Se lisä kuulosti lisäksi uudelta, eikä sitä ollut vikalla sivulla, joten 2 sekunnin Stetson&HArrison algoritmiä käytävä viestikorjaimeni erehtyi.

... nyt poistin alkuperäisen koska se oli pelkää lainausta ja näkyy edellisessä viestissä kokonaan...
Back to top
View user's profile Send private message Send e-mail
Maggishwitch



Joined: 10 Aug 2004
Posts: 15

PostPosted: 18.01.2007 16:31    Post subject: Reply with quote

Anonymous wrote:
wilskman wrote:
En oikein ymmärtänyt edellisen puheenvuoron väitettä, että Kustaa II Aadolfin armeija oli varustettu piilukoilla. Kaikissa lukemissani kirjoissa ja näkemissäni aikalaiskuvissa heillä on ollut lunttulukot. Piilukko yleistyi vasta puoli vuosisataa myöhemmin.


Richard Brezinski kirjoittaa teoksessaanThe Army of Gustavus Adolphus 1 Infantry (1991), että "...Swedish snaplock (early flintlock). They were issued in bulk in the 1620s, and not just to artillery and bodyguards as in other armies; this was partly because of difficulties in Sweden of obtaining huge quantaties of match needed for matchlock weapons..."

Eli vapaasti kääntäen: ...Varhainen ruotsalainen piilukkomusketti. Niitä jaettiin joukoille laajalti 1620-luvulla, eikä vain tykkimiehille ja henkivartiostoille, kuten muissa armeijoissa; tämä johtui Ruotsin vaikeuksista hankkia lunttua niin suurissa määrissä kuin lunttulukkoaseet olisivat vaatineet...

Jos en väärin muista niin snaplock olisi josain asekirjassa suomennettu sieppolukoksi.
_________________
Jousimiestä se naurattaa
kun oma jänteikäs vehje laukeaa
Back to top
View user's profile Send private message
Risto Rautiainen



Joined: 23 Oct 2004
Posts: 149

PostPosted: 11.03.2007 23:17    Post subject: Reply with quote

Katsoin muuten tuossa tuon aikaisemmin hieman parjatun History Channelin shown "Weapons that made Britain". Tuo Mike Loades oli kyllä pätevämpi kuin aikaisemmin kuvittelin ja dokkereissa oli paljon hyvää asiaa. Mutta paikoitellen homma meni niin sanotusti käsille. Suuri osa testeistä oli todellakin erittäin epätieteellisiä ja vaikka tekjiöinä ja asiantuntijoina oli hyviä tyyppejä, oli osa asioista väkisin väännelty siihen muotoon että ne sopi Loadesin näkemykseen. Mitä tulee noihin kaverin asetaitoihin niin selkeästi manuaaleja oli vilkuiltu, muttei todellakaan sillä silmällä mikä olisi taistelussa tehokasta, vaan sillä silmällä mikä näyttää kuvaputkella hyvältä. Esim se miekka ja kupurakilpi osuus oli ihan täyttä pa$kaa. Taitava kaveri ratsastamaan ja pienellä säädöllä olisi varmasti ihan uskottava keskiaikaisen taistelun tutkija. Näistä huolimatta tuo oli paras keskiaikaista taistelua käsittelevä dokkari mitä olen tähän mennessä nähnyt.
Back to top
View user's profile Send private message
Guest






PostPosted: 16.03.2007 17:44    Post subject: Reply with quote

Täytyy vähän kommentoida noitta hevosia.

Hevonen on mahdollista saada koulutettua juoksemaan päin ihmismassoja. Ei se hevonen usein vapaaehtoisesti sitä tee, mutta jos ratsastaja käskee, niin kyllä. Haavoitettuna hevonen saattaa sen tehdä paniikissa vahingossakin. Olen nähnyt tapauksen, jossa nuori ravurinalku juoksi kärryinen päin joukkoa. Onneksi kaikki ehtivät alta pois ja mustelmia suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Tässä tapauksessa hevonen oli vain säikähtänyt traktoria.

Useimmat hevoset tottuvat helposti pelottaviinkin asioihin. Tosin jokainen hevonen on yksilö, toiset ovat herkempiä kuin toiset.

- Rivet
Back to top
wilskman



Joined: 28 Sep 2006
Posts: 56

PostPosted: 16.03.2007 20:16    Post subject: Reply with quote

Kun puhutaan hevosen juoksemisesta päin ihmismassoja, niin onko kysymys siitä, että ratsu juoksee päin vai siitä, että se on myös konkreettisesti valmis törmäämään. Ratsuväkisodankäyntiä koskevista lähteistä päätellen hevoset ovat kyllä lähteneet rynnäkköön, mutta "jarruttaneet" juuri ennen törmäystä. Itse rintamaan ovat törmänneet lähinnä haavoittuneet tai vauhkoontuneet hevoset. Koska jokainen ratsumies joutui käytännössä kamppailemaan kahden jalkamiehen kanssa, oli ratsuväki paikallaa käytävässä lähitaistelussa altavastaajana.
Back to top
View user's profile Send private message
Guest






PostPosted: 16.03.2007 22:39    Post subject: Reply with quote

Kuten sanoin, hevonen ei omasta tahdostaan päin juokse. Ratsastaja voi pakottaa sen siihen. Kouluttaminen sinänsä voi olla vaikeaa, koska kuka haluaa vapaaehtoisesti seistä päin rynnistävän 500kg silkkaa lihasta olevan eläimen edessä. ;)

Luonnollisesti hevonen epäröi juosta "saalistajaa" eli ihmistä päin. Siksi se hidastaa. Hevoset eivät ole tyhmiä. "Järjissään" ne eivät kyllä keihäsrivistöä päin juokse. Miekka- ja jousimiehiä vastaan voivat kylläkin etenkin jos ratsastaja käskee.

Toivottavasti saat tästä epäselvästä solkotuksesta jotain tolkkua...

- Rivet
Back to top
Risto Rautiainen



Joined: 23 Oct 2004
Posts: 149

PostPosted: 30.04.2007 14:13    Post subject: Reply with quote

Tässäpä pieni juttu eräästä aiheeseen liittyvästä artikkelista. Tuon saman testin kun saisi vielä siten, että olisi kokeiltu myös muita osumakulmia, jolloin voisi ruveta laskemaan läpäisytodennäköisyyksiä...

Dan Howard wrote:
The latest Arms and Armour Journal from the Royal Armouries has an article regarding some testing of warbows against plate.
"A report of the findings of the Defence Academy warbow trials Part 1 Summer 2005." By Paul Bourke and David Whetham. pp.53-82.

It also has some criticisms from Kelly DeVries along with rubuttals from the authors.

I like some of it and dislike the rest. It seems to me (and to DeVries) that these guys had preconceived ideas and set about designing a test to validate them. DeVries reckons that the bow they used was too heavy but, after reading Strickland and Hardy's book, I can't agree with him. IMO the bow they tested was typical of the time (around 150 lbs). I think that the arrows they tested were reasonable reconstructions too although I would have liked to have seen more aspen shafts and less ash. By the time of Henry V, aspen was by far the most common wood used for arrows, not ash. I also have a problem with the ridiculously short range they used (10 m). Hopefully the next part of these tests will involve more realistic battlefield distances.

The arrowheads are flawed however. Although they use accurate reconstructions of the typologies, the hardness is far greater than that found in any bodkins to date. The authors state "it is unknown how hard average period arrowheads were or whether they would have been routinely surface/case hardened..." This is bollocks. They say this to try and avoid the fact that none of the bodkins so far analysed were anywhere near the hardness of the arrowheads used in this test. The hardest arrowheads so far analysed are broadheads (e.g. type 16), not bodkins. The one bodkin analysis they cite (their own unpublished work) indicate a hardness between 105-158 Hv which was well below the hardness of the arrowheads they used. Their first arrowhead (type 7) had a hardness of 190-200 Hv with the tip being 300 Hv. Their second arrowhead had a hardness of 230-250 Hv. The third 480-500 Hv. No surprises which one performed the best against the plate target.

Regarding the target, the authors correctly state that the Victorian wrought iron used in the past for these sorts of tests is inferior to what was available for contemporary plate armour. They reckoned that charcoal-rolled iron would be a closer match to what medieval armourers had available and I agree with them. They decide to shoot a flat sheet of this material, rather than a worked breastplate because they reasonably argue that it would produce more consistent results. This makes sense when testing the angle of impact but ignores the fact that armour was fluted and creased in key areas to reduce the likelihood of penetration. The thicknesses chosen by the authors seem reasonable. They test three plates: 1.15mm, 2mm and 3mm. However they ignore the fact that the thinnest sections of plate armour are often overlapped by another plate so that an arrow would have two thicknesses of this material to punch through. They also completely ignore the fact that plate armour was not worn against the skin. There is plenty of evidence to suggest that an arming doublet worn under armour would greatly reduce injury to the wearer.

The results.
All three arrows easily penetrated the 1.15mm plate. The 2mm plate is penetrated by arrowhead 2 (9mm) and 3 (16mm). The 3mm plate defeats all the arrows when the angle of impact is 90 degrees. They note that adding wax to the arrowhead made no difference in penetration.

Conclusion.
Dispite this test being heavily biased against the armour, the plate seems to have performed well. Even without an arming garment behind the plate, none of the arrows would have killed a soldier wearing 2mm of plate (the deepest penetration was only 16mm). If the padding is added, I think that there would be no injury at all. If the 1.15mm plates were overlapped as would have been the case in a suit of plate then these too are likely to have prevented injury. The only injury that might have occurred would be the rare arrow that managed to hit a thin piece of plate that was not covered by another plate. These arrow strikes might hit an arm or a leg but certainly would not kill the wearer as is implied by some longbow enthusiasts. The authors then try to weasel out of these results by claiming that non-fatal arrowstrikes were likely to prove fatal anyway because of the unsanitary conditions, dispite plenty of evidence to suggest that soldiers regularly survived arrow wounds - even in the face. They also concoct a ridiculous theory that even though the armour resisted the arrow, the blunt trauma from the impact is likely to kill the victim anyway.

This test could have been very good. It is a pity that the resources available to these authors were squandered. I look forward to reading Part 2 in the hope that things improve.
Back to top
View user's profile Send private message
Simo Hankaniemi



Joined: 08 Jul 2004
Posts: 4937
Location: Turku

PostPosted: 01.05.2007 13:43    Post subject: Reply with quote

Varsin uskottava tulos tuossa kokeessa. Ja ampumaetäisyys siis oli vain 10 m. Läpäisy olisi paljon heikompi sanotaanko 50 metrissä.

Minäkään en usko pelkän osumisen aiheuttamaan "shokkiin", joka tappaisi sotilaan. Jos kärki ei tule nahkaan asti, tai tulee vain sentin pari, niin sotilas ei kyllä kuole taistelun aikana ko. vammaan. Jousiampujan kannalta jäljelle jää mahdollisuus, että riittävän suuri ammuttu nuolimäärä löytää kuitenkin jossain määrin tiensä vastapuolen heikkoihin kohtiin ja varsinkin hevosiin. Kovalla voimalla vastaan ryöppyävä nuolisade myös varmaan vähentää ritarin intoa pyrkiä lähikontaktiin, vaikka yhtään haavaa ei tulisi itselle.

Harjoittelimme aikoinaan erästä näytöstä varten "ritarin ampumista". Kohteella oli päällä kattava levyhaarniska kypärineen. Silmäaukko oli peitetty teräslevyn suikaleella. Kypärän alareunaan oli kiinnitetty paksu kumilevy, jotta nuolet eivät voi osua kaulaan. "Ritarilla" oli lisäksi laudoista tehty kilpi. Näistä varsin äärimmäisistä turvatoimista huolimatta hän pelkäsi nuolia, jotka olivat kumipäisiä ja jotka ammuttiin vain noin 50-paunaisilla jousilla. Hän vaati kaiken muun lisäksi, että nuolenvarsien ympärille pitää kiertää lasikuituteippiä. Tässä vaiheessa luovuin leikistä, koska "turvallisuus" meni mielestäni hysterian puolelle. Olisin halunnut ampua kohdetta hylsypäisillä nuolilla, jotka haarniskaan, kilpeen tai kypärään osuessaan olisivat antaneet paljon paremman efektin kuin kumibluntit.

Jos siis normaalisti varsin rämäpäinen uustuotantoritari pelkää jo kuminuolia noinkin paljon, niin kyllä oikeakin ritari on varmaan tuntenut tiettyä kunnioitusta 100-150 -paunaisilla jousilla ammuttuja leikkureita ja bodkineja kohtaan. Alkuinnostuksen jälkeen ja nuolien sataessa vastaan yhä tiuhempaan on aika helppoa tehdä päätös, että enpä menekään perille asti. Vastapuolen voittoonhan ei välttämättä muuta tarvittukaan.
Back to top
View user's profile Send private message
Dan The Master



Joined: 20 Jul 2006
Posts: 509
Location: Perho

PostPosted: 01.05.2007 22:45    Post subject: Reply with quote

Ja.... Tämä kaikki pohjaantuu arvailuun about 60 %... Meillä ei ole silmin näkiöitä, eikä loppujen lopuksi edes kirjattua hyvää, selkeää dokumenttia, joten ei voida tietää.
_________________
"Elämä on synkkää mutta onneksi siinä on varjopuolia"
Back to top
View user's profile Send private message Send e-mail MSN Messenger
Display posts from previous:   
Post new topic   Reply to topic    Jousi Forum Index -> Sodankäynti All times are GMT + 3 Hours
Goto page Previous  1, 2, 3, 4, 5, 6
Page 6 of 6

 
Jump to:  
You cannot post new topics in this forum
You cannot reply to topics in this forum
You cannot edit your posts in this forum
You cannot delete your posts in this forum
You cannot vote in polls in this forum


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group